1-vuotiaan ruokailuhetkeen pikaista apua kaivataan

Pulmani on seuraavanlainen: poika alkoi tekemään n.puoli vuotiaana tauotta hampaita ja ruokailuista ei meinannut tulla mitään joten otimme lelut ruokapöytään avuksi. Iso virhe näin jälkiviisaana. Nyt lyhykäisyydessään tilanne on se että poika nyt 1v. ja ruokailut aivan järkyttävä episodi aina. Leluja pitää olla pöydässä korillinen ja ei suostu ottamaan lusikallistakaan ilman leluviihdykettä kun kyllästyt yhteen leluun todella nopeasti niin heittää sen lattialle syöttötuolin viereen ja vaatii uutta lelua tai alkaa läpsimään lusikkaa ja lautasta jolloin ruoat lentää seinille ja lattioille..ollaan koitettu ilman leluja,ei tule mitään vaan alkaa huutamaan. Tilanne ärsyttää ja ahdistaa minua kovasti mutta itsepähän tein virheen aikoja sitten kun ensimmäisen lelun menin joskus pöytään kantamaan. Nyt pääosassa on lelut ja viihdytys eikä syöminen kuten pitäisi olla. Ilman leluja järjestää kohtauksen ja niidenkin kanssa syöttäminen on hankalaa kun mikään lelu ei pitkään kelpaa. Esim. lounaan jälkeen voi hyvinkin olla 20 lelua lattialla ja silti taistellaan ruoan ja maitomukin kanssa tämä on oikeesti tosi stressaavaa mutta miten parantaa tilanne ja saada lelut pois ja silti ruoka menemään ja saada tosiaan syömisestä mukava ja rauhallinen tilanne? apuja kaipaisin ja varsinkin sellaisilta joilla on ollut samanlainen tilanne..

 

Lelut pois ja kurin palautus penikalle, sekä sen vanhemmille

 

Entä jos ne lelut vaan ottaa pois ruokailutilanteesta? Kyllä se lapsi sitten ennenpitkää kuitenkin syö?

 

Sormiruokaa tai oma lusikka käteen,syö mitä syö ensimmäisellä kerralla,kyllä se siittä lähtee sujumaan ilman lelujakin.

 

Ei kai siihen sen kummempaa taikakeinoa ole kuin jättää lelut pois ruokailusta. Ja toinen oleellinen juttu silloin on että unohdat kaikki odotuksesi ja mielipiteesi siitä paljonko lapsen pitäisi syödä. Jos sinä yrität päättää paljonko ja kuinka nopeasti lapsi syö, stressi ja valtataistelu on valmis. Sen sijaan jos muistat että sun homma on VAIN laittaa ruoka tarjolle (ja jos lapsi ei osaa vielä syödä niin auttaa lapsen viestejä kuunnellen), niin mistäpä siinä silloin vääntäisi tai stressaisi?

 

Miksi ihmeessä niitä leluja pitää olla ja vielä tuollainen määrä, jos niistä huolimatta syömisestä taistellaan? Jätät vaan ne kaikki lelut pois samantien, jonkin aikaa varmaan on ongelmallista, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan, kunhan olette tiukkana ja niitä leluja ei tule pöytään.

Jos siihen syömiseen pitää olla leikkejä, niin silloin voi käyttää ihan perinteistä "suukki auki, täältä tulee lentokone sur-rur-rur!"

 

Muista, että yksivuotias on ajattelukykyinen ja fiksu. Hän tietää tarkkaan, miten sinua voi vedättää. Tee ensin suunnitelma, miten aiot toimia. Kerro suunnitelma lapselle. Toimi suunnitelman mukaan. Pysy suunnitelman mukaisessa toiminnassa, vaikka lapsi yrittää muuta. Mieti jo etukäteen, miten toimit siinä tilanteessa, jossa normaalisti antaisit lelun. Älä salli itsellesi poikkeuksia, koska siten asia vain pitkittyy tai palaa entiseen.

 

Meillä oli samankaltainen tilanne. Lapsi oli tosi laiha ja äärimmäisen huono syömään, ruokailut olivat ihan tuskaa. Ravattiin painokontrolleissa jatkuvasti ja olin tosi ahdistunut ja stressaantunut asiasta. Otettiin avuksi tabletti, josta lapsi katseli piirrettyjä samalla kun minä lapoin ruokaa suuhun. Toimi hyvin noin ravitsemuksen kannalta, mutta tietysti johti siihen että penska vaan tuijotti lasittuneesti ruutua ja häntä syötettiin, ilman pädiä hommasta ei tullut mitään.

