11 vuotias tyttö ei hyväksy miesystävääni ja oireilee tästä. Mä olen ahdistunut tilanteesta.

Olemme seurustelleet 4 vuotta. Emme asu yhdessä virallisesti, mutta 90% ajasta mies on täällä ja hänen tyttönsä joka toinen viikonloppu + lomilla. Mies on "asunut" kanssamme 2,5 vuotta jo. Eli mistään ihan tuoreesta kuviosta ja alkukankeudesta tässä ei ole kyse. 11v esiteini voi olla vaikeassa iässä hyväksyä vanhemman uutta puolisoa, mutta toisaalta tyttö oli 7v, kun tapasin mieheni.
Tyttöni ei ole mikään suunsoittaja, mutta täysin puhumaton ja välinpitämätön miestä kohtaan. Vastaa jos kysytään, mutta yleensä "joo, emmä tiedä, ei".
Tyttö sanoo, että ei pidä miehestä ja ei aio koskaan pitää. Olen kaikin keinoin kysellyt syytä, mutta ei osaa sanoa. Hän vain hokee, ettei edes halua pitää miehestä. On myös sanonut, että hänen kotiosoitteensa ei saa tulla koskaan muuttumaan meille.
Siskopuolelleen on hieman töykeä. Paiskoo ovia edestä kiinni ja ei halua, että hän tulee meille. Mun tyttö saa kyllä yleensä oman rauhan siskopuolen ollessa meillä.
Mikään ei tunnu auttavan.

Pahinta on, että tyttö sanoo, ettei kotona ole aina helppo ja hyvä olla silloin, kun mies on meillä. Mies on tytölleni aina ystävällinen ja tekee paljon meidän yhteisen kodin hyväksi.

Me olemme menossa naimisiin ensi keväänä.

Tämä tilanne ahdistaa mua jo niin paljon, että itku ja ahdistus on jo kuukausia ollut osa mun jokapäiväistä elämää.

 

Onko sattunut jotain josta et tiedä... viettävätkö aikaa kahdestaan

 

Onko sattunut jotain josta et tiedä... viettävätkö aikaa kahdestaan

Miehistä ei koskaan tiedä... Itse en salli tyttöni olla miesten kanssa kaksistaan ilman, että siinä on joku kolmas valvomassa.

 

Miehistä ei koskaan tiedä... Itse en salli tyttöni olla miesten kanssa kaksistaan ilman, että siinä on joku kolmas valvomassa.

Olen aivan samaa mieltä, koska tämä maa islamisoidaan ja sharia lakia noudatetaan pian. Myös Sinä femakko olet pian valvonnassa.

 

Miten tytön oma isä? Onko hän tytön elämässä mukana? Minkälaiset välit heillä on?

Onko tyttö ollut ja reagoinut ihan alusta lähtien, kun te kaksi olette tutustuneet, samalla tavalla kumppaniisi vai muuttuiko se hiljattain? Voisiko olla mahdollisesti kyseessä jonkin asteista mustasukkaisuutta suhteessa sinuun/ ja sekä isäänsä? Tyttösi ei halua ketään uutta ns.teidän reviirille...

Lähtisin itse hakemaan keskustelunavausapua ulkopuoliselta taholta, kenties perheneuvolasta. He kyllä osaavat ohjata toisaalle jos näkevät tai kokevat ettei asia kuulu heidän listoille. Kuitenkin puheyhteys olisi todella hyvä saada aikaiseksi ihan kaikkien osapuolten osalta ja varsinkin tytön ettei turhaan kanna liian suurta taakkaa mielessään, koska joku lukko nyt on havaittavissa.

Voimia teille kaikille. Pidä tyttösi lähelläsi, älä aja häntä hänen omien reakointiensa johdosta sinusta kauemmaksi vaan yritä ylläpitää äiti- tytär- yhteyttä ja luottamuksellisen lämpimiä välejä, vaika se voikin nyt tuntua todella väsyttävältä ja hankalalta. Rakasta tyttöä, sano se hänelle ja osoita myös, jotta hän puolestaan saa varmuutta sille että hän kuuluu elämääsi ja on sinulle rakas, vaikka elämässäsi on myös toinen ihminen jota myös rakastat.

 

Miten tytön oma isä? Onko hän tytön elämässä mukana? Minkälaiset välit heillä on?

Onko tyttö ollut ja reagoinut ihan alusta lähtien, kun te kaksi olette tutustuneet, samalla tavalla kumppaniisi vai muuttuiko se hiljattain? Voisiko olla mahdollisesti kyseessä jonkin asteista mustasukkaisuutta suhteessa sinuun/ ja sekä isäänsä? Tyttösi ei halua ketään uutta ns.teidän reviirille...

