2,5- vuotiaan ruokailuista tullut taistelua..

Ennen ollut suht hyvä syömään, välillä tietty ollut kausia, jolloin ruoka ei niin hyvin uppoa. Viime aikoina tuosta syömisestä on tullut älytön show. Ei malta olla ruokailun ajan aloillaan, karkaa pöydästä ja säheltää jotain ihan muita hommia, noukkii lautaselta sormilla muutamia nokareita ja väittää sitten että on valmis, masu täynnä, tahdon pois. Ja sitten minun pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja yrittää tuputtaa väkisin, jotta tyttö edes jotain söisi.

Myös nirsoilua ruvennut esiintymään. Eilen tein pitkästä aikaa iltapalaksi puuroa ja tyttö söi kaiken hyvällä ruokahalulla, sitten nytten aamulla neiti väittikin ettei tykkää puurosta, eikä suostunut edes yhtä lusikallista syömään.. Sanoo helposti ettei tykkää vaikkei ole maistanutkaan. Pienempänä söi vaikka mitä erikoisuuksiakin. Aamupalalla on aina erityisen hankalaa kun mikään ei tunnu kelpaavan, ei rahkat/jugurtit/murot/leipä/hedelmät.

Ainut mikä menis mukisematta alas on keitot, mutta ei nyt joka päivä kehtais keittoakaan syödä..Mitään toimivia vinkkejä, anyone?

 

Älä taistele. Syö minkä syö ja sitten pois pöydästä.

 

Äkkiä se menee sirkukseksi kun lapsi huomaa että aikuinen on vietävissä. Selvät säännöt miten ollaan ja jos ei niin kiitos ja seuraavalla kertaa vasta pöytään. Ei kannata alkaa lapsen kanssa tohon ruokataistoon, ei se hyödytä ketään. Aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi sen paljonko. Ei ne nälkään kuole vaikkei tuputtais ja tekis souvia.

 

No just kuten edelisetkin vastaajat ovat laittaneet: älä lähde pelleilyyn mukaan. Edelleen samat säännöt kuin ennenkin ja tuputus pois.
Lapsilla tulee noita kausia - meilläkin on ollut, mutta ohi ovat menneet

 

Mulla samanikäinen ja syö kuin lintu. En ole koskaan lähteny sille tuputuslinjalle ja stressaamaan syömisestä. Jotain tuo tuottaa pottaan 1-2x päivässä ja kasvaakin, joten jotain sinne suuhun meneekin. Meillä minä päätän mitä syödään, hän päättää paljonko syö.

Esimerkki viime viikolta.. Siihen vedän rajan, että Mannafruttia ei tule jos jauhelihakeittoa ei ole kunnolla maistettu. Eipä tuo kuollut kun oli puoli päivää syömättä.
Ens kerralla maistanee helpommalla, kun sattui vielä tykkäämäänkin siitä sopasta!

 

Ei tosiaan tuputtamista, jos syömättömyys vaikuttaa kasvuun niin laakariin varmistamaan ettei ole jotain sairautta tms taustalla. Itse tarjosin normaalisti ruokaa kuin muillekin lapsille, mutta parin päivän välein oli tarjolla nimenomaan lapsen herkkuruokaa ( ei tosin syönyt sitäkään kuin silloin tällöin). Meillä huonosti syöminen kesti lähes 2 vuotta (yksi lääkekuurikin siihen kokeiltiin), mutta nykyään syö melko mutkattomasti,ikää 4v ja paino enään n.10% miinuksella =)
Voin kertoa ettei 2 vrk.n totaalisyömättömyyskään lasta tapa, edes sännöllisesti toistuvana...

 

Jotenkin kuulostaa pöhköltä, että jos lapsi suostuu syömään vaan muutaman lusikallisen ruoastaan niin se sitten riittää ja sitten voi lähteä jatkamaan pokkana leikkejään. Ja that's it. Hienoa kun söit edes 2 lusikallista... tiedän ettei se tuputtaminenkaan fiksua ole, mutta jotenkin en luota siihen, että neiti osaa itse päättää millä määrällä pärjää.. Tosin ei ole mikään kitukasvuinen typykkä eli ihan hienosti paino + pituus menneet omilla käyrillään. Turhaan taidan stressata

 

[QUOTE="a.p";24083996]Jotenkin kuulostaa pöhköltä, että jos lapsi suostuu syömään vaan muutaman lusikallisen ruoastaan niin se sitten riittää ja sitten voi lähteä jatkamaan pokkana leikkejään. Ja that's it. Hienoa kun söit edes 2 lusikallista... tiedän ettei se tuputtaminenkaan fiksua ole, mutta jotenkin en luota siihen, että neiti osaa itse päättää millä määrällä pärjää.. Tosin ei ole mikään kitukasvuinen typykkä eli ihan hienosti paino + pituus menneet omilla käyrillään. Turhaan taidan stressata [/QUOTE]

kyllä se lapsi oppii huomaamaan millä määrällä se pärjää. ei se maailma kaadu siihen jos joskus onkin nälkä jo ennen seuraavaa ateeriaa, seuraava ateria maistuukin sitten jo paljon paremmalta. ja ruoka maistuu paremmin kun viet sen valtataistelun siitä pois kun lopetat tuputtamisen.
meillä ei kyllä kahden lusikallisen jälkeen nousta pöydästä vaan pöydäsä istutaan sovittu aika, esim niin kauan kuin äitikin syö. vaikka se ruoka ei aluks kelpaiskaan niin siinä lautasen ääressä istuessa sitä ruokaa saattaa muutama lusikallinen mennä kun katselee, kun muut syö

 

Komppaan edellistä että siinä kannattaa olla tiukka että pöydässä istutaan silti ihan rauhassa jonkin aikaa.

Koitan noille meidän isommillekin aina muistuttaa että pöydässä ei hotkaista sitä omaa annosta ja samantein poistuta leikkimään vaan istutaan rauhassa ja noustaan kun on lupa. Viimeistään siitä kun meidän 2,5-vuotias päättää että nyt riittää syöminen kun joku muukin poistuu pöydästä.

Meillä ollut näiden kaikkien kolmen kohdalla vähän vastaavaa. Ekan kanssa vielä tuputin ja stressasin, nyt koitan olla niin tekemättä. Kuopuksen kohdalla varsinkin huomannut että kun on tuputtamatta mutta pyytää pysymään pöydässä + syö itse niin saattaa poikakin vielä ottaa oman lautasen uudelleen eteen ja jatkaa syömistä.

Kyllä tuon ikäiset sitten korvaa pienet syömiset myöhemmin tai toisena päivänä. Tuputtaminen ja uhkailu on tosi huonoja keinoja.

Koen usein huonoa omaatuntoa siitä että esikoinen on edelleen pieniruokainen ja hidas syömään, lieneekö sitten ollut vaikutusta siitä että tuputtaminen meni niin yli taaperoiässä :/ .