1v 8kk ei puhu

siis ei tuu selviä sanoja kaikki on suunnilleen "auva"..sit aina äh äh kun haluaa jotain ja sit hermostuu kun ei aina ymmärrä mitä se haluaa..sit tulee sit omee tättättää ja vävvävvää jne..
pitäiskö huolestuu?

 

Mä tein kanssa aiheesta aloituksen juuri ja samanikäisestä vielä Ainakin vertaistuessa löytyy

 

Meillä sama juttu, tyttö pian 1v8kk, muutamia sanoja tulee: kakka, auva, isi... muuten vaan ölisee, kun jotain haluaa. En ole huolestunut, siskonsa alkoi kanssa hyvin myöhään puhua, parin vuoden iässä puhui jo jotain, pitkään puhe oli (ainkain vieraille) epäselvää, mutta nyt 3v puhuu lähes täydellisesti, tosi R:ää ei vielä osaa. Toiset vaan oppii hitaammin.

 

joo,huomasin just kun olin tän kirjottanu

 

Meillä 1v8kk puhui 8kk:n iässä enemmän kuin nyt. Silloin sanoi kakka, vaippa, äitä, isi, hauva, vauva,yms. Tuossa iässä on niin paljon kaikkea muuta puuhaa ja oppimista, että se puhe voipi jäädä vähemmälle. Mä en ainakaan huolestu, koska lapsi on kuitenkin ihan ymmärtävä ja älykkään oloinen

 

joittenkin tuttujen saman ikäset sanoo jo monta kaks sanasta lausettakin jne..
ja sit tosiaan kun tuo poika saa välillä hirveitä raivareitakin kun ei ymmärrä mitä haluais..ois vaan helpompaa jos puhuis

 

no ei huolta meillä tyttö sanoi 2 vuotiaana 4 sanaa kaikkialla oltiin tytöstä huolissaan, nyt 2v 8kuukautisena puhuu enemmän ja vaikeampia sanoja ja lauseita kuin monet muut saman ikäiset!

 

Jutteletteko te vanhemmat vähän liian aikuismaisesti pienillenne kun eivät opi puhumaan?

Lapsi tarvitsee n. vuoden ikäisestä lähtien jatkuvaa selkeää, muutamien sanojen toistelua. Kun hän ymmärtää tarkalleen, mitä hänelle sanotaan, hän haluaa toistaa. Siis yhtä sanaa kerrallaan, ei sellaista aikuismaista höpötystä mitä nuoret äidit käyttävät, kun luulevat että se lapsi osaa ja ymmärtää kaiken.

 

Meillä 1v8kk puhui 8kk:n iässä enemmän kuin nyt. Silloin sanoi kakka, vaippa, äitä, isi, hauva, vauva,yms. Tuossa iässä on niin paljon kaikkea muuta puuhaa ja oppimista, että se puhe voipi jäädä vähemmälle. Mä en ainakaan huolestu, koska lapsi on kuitenkin ihan ymmärtävä ja älykkään oloinen

Meillä on muuten jäänyt paljon sanoja pois. Vuoden vanhana tämä meidän viikari osasi sanoa isi, äiti, auto, pallo, lintu, vettä... Taitaa olla appiukon hengenheimolainen, appiukkokaan ei puhu viikkokausiin, jos ei ole asiaa. 8kk on meillä kulunut nyt pihtaillen, pappa on yleensä ainoa sana, joka huulilta lipsahtaa.

 

Meillä lapsi ei myöskään tuossa iässä puhunut. Mutta tavuja käytti eli sanojen ekat tavut sanoi ja muodosti lauseitakin. Noin 2 v. alkoi sitten kahdessa viikossa puhua ja suoraan lauseilla, joissa 4-5 sanaa. Nyt 3,5 v. puhuu ikäistään paremmin, lauserakenteet monimutkaisia, laaja sanavarasto, puhuu selkeästi ja ainoa, mitä ei osaa, on r-kirjain joissain sanoissa. Ei tietty puhu niinkuin aikuiset koska jututhan on ihan muita kuin aikuisilla. Puhuu paljon.

Tuosta mutamien sanojen toistelusta: kyllä meillä 1 v. jo ymmärsi hyvin ihan tavallista puhetta, joka liittyi ruokailuun jne. muihin arkisiin asioihin. Eihän toki ton ikäiset mitään filosofisia pohdintoja ymmärrä eikä muutenkaan osaa aikakäsitteitä jne. Osasi osoitella esineitä ja niitä sitte piti nimetä ja yritti itsekin sanoa. Kyllä lapselle on parasta että kuulee ihan normaalia puhetta niin oppii hahmottamaan lauserakenteita ja kielen rakennetta. Toki näitä yksittäisiä sanoja opiskellaan ja aika moni lapsihan itse alkaa osoitella ja kysellä. Ei sitä tartte erikseen "opettaa".