Lähtisin itse hakemaan keskustelunavausapua ulkopuoliselta taholta, kenties perheneuvolasta. He kyllä osaavat ohjata toisaalle jos näkevät tai kokevat ettei asia kuulu heidän listoille. Kuitenkin puheyhteys olisi todella hyvä saada aikaiseksi ihan kaikkien osapuolten osalta ja varsinkin tytön ettei turhaan kanna liian suurta taakkaa mielessään, koska joku lukko nyt on havaittavissa.

Voimia teille kaikille. Pidä tyttösi lähelläsi, älä aja häntä hänen omien reakointiensa johdosta sinusta kauemmaksi vaan yritä ylläpitää äiti- tytär- yhteyttä ja luottamuksellisen lämpimiä välejä, vaika se voikin nyt tuntua todella väsyttävältä ja hankalalta. Rakasta tyttöä, sano se hänelle ja osoita myös, jotta hän puolestaan saa varmuutta sille että hän kuuluu elämääsi ja on sinulle rakas, vaikka elämässäsi on myös toinen ihminen jota myös rakastat.

Isän kanssa on tekemisissä. Isällä on uusi vaimo ja lapsi tämän kanssa. Tyttäreni rakastaa pikkuveljeään ja leikkii mielellään tämän kanssa. Isän kumppaneista on tykännyt aina ja ilmeisesti on oma itsensä isän luona. Isä asuu toisella paikkakunnalla.

Mieheni kanssa tytöllä aina ollut välit etäiset. Joskus voi mennä kuukausia, että tyttö ei asiasta puhu. Mutta huomaan, että miehen läsnäolo häiritsee.

Mä yritän joka päivä antaa huomiota tytölle. Halailen paljon ja kerron joka päivä, että hän on äidille maailman rakkain ja tärkein.

Koulu menee tytöllä siis hyvin ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Yöt nukkuu hyvin ja on kiinnostunut omista asioistaan (piirtää ja maalaa paljon ja pelaa nintendoa). Osoittaa kiinnostusta asioihin.

Pelkään, että kun murrosikä iskee päälle kunnolla, niin onko kotona täys helvetti päällä.

Soppaa sekoittaa tytön isovanhemman (mun äiti ja isä) jotka syyttävät mua koko ajan kaikesta ja arvostelevat vanhemmuutta. He asettuvat kaikessa tytön puolelle ja mustamaalaavat miestäni tytölle. Esittävät jatkuvasti kysymyksiä "no onko se "Pentti" taas teillä... jaa a.. ja äitiä ei taas siis kiinnosta sun asiat yhtään" "no sanopa nyt äidille, että "pentti" ei tule teille".

 

Onko varma, ettei tytön ja miehen välillä ole koskaan sattunut mitään? Onko tyttösi ollut joskus kahdestaan uuden miehesi kanssa? Kuulostaa oudolta, kun kerran tyttö on isän perheessä hyväksynyt uudet ihmiset.

 

Tuossahan itse jo vastasit mistä ongelma johtuu. Isovanhemmista.

 

Onko varma, ettei tytön ja miehen välillä ole koskaan sattunut mitään? Onko tyttösi ollut joskus kahdestaan uuden miehesi kanssa? Kuulostaa oudolta, kun kerran tyttö on isän perheessä hyväksynyt uudet ihmiset.

Mun poika ei koskaan hyväksynyt mun miestä, vaikka mies yritti kaikkensa. Ikävuodet 8-20 yritti terrorisoida miestä ja suhdettamme kaikin keinoin. Vaikea murrosikä ja masennus lukiossa.
Mä olin aina rakastava ja läsnäoleva äiti. Koti oli turvallinen ja rahallisesti kaikki hyvin. Mieheni ihan normaali kunnollinen mies. Poika vaan ei halunnut hyväksyä.

 

Vika on siinä, että sikailevaa lasta vaan yritetään helliä vaikka oikeasti sitä pitäisi kurittaa. Ei rikoksistakaan palkita etelänlomalla vaan rikollinen laitetaan kalterien taakse miettimään tekosiaan.

 

Olisko tytön helpompi asua isällään?

 

Jotkut ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään. Lisäksi lapsesta voi tuntua ikävältä, että ventovieras mies muuttaa kotiin. Lapsellehan se mies voi olla ventovieras, vaikka olisikin jo tiennyt miehestä pitkään. Monet eivät koskaan tutustu toisiinsa paremmin jos ei löydy mitään yhteistä ja jos se ihminen aiheuttaa vaivutuneen tunteen kotiin.

 

Olisko mustasukkainen miehestä? Ennen häntä saanut täyden huomion sulta mutta nyt joutuu jakamaan sen. Ei halua hycäksyä tilannetta eikä tutustua mieheen joten tilanne ei muutu. Keskusteluapua ehdotan myös ja jotain yhteistä harrastusta kolmestaan tai mies ja tyttö jotta tutustuvat