Kysy superlihavalta mitä vaan!

  • Viestiketjun aloittaja Iso, isompi, isoin
  • Ensimmäinen viesti
Iso, isompi, isoin
Lupaan vastata parhaani mukaan niin asiallisiin kuin asiattomiin kysymyksiin. Omaa henkilöllisyyttäni en paljasta, mutta muuten vastaan rehellisesti.

Ai miksikö? Koska olen yksin kotona ja tylsistynyt, ja yritän pysytellä erossa jääkaapista.
 
Iso, isompi, isoin
[QUOTE="Hilla";30668060]Onko sinulla töitä tai opiskelua? Entä miestä/naista, lapsia? Harrastuksia?[/QUOTE]
Teen toimistotyötä, olen naimisissa, ei lapsia. Harrastan lukemista, käsitöitä, vesijuoksua.
 
Iso, isompi, isoin
Paljon sulla on ylipainoa?

miksi?
Enpä olekaan vuosiin laskenut kuinka paljon. Vähän yli 100 kiloa ylimääräistä löytyy.

Miksi onkin hyvä kysymys. Helppo vastaus on tietenkin: koska olen vuosikausia syönyt enemmän kuin olen kuluttanut. Miksi olen näin tehnyt, onkin sitten vaikeampi tietää. Osittain kotoa opitut huonot ruokailutottumukset joita en omilleni muutettuani onnistunut muuttamaan (=liikaa eineksiä ja epäterveelllistä ruokaa, kituutetaan mahdollisimman pitkään syömättä mitään ja sitten ratketaan ahmimaan, syödään aivan liikaa silloin kun ei yritetä kituuttaa), osittain sairastamani masennus, osittain vuosikausia vaivannut kilpirauhasen vajaatoiminta (se on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa), tunnesyöminen jne... Onhan noita syitä.
 
Iso, isompi, isoin
[QUOTE="Hilla";30668080]Lisäkysymyksiä: vanhako olet, oletko onnellinen? Oletko ollut lihava lapsesta asti?[/QUOTE]

Olen 38-vuotias. Olen perustyytyväinen elämääni. Työpaikka on ihan kiva, parisuhde hyvä, ystävät ihania. Täydellistä ei elämä kuitenkaan ole, emme ole saaneet lasta toiveista huolimatta.

Olen ollut lihava ihan pienestä lapsesta asti. Vanhempani ovat ihan pikkulapsesta saakka rajoittaneet syömisiäni, koska jos sain syödä oman mieleni mukaan, söin kunnes oksensin.
 
Iso, isompi, isoin
Oletko yrittänyt laihduttaa? Siis ihan oikeasti yrittänyt?
Ensimmäisen kerran olen yrittänyt laihduttaa omin päin 6-vuotiaana. EihäIhan oikeasti ja vähän menestyksekkäästikin onnistuin laihduttamaan lukiossa, 115 kg > 95 kg. Sen jälkeen paino lähti taas nousuun. Aikuisena yritin varmaan kymmenen kertaa laihduttaa Painonvartijoissa, vaihtelevalla menestyksellä. Olen nutrannut, olen käynyt ahkerasti jumpissa ja salilla (jonkin aikaa...), olen käynyt ravintoterapeutilla ja saanut ravintoneuvontaa terkkarilta jne. Olen laihduttanut vuosien mittaan varmaan satoja kiloja... ja kaikki ovat aina palanneet korkojen kera.
 
Iso, isompi, isoin
[QUOTE="Hilla";30668119]Olivatko vanhempasi ylipainoisia? Vähän vai paljon? Entä sisaruksesi tai muut sukulaiset?[/QUOTE]
Isäni on hieman ylipainoinen, äitini erittäin ylipainoinen (tosin ei yhtä iso kuin minä) ja muistan hänen laihduttaneen koko ikäni. Sisarukseni on myös ylipainoinen. Äitini äiti oli erittäin ylipainoinen, ja vähän vaikuttaa siltä että minä ja äitini toistamme hänen ruokailuvirheitään sukupolvesta toiseen.
 
"Hilla"
Kun osaat noin hyvin analysoida, mistä luulet että lihomisesi johtuu? Syötkö esim. Liikaaa herkkuja, liian isoja annoksia,oletko lohtusyöjä yai sitten ihan jotainmuuya?
 
Iso, isompi, isoin
[QUOTE="Hilla";30668131]Kun osaat noin hyvin analysoida, mistä luulet että lihomisesi johtuu? Syötkö esim. Liikaaa herkkuja, liian isoja annoksia,oletko lohtusyöjä yai sitten ihan jotainmuuya?[/QUOTE]
Sanoisin että kaikkia noita. Minulle on aina ollut vaikeaa hallita syömistäni, voisin tosiaan vetää napaan vaikka kuinka paljon ruokaa, ilman rajoja. Siitä tulee vaan niin hyvä olo. Kunnon mässäilysessiosta tulee aika lailla samanlainen tunne kuin nousuhumalassa. Ja aivan kuten alkoholista, siitäkin seuraa krapula, erilainen vaan.

