"Heidi"
Minulla oli, mutta kokemusta vain kahdesta synnytyksestä. Ponnistusvaihe oli tuskallinen ja kesti yli 2 h. Kokonaisuudessaan esikoisen synnytys kesti 5,5 h. Toinen tulikin kahden vuoden päästä nopeasti ja helposti, kun esikoinen oli raivannut hyvin tien auki. Synnytys kesti 2,5 h ja ponnistusvaihe oli kaksi työntöä.
Kumpikin synnytys pelkän ilokaasun voimalla, kun ei ehditty antamaan epiduraalia tai spinaalia.
Kumpikin synnytys pelkän ilokaasun voimalla, kun ei ehditty antamaan epiduraalia tai spinaalia.
"Leija"
[QUOTE="Heidi";30139064]Minulla oli, mutta kokemusta vain kahdesta synnytyksestä. Ponnistusvaihe oli tuskallinen ja kesti yli 2 h. Kokonaisuudessaan esikoisen synnytys kesti 5,5 h. Toinen tulikin kahden vuoden päästä nopeasti ja helposti, kun esikoinen oli raivannut hyvin tien auki. Synnytys kesti 2,5 h ja ponnistusvaihe oli kaksi työntöä.
Kumpikin synnytys pelkän ilokaasun voimalla, kun ei ehditty antamaan epiduraalia tai spinaalia.[/QUOTE]
Kestikö toipuminen kauan? Mikä on epiduraalin ja spinaalin ero?
Kumpikin synnytys pelkän ilokaasun voimalla, kun ei ehditty antamaan epiduraalia tai spinaalia.[/QUOTE]
Kestikö toipuminen kauan? Mikä on epiduraalin ja spinaalin ero?
"..."
Mulla esikoisen synnytys oli pitkä ja vaikea. Synnytysosastolla vietin 48h ja lopulta vauva vedettiin imukupilla ulos kun en enää jaksanut ponnistaa. Oksensin, itkin ja kärsin epiduraalista huolimatta.
Kuopus syntyi viidessä tunnissa. Sattuihan se, mutta kipu oli jotenkin siedettävää. Epiduraalin ansiosta pystyin välillä lepäämään.
Tärkeintä on osata rentoutua. Jos keho pistää vastaan, niin synnytys pitkittyy.
Kuopus syntyi viidessä tunnissa. Sattuihan se, mutta kipu oli jotenkin siedettävää. Epiduraalin ansiosta pystyin välillä lepäämään.
Tärkeintä on osata rentoutua. Jos keho pistää vastaan, niin synnytys pitkittyy.
Blue
Ei ole. Kokemustä on mutta ei siitä kauhutarinaa saa. Kaksi ekaa synnytystä luomuja mutta hallittuja koska olivat hitaampia (4h ja 2h). Kolmas luomuna syöksy ja se oli "pahin" koska kaikki tapahtui hetkessä. Ei jäänyt kammoa tms. siitäkään.
"hippula"
Yksi synnytys vasta takana, ei se ollut erityisen kauhea tai paha. Ilokaasun voimalla synnytin. Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia, mutta eipä mitään ajantajua ollut siinä kohtaa. Oisin voinut luulla 10 minuuttia. Synnytyksen kokonaiskesto oli 9 h. Ja sairaalaan tullessa olin jo 8 senttiä auki ja ihan hyvävointinen, eli joskus voi olla näinkin 
Pahinta oli ne viimeiset sentit supistuksineen, mutta ilokaasun ansiosta leijailin omissa maailmoissani senkin ajan.
Kurjaa oli tikkien ompelu, mutta voit vaikka rasvailla välilihaa päivittäin ceridanilla ennen synnytystä, niin tuoltakin voi välttyä. Itse en ollut viitsinyt...
Pahinta oli ne viimeiset sentit supistuksineen, mutta ilokaasun ansiosta leijailin omissa maailmoissani senkin ajan. Kurjaa oli tikkien ompelu, mutta voit vaikka rasvailla välilihaa päivittäin ceridanilla ennen synnytystä, niin tuoltakin voi välttyä. Itse en ollut viitsinyt...
