3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Huh Tamariini! huikea urakka takana! Onnea uuteen kotiin!

Mä tulin käymään taas töissä katsomassa, että kaikki sujuu sutjakasti. Johtaja lupasi taas loppuviikon vapaata. Tämmössiä pitäis normaalitkin työviikot olla niin ei ressi painais!

Oma olo on edelleen seesteinen ja kivuton. Neiti on erittäin eloisa ja virkeä. Potkut alkaa olla jo melko napakat ja pari kertaa on latassu silleen, että meinaa oma henki salpautua Tiukka mimmi selkeästi!

Hironea ja nöttönen 29+0

 

Huoh... ja taas ei nukuta. Tällä kertaa syynä ei ole närästys tai villinä riekkuva nöttönen vaan uni ei nyt suostu tulemaan. Väsyttää kyllä, mutta sängyssä oleminen on vaan yhtä pyörimistä. Kunnon asennon löytäminen on mahdotonta. Olen tässä jo kaksi tuntia istunut sohvalla, virkannut hippoa ja katsellut telkkarin surkeita antimia. Täytyy pyytää miestä ostamaan langattomat kuulokkeet, että saan telkkarista ääntä. Ikävää ja tylsää valvoa yksin, kun toinen nukkuu. Pitää olla niin varovasti ja hiljaa, että turhauttaa. Koiratkin ihmettelee mun touhua.

Kait tää on jotain kropan valmistautumista, koska mä olen aina ollut enemmän kuin hyvä uninen. Ikinä ennen en ole kärsinyt unettomuutta. Se on ihan yleinen vitsi perheen kesken, että meikä lyö illalla aivot narikkaan ja tajun kankaalle. Ehdin jo itsekin miettiä, että kuinkahan sitä herään sitten vauvan itkuun tms. mut ei se taidakaan olla mikään ongelma... Päinvastoin, nyt pelkään olevani sitten kamalan väsynyt jos unet alkaa reistailla jo näin aikasin etukäteen.

Luojan kiitos, että sattuu olemaan näitä lomia. En ikinä jaksaisi töissä näin vähällä nukkumisella. Nyt tuntuu jo et päivät menee sumussa, kun aivot on ihan sekaisin ja päässä surisee. Harmittaa, kun olis päivisin aikaa ja vielä kuntoakin tehdä kotitöitä, mutta ku ei vaa jaksa niin ei jaksa. Kertakaikkisen ikävä nukkumasa, kun mut on menny hylkäämään!

Kohta zombi hironea ja nöttönen 29+2

 

Täällä Hironea sulle sympatiseeraaja. Nyt kaks yötä oon nukkunu jopa 02-09, mutta koko alkuviikon 23-02... Eikä mulla ole yhtään väsy mennä sänkyyn tuollon kahdeltakaan, tekis melkeen mieli testata joku yö et tulisko sitä väsymystä ollenkaan jos ei vaan pakkautuis sänkyyn. Kummakaan ku käy aika pitkäksi! Ja tosiaan tuo, kun mitään ei tuohon aikaan oikein osaa tehdä. Tai muuten voisin kutoa ja sillä mulla kuluiskin aika tuntitolkulla, mutta kun noiden kipeiden ranteiden vuoksi en voi ku kerroksen tai kaks tehdä kerrallaan. Alkuviikon olin tosi itkunen ja ahdistunu ja maanantai oli superhuono päivä muutenkin kun sekä selkä että ranteet oli todella kipeet. Mua pelottaa kauheena et kohta en voi autollakaan ajaa kun ratista pitäminen käy niin kipeetä, et en pääse kotoo sitten mihinkään.
Eilen oli ihan ok päivä ja pääsin käymään kampaajallakin, hiuksista väheni n 15cm pituutta pois ja mieli keveni kans. Vähän kyllä jännään miten uus tukka asettuu kunhan ite pesen ja laitan. Menin nyt vaan uudelle kampaajalle tähän lähelle, koska mun vakkarikampaajalle pitäis ajaa 20km. Toivottavasti ei tarvi katua tätä valintaa.
Mies lähtee huomenna neljäksi päiväksi reissuun ja mua vähän ahdistaa kun ei ole mitään tekemistä. Normaalisti lähtisin miettimättä mökille nauttiin ruskasta, mutta en uskalla lähtä ajaan sinne vaikkei matkaa ole ku 150km. Ja mitäpä mää siellä, en sinne harjuille jaksa lähtä kuitenkaan patikoimaan mitä yleensä teen.

OmaAurinkoinen ja pikku L 23+5

 

Tsemppiä unettomuuteen Hironea! Se on ihan kamalaa... Mulla oli tuota samaa joitakin viikkoja sitten melkein viikon putkeen. Nukuin maks 3 tuntia yössä ja olikin lopulta pakko ottaa pari päivää saikkua kun ei pää enää mitenkään toiminut. Oli ihan kauhee fiilis kun väsytti ja väsytti, mutta uni ei vaan tullut. Päivälläkin kun koitin miehen viereen mennä nukkumaan, niin 1,5 tunnin pyörimisen jälkeen vaan itketti. Onneksi unet ovat sen jälkeen palautuneet, toivottavasti sielläkin vielä kohenee!