 

Ei huolta =)

Meillä on molemmat lapset olleet lähes sanattomia melkein kaksivuotiaiksi, mut puhuivat sitte lähes täydellisesti 2,5 vuotiaina. Puhe tuli siis tosi nopeasti sitten, ku alkuun pääsivät.
Esikoisen kohdalla mäkin ehdin ajatella, että "ei voi olla normaalia" ja "tyttö ei ikinä opi puhumaan" - mut kuopuksen kanssa en enää ressannut

 

[QUOTE="mmm";23198222]

Tuosta mutamien sanojen toistelusta: kyllä meillä 1 v. jo ymmärsi hyvin ihan tavallista puhetta, joka liittyi ruokailuun jne. muihin arkisiin asioihin. Eihän toki ton ikäiset mitään filosofisia pohdintoja ymmärrä eikä muutenkaan osaa aikakäsitteitä jne. Osasi osoitella esineitä ja niitä sitte piti nimetä ja yritti itsekin sanoa. Kyllä lapselle on parasta että kuulee ihan normaalia puhetta niin oppii hahmottamaan lauserakenteita ja kielen rakennetta. Toki näitä yksittäisiä sanoja opiskellaan ja aika moni lapsihan itse alkaa osoitella ja kysellä. Ei sitä tartte erikseen "opettaa".[/QUOTE]

Tottakai lapsi ymmärtää! Mutta jos haluaa hänen puhuvan jo n. puolitoistavuotiaana eikä halua hänen mykistyvän niin pitkäksi aikaa ennen kuin hän hallitsee pidempiä lauseita, niin käytetään lapsen kieltä.

Tottakai lapselle puhutaan normaalia kieltä, mutta silloin kun halutaan että hän käyttää itse selkeää ja ymmärrettävää kieltä, hänelle puhutaan myös sellaista.

Eli jo alle kaksivuotias oppii ilmaisemaan itsään oikeilla, lyhyillä lauseilla jos hän kuulee usein tilanteisiin liittyviä, pelkän subjektin ja predikaatin sisältäviä lauseita. Ainakin lauseessa on ensin hyvä korostaa noita. Sitten lisätään objektia ym seuraavaksi.

 

Musta on vähän noloa itse vauhkota täällä, kun olen aina sanonut, että lapset oppivat aikanaan :ashamed: Omalla kohdalla ei olekaan niin yksinkertaista. Tosin musta tuntuu, että äitini jatkuva painostus on syönyt mun luottamusta tämän tahdin normaaliuteen paljon enemmän kuin mikään muu. Olen sen sata kertaa puolustanut tuota lasta, kun äitini mielestä sen pitäisi oppia kaikki muita nopeammin. Siihen en ala, mutta ärsyttää, että olen sortunut kyttäämään tätä asiaa nyt.

 

Meillä esikoine alkoi puhua vasta 1v9kk ja nyt 2,5v puhuu jopa enemmän kuin keskiverto samanikäinen

 

[QUOTE="jojo";23198286]Musta on vähän noloa itse vauhkota täällä, kun olen aina sanonut, että lapset oppivat aikanaan :ashamed: Omalla kohdalla ei olekaan niin yksinkertaista. Tosin musta tuntuu, että äitini jatkuva painostus on syönyt mun luottamusta tämän tahdin normaaliuteen paljon enemmän kuin mikään muu. Olen sen sata kertaa puolustanut tuota lasta, kun äitini mielestä sen pitäisi oppia kaikki muita nopeammin. Siihen en ala, mutta ärsyttää, että olen sortunut kyttäämään tätä asiaa nyt. [/QUOTE]

Kyllä minuakin olisi rasittanut kuulla pelkkiä tavuja parivuotiaalta, tai ynähdyksiä. Ei se luonnotonta ole, jos tuollaista miettii.

