26v, ei ammattia eikä mitään työkokemusta...

Lapsia vaan hoitanu peruskoulun jälkeen, eikä ole ollut aavistustakaan mitä tehdä elämälle.

Muutama vko sitten se iski: yhteiskuntatieteet! Sosiaalityö ja/tai sosiologia ja/tai sosiaalipolitiikka.

No, 7 vuottahan siinä menee, eka lukio ja sitten yli.op, mutta on kai se sen arvosta kun tietää viimeinkin mitä haluaa Enhän mä ole sitten maisteriksi valmistuttuani kun alle 35-vuotias, on siinä vielä melkein 30-vuotta työuraa jäljellä

Että eikun ensisyksynä lukioon

 

Parempi myöhään kun ei milloinkaan Ja monet hakee kolmikymppisenä yliopistoon, munkin pikkusisiko meni sinne 27-vuotiaana.

 

Hih. Minä ajattelen, että mulla on vielä 30 vuotta vähintään aikaa painaa töitä. Olen 40v.

Siis jos en nyt sairastu syöpään tai johonkin vastaavaan, mutta jos terveenä pysyn nii vähintään 30 vuotta.

En aio alkaa lasteni kustannuksella makoilemaan alle 60v, kuten nykyään suuret ikäluokat. Jokuhan sen lystin maksaa, ja todellakaan eivät ole työssäkäydessä maksaneet. Eiväthän he maksaneet eläkemaksuja paljon mitään,eivätkä verojakaan kun oli lapsivähennytkset ja kaikki asuntolainakulut sai vähtentää tuolloin. Nyt saa vaan 28%.

 

Lapsia vaan hoitanu peruskoulun jälkeen, eikä ole ollut aavistustakaan mitä tehdä elämälle.

Muutama vko sitten se iski: yhteiskuntatieteet! Sosiaalityö ja/tai sosiologia ja/tai sosiaalipolitiikka.

No, 7 vuottahan siinä menee, eka lukio ja sitten yli.op, mutta on kai se sen arvosta kun tietää viimeinkin mitä haluaa Enhän mä ole sitten maisteriksi valmistuttuani kun alle 35-vuotias, on siinä vielä melkein 30-vuotta työuraa jäljellä

Että eikun ensisyksynä lukioon

Täällä ihan sama! ikää 28v, neljän lapsen kotiäiti. Äitiyttä aijon jatkaa koska viides tulossa, eikä lapset mene päiväkotiin vaan suoraa kotoa eskariin/kouluun. Mies hyvätuloinen sekä asumme omassa. Tämä on meidän "elämäntyyli" joten en morkkaa muita jos päiväkodissa lapset jne..

 

Hatunnosto sulle ap! Juuri noin! Et ole taatusti liian vanha mihinkään, opinnotkin sujuvat yleensä ripeämmin, kun ei tule suoraan 20-vuotiaana lukiosta yliopistoon. Sulla on taatusti enemmän motivaatiota. Moni tosiaan valmistuu maisteriksi vasta päälle kolmekymppisenä, jopa lähemmäs neljääkymmentä. Hieno homma, että löysit oman juttusi, go for it!

 

 

Täällä ihan sama! ikää 28v, neljän lapsen kotiäiti. Äitiyttä aijon jatkaa koska viides tulossa, eikä lapset mene päiväkotiin vaan suoraa kotoa eskariin/kouluun. Mies hyvätuloinen sekä asumme omassa. Tämä on meidän "elämäntyyli" joten en morkkaa muita jos päiväkodissa lapset jne..

Mutta mitä ihmettä teet sitten 40-50-vuotiaana, kun lapset aikuistuvat? Et voi ikuisesti elää elämääsi lastesi kautta. AP:han oli oikein ymmärtänyt, että nuorena kannattaa edes opinnot suorittaa. Vaikka siinä lastenhoidon ohessa, pikkuhiljaa. Opinnoissa on tosi paljon joustavia vaihtoehtoja tarjolla, ks. esim. avoimen yliopiston verkko-opintokokonaisuuksia.

 

Täällä ihan sama! ikää 28v, neljän lapsen kotiäiti. Äitiyttä aijon jatkaa koska viides tulossa, eikä lapset mene päiväkotiin vaan suoraa kotoa eskariin/kouluun. Mies hyvätuloinen sekä asumme omassa. Tämä on meidän "elämäntyyli" joten en morkkaa muita jos päiväkodissa lapset jne..

Mäkin ihmettelen samaa, mitä teet sitten kun lapset ovat teinejä ja aikuisia, muuttavat omilleen. Harrastelet jotain kotona? Etkö aio koskaan tehdä työtä?

Jos miehelläsi kerta on rahaa, niin sullehan olisi mahdollisiuus käydä joku maksullinen iltakurssi monimuoto-opiskeluna, mitä niitä nyt onkaan, ja saada sillä lailla ammatti. Kynnys lähteä opiskelemaan ja töihin kyllä varmasti nousee, mitä vanhemmaksi siellä kotona ollessasi käyt.