Täällä oli vika neuvola aamulla vanhassa neuvolassa. Vajaan kuukauden päästä sitten uuteen neuvolaan. Harmittaa vaan kun tää mun tätsä on ollut niin yltiö mukava. Toivottavasti uudenkin kanssa tullaan juttuun.

Neuvolassa kaik ok. Sf-mitta 25 cm ja mittasi vyötärönympäryksenkin 105 cm. Näiden perusteella sitten teki vauvelin painoarvion, joksi tuli 2.6 kg. Tätsä kyllä jäi miettimään, että joskohan se laskelma sittenkin antoi arvion syntymäpainosta. Joka tapauksessa todettiin, että tällä tuskin kauheesti on merkitystä. Allekirjoittaneella on tuota keskivartalon mittaa ihan kiitettävästi omastakin takaa. Hukkiksella on kuitenkin käsikopelonkin mukaan edelleen hyvin tilaa mellastaa ja kasvaa. Potkikin taas dopplerin anturia oikein voimiensa takaa. Meidän herkkähipiäinen mini...

Sain myös luvan mittailla sokereita jatkossa niin, että pari kertaa viikossa mittailen paaston ja joka toinen viikko teen sitten vuorokausikäyrää. Eli helpolla pääsen nyt ainakin toistaiseksi tämän radituomion kanssa, mikäli arvot eivät lähde pahasti nousuun. Mutta herkuttelu pitää silti pitää kuosissa, koska selkästikään kroppa ei noihin isoihin sokerimääriin pysty reagoimaan, enkä tosiaan sitä 5-kiloista halua puskea pihalle.

tamariini ja hukkis 28+3

Ihanaa kun on perjantai!

Muoks! Ja samat alkusanat OmaAurinkoisellekin! Ja tosi inhottavat nuo sun kivut... Ootko kyselly ranteista neuvolasta? Voisiko se olla jo sitä loppuraskaudessa yleisemmin esiityvää rannekanavaoireilua (tai joku sinne päin)? Siihen moni vissiin saa vähän jeesiä rannetuista ainakin yöaikaan? Josko neuvolasta jotain vinkkiä saisi kuitenkin.

Itselläni myös tiettyjen nivelten kanssa on ongelmia. Sinänsä hupaisaa, että suurimmat ongelmat on leuassa... Ihan kauheet ku leuat vähän väliä lonksahtaa yhteen kesken syömisen. Multa on jo toisesta etuhampaasta lähtenyt ihan pieni pala kun se pamaus on tosi kova. Siihen ei mitenkään osaa varautua enkä pysty mitenkään estämään. Kesken ruuan pureskelun vain yhtäkkiä "pam". Ärsyttävää...

 

Joo työterveyslääkäri on diagnosoinu tän ihan siksi raskausajan rannekanavaoireyhtymäksi. Pahenee nyt kokoajan ja pitäis poistua kuukauden sisällä synnytyksestä. Niutä tukia on ennen ollu välinelainaamossa, mut ei oo enää muuta ku ostettavana. Ja hinnat on korkeita.

 

Kukutikuu! Täällä valvoskelen. Tällä kertaa ihan syystä, pitäis vartin päästä lähtä hakeen mies keskustasta kun on ollut leireilemässä etelässä neljä päivää. Ihmeen nopeesti meni päivät yksin kotosalla, tänäänkään paljon ehtinyt kotona olla kun hain uudet silmälasit keskustasta, sieltä menin suoraan kaverille ja suu vaahdossa sai jutella että aika hurahti vähän liiankin. Kiireellä kotiin syömään ja äitiysjoogaan. Sekin loppuu jo ens viikolla! Joogan jälkeen vielä koirat autoon ja "lähimetsään" päästään ne hetkeksi rallatteleen pahimmat patoumat pois. Ovat raukat olleet vähän huonolla lenkityksellä, aika lyhyitä on ulkoilut joita uskallan käydä.

Harmittavasti hiljentynyt tämä palsta?

OmaAurinkoinen ja pikku L 24+3

 

Heipä hei kaikki

Huomenna rakenne ultra, jännittää ihan tolkuttomasti!
Eniten se että onhan kaikki kunnossa. Ja tietysti se sukupuoli, toivottavasti selviää

Onko moni teistä käynyt tai suunnitellut menevänsä vielä lisäksi 4D ultraan? Itse ajattelin mennä, lähinnä siksi että saa vielä tarkemman katsauksen eri elinten rakenteista jne. Ja jäisihän siitä ihana muistokin sitten DVD n ja kuvien muodossa

Emmy-77 20+3

 

Tsemppiä Emmy ultraan!

Ihanahan se olisi päästä 4d-ultraan, mutta ei mulla millään ole vara sellaiseen laittaa melkeen kahtasataa. Näin sairasloman myötä saa rahoja laskee aika tiukasti.