"Toinen"
Eka synnytys käynnistettiin, ponnistin aktiivisesti 1,5 h, avosuinen tarjonta, epäonnistunut imukuppi ja hätäsektio. Hyvät fiilikset jäi, toivuin nopeasti, terve ja ihana vauva.
Toinen synnytys käynnistyi spontaanisti, aktiivista ponnistusta 2 h, eppari ja laajat repeämät, häntäluu murtui. Alateitse kuitenkin syntyi, terve ja ihana vauva. Edelleen laskeumavaivaa, arpiongelmaa, virtsa karkailee jumpasta ja ft huolimatta, leikkausjonossa. Masentaa ja tympii.
Tämän toisen synnytyksen jälkeen lapsiluku on täysi, koska minua ei saa enää uudestaan synnytyssaliin
Toinen synnytys käynnistyi spontaanisti, aktiivista ponnistusta 2 h, eppari ja laajat repeämät, häntäluu murtui. Alateitse kuitenkin syntyi, terve ja ihana vauva. Edelleen laskeumavaivaa, arpiongelmaa, virtsa karkailee jumpasta ja ft huolimatta, leikkausjonossa. Masentaa ja tympii.
Tämän toisen synnytyksen jälkeen lapsiluku on täysi, koska minua ei saa enää uudestaan synnytyssaliin
jotain kokenut..
Ei aina, mutta kyllähän se hyvin usein lienee. Minä olen synnyttänyt neljästi, ja olihan ensimmäisessä pisin ponnistusvaihe ja muutenkin olin enemmän hukassa ja tuntui etten osannut ponnistaa enkä mitään. Mutta parissa viimeisessä on ollut kamalaa se, että kun ne ovat tulleet niin nopeasti, on se tuntunut kyllä hetkellisesti tosi rajulta, paineiselta ja pahalta. Mutta enemmän kuitenkin loppujen lopuksi tykkään tuosta nopeasta toiminnasta, niin on pikemmin ohi Ja mitä enemmän synnyttää, sitä paremmin "osaa" ja tietää mitä on odotettavissa. (Pakollinen lisähuomautus: tietenkään synnytyksen menoa ei voi koskaan täysin ennustaa, joka synnytys on erilainen.)
Ja mitä enemmän synnyttää, sitä paremmin "osaa" ja tietää mitä on odotettavissa. (Pakollinen lisähuomautus: tietenkään synnytyksen menoa ei voi koskaan täysin ennustaa, joka synnytys on erilainen.)
"Jen"
Ei, mulla eka oli ihana ja helppo. Kotona niin kauan kun oli 6cm auki, sain epiduraalin ja tunnin päästä poika syntyi. Todella yksinkertaista. Toka taas käynnistettiin. Synnytys kesti kokonaisuudessaan tunnin, ja ponnistusvaihe oli pitkä ja inhottava. Ei todellakaan mikään mukava kokemus, enkä ikinä enää halua synnyttää.
Mulla se oli helppo. Kun synnytys oli ohi niin mietin aika pian, että olipa ihana kokemus ja tohon haluun vielä uudelleen. En ollut mitenkään äärettömän kipeä, väsynyt kyllä koska ponnistusvaihe venyi 45min, kun ei kalvoja puhkaistu. Kipulääkkeenä oli vain se yksi pistos, jonka alussa antoivat reiteen. Synnytyksen jälkeinen aika oli kamalampaa mitä itse synnytys, kun tuli karmeen kipeet pukamat enkä pystynyt istua ilman rengasta enkä seistä moneen viikkoon paikoillaan. Lievää synnytyksen jälkeistä masennustakin tais olla.
Toiseen synnytykseen menin sillä meiningillä, et täähän on helppoa! Järkytys iski, kun se kipu oli sillä kertaa ihan helvetillistä! Ilman kipulääkettä mentiin taas, koska halusin ottaa kipulääkkeen kummassakin vasta sitten, kun olo on ihan mahdoton, enkä enää pärjää. Mutta kummassakin se olo on tullut vasta vähän ennen kun oon auki jo sen 10cm, joten en oo ehtinyt saada enää sitten kipulääkettä, kun olisin halunnut Mutta tällä kertaa multa puhkaistiin kalvot. Ensin ei meinannut supistukset lähteä kunnolla käyntiin mutta kalvojen puhkaisun jälkeen tärisin vaan kivusta enkä pystynyt sanoa sanaakaan.. Hyh, sen jälkeen mietin ettei koskaan enää. Miten voikin olla noin eri kokemukset eri synnytyksistä samalla ihmisellä..
