Mulla se oli helppo. Kun synnytys oli ohi niin mietin aika pian, että olipa ihana kokemus ja tohon haluun vielä uudelleen. En ollut mitenkään äärettömän kipeä, väsynyt kyllä koska ponnistusvaihe venyi 45min, kun ei kalvoja puhkaistu. Kipulääkkeenä oli vain se yksi pistos, jonka alussa antoivat reiteen. Synnytyksen jälkeinen aika oli kamalampaa mitä itse synnytys, kun tuli karmeen kipeet pukamat enkä pystynyt istua ilman rengasta enkä seistä moneen viikkoon paikoillaan. Lievää synnytyksen jälkeistä masennustakin tais olla.
Toiseen synnytykseen menin sillä meiningillä, et täähän on helppoa! Järkytys iski, kun se kipu oli sillä kertaa ihan helvetillistä! Ilman kipulääkettä mentiin taas, koska halusin ottaa kipulääkkeen kummassakin vasta sitten, kun olo on ihan mahdoton, enkä enää pärjää. Mutta kummassakin se olo on tullut vasta vähän ennen kun oon auki jo sen 10cm, joten en oo ehtinyt saada enää sitten kipulääkettä, kun olisin halunnut
Mutta tällä kertaa multa puhkaistiin kalvot. Ensin ei meinannut supistukset lähteä kunnolla käyntiin
mutta kalvojen puhkaisun jälkeen tärisin vaan kivusta enkä pystynyt sanoa sanaakaan.. Hyh, sen jälkeen mietin ettei koskaan enää. Miten voikin olla noin eri kokemukset eri synnytyksistä samalla ihmisellä..