1- vuotiaan ruokailusta maidosta ym.

Ensin maitotuotteista. Poika 13kk saanut alusta asti lisämaitona korviketta imetyksen ohella. Imetys lopetettiin pojan ollessa 7kk. 10kk vanhana aloitimme hapanmaitotuotteet (raejuusto, viili ja pikkuhiljaa jogurttia), jotka ovat sopineet hyvin. Noin 2 kk sitten yritin antaa ensimmäistä kertaa kevytmaitoa puuron kanssa, 1/3 osa maitoa 2/3 korviketta ja siitäpäs vasta huuto alkoikin. Hurjat ilmavaivat varsinkin öisin, selkeää masukipuilua ja vaippaihottumaa, mitä ei ole koskaan ennen ollut. Kokeiltiin luomumaitoa ja sama juttu. Pidin 3 viikon tauon ja yritin viikonloppuna taas ja sama juttu. Jostain olen kuullut, että hyla-maito olisi helpompaa vatsalle? Myös jotkut puhuneet punaisesta maidosta.. onko kellään kokemuksia?

Toinen kysymykseni liittyy itse syömiseen. Minkä ikäisenä lapsenne ovat oppineet syömään itse? Miten se olisi tarkoitus opettaa? MEillä sormiruokaillaan onnistuneesti ja välillä koko ateria on pelkkää sormiruokailua, mutta jos annan pojalleni lusikan tai haarukan sillä lähinnä heilutellaan tai hakataan pöytää. Tai jos laitan pojan eteen lautasen, sitä on kiva käännellä tai heittää lattialle. Jos kiellän poika virnistää ja tekee taatusti saman uudelleen.

Olisi kiva kuulla miten muilla menee?

 

Oletko koittanut kasvimaitoja? Esim. soija- ja kauramaidossa on lisättynä kalsiumia ja ne on ihan yhtä hyviä kuin tavallinen maito. Jos lapselle ei sovi maito niin ei kai sitä väkisin kannata antaa? Tai voi koittaa sitten vanhempana uudestaan jos sopii.

 

Hei Cecilia,

Kiitokset mielenkiintoisista kysymyksistäsi. Asiantuntijapalsta on ollut tauolla ja palaan siksi kysymyksiisi näin viiveellä. Tilanne perheessänne on jo ehkä muuttunut ja ruokamatka edennyt ohi kuvaamasi vaiheen. Toivottavasti vastauksestani on silloin iloa jollekin toiselle nyt samaa vaihetta lastensa kanssa kokevalle vanhemmalle.

Ensin siis maitotuotteista. Nykyisten lasten ravitsemussuositusten mukaan (Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus STM 2004:11) maitovalmisteisiin totuttelu aloitetaan 10-12 kuukauden iässä makuannoksilla maitovalmisteita tai lisäämällä pieniä määriä maitoa lapsen ruokiin. Totuttelun voi aloittaa kuten mainitsitkin hapanmaitovalmisteilla.

Pienet annokset, rauhallinen tahti ja mahdollisuuksien mukaan äidinmaito uusiin ruoka-aineisiin totuttelua tukemassa helpottavat elimistön tottumista uuteen ruoka-aineeseen. Jos tästä huolimatta tuntuu siltä, että uusi ruoka-aine ei sovi lapselle, kannattaa tässä tapauksessa kokeilla erilaisia maitoja tai esim. kasvisten osalta maistattaa niitä kypsennettyinä. Asia kannattaa ottaa esiin myös neuvolassa, jos tuntuu ettei ruoka-aine kaikesta huolimatta ota sopiakseen lapselle. Yhdessä lapsen kasvua ja kehitystä seuranneen terveydenhoitajan kanssa voidaan sitten pohtia ruoka-aineen aloituksen siirtämistä myöhemmäksi tai mahdollista allergian selvittämistä.