 

Olen 30v ja ei ammattia. Liian vanha kouluun ja en edes tiedä mitä haluan tehdä lopun elämääni. Kotiäitiys on se asia mistä nautin. Töitä olen tehnyt kyllä. Olen aikamoinen väliinputoaja ja häviäjä tässä elämässä. Kun lapset menee kouluun, mulla ei ole mitään enää.

 

Hyvä ap, koskaan ei ole liian myöhäisä kouluttautua, tietenkin tie on pitkä kun se lukiokin tarvii ensin käydä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

 

[QUOTE="vanha";22961237]Olen 30v ja ei ammattia. Liian vanha kouluun.[/QUOTE]

Juu ihan liian vanha. Hautaan vaan siitä.

Mitäköhän varten aikuisopiskelu sitten on, jos ei aikuisia?

 

Juu ihan liian vanha. Hautaan vaan siitä.

Mitäköhän varten aikuisopiskelu sitten on, jos ei aikuisia?

En edes tiedä mitä haluan tehdä elämällä. Ei ole enää aikaa tuhlata kokeiluihin vaan nyt pitäisi olla tiedossa jo se mitä haluaa tehdä. Minä en tiedä, paitsi omien lasten kanssa oleminen. Ja kyllä olo tuntuu ihan ikälopulta näisää kouluasioissa kun ei ole sitä ensimmäistäkään koulutusta hankittuna.

 

saman ikäisenä olin itsekin samassa tilanteessa. sitten lähdin opiskelemaan. nyt unelma-ammatissani

 

Lapsia vaan hoitanu peruskoulun jälkeen, eikä ole ollut aavistustakaan mitä tehdä elämälle.

Muutama vko sitten se iski: yhteiskuntatieteet! Sosiaalityö ja/tai sosiologia ja/tai sosiaalipolitiikka.

No, 7 vuottahan siinä menee, eka lukio ja sitten yli.op, mutta on kai se sen arvosta kun tietää viimeinkin mitä haluaa Enhän mä ole sitten maisteriksi valmistuttuani kun alle 35-vuotias, on siinä vielä melkein 30-vuotta työuraa jäljellä

Että eikun ensisyksynä lukioon

Käy se noinkin päin. Olen 25-v kohta valmis maisteri, ajattelin suorittaa vielä toisen korkeakoulututkinnon huvikseni ja kohta valmis pyöräyttämään lapsia.

 

[QUOTE="vanha";22961286]En edes tiedä mitä haluan tehdä elämällä. Ei ole enää aikaa tuhlata kokeiluihin vaan nyt pitäisi olla tiedossa jo se mitä haluaa tehdä. Minä en tiedä, paitsi omien lasten kanssa oleminen. Ja kyllä olo tuntuu ihan ikälopulta näisää kouluasioissa kun ei ole sitä ensimmäistäkään koulutusta hankittuna.[/QUOTE]

Sulla on 40 vuotta elämää edessä, ainakin. Mitä sulla on, jos ei aikaa? Mikä sua kiinnostaa? Kampaajan työt, myyjän työt, toimistohommat, matkailuala, lapset, numerot, eläimet, käsityöt, kirjat? Jos sulla on yo-tutkinto, voit hakea yliopistoon, jos koulu jäi peruskouluun, niin nyt sitten amikseen. Et olisi ainut joka keskeyttää opinnot ja lähtee opiskelemaan muuta, kuin sitä ekaksi aikomaansa alaa, ja kun sulla on jo lapsetkin tehtynä niin sulla ei ole sitä kiirettä valmistua ja perustaa perhe, mikä useilla.

Vaikka nyt seikkailisit seuraavat kymmenen vuotta eri alojen parissa, sulla olisi silti 20 vuotta aikaa olla työelämässä.

 

Sulla on 40 vuotta elämää edessä, ainakin. Mitä sulla on, jos ei aikaa? Mikä sua kiinnostaa? Kampaajan työt, myyjän työt, toimistohommat, matkailuala, lapset, numerot, eläimet, käsityöt, kirjat? Jos sulla on yo-tutkinto, voit hakea yliopistoon, jos koulu jäi peruskouluun, niin nyt sitten amikseen. Et olisi ainut joka keskeyttää opinnot ja lähtee opiskelemaan muuta, kuin sitä ekaksi aikomaansa alaa, ja kun sulla on jo lapsetkin tehtynä niin sulla ei ole sitä kiirettä valmistua ja perustaa perhe, mikä useilla.

Vaikka nyt seikkailisit seuraavat kymmenen vuotta eri alojen parissa, sulla olisi silti 20 vuotta aikaa olla työelämässä.

Pk-pohja. Olen käynyt läpi eri ammatteja ja mikään ei tunnu omalta. Pelkään olevani liian tyhmä opiskelemaankin jos en ole varma alasta. Osaan vain hoitaa lapsiani ja siivota kotia. Tulevaisuus näyttää kovin synkältä ja ahdistaa, kun tiedän ettei lapset voi tälläisestä äidistä olla edes ylpeitä.

