Mikä ero mielestänne on seurustelulla ja kihloissa ololla?

  • Viestiketjun aloittaja tuleva vaimo
  • Ensimmäinen viesti
tuleva vaimo
Paitsi tietysti, että kun ollaan kihoissa, on sovittu, että mennään naimisiin. Mutta velvoittaako se, jotenkin mielestänne auttamaan jo toista esim taloudellisesti tms?
 
"Hellevi"
Me eletään miehen kanssa avoliitossa, ei olla kihloissa eikä ole yhteisiä lapsia. Silti mies auttaa mua koska pienituloisena mun rahat ei aina riitä.

Jotekin kummallinen aloitus tämä.
 
vieraskin.
No ei todellakaan seurustelu tai kihlaus velvoita auttamaan taloudellisesti. Yleensä kuitenkin halutaan auttaa rakkaitaan taloudellisesti, jos toinen on heikoilla, mutta ei ole velvollisuutta.
 
tuleva vaimo
Siis tarkoitan, että kun ollaan deittailtu ja sit sovittu että seurustellaan vakavasti, niin en ajattele, että miehen pitäisi esim maksaa, jos lähdetään vakka viikonloppumatkalla. Vanhanaikaisena ajatelen, että jos mies pyytää ulos, niin maksaa sit myös. Mutta entäs kun hän kosii, ja suostun vaimoksi (ei siis asuta yhdessä), niin edelleen mies olettaa että ilmanmuuta maksan ehdottamansa viikonloppureissut itse. EIkä siinä mitään, mutta kuten jollain vastaajalla täällä, olen itse matalapalkka alalla, eikä tulot riitä kaikenlaisiin ulkonasyömisiin ja reisuuihin kuin joskus. Miehellä taas hyvä ammatti ja moninkertaiset tulot. Siis ajattelen lähinnä, että jos treffaillaan ja sovitaan että lähdetään Pariisiin, niin en voi itsestäänselvästi olettaa miehen maksavan mitään. Mutta jos olemme menossa naimisiin, niin varakkaalta mieheltä on mun milelestä kummallista että mä säästän pienistä tuloista päästäkseni tulevan aviomieheni kanssa Pariisiin. Mietin ennustaako tää tulevaisuutta jotenkin.
 
"Hellevi"
Siis tarkoitan, että kun ollaan deittailtu ja sit sovittu että seurustellaan vakavasti, niin en ajattele, että miehen pitäisi esim maksaa, jos lähdetään vakka viikonloppumatkalla. Vanhanaikaisena ajatelen, että jos mies pyytää ulos, niin maksaa sit myös. Mutta entäs kun hän kosii, ja suostun vaimoksi (ei siis asuta yhdessä), niin edelleen mies olettaa että ilmanmuuta maksan ehdottamansa viikonloppureissut itse. EIkä siinä mitään, mutta kuten jollain vastaajalla täällä, olen itse matalapalkka alalla, eikä tulot riitä kaikenlaisiin ulkonasyömisiin ja reisuuihin kuin joskus. Miehellä taas hyvä ammatti ja moninkertaiset tulot. Siis ajattelen lähinnä, että jos treffaillaan ja sovitaan että lähdetään Pariisiin, niin en voi itsestäänselvästi olettaa miehen maksavan mitään. Mutta jos olemme menossa naimisiin, niin varakkaalta mieheltä on mun milelestä kummallista että mä säästän pienistä tuloista päästäkseni tulevan aviomieheni kanssa Pariisiin. Mietin ennustaako tää tulevaisuutta jotenkin.
Mun mielestä kummallista kosia ja suunnitella naimisiin menoa kun ei edes asuta vielä yhdessä. En ottaisi sikaa säkissä vaan ensin asutaan yhdessä ja vasta sitten joskus naimisiin.
 
tuleva vaimo
Joo kyllä avioliittolaissa mainitaan elatusvelvollisuus. Kihlauksella ei sitä lain mukaan ole, mutta itse ajattelen, että kun on sovittu kuitenkin niinkin isosta asiasta, niin ilmanmuuta eletään yhteisissä suunnitelmissa. Ja myös jos toinen tarvitsisi apua tai tukea taloudellisesti tai muutenkaan, niin ensisijaisesti sitä multa tulevalta vaimoltaan hänellä olisi sitä oikeus odottaa. Siksi vähän ihmettelen, tätä tilannetta, ja mietin että onko niin että emme ole avioliitossakaan pari vaan kaksi yksilöä. Siis tajuaako joku mitä tarkoitan.
 
vierass
Kauanko olette seurustelleet? Miksi ensin kihloihin ja sitten vasta avoliitto? Ensin mun mielestä muutetaan yhteen ja jos homma toimii vuoden pari niin voi miettiä naimisiinmenoa.

Seurustellessa molemmat maksaa omansa, myöhemmin tulojen suhteessa tm. Perheenjäsenillä ei mun mielestä voi olla eri elintaso.

Me maksettiin n.puoliks ennen kuin jäin äitiyslomalta hoitovapaalle, sit mies maksoi lähes kaikki kulut.
 
avioliittolaki
46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.
 
Vierailijaa
46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.
Tuo puolisolle maksettava elatusmaksu taitaa olla harvinaista Suomessa.
 
Meillä kyllä jo seurusteluaikoina autettiin toisiamme taloudellisesti tosin olin silloin ollut mieheni paras ystävä 10v. Ei oo koskaan tarvinnut riidellä siitä kuka maksaa mitäkin vaan se joko enemmän tilillä katetta. Tosin mun mielestä seurustelu ei velvoita varsinaisesti mihinkään, mutta ainakin esim. sossu katsoo avoliitossakin toisella olevan elatusvelvollisuus toista kohtaan.. Avioliitossahan liiton aikana hankittu omaisuus on kai lain mukaan yhteistä, ja eikös tuo kihloissa olo nimenomaan siihen tähtää, kun kerran on lupautunut naimisiin.

Btw. Yks kaveri meni melko nuorena kihloihin ja sitten kun kysyin millos ootte menossa naimisiin sitten? Vastaus oli että no en tod aio ikinä! Vähän jäi ihmetyttämään että koristeeksiko se sormuksen hommas. Erosivat kyllä parin vuoden päästä..
 

Yhteistyössä