 

[QUOTE="jojo";23198286]Musta on vähän noloa itse vauhkota täällä, kun olen aina sanonut, että lapset oppivat aikanaan :ashamed: Omalla kohdalla ei olekaan niin yksinkertaista. Tosin musta tuntuu, että äitini jatkuva painostus on syönyt mun luottamusta tämän tahdin normaaliuteen paljon enemmän kuin mikään muu. Olen sen sata kertaa puolustanut tuota lasta, kun äitini mielestä sen pitäisi oppia kaikki muita nopeammin. Siihen en ala, mutta ärsyttää, että olen sortunut kyttäämään tätä asiaa nyt. [/QUOTE]

Älähän nyt :hug:
Selvähän se on, että oman lapsen kanssa sitä huolestuu helpommin. Ihan normaalia vanhemmuutta

 

Kiitos kaunis

Kyllähän varmasti nämä meidänkin muksut, minun ja ap:n, saavat sanaisen arkkunsa auki, avain nyt vaan sattuu olemaan vielä siellä kuuluisassa "hyvässä tallessa". Eiköpähän tuo löydy.

 

Tottakai lapsi ymmärtää! Mutta jos haluaa hänen puhuvan jo n. puolitoistavuotiaana eikä halua hänen mykistyvän niin pitkäksi aikaa ennen kuin hän hallitsee pidempiä lauseita, niin käytetään lapsen kieltä.

Tottakai lapselle puhutaan normaalia kieltä, mutta silloin kun halutaan että hän käyttää itse selkeää ja ymmärrettävää kieltä, hänelle puhutaan myös sellaista.

Eli jo alle kaksivuotias oppii ilmaisemaan itsään oikeilla, lyhyillä lauseilla jos hän kuulee usein tilanteisiin liittyviä, pelkän subjektin ja predikaatin sisältäviä lauseita. Ainakin lauseessa on ensin hyvä korostaa noita. Sitten lisätään objektia ym seuraavaksi.

Toki lapsen puheenkehitystä voi tuolla lailla tukea mutta ei se takaa sitä että oppisi n puolitoistavuotiaana puhumaan!!! :O

Ihan rauhassa ap odottelet, loruttele, lue ja lauleskele, moni hoitolapsistani on saanut puhepyräyksen vasta 2-vuotissynttäreiden tienoilla.

 

Toki lapsen puheenkehitystä voi tuolla lailla tukea mutta ei se takaa sitä että oppisi n puolitoistavuotiaana puhumaan!!! :O

Ihan rauhassa ap odottelet, loruttele, lue ja lauleskele, moni hoitolapsistani on saanut puhepyräyksen vasta 2-vuotissynttäreiden tienoilla.

Luonnollisestikaan en tarkoita, että puhuisi kuin aikuinen, mutta oppii juuri niitä kaivattuja sanoja ja pikkuhiljaa parin sanan lauseita. Lapsen on hyvä oppia konkreettisesti, millainen teho sanoilla on niin hän innostuu.

 

Toki vanhempi voi vähän vaikuttaa siihen, miten puhe kehittyy. Mutta vaikuttaahan siihen myös lapsen temperamentti sekä ne oppimisen valmiudet. Ihmisillä on ehkä liikaa se käsitys, että kasvattaa pitää ja kaikkeen voi vaikuttaa. Sitten vielä jotkut tätä harhaluuloa ruokkivat (yleensä ne, joilla asiat on ihan luonnostaan menneet putkeen). Ei ihme, että tulee epäilyksiä ja paineita.

 

Jutteletteko te vanhemmat vähän liian aikuismaisesti pienillenne kun eivät opi puhumaan?

Lapsi tarvitsee n. vuoden ikäisestä lähtien jatkuvaa selkeää, muutamien sanojen toistelua. Kun hän ymmärtää tarkalleen, mitä hänelle sanotaan, hän haluaa toistaa. Siis yhtä sanaa kerrallaan, ei sellaista aikuismaista höpötystä mitä nuoret äidit käyttävät, kun luulevat että se lapsi osaa ja ymmärtää kaiken.

En tiedä mitä tarkoitat "aikuismaisella puheella" mutta itse olen aina puhunut ns. normaalisti lapsilleni, en mitenkään yksisanaisilla lauseilla ja/tai lässyttäen kuten monet tuntuvat tekevät. Ihan pienellekin olen selittänyt asioita kunnolla, esim kun lapsi osoittaa koiraa ja sanopo ,: "auvva, auvva!", niin ole vastannut tähnän tyyliin: "Joo, siinä on koira, eikö oo hieno, se on kultainen noutaja" ja kun lapsi osoittaa uudestaan, niin toistan että "Joo, koira". Ja molemmat lapset ovat alkaneet puhua aika aikaisin, sanat tulivat alle vuoden ikäisenä ja molemmilta lauseita n. 1,5 vuoden iässä. Enkä koskaan ole puhunut vain subjektin ja predikaatin sisältävillä lauseilla.