1v.+2kk; nukahtamisen vaikeus ja kevyt uni

Neiti reilu vuoden vanha, ja ongelmana on nukahtaminen ja nukkuminen yleensä.
Tyttö täytyy nukuttaa viereen (n.9kk iästä alkaen, sitä ennen nukahti itsekseen sänkyyn) niin päivä- kuin yöunillekkin.
Nukuttajaksi ei kelpaa kukaan muu kuin äiti, ja tyttö haluaa olla aivan kiinni kainalossa.
Kun tytön saa uneen reilun puolen tunnin silittelyn jälkeen, on oma rituaalinsa saada tyttö omaan sänkyyn. Herää äärimmäisen herkästi, ja siirto täytyy tehdä vaiheittain: Ensin ujutat kädet vartalon ympäri, odotat minuutin kaksi että hengitys jälleen tasaantuu, nostat varovasti ja taas odotat, siirto omaan sänkyyn ja taas odotat ja silittelet.....
Tämä rituaali kestää noin vartin :/
Seuraavan haasteen tuo huoneesta poistuminen. Asumme vanhassa puutalossa, jossa nitisee ja natisee kovalla tuulellakin, puhumattakaan siitä kun pitäisi päästä hiljaa liikkumaan :x Vaikka kuinka muistaa mikä lattialankku narahtaa missäkin kohtaa, vaatii huoneesta hiipiminen salaisen agentin kykjä. Viimeistää ovella, joka narahtaa myös ellei se ole "suljettu oikealla tavalla", tyttö herää :headwall: :headwall: Todella riemullista, teet tunnin töitä että saat ipanan unten maille ja sitten höyhenen putoaminen lattialle saa aikaan keuhkojen tuuletuksen ja aloita homma alusta :headwall: :headwall:
Meidän vanhempien sänky natisee myös, joten onpa "narisuttaminen" jäänyt melko vähälle kun kesken kiihkeimmän session puolta sekuntia ennen h-hetkeä ilmoille raikaa veret seisauttava rääkäisy
Joskus riittää sekin että kääntää puolisolle selän niin tyttö herää siihenkin kun sänky narahtaa :|
Onko tämä ohimenevää? Mistä pirusta tämä johtuu? Muuta mekkalaa saa kyllä olla, vaikka torvisoittokunta pauhaisi vieressä niin tyttö vaan tyytyväisenä tuhiseisi. Mutta nukahtaminen on unessa pysyminen on ylivoimaisen vaikeaa, tuntuu että aivan kuin se vaistoaisi että äiti poistuu huoneesta (siis onko sillä jotain yliluonnollisia kykyjä??)
Tytön nukkumaan saaminen ja unessa pysyminen on varsinainen grande final meikäläiselle, ja usein jäänkin samalla itse nukkumaan vaikkei vielä ehkä nukuttaisikaan.

Antakaa vinkkejä miten tästä selvitään, mieluummin ennen kuin tyttö täyttää viistoista?!?!

 

Loppuviimeks tuohon ei auta muu kuin se, että totutat lapsen nukahtaan yksikseen ja omaan sänkyynsä. Meillä oli samantapainen esikoinen, joka heräs siihen että sänky "huokaisi" kun nousit siitä, tai siihen kun nilkka naksahti, tai paljas jalka nousi lattiasta sihahtaen... Se oli tosi ärsyttävää!

Suosittelen siis, että opetat tytön vähitellen nukahtaan omaan sänkyynsä niin, että olet vain sängyn vieressä ja silität, sitten ilman silityksiä, sitten siirryt metrin päähän jne. Aikaa siihen menee, mutta menee tuohonkin hermot, eikö vaan?

 

Joo, hermo menee kun tietäs vaan minne :|
Tänään sit tuuppasin sen omaan sänkyyn, jolloin neiti aloitti huudon niinkuin olisi päätä leikattu. Painoin vaan köllölleen :ashamed: ja kun sain rauhoiteltua niin maitopullo suupieleen.
Söi maidon ja silmät pyöri jo kuin hedelmäpelissä että nukahtaa ihan just, mutta sitten virkisty taas ja könysi vähän väliä ylös ja vaikka miten päin. Sitkeesti vaan painoin nukkumaan vaikka huuto olikin hirmuinen, ja lopulta, 40min taivuttelun jälkeen, nukahti
Hiivin taas kuin hyeena ja pääsin livahtamaan makkarista, jihuu!!!

Tää on tosi raivostuttavaa. Herään aamulla 0415 että kerkeän hoitaa eläimet ennen kuin lähden töihin ja viemään muksua hoitoon, ja jos se herää aamulla mun hiipailuihin niin mulla k*see koko päivä reisille, koska en voi tyttöä ottaa aamulla mukaan talliin ja hommat olisi saatava tehtyä ennen ipanan herätystä. Illalla kans alkaa olla ite jo (henkisesti) niin väsy ettei oikein jaksais mitään sirkustemppuja :'(

 

Kuulostaa niiiiin tutulle...Tosin me saatiin laitettiin tyttö omaan sänkyyn ja siliteltiin siinä kunnes nukahtaa.Siinä saatto mennä 30-40 min ja käsihän siinä alkoi puutua kun kättä piti pitää neidin päällä,koska jos päästit irti nousi tyttö istumaan ja nauroi sulle päin naamaa,eli se siitä nukahtamisesta.JA tosiaan toi huoneesta poistuminen oli työn ja tuskan takana...

