...

...

 

Meillä ei ole kuin yksi mummo elossa, eikä hänestä silleen ole tukiverkoksi paitsi puhelimessa kyselen äidin neuvoja. Kun lapset oli pieniä, oli kummeja, naaoureita, ystäviä verkostossa. Ja suhteet jatkuu edelleen vaikka lapset isoja eivätkä tarvitse hoito- tai yökyläpaikkaa. Joistain aikuista on tullut lapsille läheisiä ja joskus on heille helpomipi puhua kuin omalle äidille ja se on musta hienoa, että nuorilla on elämässä muitakin tärkeitä aikuisia kuin omat vanhemmat.

 

Mulle tukiverkosto merkitsee joukkoa elollisia olentoja, joiden olemassaolo ja läsnäolo tekevät mulle mahdolliseksi selviytyä rankoistakin ajoista elämässäni. Olentoja, jotka pitävät huolen siitä, että vaikka taivunkin, en kuitenkaan taitu.

 

Ihminen/ihmiset, jotka auttavat jaksamaan arjessa henkisesti tai fyysisesti ovat tukiverkkoa. Ehkä yleisemmin tukiverkostoksi lasketaan ne, joilta tulee ihan konkreettista apua. Eli saa viedä lapsenlapsia mummolaan hoitoon tai ystävä, joka tulee koiravahdiksi viikonlopuksi tms.