Ainoa ratkaisu on että otat lelut vaan pois. Ruokapöydässä syödään, ei leikitä. Sinusta se on kiinni, ei lapsesta, etkä ala jojottamaan millään "no annan yhden pienen lelun vähäksi aikaa -systeemillä", vaan selvä, johdonmukainen toiminta asiassa. Eikä mitään lapsen rääkkäämistä siten, että annat ensin huutaa 5 min ja sitten annat periksi kuitenkin, silloin koko asia ja huudattaminen oli ihan turhaa. Eka ruokailulla huutaa eikä syö, mutta toisella ruualla sitten jo vähemmän. Lusikka lapselle käteen, sormiruokaa tarjolle. Jos teillä on nokkamuki vielä käytössä niin vaihdat samalla oikeaan mukiin/lasiin.

Äidistä tämä nyt on kiinni. Tsemppiä.

 

1-vuotias syö jo itse. Jos ei vielä ihan lusikalla, niin sormin: pöydälle riviin maissia, herneitä, raejuustoa, leipäpaloja...

Lelut pois ja kertaremontti teidän pöytätapoihin!

 

Syöttäminen ilman leluja. Jos ei maistu niin pois ruokapöydästä ja muihin juttuihin - kokeilet vaikka tunnin päästä syöttää uudestaan, jos vaikka maistuisi. Sopeutuu todennäköisesti pian uuteen tilanteeseen. Noita kilareita on vaan pakko oppia ottamaan vastaan, muuten käy niin, että lapsi ohjailee sinua etkä sinä lasta.

 

Miten olette antaneet 1 vuotiaalle leipää herneitä yms? Musta tuntuu et meidän lapsi oksentaa tai tukehtuu jos annan jotain tuollaista kun eilen oksensi kun annoin syödä tuorekurkun palasta..edessä on ylhäällä ja alhaalla 4 hammasta mutta ei muualla..oletteko silti antaneet jo normiruokaa? On syönyt pitkälti tähän asti piltin sileitä soseita ja nyt vasta karkeimpiin 8kk soseisiin on siirrytty ja meinaa syödessä yökkäillä vaikka sekoitan maitoa soseiden sekaan..

 

Miten olette antaneet 1 vuotiaalle leipää herneitä yms? Musta tuntuu et meidän lapsi oksentaa tai tukehtuu jos annan jotain tuollaista kun eilen oksensi kun annoin syödä tuorekurkun palasta..edessä on ylhäällä ja alhaalla 4 hammasta mutta ei muualla..oletteko silti antaneet jo normiruokaa? On syönyt pitkälti tähän asti piltin sileitä soseita ja nyt vasta karkeimpiin 8kk soseisiin on siirrytty ja meinaa syödessä yökkäillä vaikka sekoitan maitoa soseiden sekaan..

Noille on annettu näkkäriä jyrsittäväksi jo siinä viaheessa, kun hampaat on ruvenneet tulemaan. Se on lähinnä sulanut suussa mössöksi, jonka saa alas. Kuopus kyllä veteli leipää ihan sellaisenaan vuoden vanhana.

Sihtikurkkukkukin rupesi saamaan 8 kk soseita 10 kk vanhana, sai ensimmäiset hampaansa vasta 9 kk vanhana. Sekoittelin hienompia ja karkeampia soseita sekaisin ja vähitellen siitä sitten mentiin ihan normaaliin ruokaan. Riisiiä sai aika pienestä, kun ketin sen ilman suolaa, samasta oli helppo laittaa hänellekin ruoka, omat itsetehdyt lihasoseet sekoitin joukkoon pakkasesta, kun muut söivät jotain maustetumpaa.

 

Et ole tehnyt mitään virhettä eikä leluja ruokapöydästä tarvitse ottaa pois, kun niiden varjolla kuitenkin syö. Jossain vaiheessa vaan lapsilla on se meininki, että rekvisiittaa pitää olla syödessä. Ei sitä enää vuoden päästä tarvita. Oma lusikka toki käyttöön.

 

Ongelman ydin on penikan typerät vanhemmat

 

Et ole tehnyt mitään virhettä eikä leluja ruokapöydästä tarvitse ottaa pois, kun niiden varjolla kuitenkin syö. Jossain vaiheessa vaan lapsilla on se meininki, että rekvisiittaa pitää olla syödessä. Ei sitä enää vuoden päästä tarvita. Oma lusikka toki käyttöön.