Mä kyllästyin tilanteeseen ja laitoin neidin omaan sänkyyn ja toivotin hyvää yötä.Jäi huutamaan ja huusi siellä n.30min.ei mitenkään sydäntäraastavasti.Nukahti iteksiään.Seuraavana päivänä huuteli vartin ja nukahti.Nykyisin ei huuda lainkaan,saattaa laskeskella varpaita,sormia yms kunnes nukahtaa.
Lopetin yötassuttelunkin.Ennen menin silittelemään yöläkin jos heräsi.Nykyisin annan huudella yksinään ja nukahtaa nopeasti uudelleen...

Tää toimi meillä ainakin,vaikka aluksi tekikin pahaa!!

 

Noita kevyempiä huudatusunikouluja käytetään yhä yli 1vuotiaille. Niissä huudatetaan lasta ensin 30s ja sitten käydään silittelemässä. Max 15min kannattaa huudattaa vauvaa. Mut tuosta 30s kannattaa siis aloittaa. Ne silityskerrat sit siitä vähenee. Ja ei se vauva pysyviä traumoja saa vaikka se puoli tuntia huutaisikin. Lapset on tosi kestäviä. Tarvii monen vuoden traumat ennen kuin ne jää päälle. Mut joo, silittely/tassuttelu on hyvä konsti. Jos tuon ikäisen nostaa syliin niin kaikki alkaa aina alusta ja lapsi vain villiintyy. Vauvoille on niitä nostelu-unikouluja. (6kk ikäinen on helppo opetettava) Voimia kovasti!

 

Nyt ollaan nukkumaan menemisessä aika hyvällä mallilla: Typsy omaan sänkyyn, maitopullo suupieleen ja äippä keikkuu sänkyn reunalla. Kun pullo on tyhjä niin ei muuta kuin hyvää yötä ja bai bai :wave: . Itkuhan siinä tulee ipanalla ja nousee ylös huutaen perään, mutta olen julma ja inhottava enkä edes katso taakseni kuin menen vaan hiljaa pois :ashamed: :ashamed: Huuto lakkaa kun painan makkarin oven kiinni.

Alkuun tein niin että laitoin sen omaan sänkyyn jossa juotiin maito pullosta, ja syönnin päälle sit silittelin sitä ja painoin vaan sitkeesti maate kun kampesi ylös. Lopulta aina nukahti (reilu puolen tunnin päästä) ja sit hiljaa hiipien poies.

Mutta uni on vieläkin aivan koiran unta Melkein voi sanoa että sata varmasti herää kun yritän aamulla hiipiä intiaanin lailla pois makkarista. Sit jos isäntä on kotona niin se hyssyttelee sen uudestaan uneen tai sit vaan otan sen mukaani aamun askareisiin. Kait mun pitäis laittaa sille korvatulpat

Sen verran uutta että nyt ollaan kuljettu reilu viikko päivähoidossa. Siellä on mennyt ihan hyvin, mitä nyt huutaa kuin sumusireeni kun aamulla jätän sen sinne ja sama mekkala illalla hakiessa. Päivät on kiltisti kiukuttelematta. P-unien laita on vähän niin ja näin hoidossa, nukkuu tunnin hyvällä tuurilla. Mielestäni vuosikkaalle on kyllä tosi vähän unta kun nukkuu vuorokaudessa vaan n. 12 tuntia; 10-11 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit. Vai miten muiden ipanat?
Illat on viikolla olleet kyllä aika karmeita, neiti roikkuu kuin takiainen kiinni enkä saa tehdä muuta kuin pitää sitä sylissä ja silitellä, jos yritän keskustella esim päivän kuulumisista muiden kanssa niin hirveä huuto :/ saatikka jos lasken tytön alas tai yritän itse tehdä jotain. Tuurittaudun siihen että kyllä se joskus loppuu. Ja ihanaa kun pääsee päiväksi töihin :ashamed: :ashamed:

Välilllä meinaa kyllä järki loppua :headwall: :headwall:

 

onko teillä mahdollisuutta laittaa vauva omaan huoneeseen nukkuun? meillä poika siirtyi 6kk iässä omaan huoneeseen, kun ei enää tarvinnut mua yöllä ja on nukkunut siellä tosi hyvin.

 

Tästä viestiketjusta ensimmäisenä tuli mieleen, että eikö isä osallistu nukutuksiin lainkaan? Voisiko isä olla tytön kanssa aamulla kun olet tallissa? Meillä on ollut samoja nukutusongelmia esikoisen kanssa ja siitä viisastuneena aloitettiin nuorimmaisen kanssa nukutusrutiinien harjoittelu huomattavasti aiemmin. Nyt, 13 kk ikäisenä, nukahtaa omaan sänkyyn, joka on aikuisten vuoteen vieressä ja nukkuu kuin tukki 8-9 tuntia putkeen. Aamulla heräilee aikaisin, mutta nukahtaa sitten uudelleen. Seuraava steppi on muutto siskon kanssa samaan huoneeseen, tavoite tämän kesän aikana.

Meidän harjoittelussa isällä oli tärkeä rooli, etenkin kun poika on kovasti äidin perään. Isä siis nykyään hoitaa nukutukset ja, jos äiti haluaa nukkua aamulla pidempään, hoitaa myös aamuherätykset. Poika rauhoittuu paljon nopeammin isän kanssa. Nykyään, kun isä tulee kotiin töistä, haluaa poika isin syliin ja tankkaa häneltä hellyyttä. Kun syksyllä palaan töihin, tulemme vuorottelemaan lasten päiväkotiviennit ja -haut.

Jos joskus onkin raskasta, niin ainakin tulee jaettua taakka ja toinen vanhemmista saa välillä nukkuakin =)