Toiseen synnytykseen menin sillä meiningillä, et täähän on helppoa! Järkytys iski, kun se kipu oli sillä kertaa ihan helvetillistä! Ilman kipulääkettä mentiin taas, koska halusin ottaa kipulääkkeen kummassakin vasta sitten, kun olo on ihan mahdoton, enkä enää pärjää. Mutta kummassakin se olo on tullut vasta vähän ennen kun oon auki jo sen 10cm, joten en oo ehtinyt saada enää sitten kipulääkettä, kun olisin halunnut
Mutta tällä kertaa multa puhkaistiin kalvot. Ensin ei meinannut supistukset lähteä kunnolla käyntiin mutta kalvojen puhkaisun jälkeen tärisin vaan kivusta enkä pystynyt sanoa sanaakaan.. Hyh, sen jälkeen mietin ettei koskaan enää. Miten voikin olla noin eri kokemukset eri synnytyksistä samalla ihmisellä..
Blue
Se on se kun vähänkin puututaan (ja tämä ei siis ollut negatiivisesti sanottu koska joskus sitä synnytystä on pakko jouduttaa) siihen prosessiin niin kivut lyövät yli.Mulla se oli helppo. Kun synnytys oli ohi niin mietin aika pian, että olipa ihana kokemus ja tohon haluun vielä uudelleen. En ollut mitenkään äärettömän kipeä, väsynyt kyllä koska ponnistusvaihe venyi 45min, kun ei kalvoja puhkaistu. Kipulääkkeenä oli vain se yksi pistos, jonka alussa antoivat reiteen. Synnytyksen jälkeinen aika oli kamalampaa mitä itse synnytys, kun tuli karmeen kipeet pukamat enkä pystynyt istua ilman rengasta enkä seistä moneen viikkoon paikoillaan. Lievää synnytyksen jälkeistä masennustakin tais olla.
Toiseen synnytykseen menin sillä meiningillä, et täähän on helppoa! Järkytys iski, kun se kipu oli sillä kertaa ihan helvetillistä! Ilman kipulääkettä mentiin taas, koska halusin ottaa kipulääkkeen kummassakin vasta sitten, kun olo on ihan mahdoton, enkä enää pärjää. Mutta kummassakin se olo on tullut vasta vähän ennen kun oon auki jo sen 10cm, joten en oo ehtinyt saada enää sitten kipulääkettä, kun olisin halunnut
Nyt ei edes ollut pakko vaan ihan mun toiveesta puhkaistiin. Kun ekassa ponnistusvaihe venyi niin pitkäksi, koska kätilö ei halunnut puhkaista kalvoja. Nyt ajattelin, että en tahdo ponnistaa enää melkein tuntia, että puhkaiskaa kalvot heti, kun mennään saliin. Ja kyllä toisessa päästiinkin sitten muutaman minuutin ponnistuksella mutta en nyt sitten tiedä kumpi oli pahempi.. Pitkä ponnistus vai se järkyttävä kipu minkä puhkaisu aiheutti.
"äiti yhdelle"
Mulla taas taivas avautui kun kalvot puhkottiin ja sain oksitosiinia suoneen ei meinannut muuten edetä. Kalvojen puhkaisujen jälkeen avauduin viimeisen sentin viidessä minuutissa ja oksitosiini toi kunnolliset supistukset, kun en muuten meinannut jaksaa ponnistaa kipulääkettä ei ollut.
Eli summasummarum, jokainen synnytys on HYVIN yksilöllinen.
ei meinannut muuten edetä. Kalvojen puhkaisujen jälkeen avauduin viimeisen sentin viidessä minuutissa ja oksitosiini toi kunnolliset supistukset, kun en muuten meinannut jaksaa ponnistaa kipulääkettä ei ollut. Eli summasummarum, jokainen synnytys on HYVIN yksilöllinen.
