2 kk vanha vauva isänsä kanssa äidin risteilyn ajan

Mutta miksi pitää mennä kun vauva on NIIN pieni, 2kk? Eikö voisi odottaa että hän on esim juuri 5kk? Tätä minä ihmettelen. Mutta jokainenhan menee ja tekee miltä parhaaksi tuntuu! Enkä tosiaan edes usko mihinkään traumoihin sun muuhun, en vain voi ymmärtää että eikö kahden yön reissuja voisi siirtää vähän tuonnemmas....

 

Nikin emoa komppaan!
En pysty ymmärtämään että miten joku äiti voi edes kuvitella jättävänsä noin pienen vauvan isän hoitoon noin pitkäksi aikaa.

Meillä oli tytöllä kauhea koliikki ja arjesta irtautuminen ois varmaan tehnyt hyvää mutta mulle oli liian pitkä aika jo se pari tuntia minkä istuin kampaajan tuolissa tytön ollessa 3kk..

 

Samoilla linjoilla kuin Nikin emo, Tinii ja varmaan aika moni muu että miten tulee mieleen edes jättää noin pieni ja noin pitkäksi aikaa.

Tulee mieleen että tällaisen irtioton tarpeessa oleva ei ole kovin kiintynyt vauvaansa jos voi jättää huoletta noin pitkäksi aikaa.
Jos kaipaa irtiottoa, eikö voisi tehdä sitä maissa ja vaikka pienissä erissä..??

Ja kyllä mies voi olla tasavertainen muttei korvaa äitiä. Meillä mies on ollut samalla lailla hoitamassa ja olen jättänyt huoletta lapset miehelle kun käyn omilla asioilla mutta silti äiti on äiti.

 

Ihme että jotku äidit nykyään laittaa omat tarpeet edelle, että pitää mennä ryypiskeleen, vaikka on pieni vauva. Vauvan tarpeet pitää laittaa edelle!!! Itse ehtii kyllä myöhemminkin!!!!! Vauva on avuton ja tarvitseva, aikuinen pärjää kyllä vauva-ajan ilman ryyppäysreissua!

 

Mielestäni pieni reissu voi tehdä todella hyvää - ainakin äidille ja siten jaksaa taas oikeasti paremmin laittaa ne vauvan tarpeet edelle jatkuvasti siinä arjessa. Tästä aiheesta voi tietty keskustella loputtomiin ja jokaisella omat mielipiteensä. Pääasia on, että äiti itse tietää mitä tekee ja tekee sen hyvällä omalla tunnolla...tai ainakin tekee sitä minkä itse kokee tärkeäksi oman jaksamisensa jne. kannalta.
Vauvalla ei hyvän isän hoidossa ole mitään hätää oli reissu sitten 2 tuntia, 2 yötä tai 2 viikkoa. Vauva on avuton ja tarvitseva eikä tässäkään kyse ollut siitä etä vauvan tarpeet olisi unohdettu tai pidetty niitä omia vähäpätöisempina.

 

Ihan ihmeellistä moralisointia!! Vauva ei siitä traumoja saa varmaan jos äiti on risteilyllä ja onhan se isäkin vauvalle ihan yhtä rakas kuin äitikin! Vauva-aika on lyhyt mutta haloo!!! pari päivää ja muuten 24/7 niin ei maailmaa kaada. Minusta on mahtavaa että on noin valveutunut isä joka jää pienen vauvan kanssa kotiin ja pääsee tutustumaan lapseensa ihan eri tavalla kun äiti ei ole paikalla. Minulla itselläni 1.6v ja 4kk lapsukaiset ja lähdössä laivalle kavereiden kanssa. Imetänkin vielä joten otan pumpun mukaan. En sitä sano että helppoa on lähteä mutta kyllä äitikin saa rentoutua välillä onhan se kuitenkin jo ollut raskaanakin ja sekään ei aina ole helppoa ja rentouttavaa.

No saattaapa saadakin traumoja..

Psykoterapeutti Katri Kannosen tekstiä:

Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin.

Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan. Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.

Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. "Menneisyys" (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti "ole olemassa yksin". Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä.

Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.

Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa.

Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.

Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä).

Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla.

Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.

juuri näin.juhlia voi myöhemminkin.eikö muutama tunti olisi parempi kuin päiviä olla pois.missä äidin valmius uhrautua lapsen puolesta????äiti tarttee omaa aikaa jne..mutta mutta.hyvä että isä kun on valmis hoitamaan mutta 2kk ikäinen.EI VOI OLLA TOTTA!!

 

Olen samaa mieltä siitä että vauva-aika on lyhyt ja suloinen, mutta... Aikamoiselta yleistämiseltä kuulostaa että ihmiset joilla ei ole lapsia eivät ymmärrä lapsellisen maailmaa. Tai siis lähinnä se, että minun maailmani ei ole muuttunut mitenkään täysin erilaiseksi lapsen tulon myötä, lapsi on vain ihana lisä. Toki se on muuttanut elämääni ja rytmejäni, mutta olen myös oma sama itseni enkä pelkästään vain äiti.