Sopivan maidon löytämisen kannalta ruokakaupan maitovalikoima on tänä päivänä onneksi jo hyvin monipuolinen. Myös lastenruokahyllystä löytyy leikki-ikäisille omia maitojuomia päivittäiseen käyttöön siirryttäessä äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta hiljalleen tavallisten maitovalmisteiden käyttöön. Esimerkiksi Muksun Maitojuoma PLUS on valmistettu rasvattomasta maidosta, mutta sen koostumuksessa on ainutlaatuisella tavalla huomioitu leikki-ikäisen, 1-3-vuotiaan lapsen ravitsemustarpeet. Huomiota on kiinnitetty mm. parempaan rasvan laatuun, proteiinin ja natriumin sopivaan määrään sekä tarpeellisten vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin.

Myös Muksu Soijajuoma soveltuu lapsen päivittäiseksi juomaksi yhden vuoden iästä alkaen, jos lapselle ei haluta tarjota lehmänmaitoa. Myös siihen on lisätty monipuolisesti juuri leikki-ikäisen lapsen tarvitsemia vitamiineja- ja kivennäisaineita. Lue lisää Muksun Maitojuomasta Maitojuoma PLUS - Nutricia Muksu ja Muksu Soijajuomasta Soijajuoma - Nutricia Muksu

Toinen kysymys sitten liittyen syömiseen ja sen opetteluun. Syömisen oppiminen etenee vaiheittain ollen yhteydessä myös lapsen motoriseen ja suun hienomotoriseen kehitykseen. Jokainen lapsi on yksilö ja etenee kehityksessä omassa tahdissaan. Seuraava kuvaus syömisen oppimisen etenemisestä on siten vain suuntaa antava ja pohjautuu yleiseen käsitykseen vaiheiden ajankohdista.

4-6 kuukauden ikäinen lapsi on vähitellen kehitykseltään ja motorisilta taidoiltaan valmis syömään lisäruokaa. Lapselle voi laittaa lusikan ja ruokaa suuhun ilman, että hän työntää sen kielellään pois. Lapsi oppii myös käyttämään huuliaan ja kieltään ruoan kuljettamiseen ja nielemiseen.

Yli kuuden kuukauden ikäinen lapsi pystyy jo käsittelemään rakenteeltaan hieman karkeampaakin ruokaa ja alkaa opetella pureskelua, aluksi pelkillä ikenillä ja myöhemmin puhkeavilla hampailla. Lapsi oppii myös liikuttamaan kieltään sivusuunnassa ja suojaamaan nieluaan liian suurilta ruokapaloilta kieltään nostamalla tai yskimällä. Kuuden kuukauden iässä lapsen kyky juoda mukista alkaa kehittyä.

Noin 8 kuukauden tienoilla lapselle alkaa puhjeta hampaita, jotka kaipaavat pureskeluharjoituksia. Lapsi osaa jo siirtää ruokamassaa kielellään, pureskella suun molemmilla puolilla ja käyttää leukojaan ruoan hienontamiseen. Pinsettiotteella hän poimii kätevästi peukalon ja etusormen väliin ruokapaloja ja harjoittelee omatoimista syömistä viemällä palat suuhunsa. Lapsi oppii juomaan mukista ja alkaa käyttää lusikkaa. Tosin ensin muuhun kuin varsinaiseen syömiseen (heilutteluun, pudotteluun, pöydän hakkaamiseen).

1-2 vuoden ikäisellä suurin osa maitohampaista on jo puhjennut ja lapsi osaa hallita hampaiden ja kielen liikkeitä pureskellessaan. Ruoan pureskelu kehittää suun hienomotoriikkaa, mistä on hyötyä niin hampaiden kuin puheenkin kehitykselle. Lusikalla syöminen sujuu yhä paremmin joko itsenäisesti tai vanhempien avustuksella. Ruokalappu on usein vielä tarpeen.

2-3-vuotiaalla maitohampaat ovat useimmiten puhjenneet jo kokonaisuudessaan. Lapsi osaa pureskella ruokansa kunnolla ja syödä lusikalla omatoimisesti. Haarukankin käyttöä voidaan jo harjoitella. Motoristen valmiuksien harjoittamisesta siirrytään kohti yhdessä sovittujen pöytätapojen noudattamista.

Toivottavasti tästä vastauksesta oli apua.
Rikasta ja värikästä ruokamatkaa toivottaen

Sinikka Saikkonen