 

Me käytiin 4D ultrassa. Harmi vain, että Nöttönen oli jo sen verran matalalla, kädet naaman edessä ja iso sykerö napanuoraa mytätty nyrkkeihin ettei kuvauksesta tullut mitään. Sukupuoli saatiin kyllä varmistettua ja muutenkin tarkistettua, että kaikki on hyvin. Hintaan kuuluu, että jos ensimmäisellä kerralla ei onnistu niin on toinen yritys. Meille sanottiin, että se ei kannata, koska pieni kasvaa hurjaa vauhtia ja tuskin enää tulee nousemaan ylemmäs jolloin lapsivettä olisi tarpeeksi kunnon kuvausta varten. Saatiin sitten hinnasta hyvitystä.

Me ollaan nyt tehty vauva hankintoja. Syöttötuoli on ostettu, sänkyä etsitty ja anoppi halusi ensimmäisen söpön vaatteenkin ostaa. On räsyä ja riepua, tarviketta ja tavaraa. Meinasi hulluus iskeä vauvantarvike liikkeessä. Kyllä sinne helposti saa koko tilin hukattua.

Hironea ja nöttönen 30+1 (muistaakseni)

Muoks. Niin ja piti laittaa, että meilläpäin 4D ultra kätilön tekemänä olisi maksanut 120€. Nyt kun se ei onnistunut niin maksettiin käynnistä vain normaali neuvola maksu eli 68€.

 

Hei kaikki,

terveisiä täältä vauvalandiasta! Kylläpä aika on mennyt nopeasti, täälläkin on jo monella isot viikot käynnissä! Onneksi olkoon kaikille odottajille, ihana lukea teidän ultra-yms kuulumisia. Monet alkusyksyn isot ongelma/haasteelliset tilanteetkin tuntuvat menneen parempaan suuntaan, hieno juttu.

Täällä muksu kasvaa kohisten, noin sentin verran tullut lisää pituutta ja 300g painoa /viikko. Maanantaina on kaksikuukautisneuvola, saa nähdä, onko tahti jatkunut. Arkeen on alkanut muodostua vähän rutiinia ja raskauskilotkin ovat tippuneet pois.

Jossain kohti ketjua oli pohdintaa äidinvaiston heräämisestä. Minäkään en ole koskaan pitänyt itseäni erityisen äidillisenä tai hoivaavana ihmisenä - enkä ole sitä vieläkään. Tämä oma lapsi vain on poikkeus sääntöön. Varsin kliseisesti elämäni suurin ja pakottavin rakkaus leimahti, kun verinen, liukas ja huutava vastasyntynyt nostettiin vatsani päälle, ja sen voimin on menty eteenpäin. Ei tämä ihan aina niin kivaa ole ollut, mutta mielettömän upeaa kuitenkin! Olen huomannut pohtivani, että menisi näitä varmaan toinenkin, jos joskus vielä saisi seksiäkin harrastettua siihen malliin... Muksun hymyt ja jokellukset sekä innostunut höntsäys saavat endorfiinit ja muut onnihormonit liikkeelle melko tehokkaasti! Mutta onnellinen olen kyllä siitäkin, että kaveri on hyväuninen, terve ja koliikiton! Muuten voisi olla varsin toisenlainen ääni kellossa...

Hankinnoista puheen ollen, yksi olennaisimpia hankintoja on mielestäni ollut HYVÄT imetysliivit. Ostin parit H&M:n ja Lindexin versiot, mutta niillä ei tee hevonhumppaa. Sitten tilasin netistä kunnolliset, kalliimmat mutta hyväntuntoiset. Ja sen jälkeen tilasin vielä muutamat samanhenkiset koska ero noihin täältä ostettuihin oli kuin yöllä ja päivällä. Ja varsinkin imetyksen alkuvaiheessa hyvät ja mukavat liivit ovat ihan hengenpelastajat. Voin suositella tätä brittiläistä nettikauppaa, toimitus on nopsa ja edullinen ja liivitkin hieman halvempia kuin Suomesta ostettaessa: http://www.nursingbra-shop.co.uk . Jos koon valitseminen arveluttaa, Bravadon Body silk seamless on tosi kiva, koska se joustaa. (Meinasin kirjoittaa että venyy ja paukkuu, kuten rinnatkin kun maito nousee... )

Onnea teille kaikille matkaan! Luottakaa itseenne ja omiin vaistoihinne niin odotuksessa, synnytyksessä kuin sitten muksunkin kanssa!

Fidia ja poju 2kk

 

Kiitti Fidia linkistä ja vinkistä! Sekä päivän parhaista nauruista, repesin tuolle "hot milk" -osiolle. Mitenkäs noi ympärysmitat tuolla menee?
Kiva kyllä kuulla alkutaipaleen kuulumisiakin

 

Phuuh, pitkä hiljaiselo! Sori ladyt! Viime viikko oli ihan kamala... Olin aatellut, että se olisi semmoinen muuton jälkeinen lepo viikko kun miehen lapsikin oli äidillään. Vielä mitä! Töissä ihan kauhea rumba ja illat meni perjantain luentokalvoja valmistellessa. Tuntui, ettei miehen kanssa ehtinyt mitään ja rentoutuminen oli kyllä kaukana. Viikonloppukin hujahti ihan liian nopeasti ohi.