Tiedostan myös että käytän ruokaa lääkkeenä esim. tylsistymiseen, pettymyksiin ja pahaan oloon. Siinä vaiheessa kun tunne on päällä, en vaan osaa ajatella asiaa loogisesti. Olen kai vaan aika lailla tunteiden vietävissä. Annoskokoja on vaikea hallita, koska minä haluan syödä enemmän ja enemmän, ja itseni hillitseminen on todella vaikeaa. Oman lisänsä tosiaan toi nuorempana sairastamani masennus, jonka aikana lihoin parissa vuodessa noin 50 kiloa. Nämä ovat kaikki tallessa, vaikka en ole ollut masentunut enää vuosiin.
 
endis
Olet siis leptiiniresistentti, mahdollisesti insuliiniresistentti (alkava diabetes 2) ja kylläisyystoiminnot eivät toimi?

Hankkiudu eroon hedelmistä, sokerista ja kaikesta sellaisesta, jotka sotkevat aivojen mielihyväkeskuksen toimintaa (erityisesti fruktoosi). Fruktoosi esimerkiksi blokkaa kylläisyyshormonien toimintaa saaden sinut syömään yli tarpeen (evoluutiossa tämä ollut tarpeen silloin, kun satokausina on ollut fruktoosia saatavilla ja ihmisen on pitänyt varastoida energiaa talveksi). Voit testata asian siten, että syöt appelsiinin. Jos kohta tekee mieli toista, kolmatta ja neljättä, niin asia on selvä. Etenkin, jos hedelmien syönnin jälkeen voit vetää kattilallisen spagettia ja kastiketta. Syöt tavallaan itsesi ähkyksi, mutta et silti tunne olevasi täynnä.

Kohonnut insuliini nimittäin aiheuttaa sen, että syömästäsi ruoasta häviää iso osa suoraan rasvakudokseen ja olet edelleen nälkäinen: nälkäinen on taas laiska, koska silloin ei pidä kuluttaa energiaa! Esimerkki: syöt 2000 kcal verran ja pumppaan sinuun lisäinsuliinia (kuten hyperinsulinismissa) joka kerran kun syöt jotain. Insuliini nappaa rasvakudokseen 500 kcal ja kulutukseen jää 1500 kcal. Koska perusenergiatarpeesi on 2000 kcal, tunnet olevasi nälkäinen, väsyt, makaat sohvalla ja et tee mitään (tämä on normaalia). Mikäli syöt sitten lisää, vaikkapa 2500 kcal verran, nappaa ylimääräinen insuliini 800 kcal rasvakudokseen ja olet edelleen nälkäinen.

Eli hoida ensin insuliinirampit kohdalleen valitsemalla sellaisia ruoka-aineita, jotka eivät insuliinitasoja nosta. Voit mitata glukoosimittarilla (verensokerimittari) miten verensokerisi käyttäytyy eri ruoka-aineilla. Ei ole rakettitiedettä.

Vertaat ruokailusta saamaasi mielihyvä alkoholiin: molemmissa itse asiassa on kyse ns. dopamiinivasteesta (dopamiini ja serotoniini), jossa saat mielihyvä jostakin substanssista ja ajan kuluessa tarvitset aina vain lisää substanssia, koska toleranssi substanssiin nousee. Masennuksesi selittyy samoilla ongelmilla dopamiini/serotoniinivasteissa.

Samalla kun seuraavan kerran kokeilet jotain, aloita se douppaamalla kuukausia erilaisia probiootteja tuplamääriä. Rakenna suolistobakteeristoasi sellaiseksi, että se suojaa sinua. Vältä antibiootteja niin paljon kuin voit. Kuuntele kehoasi: jos sokereiden poisjättäminen saa sinut muutaman viikon jälkeen energiseksi, jatka samalla linjalla!

Onnea matkaan!
 
yksi äiti
Endis, onko tuo nyt tieteellisesti todistettua vai omaa teoriaasi.

Täällä yksi joka voi syödä mitä vaan ja verensokeri on alle normaalin rajan. Aina on nälkä ja väsy.
 
viera.s
Millaisia terveysongelmia ylipaino on aiheuttanut? (Turha minusta kysyä, onko niitä, koska yli 100 kg ylipainosta niitä on varmasti väistämättä aiheutunut tuohon ikään mennessä).

Onko lihavuusleikkaus ollut esillä? Se tosin edellyttäisi jonkinlaista itsehillintää, sillä leikkauksen jälkeen ahmiminen olisi hengenvaarallista.
 
Iso, isompi, isoin
Olet siis leptiiniresistentti, mahdollisesti insuliiniresistentti (alkava diabetes 2) ja kylläisyystoiminnot eivät toimi?
Ensimmäiseen kohtaan juu, toiseen kohtaan en tiedä... sama ongelma tosiaan vaivannut ihan lapsesta saakka, olisin syönyt kunnes oksennan, jos olisin saanut.

Sokeria olen vähentänyt viime aikoina reippaasti, kokonaan en ole päässyt eroon. Siinä on sekin, että sokeri aiheuttaa kyllä sellaista voimattomuutta, sohva kutsuu ja mitään ei jaksaisi, jos tulee syötyö paljon sokeria. Mutta että hedelmätkin?