"nanna"
Itsellä neljä synnytystä, joista viimeisin kaksossynnytys.
En sanoisi ensimmäistä synnytystäni kuitenkaan kauheimmaksi tai pahimmaksi. Se oli kivulias, ehkä kivuliaampi kuin muut, koska en tiennyt minkälaista kipu synnytyksessä tulee olemaan. Ponnistusvaihe kesti pisimpään, 46min. Episiotomia tehtiin, se tulehtui joten toipuminen oli hidasta. Silloin olin kipeä.
Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jäi ensimmäisestä synnytyksestä.
En sanoisi ensimmäistä synnytystäni kuitenkaan kauheimmaksi tai pahimmaksi. Se oli kivulias, ehkä kivuliaampi kuin muut, koska en tiennyt minkälaista kipu synnytyksessä tulee olemaan. Ponnistusvaihe kesti pisimpään, 46min. Episiotomia tehtiin, se tulehtui joten toipuminen oli hidasta. Silloin olin kipeä.
Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jäi ensimmäisestä synnytyksestä.
"Jeba"
No kyllä mulla eka oli kaikenkaikkiaan pahempi vaikkei mikään painajaismainen mielestäni ollutkaan. Se kesti 14h, epiduraali ei toiminut, ilokaasu oksetti, luomuna mentiin, ponnistusvaihe kesti 40 minsaa ja multa leikattiin väliliha ja sain usean tikin. Kipeä olin tikkien vuoksi usean viikon ja jälkivuoto kesti 8vkoa.
Toinen synnytys: Tämä synnytys käynnistettiin puhkasemalla kalvot, tästä meni tunti ja alkoivat supistukset, neljä tuntia kun oli supistellut niin pyysin puudutetta mutta olinkin jo kokonaan auki ja alkoi ponnistusvaihe joka kesti 50 min. En revennyt ja ei tarvinut leikata ja kaikki meni tosi hyvin ja nyt kun tästä kaikesta on pian 3 viikkoa niin ei uskoisi että koskaan olisin edes synnyttänyt, jälkivuotokin todella niukkaa
Toinen synnytys: Tämä synnytys käynnistettiin puhkasemalla kalvot, tästä meni tunti ja alkoivat supistukset, neljä tuntia kun oli supistellut niin pyysin puudutetta mutta olinkin jo kokonaan auki ja alkoi ponnistusvaihe joka kesti 50 min. En revennyt ja ei tarvinut leikata ja kaikki meni tosi hyvin ja nyt kun tästä kaikesta on pian 3 viikkoa niin ei uskoisi että koskaan olisin edes synnyttänyt, jälkivuotokin todella niukkaa
"assi"
minulla useampi synnytys. ensimmäinen oli pahin sen takia, että kesti niin kauan (17h). laitoin jännittämällä vastaan supistuksille, luulen, että sen takia myös oli niin pitkä ja "kova" synnytys. myös toipuminen oli hidas, kun leikattiin eppari ja sen paraneminen kesti monta kuukautta. muut synnytykset olleet pituudeltaan noin 5h luokkaa, spinaalilla menty ja kaikki mennyt hyvin. myös ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe oli vain muutaman minuutin.
"Heidi"
[QUOTE="Leija";30139073]Kestikö toipuminen kauan? Mikä on epiduraalin ja spinaalin ero?[/QUOTE]
Molemmilla kerroilla kävelin itse heti synnytyksen jälkeen ja kärräsin vauvan sängyssään osastolle. Pystyin myös istumaan ilman mitään renkaita, joten voin varmaan sanoa, että toivuin synnytyksistä saman tien. Toki alapään ja vartalon palautuminen 'ennalleen' vei pidemmän ajan.
Molemmilla kerroilla kävelin itse heti synnytyksen jälkeen ja kärräsin vauvan sängyssään osastolle. Pystyin myös istumaan ilman mitään renkaita, joten voin varmaan sanoa, että toivuin synnytyksistä saman tien. Toki alapään ja vartalon palautuminen 'ennalleen' vei pidemmän ajan.