Tosin oli ihan mukava viikonloppu. Lauantaina kävin Lahdesssa fittness messuilla PT-kavereiden kanssa. Itse tapahtumasta en saanut kyllä mitään irti, mutta nuo kaverit on niin mainioita, että olipahan kivaa. Messujen jälkeen kävin porukoillani kääntymässä ja siellä oli samaan aikaan vierailulla eksäni perheensä kanssa. Heille syntyi toinen lapsi kesällä ja nyt ensimmäisen kerran näin hänet. Voi jee miten suloinen pikkutyttö. Ja minä vaan hölmistyneenä tuijotin kun pikkuinen sitten kotio lähdön hetkellä oli kaukalossaan pipo päässä ja tumput käsissä. Kädet sojotti suoraan eteen ja pikkuinen oli niin äärettömän suloinen... Voivoi... En malta odottaa omaa pikku toukkaa!

Mies oli lauantaina myös omissa humputteluissaan, mutta tulikin yllättäen vielä samana iltana kotiin ja saatiin sitten mennä yhdessä nukkumaan ja nukkua pitkään sunnuntaina. Teki hyvää, monessakin mielessä. Sunnuntaina käytiin vielä retkeilemässä ja illalla vain istua nösväsin sohvan kulmassa neulomassa. Villahaalarista uupuu enää hihat, kaulus ja napit! Jesh...

Raskauden suhteen täällä ei kyllä ole juuri mitään uutta kerrottavaa. Tuossahan se maha kasvaa.

4D-ultraan ei aiota mennä (ja saattaisipa olla jo aika myöhäistäkin). Minusta ne kuvat on vähän semmoisia alien-look-alike -juttuja, enkä halua niistä maksaa. Samaten kun tässä vaiheessa ei oikeastaan mitään voisi tehdä, vaikka kaikki ei oliskaan vauvalla rakenteiden puolesta kunnossa. Sen näkee siten lopullisesti vasta joulukuussa.

Fidia Kiva kuulla vauva-arjen kuulumisia! Ihanaa kun teidän pieni on nuin mukava ja "helppo" tapaus. Vaikka tosiaan varmasti on välillä rankkaa, niin ihanaa, että perusvire ja -fiilis ovat kuitenkin noin positiiviset. Sitä rakkauden puuskaa odotellessa... Nytkin meinasi tippa tulla linssiin tuosta limaisesta pallerosta.

Nämä työviikot sais jo loppua... Ei jaksa, ei huvita... En saa arkipäivisin mitään tehtyä töiden lisäksi. Nyt on vielä tällekin viikolle iltapuhteeksi luentovalmisteluja perjantaita varten. Alkais kaivata jo fyysisen levon lisäksi hermolepoakin. Omaa aikaa ja rauhaa pistää kotia kuntoon vauvaa varten.

tamariini ja hukkis 29+6 (Hihii! Huomenna se poksahtaa jo kolmekymppinen rikki!)

 

Pitkästä aikaa täälläkin. Kiva kuulla, että Fidialla menee vauva-arki hyvin. Imetysliivejä olen itsekin miettinyt (ja tuskaillut), kun mistään normikaupasta ei löydy kokoja edes tavallisista liiveistä. Yhdet hyvät (Cake lingerien Lavender sorbetit) tilasin jo kesällä Bebesin alennusmyynnistä. Ne on sen kokoiset, että kuppiin mahtuu lisäksi oma nyrkki, saa nähdä miten mahtuvat sitten kun niille on oikeasti tarvetta. Tilasin myös kokeeksi ne Bravadon body silkit koossa XL, mutta niissä oli ympärysmitta ihan valtava ja kupit niin pienet, että ne näytti ihan lappubikineiltä. Mulla on rintsikoiden koko n. 80-85 F-J mallista riippuen. Onneksi Bebesissä tuntuu olevan hyvä valikoima. Aion käydä sieltä ostamassa parit uudet liivit sitten lähempänä laskettua aikaa tai kun vauva on syntynyt.

Täällä oli kaksi viikkoa sitten ensimmäinen seurantaultra, tämä etisen istukan takia. Istukka oli siirtynyt juuri riittävästi, ja reuna oli 2 cm päässä kohdunsuusta, joten alatiesynnytys on mahdollinen. Samalla saatiin kokoarvioksi 1240g (rv29+0), eli pikkutyyppi kasvaa juuri keskikäyrän alapuolella. Vauva oli sopusuhtainen, eikä mitään viitteitä isosta vatsanympäryksestä näkynyt. Seuraava kokoarvio on sitten rv35+2. Samalla äitiyspolikäynnillä kävin myös diabeteskätilöllä, ja aloitettiin pitkävaikutteinen insuliini, jota pistän iltaisin. Annosta on nostettu kerran, ja nyt pitää varmaan nostaa uudestaa, mutta paastoarvot ovat jo laskeneet lähelle sallittua rajaa, ja joinain aamuina ovat olleet jopa rajan ali.

Neuvolakin oli taas eilen, ja siellä kaikki hyvin. Vähän turhilta tuntuu nuo käynnit, kun kuitenkin seuraan painoa ja verenpainetta kotona, juuri saatiin tarkempi kokoarvio, kuin mitä sf-mitta antaa, ja vauvaa potkii ja liikkuu niin kovasti, että en varsinaisesti tarvitse sitä sykkeiden kuunteluakaan. Tulipahan käytyä. Seuraava jo kolmen viikon päästä. Silloin saadaan molemmat miehen kanssa influenssarokote.