Tuo mainitsemasi appelsiinitesti ei oikein toimi, voisin nimittäin vetää sen kattilallisen ilman hedelmääkin :)



Samalla kun seuraavan kerran kokeilet jotain, aloita se douppaamalla kuukausia erilaisia probiootteja tuplamääriä. Rakenna suolistobakteeristoasi sellaiseksi, että se suojaa sinua. Vältä antibiootteja niin paljon kuin voit. Kuuntele kehoasi: jos sokereiden poisjättäminen saa sinut muutaman viikon jälkeen energiseksi, jatka samalla linjalla!
Tämä jäi epäselväksi. Teen mitä ja mille? :O
Antibiootteja en ole onneksi muutamaan vuoteen tarvinnut. Ja juu, sokerin vähentäminen vie pois sohvalla koomailut.
 
Iso, isompi, isoin
Millaisia terveysongelmia ylipaino on aiheuttanut? (Turha minusta kysyä, onko niitä, koska yli 100 kg ylipainosta niitä on varmasti väistämättä aiheutunut tuohon ikään mennessä).

Onko lihavuusleikkaus ollut esillä? Se tosin edellyttäisi jonkinlaista itsehillintää, sillä leikkauksen jälkeen ahmiminen olisi hengenvaarallista.
Itse asiassa yllättävän vähän terveysongelmia. Jotain pientä häikkää sokereissa, ovat hieman korkeammalla kuin suositellaan, mutta ei diabeteksen puolelle kuitenkaan. Niitä seuraillaan, ei lääkitystä. Kolesterolit ja veren rasva-arvot hyvät, ja mitä noita nyt testaillaankaan... kaikki ok. Verenpaine ok. Mitään nivelvaivoja tai muuta ei minulla ole ikinä ollut. Epäilen syyksi sitä, että vaikka viihdyn sohvalla, niin olen aina kuitenkin liikkunut edes jonkin verran.

Lihavuusleikkaus on mainittu, mutta lääkäri totesi että ei suosittelisi sitä minulle. En kysynyt tarkemmin miksi, koska en itsekään leikkausta halua.
 
"Marjis"
mielestäni olet laiha :)
mulla paino 240kg ja pituutta 165
olen myös onnellinen mutta vasta sitten täysin tyytyväinen kun 250kg menee rikki :)
olen siis tahtoen lihava ja mieskin kannustaa siihen.
onkohan sulla sama mission,lisää vaan painoa?
 
Iso, isompi, isoin
[QUOTE="Marjis";30668977]mielestäni olet laiha :)
mulla paino 240kg ja pituutta 165
olen myös onnellinen mutta vasta sitten täysin tyytyväinen kun 250kg menee rikki :)
olen siis tahtoen lihava ja mieskin kannustaa siihen.
onkohan sulla sama mission,lisää vaan painoa?[/QUOTE]

Hei Marjis, tähän en osaa oikein sanoa muuta kuin että toivotan onnea valitsemallasi tiellä. Muistathan treenata lihaskuntoa että pysyt liikuntakykyisenä ja käy ihmeessä lääkärillä silloin tällöin tarkastuttamassa että kaikki on ok.

Omat tavoitteeni ovat tuolla toisella suunnalla :)
 
...,..
Mitä ajattelet itse erittäin ylipainoisista lapsista? Olisiko jokin "elämänneuvo", mitä olet vuosien varrella hoksannut painoon liittyen? Toivotko vanhempien puuttuvan ylipainoisen lapsen liikkumiseen ja syömiseen?
 
Iso, isompi, isoin
Mitä ajattelet itse erittäin ylipainoisista lapsista? Olisiko jokin "elämänneuvo", mitä olet vuosien varrella hoksannut painoon liittyen? Toivotko vanhempien puuttuvan ylipainoisen lapsen liikkumiseen ja syömiseen?
Erittäin ylipainoiset lapset saavat minut surulliseksi, koska tiedän että asia tulee aiheuttamaan ongelmia heidän elämässään. Painoon kannattaisi ehdottomasti puuttua mahdollisimman aikaisin, koska ennaltaehkäisy on helpompaa kuin lihavan lapsen laihduttaminen. Mutta puuttuminen pitäisi tehdä niin, että lasta ei syyllistetä painosta, eikä häntä saada jotenkin ajattelemaan että koko asia on hänen vikansa. Koska vanhemmilta ne ruokailutottumukset opitaan, ja jos kotona ei ole herkkuja, niin lapsi ei niitä herkkuja pysty syömään (ainakaan ennen kuin alkaa itse käydä kaupassa omilla rahoilla).

Sanoisin, että minun ohjeeni olisi kai että lapselle kannattaisi syöttää tarpeeksi laadukasta ruokaa ja paljon vihanneksia (ei eineksiä tai light-tuotteita!), ja jättää herkut kauppaan ihan koko perheen osalta. Vanhempien pitäisi itsekin noudattaa terveellisiä ruokailutottumuksia, eikä esim. syödä salaa öisin herkkuja. Lapsi kyllä huomaa sen.

Varmaan helpommin sanottu kuin tehty...
 

Yhteistyössä