Riippuu varmaan ihan siitä, että miten kukin sen oman ajan mieltää.
Riittääkö se muutama tunti illasta (jota vauva ei välttämättä vanhemmilleen säännöllisesti suo, mutta isompi lapsi menee yleensä jo klo 20 pintaan nukkumaan)?
Vai tarkoitetaanko sillä sitä, että vanhemmilla on myös päivisin mahdollisuus touhuilla omiaan tai vaikka siivota kotia ilman, että lapsi on koko ajan jaloissa?
Vai onko se oman ajan vietto sitä, kun pääsee yksin tunnin lenkille?
Mä koin, ettei mulla ollut lasten kotona ollessa hirmuisesti omaa aikaa silloin, kun mies oli töissä. Lapsia sai koko ajan olla kaitsemassa. Tosin siinä kohtaa kun vauva syntyi, ymmärsin että mullahan oli ollut ihan hitokseen omaa aikaa, mutta että enää sitä ei todellakaan ollut
Nyt vauva on 10kk ja päivästä riippuen omaa aikaa voi olla todella vähän...tai sitten ihan hitokseen paljon. Riippuu siis vähän siitä että millä tuulella vauva on. Mutta en ole aikoihin kokenut, että nuo isommat (4v ja 5v) juurikaan sitä äidin oman ajan viettoa estelisivät. Ja tällä äidin omalla ajalla tarkoitan lähinnä sitä, että voin ommella, siivota tai vaikka maalata samalla, kun lapset ovat kotona ja mies töissä.
Ehkä se kouluikä on kuitenkin sitten semmoinen isompi harppaus. Kouluikäiset lapset uskallan jättää kotiin kauppareissun tai lenkin ajaksi.