Töissä on alkanut viimeisen parin viikon aikana olla aika tuskaista. Issiaskipu, joka oli jo muutaman viikon poissa, on tehnyt paluun, ja lisäksi lonkkia ja häntäluuta on alkanut särkeä istuess, kävellessä ja seistessä. Pitäisi päästä kesken työpäivän tunniksi makuuasentoon, mutta se ei ole mahdollista. Katsotaan nyt, jos tästä viikosta taas selviäisi, niin viikonloppuna saa taas levätä. Voi kyllä olla, että en selviä töissä ihan äitiyslomaan asti. Täällä kyllä ollaan ihan tosi yllättyneitä, että oon vielä töissä, enkä oo ollut raskauden aikana päivääkään sairauslomalla (tai olin kesäkuun alussa kaksi päivää auto-onnettomuuden jälkeen, mutta se ei liittynyt raskauteen). Oon jo alkanut pikkuhiljaa laittaa työpistettä pakettiin, ihan siltä varalta, että en täällä enää neljää viikkoa ole.

Maybelle ja Eikka rv31+0 (*poks)

 

Hiljaista täälläkin, koska ei oikeastaan mitään kerrottavaa. Sinänsä se on ihan hyvä juttu, mutta tietysti miinuksena palstan hiljeneminen.

Neuvola oli ja meni, uusi hoitaja oli uusi hommissakin ja jännitti selvästi enemmän kuin minä. Paino oli noussut taas hitusen enemmän kuin viimeksi, mutta ei pitänyt sitä mitenkään hälyyttävänä. Nousu on kuitenkin maltillisen rajoissa. Muista asioista pääasiassa juteltiin ja tosi ystävällisen vastaanoton sain. Seuraava käynti on taas 4 viikon päästä ja se onkin sitten lääkärin visiitti.
Muuten olo on siedettävä, mutta liitoskivut alkaa vaikuttaa töissä istumiseen tosissaan. Hoitaja sanoikin, että jos vähänkin tuntuu siltä ettei jaksa niin soitto vain ja sairaslomalle. Olen tosin edelleen tehnyt vajaata työviikkoa ja pitänyt kertyneitä lomia pois. Tämä viikko on nyt sitten viimeinen ja pitäisi se 3 vkoa jaksaa normaalisti. Saa nähdä miten käy.
Saatiin aika lasten neuvolan hoitajan kotikäynnillekin. Nähtävästi meidän kunnan alueella nämä kuuluu ohjelmaan. Pakollinenhan tuo ei tietenkään ole, mutta ei kai siitä ole mitään haittaakaan.

Kodin valmistelut etenee hitaasti, mutta varmasti. Ostettiin vauvalle oma vaatekaappi ja nyt se olisi vielä saatava kasattua. Ei sentään ole Ikea palapeli.

Noista liiveistä. Mä olen pääasiassa ostanut kaikki liivini netistä Lumingerie nettikaupasta. Mullakin kun tuo koko oli ennen raskauttakin 80 F niin mistään kaupasta on aivan turha edes haaveilla löytävänsä mitään. Nyt olen jo 4 imetysliivit ostanut ja pari käyttöön ottanut kun ovatkin nyt jo sopivat. Muutamat on vielä isompaa kokoa eli toivoa on, että niillä pärjää sitten kun on aika.

Jahas, jos sitä yrittäisi vielä saada unta... Jos en valvo omia vaivoja niin valvon miehen kuorsauksen takia. Jännä miten herkkäuninen musta on tullut. Yli 10 vuotta tuon vieressä olen tota rohinaa kuunnellut ja koskaan ennen se ei ole mitenkään häirinnyt. Nyt tuntuu, että on ihan toivotonta nukahtaa kun se metelöi noin hirveästi. Näin ollen nytkin sohvalla loikoilen etten pyörimiselläni häiritse toisen unta. Tuo mörökölli kun kuitenkin parin tunnin päästä lähtee töihin tienaamaan.

Niin ja se vielä, että mies kävi eilen taas psykologin juttusilla. Oli tälle vuodelle toisiksi viimeinen käynti. Täytyy kyllä myöntää, että siitä on ollut meidän parisuhteelle valtava apu ja tuki. Asiat tuntuu olevan vihdoin aika tavalla selvitetty ja mies on ollut paljon avoimempi ja rennompi. Sen johdosta arki on ollut todella sujuvaa ja helppoa. Tässä alkaa itsekin hiljalleen luottaa uudelleen siihen, että yli on päästy ja homma sujuu sittenkin.

Hironea ja nöttönen 31+1

 

Kuulostaapa hyvältä Hironea tuo teidän parisuhteen tilanne! Loistavaa!!

Meillä ei taida kyllä kodin valmistelut edetä yhtään ennen kuin jään äippälomalle. Toivotaan, ettei Hukkis kovasti etuajassa päättäisi tulla.