"Mamí"
Mulla on vasta yks synnytys takana, siitä 1,5 vuotta aikaa ja lokakuussa ois taas synnyttämään lähdettävä.
Mulla käynnistettiin edellinen synnytys rv 42+1. Supistusten tultaessa säännöllisesti 3 min välein, siitä meni 15 tuntia kunnes vauva oli ulkona. Se kipu oli kauheeta. Ei voinut mitenkään päin olla, epiduraalin sain pariinkin otteeseen ja se auttoi mutta hetkellisesti. Ponnistin reilun tunnin, kunnes otettiin imukuppi avuksi, tosin se irtosi kahdesti, mutta lopulta syntyi alateitse iso poika. Silloin ajattelin, ettei koskaan enää, mutta aika kultaa muistot, ja tässä sitä taas ollaan toivon kyllä, että tämä seuraava tulokas syntyisi luonnollisesti, eikä käynnistykseen pitäisi ryhtyä taas. Keinotekoisesti tehdyt supistukset ovat kai voimakkaampia ja tulevat heti tiuhaan tahtiin. Hyr.
Mulla käynnistettiin edellinen synnytys rv 42+1. Supistusten tultaessa säännöllisesti 3 min välein, siitä meni 15 tuntia kunnes vauva oli ulkona. Se kipu oli kauheeta. Ei voinut mitenkään päin olla, epiduraalin sain pariinkin otteeseen ja se auttoi mutta hetkellisesti. Ponnistin reilun tunnin, kunnes otettiin imukuppi avuksi, tosin se irtosi kahdesti, mutta lopulta syntyi alateitse iso poika. Silloin ajattelin, ettei koskaan enää, mutta aika kultaa muistot, ja tässä sitä taas ollaan
toivon kyllä, että tämä seuraava tulokas syntyisi luonnollisesti, eikä käynnistykseen pitäisi ryhtyä taas. Keinotekoisesti tehdyt supistukset ovat kai voimakkaampia ja tulevat heti tiuhaan tahtiin. Hyr.
oli aika hirveää
Eka synnytys käynnistettiin. Supistukset oli ihan hallitsemattomia, ei taukoja välissä ts. koko ajan supisti jonkin verran ja välillä todella voimakkaasti. Kuulemma epätavallisen voimakkaita olivat supistukset ja sekin kai ei niin tavallista, että niillä ei ollut väliä. Kiskoin ilokaasua ja otin lopulta epiduraalin, sillä lääkäri ja kätilö totesivat, että en pysty ponnistamaan, kun kaikki voimat menevät kivun kanssa pärjäämiseen. Loppujen lopuksi kiireellinen sektio, sillä napanuora oli jumissa.
Toinen synnytys sai käynnistyä itsestään. Halusin mennä ilman lääkitystä ja kivulievitystä, kuten olisin jo ensimmäisellä kerralla halunnut. Tässä synnytyksessä kaikki sujui normaalisti, missään vaiheessa ei kipu ollut kovin pahaa. En missään vaiheessa tuntenut tarvetta epiduraaliin, ilokaasuun tai yhtään mihinkään muuhunkaan lääkkeelliseen kivunlievitykseen.
Toinen synnytys sai käynnistyä itsestään. Halusin mennä ilman lääkitystä ja kivulievitystä, kuten olisin jo ensimmäisellä kerralla halunnut. Tässä synnytyksessä kaikki sujui normaalisti, missään vaiheessa ei kipu ollut kovin pahaa. En missään vaiheessa tuntenut tarvetta epiduraaliin, ilokaasuun tai yhtään mihinkään muuhunkaan lääkkeelliseen kivunlievitykseen.
Ken guru
Ensimmäinen kestää yleensä pidempään kun vauva ei laskeudu ennen synnytyksen alkua kovin alas, joten synnytyksen pituuden vuoksi monet varmasti mieltää ensimmäisen pahemmaksi. Mutta esim. liitoskivut usein pahenee mitä enemmän on raskauksia ja synnytyksiä takana. Vaikka olisi sektioitakin.