 

Kaikille nyt ei ole sitä unelma-ammattia tai intohimoista kiinnostuksen kohdetta, mistä repiä leipä. Silloin mietitään, että mikä olisi mahdollisesti se juttu, mitä voisi elääkseen tehdä. En mäkään haaveillut pienenä sihteerin tehtävistä, mutta tässä mä olen ja ihan tyytyväinen. Toteutan itseäni vapaa-ajalla

 

[QUOTE="vanha";22961286]En edes tiedä mitä haluan tehdä elämällä. Ei ole enää aikaa tuhlata kokeiluihin vaan nyt pitäisi olla tiedossa jo se mitä haluaa tehdä. Minä en tiedä, paitsi omien lasten kanssa oleminen. Ja kyllä olo tuntuu ihan ikälopulta näisää kouluasioissa kun ei ole sitä ensimmäistäkään koulutusta hankittuna.[/QUOTE]
Olet 30 v eikä sinulla ole enää aikaa? Mä lähdin vaihtamaan alaa ollessani 38 v. Tänä vuonna täytän 50 v eikä ole sanottu, ettenkö tekisi vielä jotain ihan muuta kuin tätä nykyistä hommaani.

 

Kaikille nyt ei ole sitä unelma-ammattia tai intohimoista kiinnostuksen kohdetta, mistä repiä leipä. Silloin mietitään, että mikä olisi mahdollisesti se juttu, mitä voisi elääkseen tehdä. En mäkään haaveillut pienenä sihteerin tehtävistä, mutta tässä mä olen ja ihan tyytyväinen. Toteutan itseäni vapaa-ajalla

Ja vaikka olisikin, niin onko se sama unelma-ammatti vielä 25 vuoden päästä? On paljon ihmisiä, joiden unelma ei ole työ vaan jokin ihan muu ja he käyvät töissä tienatakseen rahaa unelmansa toteuttamiseen.

 

Ei kun vaan! Itsekin nyt 27-vuotiaana lähdin opiskelemaan haaveammattiani (kolmen lapsen jälkeen). Yliopistossa kurssikaverit ovat ottaneet avosylin vastaan joukkoonsa. vajaa 6 vuotta vielä on puurrettava, mutta ehdottomasti sen arvoista!

 

Kaikille nyt ei ole sitä unelma-ammattia tai intohimoista kiinnostuksen kohdetta, mistä repiä leipä. Silloin mietitään, että mikä olisi mahdollisesti se juttu, mitä voisi elääkseen tehdä. En mäkään haaveillut pienenä sihteerin tehtävistä, mutta tässä mä olen ja ihan tyytyväinen. Toteutan itseäni vapaa-ajalla

Niin, mutta jos ei tarvi sitä "leipää repiä", kun on taloudellinen tilanne turvattu? Se on aika lamaannuttavaa itse asiassa. Ei paljon motivaatiota hakea huvikseen mitä tahansa töitä, jotka ei oikeesti kiinnosta.

 

Niin, mutta jos ei tarvi sitä "leipää repiä", kun on taloudellinen tilanne turvattu? Se on aika lamaannuttavaa itse asiassa. Ei paljon motivaatiota hakea huvikseen mitä tahansa töitä, jotka ei oikeesti kiinnosta.

Miksi silloin edes pitäisi tehdä töitä? Kai sitä voi keksiä itselleen jotain muutakin tekemistä kuin työ?

 

Minä olen vasta 21, mutta stressaa silti kun en tiedä mitä haluan tehdä leipäni eteen. :/ Mikään ei kiinnosta ja jos joku vähän alkaa kiinnostaa niin nopeasti totean ettei minusta ole ko. ammattiin. Lapsen kanssa voin olla kotona sen 3v, mutta mitäs sitten jollen siihenkään mennessä ole löytänyt amaattia johon sovellun? Huoh..

 

Miksi silloin edes pitäisi tehdä töitä? Kai sitä voi keksiä itselleen jotain muutakin tekemistä kuin työ?

Niin, ei kai pitäisikään. Yhteiskunta on vaan siitä hassu, ettei se arvosta ihmistä, joka ei töitä tee. Ne paineet, ne paineet...

 

Niin, ei kai pitäisikään. Yhteiskunta on vaan siitä hassu, ettei se arvosta ihmistä, joka ei töitä tee. Ne paineet, ne paineet...

Entä vapaaehtoistyö? Pääkaupunkiseudulla on valtavasti vaihtoehtoja, ja ainakin SPR:llä on paljon eri osallistumismahdollisuuksia ympäri Suomen. Ihan vaikka ystävätoimintaa tms., jota voi tehdä silloin ja sen verran kuin itselle sopii. Sitten voi ainakin vastata uteliaille tekevänsä hyväntekeväisyystyötä

(Tämä menee jo ihan ohi ap:n aloituksen, hän kun oli onnellisesti oman juttunsa löytänyt. Mutta on niin tärkeä ja kiintoisa aihe, että piti hieman kommentoida.)