Mä en tiedä miten päin toi palleri nyt tuolla masussa oikein on. Aamulla hikka tuntui ekaa kertaa ylävatsalla ja tosi selkeänä. Aiemmin tuntunut aina tuolla ihan pikkarirajassa. Muutenkin liikkeet vaimeni samalla tosi paljon, eikä maha ole tänään heilunut yhtään. Kyllä se siellä jotain touhuaa koko ajan, mutta selkeesti asento on uus. Hän taisi samalla vetäytyä jonnekin tonne selkärangan lähelle, koska massu tuntuu paljon pehmeemmältä kuin vielä eilen. Tuttu peppu/selkä -pullotus on kadonnut. Omaa selkä sen sijaan vähän kipuilee.

Toivon vaan kahta asiaa: 1. ettei olisi taas palannut budhaistuntaan, 2. liikkeet edelleen tuntuisi sen verran, ettei tarttis huolestua hiljaisista pätkistä...

Oli muuten kauhea katsoa eilen illalla Inhimillistä tekijää, missä käsiteltiin kohtukuolemaa. Katottiin sitä miehen kanssa ja minä vaan purin hammasta etten itkenyt koko ajan. Ei kyllä raskaana pitäisi tuommosia kattoa. Hukkis onneksi protestoi myös ohjelman kattomista ja piti kauheeta iltajumppaa koko ajan.

tamariini ja hukkis 30+2

 

Maybelle, tosi hienoa, että istukka on noussut! Varmasti huojentavaa, jos olet alatiesynnytystä toivonut.

Hironea, ei sulla enää kauaa ole äitiyslomaan! Niin se aika menee. Elä ota yhtään stressiä jaksamisesta, reilusti vain saikkua jos siltä yhtään tuntuu. Mulle mies kerran totesi, että ei tässä sankarimitaleita jaeta kellekkään ja niinhän se on. Vaikka raskaus ei sairaus olekaan, niin onhan se sen verran koettelemus kropalle, että ei kaikkee tarvi jaksaa tai kyetä.
Tosi kiva kuulla, että parisuhde voi paremmin. Antaahan se voimia kaikkeen omaankin jaksamiseen.

Tamariini, just eilen katoin Areenasta yhtä minisarjaa (tosi mini kun jaksot on 2-3min) jossa pariskunta odottaa vauvaa. Synnytys alkaakin melkeen kolme viikkoa etuajassa, mutta "onneksi" kestää 37 tuntia ja heidät lähetetään sairaalasta takas kotiin. Siellä mies istuu pinnasänkyä kokoamassa ja toteaa, että he olivat ajatelleet vauvan tulevan kuukauden päästä, eivätkä olleet pitäneet hoppua tavaroiden kasaamisen kans. Että parempi saada nyt pinnasänky koottua kun muutaman päivän päästä siinä pitäis jonku nukkua.
Sää oot ollu rohkee ja kattonu tuon Inhimillisen tekijän. Tiesin et se tulee, mut en uskaltanu kattoo. Ajattelin, et en ota riskiä et sitten tulee pelkoja itelle, ainakin vielä kun olen osannu sulkea tuommoset asiat pois mielestä ja olla iloinen ja onnellinen odotuksesta.

Mulla oli tiistaina sokerirasitus. Vissiin se meni hyvin kun ei ole kuulunut soittoa neuvolasta. Katoin kyllä arvot omahoidosta, paastoarvo ja se kahden tunnin arvo aika niukilla, muutaman pykälän alle viitearvon, mut onneksi se riittää. Tunnin arvo oli sitten reilusti viitearvon alla.
Pikkuneiti on alkanu hyrrään ihan mahottomasti ja vissiin on massaa kasvattanu aika mukavasti kun liikkeet on alkanu näkyyn ulospäinkin. Selällään kun makaa, niin näkee selkeesti missä neiti menee. Kunnon alienmaha kun mötikkä liikkuu, tykkää majailla ihan vasemmassa reunassa, hassu pieni.
Vuodatusta: Raha-asiat on vetäny mielen taas matalaksi. Rahat on ihan loppu, mulla oli ihan kivat säästöt mut ne on loppu kunhan tän ja ens kuun asuntolainat maksan. Hermot on ihan riekaleina, vauvalle pitäis ostaa tarvikkeita, mutta mitenpä ostaa. Ekaa kertaa eläissäni olen rahavaikeuksissa ja tää on ihan hirveetä. Oon jopa miettiny, et ku huomenna on työterveyslääkärille taas aika, että pitääkö mun lähtä taas siihen korvaavaan työhön et saan palkkaa. Mut mitä mää siellä tekisin kun ranteet on ihan tulessa eikä vasenta voi oikein käyttää mitenkään. Selkä on nyt pysyny ihan ok kunnossa kun ehdin aina reagoida alkavaan kipuun levolla ja oikeilla korjausliikkeillä. Eipä sekään kauaa töissä kestäis. En tiiä, tää on ihan kamalaa ja mies vaan sanoo, etten saa stressata, mut mitenpä oon stressaamatta! Tuntuu et oon ihan lamaantunu. Päivällä istun tuntikaupalla sohvalla tekemättä mitään, ei oo minkäänlaista iloa tehdä mitään. Helpottais vähän ku etes tietäis milloin on rahaa tulossa, tänäänhän tuo ois palkkapäivä vaan palkkakuitissakin on vaan rästimaksu 571e. Saapa nähdä milloin työnantaja sen perii ja millä ihmeen rahalla sen maksan. Viime kuussa siis maksoivat mulle täyden kuukausipalkan vaikka olin sairaslomalla koko kuun. Oikeestaanhan niiden pitäis velkoa koko palkka pois, saapa nähä miten ja milloin. Kelalta ei varmaan tarvi odottaa sairaspäivärahoja ainakaan tässä kuussa tulevaksi, eli täysin nollatulot tälle kuulle. Ovat mulle töistä luvanneet palkallisen äitiysvapaan, mutta jotenki en uskalla siihenkään luottaa ennen kuin sen nään tilillä.
Että semmosta tänään!