 

Kiitoksia kaikille vastanneille.

Sen verran vielä jatkan aiheesta, että tämä risteily tuntui sillä hetkellä vain jäävuoren huipulta..

Olen lähes kolme vuotta katsellut vierestä perheen elämää. Vanhemmalle pojalle syötettiin soseita jo alle 3 kk vanhana, poika oli ollut 3kk vanhana jo useita öitä sukulaisilla hoidossa ja äiti ei imettänyt poikaakaan, koska ei kuulemma jaksanut (kyse ei siis ollut tapauksesta, jossa äiti kyllä yrittää kaikkensa, mutta maitoa ei esim. yrityksestä huolimatta tule tai muista syistä, josta imetyksestä joutuu luopumaan). Vanhempi poika joi kokista ja söi hampurilaista jo yksivuotiaana, äiti ei kuulemma tiennyt, että niin pienelle ei saa antaa suolaa ja roskaruokaa. Sama poika syö myös namia jatkuvasti ja perheen ruokarytmit on päin seiniä (joskus kuulemma huomataan puoleltapäivin, että poika ei ole vielä syönyt mitään).

Ajattelin aina, että nää jutut johtuu siitä, että kyseessä on perheen eka lapsi, mutta nyt sama meno jatkuu tämän pienen tytön kanssa. Tuo risteily-juttu tuntui sillon niin pahalta, kun sen kuulin. En itse todellakaan ymmärrä moista, mutta yritän ajatella, että äidit ovat erilaisia ja jokainen elää tavallaan.

Vauva-aika on lyhyt ja suloinen. En pilaisi sitä ryyppäämisellä kavereiden kanssa, joilla ei ole omia lapsia ja jotka eivät voi ymmärtää minun maailmaani. Haluaisin uskoa, että jokainen äiti haluaa yrittää ja antaa vauvalleen parastaan. Mihin se sitten riittää, toisilla pitemmälle ja toisilla näemmä lyhyemmälle.

Tän on pakko olla provo, mutta vastataan silti . "Soseet 3kk, söi hampurilaisen 1-vuotiaana"... hehheh . Nuo kertomasi asiat nyt ei mitenkään kerro suoraan että tuo kyseinen äiti olisi jotenkin "epäkelpo", vaikka ehkä ei seuraakaan nykyisiä ravintosuosituksia täysin. Ennen annettiin jo pariviikkoisille appelsiinimehua ja soseet aloitettiin tosiaan siinä parin-kolmen kuukauden iässä. Parempi toki seurata ohjeita (niin teen itsekin), mutta ei nuo mitään maata kaatavia juttuja ole. Tärkeämpiä asioita on mm. onko äiti lämmin, läsnä, rakastava, onko perhe tasapainoinen, onnellinen, onko parisuhde hyvä, nauttiiko äiti vauvastaan imetti tai ei jne.. jos lapselta puuttuu rakastava äiti, niin sitten olisin huolissani . Koska tuot esille "pahimpina mokina" soseiden aloitusiän, niin tuskin lapsella asiat kovin huonosti on .

 

En kyllä minäkään noin pientä vauvaa jättäisi, edes isälleen pariksi päiväksi! En edes yhdeksi yöksi että pääsisin viihteelle!
Kyllä ne ryyppy reissut ehtii myöhemminkin hoitamaan.
En edes käsitä kuin jotkut jaksaa juosta baareissa jos kotona on parin kuukauden ikäinen. Itellä ainaki univelkaa on jo niin paljon (meillä myös 2kk ikäinen vauva) että kaikki mahdollinen vapaa aika menis nukkumiseen!

Mutta siis...jokainen tosiaan taklaa tyylillään. En silti ymmärrä risteilylle menoa...

 

Minäkin olen joutunut olemaan todella paljon poissa lapsen luota kun opiskelen ja olen yh, mummolla on sitten muksu ollut hoidossa ihan tuon ikäisestä asti ja tytölle ei kyllä minkäänlaisia traumoja ole jäänyt. Mummo on kuin toinen äiti tytölleni. Kurjaltahan se tuntui aluksi jättää mutta pakko oli kouluun mennä koska tiedän että jos en olisi mennyt niin olisi varmaan opiskelut jääneet siihen. Minusta muita ei voi tuon perustella arvostella jättävätkö lapsen pariksi yöksi yksin ja vielä isän kanssa. Isä on yhtälailla vanhempi niinkuin äitikin. Jos ei lasta kerran edes imetetty niin en näe mitään syytä miksei voisi jättää. Itse en ehkä juomisen takia lastani pariksi päiväksi olisi jättänyt mutta eihän se lapsi syytä tiedä. Minusta on hieman sovinistista että mies saisi ryypätä päiväkausia ja se on ihan ok mutta kun nainen on ollut ensin juomatta sen 9kk ja sitten vielä 2kk ja haluaisi vähän tuulettua niin heti on huono äiti