Keskenmeno

Tekee mieli kirjoittaa, mutta tyhjyys täyttää sydämeni ja silmäni ovat niin turvoksissa että tuskin enää näen edes mitään.

Mulla viikkoja 11+6 tänään kuukautisista (ultran mukaan 9+5) ja todettiin ultrassa ettei sykettä enää näy.... Antoivat keltarauhas talbletin ja perjantaina pitäis mennä polille lääkkeitä ottamaan ja odottelemaan että syntyy.....

Pelottaa, kuinkahan kipeä olen ja kuinka hirveän paljon vuodan, kokemuksia? Just nyt on olo että tekis vaan mieli mennä peiton alle nukkumaan eikä herätä koskaan.... en olisi koskaan voinut uskoa että tämä voi näin kamalaa olla.

hirveästi (((

Olen todella pahoillani! :hug:

Me vaan peiton alle, mutta nuku vain yön yli. :hug: Kipu on yksilöllistä, mutta luultavasti et paljon kipeämpi ole kuin menkkojen aikaan. Ja kipulääkettä ja rauhottavaa saat tarpeen mukaan. Verta tulee sen verran, ettei oikein siteet riitä.

Jaksamista. Kokemukseni juuri samoilta viikoilta. Kipu oli melko kovaa, ei siis mitään menkkakipuihin verrannollista. Lääkkeet auttoi hyvin. Vuoto on RUNSASTA. Kolme, neljä kertaa kahdesta yösiteestä läpi, mutta rauhoittui kyllä äkkiä. Toivon voimia!

mä vaan oon jotenkin niin rikki. Sairaslomaa kirjoitti pe ja la. Huomenna pitäis jotenkin muka selvitä töihin

Osanottoni! Pyydän sinun kauttasi anteeksi, etten osannut hyvän ystäväni kautta suhtautua hänen keskenemenoonsa. Siitä on nyt 20 vuotta aikaa ja se on vaivannut koko kuluneen ajan. Siksi, etten suostunut suremaan keskenmenoa ystäväni kanssa ja luulin että sen voisi tuosta vain unohtaa. Ehkä hän unohti, mutta käyn yhä läheisen hautuumaamme kesken menneiden lasten muistokivellä viemässä kukkia. Häpeän niin käytöstäni. Menetin ystäväni ollessani mukamas realisti ja tokaistessani luonnon korjaavan. Ei, ei se niin mene. Vanhempien sydämissä lapsi on aina ja kuin myös tulevan kummin. En voi sanoa sinulle muuta kuin voimia.

Alkuperäinen kirjoittaja Napsi: Näytä alkuperäinen viesti

Olen tosi pahoillani puolestasi ja tiedän tunteen, itselläni sama kokemus viikolta 12+1. Kipu tosiaan on yksilöllistä mutta noin pitkällä tyhjennys tehdään onneksi polilla missä sinulla on tehokkaat kivunlievitykset käytössäsi. Turhaan ei tarvitse kärsiä! Verta ja "raskausmateriaalia" voit varautua näkemään runsaasti, itse vuodin niin, että kuulosti kuin olisin pissalla istunut. Mutta kun kaikki oli tullut ulos, vuoto ja ne pienetkin lääkkeiden turruttamat kivut loppuivat kuin seinään. Lisärautaa söin anemian takia kuukauden ajan ja se riitti.

Lohduksi voin sanoa, että tulin vihdoin 7kk:n päästä uudelleen raskaaksi ja nyt mennään jo viikolla 31+5. Toivon samaa sinulle ja jaksamista tulevaan koettelemukseen!

Click to expand...

Onnea loppuodotukseesi sinulle. Itselläni nyt sellainen mieli että ei koskaan enää ikinä.... Näen jo itseni leikkaustasolla heikossa kunnossa ja kaávintaan menee.... Kaikkihan alkoi sillä että viikolla 6+ todettiin kohdun ulkoinen raskaus, leikkausaikaa jo sovittiin ja iltapäivällä onniteltiin että kyllä tämä ihan kohdussa on.

Enpä ole kokenut mutta otan osaa <3 Niin lyhyen ajan sisällä saanut iloita ja surra <3 Rauhallisesti vaa töissä!Ehkä se osin auttaa surutyössä

Otan osaa. Olen kokenut tuon valitettavan monta kertaa. Itselläni keskenmenot tehneet syvän tyhjyyden tunteen josta en ole halunnut tai voinut oikein kenenkään kanssa puhua. Mutta kumma kyllä olen ollut valmis myös uusiin yrityksiin ilman taukoja, se on itse asiassa tuntunut helpottavan. Mutta kannattaa kuunnella itseään, miltä tuntuu. Ja vaikka keskenmenoja useampia kuin synnytyksiä niin monta lasta olen silti saanut. Voimia sinulle.

Kiitos teille ihanista sanoista ja erityisesti riiviöiden äiti. Itsellänikin on kaksi ihanaa tervettä lasta 2005 ja 2007. Kovasti se silti tuntuu voimia vievän tämä. Mielessäni tein jo päätöksen että miksi minún täytyisi huomenna jaksaa töihin mennä ja esitellä että kaikki on hyvin. haluan olla rauhassa kotona uupunut ja surra.