OmaAurinkoinen ja pikku L joka nykyisin kyllä pikkuneiti, 25+4

 

Hei vaan näin miljoonan valovuoden jälkeen! Siirryin jutustelemaan tuonne Facen puolelle ja aika ei riittänyt revetä myös tänne.. Nyt kun unettomuus vaivaa niin ajattelin vilkaista että mitä tänne kuuluu!

Tuttuja nimimerkkejä on ainakin vielä paikalla - jee!

Meikäläisen masussa möngertää, luojan kiitos, edelleen kaksi terhakkaa vauvaa <3 Reilun kilon pötkylöitä ovat jo. Nautin jokaisesta päivästä, minkä saan näitä pieniä kantaa, kun ei tämä ole ollut niin helppoa.. Identtisyyden ja sitä kautta yksi-istukkaisuuden riski kävi meillä toteen rv 23 eli todettiin fetofetaalitransfuusio. Istukan toimintahäiriöstä on kyse. Kävin Saksassa asti hoidettavana tämän vuoksi. Silloin jäin saikulle kun kunto meni alas kuin lehmän häntä. Kohdunkaulakin meni sekaisin ja alkoi kypsyä ja lyhentyä. Nyt olenkin maannut sairaalassa sekä kotona lähes koko ajan tuon operaation jälkeen. Vähän saan jaloitella kuitenkin, mutta kodin ulkopuolella en käy kuin kontrolliultrassa. Nyt tulee täyteen 29 viikkoa raskautta, josta olen taas kerran innoissani! Aina yksikin viikko lisää on loistosuoritus! Tavoitteena 32, mutta mieluusti 36 uskon pystyväni ainakin tuohon 32 viikkoon, kunhan vain maltan olla aloillani. Ja yritys on kova. Haluan minimoida sairaala-ajan sitten synnytyksen jälkeen niin lyhyeksi kuin mahdollista. Joka tapauksessa keskola odottaa hyvin suurella todennäköisyydellä, mutta se ei pelota. Käytiin tutustumassakin ja luotto on kova, että siellä osataan

Koitan vähän lukea teidän juttuja takaperin että pääsisin jyvälle kuulumisista

NeitiPelargonia ja pampulat 29+0

 

Siis mitä! Nyt vasta yhdistän NeitiPelargonian faceen!

Mulla on taas unet loppunu. Tuossa meni pari yötä ettei meinannu kellonympäri nukkuminen riittää, nyt taas eilen oon heränny neljältä ja tänään viideltä. Tänään tosinheräsin miehen herätyskelloon, mut eipä sekään oo ennen hautannu unien jatkamista. Plääh.

 

NeitiPelargonia Huh, mitä kuulumisia! Mutta kylläpä kuulostat tasapainoiselta mieleltäsi tilanteeseen. Siellä kyllä synnytellään sitten paljon ennen allekijoittanutta! Hurjaa... Hyvä kun olet saanut hyvää hoitoa ja tosiaan päässyt jo noin hyville viikoille. Varmasti sitä vuodelepoakin jaksaa kun syy on hyvä. Ilmeisesti vauvelit voivat kuitenkin hyvin?

Kaverillani on myös kaksosraskaus yhdellä istukalla menossa ja sivusta jännään tilannetta. Toistaiseksi siellä vielä kaikki hyvin, mutta kyllähän tuo tilanne stressikertoimia nostaa. Tsemppiä!

 

Tamariini : Tosiaan, pienet voi hyvin. Tänään ultrassa jo 1300g per nenu. Mutta kyllä taas huoli on kovempi kun kohdunkaula on ihan onneton, 11mm alkaa painamaan vauvat jo sen verta että keho ei pysy mukana. Vaikka makaankin kokoajan niin se ei näytä olevan tarpeeksi. Nyt en enää tee sitäkään vähää mitä tällä viikolla vaan kahlitsen itseni petiin!

Periaattessa olen hyvillä mielin ja kyllä motivaatiota riittää. Mutta kyllä tänään taas teki mieli itkeä kun jotenkin on niin voimaton kun koko touhu on kuitenkin ihan herran hallussa.. Ei tämä raskaus nyt ihan nappiin mennyt :/ toivottavasti sun ystäväs säästyy ylimääräsiltä kommervenkeiltä.