Onhan se noinkin, mutta siinä vaiheessa, kun asia alkaa häiritä tai se ei toimi, niin on aika miettiä muita ratkaisuja. Sama pätee esimerkiksi vieressä nukkumiseen tai imettämiseen. Jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin nukkukoon lapsi vieressä vaikka teiniksi saakka. Mutta jos se häiritsee yöunia tai aiheuttaa muuta hankaluutta, niin silloin on syytä etsiä ja kokeilla muita vaihtoehtoja. Itse ainakin olisin kyllästynyt ap:n tilanteessa ja haluaisin saada ruokailun toimimaan ilman jatkuvaa kiukuttelua ja lelujen heittelyä. Lapsen ruokailu vaikuttaa enempi toimintatuokiolta kuin ruokailuhetkeltä.

 

Samaa ehdotan kun moni muu. Sormiruokaa lapselle. Koko perhe syö samaan aikaan, lapsi omaansa ja vanhemmat omaansa. Lapselle samaa ruokaa kun muullekkin perheelle. Jos alkaa vänkääminen niin ette kiinnitä huomiota. Kun olette syöneet niin lapsen ruoka pois (jos ei ole siihen koskenut). Ei mene montaa kertaa kun lapsi tajuaa alkaa syömään. Jos ette sorru taas leluihin tai muihin vippaskonsteihin.

 

Sormiruokailusta:

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=324

Ei se lapsi tarvitse hampaita syödäkseen sormiruokaa.
Kuuden ja yhdeksän kuukauden välillä vauva oppii haukkaamaan ruoasta palasenjoko ikenillään tai hampaillaan. Pian hän oppii pitämään ruokaa suussaan, liikuttelemaan sitä kielellään, sekä pureskelemaan.

Kun vauva imee rintamaitoa tai pullomaitoa, maito menee suoraan nieluun. Kiinteä ruoka pitää sen sijaan ohjata kielellä nieluun. Tätä taitoa vauva ei opi, ennen kuin on ensin oppinut haukkaamaan palan ruoasta ja pureskelemaan sen. Parin viikon ajan ruoka siis usein tipahtaa vielä ulos suusta.

Vauva alkaa nielemään ruokaa vasta, kun hän osaa käyttää kielen, poskien ja leuan lihaksia koordinoidusti. Tämä saattaa olla luonnon oma suojelukeino, joka vähentää vauvan mahdollisuutta tukehtua ruokaan. Se toimii ainoastaan, jos vauva itse laittaa ruoan suuhunsa.

 

Gill Rapleyn mukaan riski tukehtua saattaa olla jopa pienempi vauvoilla, jotka ovat oppineet syömään BLW-metodin mukaisesti. He eivät osaa viedä ruokaa nieluun, ennen kuin ovat oppineet ensin pureskelemaan sen. Kun vauva saa harjoitella pureskelemista ja ruoan liikuttelemista suussaan, hän oppii nopeasti käsittelemään ruokaa. Kaksi asiaa lisää tukehtumisvaaraa; se, että joku laittaa ruokaa vauvan suuhun ja se, että vauva nojaa taaksepäin syödessään.

Se, että lapsi kakoo ei tarkoita, että hän olisi tukehtumassa. Ruoka on mennyt liian pitkälle suun takaosaan ja kakominen on lapsen keino saada ruoka edemmäksi suuta. Lapsella tämä kakomisen aiheuttama alue on edempänä kuin aikuisella.

 

sormiruokaa tarjolle ja kaikki syömään samaanaikaan ruokaa, eli vanhemmat tai ketä paikalla niin näyttää esimerkkiä miten ruokapöydässä ollaan. jättäisin kans lelut kerralla pois ja jos tulee huutoa kun mennään pöytään, niin poistaisin pöydästä lattialle huutamaan, kunnes rauhoittunut voi ottaa takaisin.jatkaisin myös järjestelmällisesti samaa kaavaa vaatii pitkää pinnaa mut kyllä se palkitaan.
jos lapsi vaan huutaa lattialla syöt oman ruokasi loppuun ja tämän jälkeen sitten yhessä pois keittiöstä. sanotte että äitin tai isin pitää kans syödä ruokaloppuun.

houkuttimena voisi olla myös joku kiva lautanen jossa kuvia. ja aluksi sellaista ruokaa mikä varmasti uppoaa lapselle. zemppiä kovasti uurastukseen.