Voimia! Minulla keskenmeno kuukautisista laskien rv 12, varhaisultran perusteella laskettua aikaa oli korjattu viikolla eteenpäin eli sen mukaan keskenmeno alkoi tasan rv 11. Varhaisultrassa siis näkyi syke, mutta alkio oli viikkoa pienempi kuin olisi kuulunut. Olisihan siitä jo pitänyt tietää että huonosti vielä käy, mutta lääkäri oli niin optimistinen, etten juurikaan etukäteen surrut. Keskenmeno alkoi sitten spontaanisti muutamia päiviä ennen np-ultraa.

Minulla kivut oli aluksi tosi kovat, mutta pahin oli vuorokaudessa ohi. Alkio oli lopettanut kehittymisen huomattavasti aiemmin, joten onneksi mitään sikiöksi tunnistettavaa ei tarvinnut "synnyttää". Minä en ollut kertonut raskaudesta vielä kenellekään ulkopuoliselle, enkä halunnut kertoa keskenmenostakaan, varsinkaan töihin. Joten olin vaan ihan pahimman vaiheen eli pari päivää vatsatautiin vedoten pois töistä, sitten oli pakko koittaa niitä jatkaa. Minulla jatkui lievä vuoto ja lämpöily viikon, kaikki ei ollut tullut heti ulos. Mutta juuri kun olin lääkäriajan varannut, tuli yksi iso raskausmateriaalimöykky ulos ja sen jälkeen fyysisesti olo parani pian.

Henkisesti oli aluksi rankkaa, mutta minulla oli halu yrittää mahdollisimman pian uutta raskautta. Muutaman kuukauden päästä tulinkin raskaaksi, raskausajassa oli vaikeutensa, mutta sen jälkeen kun terveen lapsen syliini sain, on keskenmeno jäänyt taustalle. Jokainen kokee nämä asiat eri tavalla, mutta kyllä minä oikeastaan ajattelenkin niin, että kaikelle on syynsä. Alkiossa oli todennäköisesti vikaa ja jos se raskaus olisi jatkunut, en olisi saanut rakasta lastani. Mutta sellaiset ajatukset ei minullakaan heti ollut, ainoastaan suuri suru.

Toivon sinulle paljon voimia! Toivottavasti pystyt puhumaan asiasta edes jonkun kanssa. Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno huhtikuun lopussa. Raskausviikot piti olla päälle 9, mutta sikiön koko oli 8+3. Se oli kova isku, kun raskausoireet eivät olleet vielä loppuneet, enkä ollut osannut lainkaan varautua tällaiseen vaihtoehtoon. Pitkään toivottu, meidän perheen kolmas vauva, ei sitten kasvanutkaan valmiiksi asti. Minä sain lääkkeet kotiin ja mies oli kotona "vahtimassa", että kaikki sujuu hyvin. Ensin tuntui, että lääkkeet eivät auta, mutta lenkillä käytyäni rupesi tapahtumaan. Olin ottanut jo etukäteen kipulääkettä ja vuodon aikana söin 3g paramaxia ja lisäksi 1,2g ibumaxia. Minusta kipu vastasi jälkisupistuksia. Vuotoa tuli muutaman tunnin ajan niin, että vessassa sai istua melkein koko ajan. Kannattaa varautua siihen, että erotat selvästi sikiön ja siinä ihmisen muodon. Minä en osannut varautua ja se oli aika järkytys. Jälkeenpäin olen asiaa ihmetellyt jopa kiitollisena siitä, että pieni ihmisenalku on todella ihminen jo niin pienenä! Luoja tietää, mitä luo.

Meille annettiin ohjeeksi, että halutessamme voimme yrittää uutta vauvaa yksien normaalien kuukautisten jälkeen. Niinpä yritimme ja nyt olen samoilla viikoilla menossa kuin mitä edellinen meni kesken. Jännittää valtavasti, mutta ainakin pari päivää sitten syke löytyi. En uskalla tästä vauvasta vielä kertoa juuri kenellekään edellisen keskenmenon vuoksi. Ja keskenmeno kulkee mukana aina tai ainakin pitkään. Minä en pysty vielä itkemättä puhumaan menetyksestäni. Lapsi se on pieni sikiökin! Toivon sinulle pajon voimia ja jaksamista tuleviin päiviin, viikkoihin, kuukausiin...

Kiitos ja halaus, kuinka kauniisti te osaattekaan kirjoittaa. Viime yö oli ihan kamala, hillittömästä itkusta ei meinannut tulla loppua. Aamulla ilmoitin töihin että en voi tulla sinne. Taas kyneleet valuu...
Mies ja lapset tulevat onneksi tänä itana tänne mun luo. Yöllä mieheni laittoi minulle niin ihanan tekstivietin kun kerroin hänelle että olo on sellainen että kun nukahdan en enää koskaan halua herätäkään. "Nyt annat surulle aikaa, mutta sitten sulla on meidät ja meillä on sinut. Me rakastetaan sinua."