Nauttikaa raskausvaivoista ja kolotuksista! Mä ottaisin melkein mielummin ne kuin tämän liikuntakiellon ja lonnimisen. Ottaa vähän luonnolle :

 

NeitiPelargonia Ymmärrän kyllä että huolettaa ja surkututtaa. *halihymiö* Toivotaan, että pikkuiset kestäisivät vielä jokusen viikon kyydissä. Onneksi tuota painoa on heillä jo reilust yli kilon, niin todennäköisyydet alkavat olla jo aika hyvät jos nyt jostain syystä päättäisivätkin jo nopsaankin tulla. Hirmuisesti tsemppiä loppumakoiluun!

Ja OmaAurinkoiselle tsemppiä unettomuuteen! Mulla kyllä kans vaihtelee tosi rankasti nää unet. Suurimmaksi osaksi nukun tosi hyvin, mutta sitten on välillä jaksoja, että uni ei onnistu yhtään tai sit yksittäisiä öitä, että kukun useammankin tunnin valveilla. Yön tunnit yksin hereillä on kyllä niiiiin ärsyttäviä. Varsinkin kun pitäisi töihin jaksaa lähteä aamusta. Viikonloppua vasten osaa ottaa yöajatkin rennommin ja sit sitä neuloo, lukee tai kattoo telkkaria. Kun tietää, että voi sitten nukkua kun nukuttaa. Mammaloma... Please, tuu jo!!

Viikonloppu meni taas vauhdilla ohi. Eilisen vaan taas löhöilin ja kotoilin. Oon jotenkin koko ajan aatellu, että sitten kun mammis alkaa, niin teen sitä ja tätä ja tota. Eilen ekaa kertaa tuli semmonen fiilis, että apua... Ei sitä yhessä päivässä kauheasti ehdikään tekemään vaikka kotona oliskin! Eilenkin oli vakaa aikomus maalata pinnistä ja tehdä lakanasta koevedosta kantokaistaleesta takkiin... Vielä mitä! Yhteen asti löhösin sohvalla, sitten kävin pari tuntia ulkoilemassa, sitten tein ruuan ja oho... Kello olikin jo kuus! Noh, kynttilät palamaan ja takas sohvalle. Ja hups! Kello onkin 12... Nojuu, ehkä sitten kun niitä vapaita on monta päivää peräkkäin, niin edes JOTAIN saa aikaseks per päivä.

tamariini ja hukkis 30+6

 

Mua tympii ku en voi yksin viedä mitään projekteja eteenpäin. Pitäis tapetoida (ööh, neljä makkaria, kaks ensisijaista, mut jos alottaa niin eikö ne menis kaikki samalla) ja käydä ostaan pinnis ja hoitopöytä. Ne kyllä kokoan itekseni. Pääsis laittaan vauvan vaatteet paikolleen, en viitti niitä pestä ennen ku on oikee paikka minne laittaa. Pinnistä nyt ei tartte koota ennen joulua.

 

Moikka

Olen kyllä käynyt säännöllisesti täällä lueskelemassa teidän kuulumisia, mutta ei saa aikaiseksi naputeltua mitään.

Nyt mulla olisi taasen kysyttävää, olisiko kenelläkään kokemusta (hankittuna jo) sellaista raskausvyötä/tukivyötä. Eli ihan puhtaasti helpottamaan selkää jne. Olen googlaillut netistä, muta en yhtään tiedä millainen kannattaisi hankkia, niin erinäköistä ja hintaista löytyy. Olisi kiva saada varmuutta millaista tilata. Ja kun olen jo ennen raskautta XL kokoinen, niin pohdin mistä löytyy ja löytyykö kokoa.
Sama ongelma imetyspaidoissa. Epäilen ettei perus XL riitä nyt kun on painoakin tullut lisää. Tähän mielellään vinkkejä jos tiedätte mistä kannattaa etsiä

Sen verran täytyy kyllä voinnista sanoa, että selkä väsyy ja jumiutuu aivan hetkessä. Kovalla kävely/seisoskelu on pahinta.
Lisäksi tämä itkuherkkyys on kyllä järkkyä. Aika dramaattinen meininki välillä...

 

Emmy-77, mulla on tämä tukivyö: https://www.mamidea.com/webshop/carriwell-adjustable-overbelly-support-belt-p-646.html

Vaatekoko on normaalisti 48-52 (tai oli ainakin ennen raskautta, nyt en enää tiedä, kun paino on pudonnut melkein 10kg), mutta tässä riitti säätövara koossa L/XL. Siirsin vielä yhden tarran lähemmäs, että sain vähän lisää säätövaraa. Imetyspaidat muakin mietityttää. Ostin yhden Mamalicious paidan koossa XL, ja se oli hyvä, mutta saman merkin imetystoppi on tosi napakkaa kangasta, ja nyt jo rintojen kohdalta tosi tiukka. Katsotaan, pystynkö käyttämään sitä sitten tositoimissa. Olin vähän yllättynyt, että imetyspaidoissa on niin paljon tilaa mahan kohdalla, mutta ei rintojen.

 

Kiitos Maybelle

Tilasin samantien tuon vyön ja kokeeksi yhden imetyspaidan ja -liivit.
Toivottavasti olisivat käyttökelpoiset.