3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Huomenna se sitten alkaa. Synnytys käynnistetään lääkkeillä klo 8 aamulla. Sitten vain odotellaan miten supistuksia alkaa tulla ja jos ei ala niin vauhditetaan ballongilla. Joka tapauksessa nyt on viimeinen ilta edessä ennen jonkinlaista toimintaa. Päivä on mennyt pakkaillessa tavaroita ja järjestellessä viimeisiä käytännön asioita. Jännittää niin ettei ruoka oikein maittaisi ja tuntuu että pyörii kotona vain ympyrää eikä saa mitään järkevää aikaiseksi. Mies jää myös nyt isyyslomalle ja jotenkin tää kaikki nyt tuntuu konkretisoituvan vihdoinkin.

Yliaikaistarkastuksessa katottiin verenpaineet ja pissa. Paineet oli taas nousseet niin enempiä ei nyt odotella. Vauvalla kaikki liiankin hyvin ja sillä ei ole vielä mitään merkkejä itse ulostulemisesta. Mun istukka on vielä tosi hyväkuntoinen niin sekään ei yhtään auta hormonien vähenemisellä luonnollisen synnytyksen käynnistymistä. Vauvan arvioitu paino oli nyt 3580g eli sopivan kokoinen.

Tarkastuksessa pötköttelin puolisen tuntia anturit masulla. Välillä piti kääntyillä kun tyttö oli liiankin laiska ja nukkui vaan. Tosin siinä pötkötellessä mäkin nukahdin kun kuuntelin tasaista pienen sydämen jumpsutusta. Ultralla sitten katottiin, että kaikki on edelleen kunnossa.

Huijui! Perhosia on vatsassa ja voi olla että ensi yönä ei paljon uni maita... Pitäkää peukkuja, että kaikki menee nopeasti ja helposti.

T. Hermoherkkä Hironea ja nöttönen 41+6

 

Oijoi, onnea matkaan Hironea!!

Mullakin saattaa ens viikolla olla vauva, huiii! Tänään oli äitipolin kontrolli ja verenpaineen lisäksi protskut on noussu yhdelle plussalle, alkava raskausmyrkytys. Verenpainelääkitys kolminkertaistettiin. Huomenna käydä labroissa ja torstaina omassa neuvolassa pissanäyte antaan ja hakeen itelle lisää tikkuja kotitesteihin. Ens tiistaina taas polille ja vähän lääkäri väläytteli ballongin laiton mahdollisuutta. Kohdunsuu oli pehmee ja yhdelle sormelle auki. Nyt sitten vaan lepoa ja rauhallista oleilua synnytykseen asti. Ja herkästi yhteys polille jos mitään muutosta olossa.

OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 36+2

 

Onnea kaikille jotka ovat saaneet käärön kainaloonsa <3

Itse vasta olen ihan alkutaipaleella eli 6.viikolla mennään. Ikää 30+ ja eka raskaus. Kaikki on uutta ja ihmeellistä mutta km pelottaa kun takana on lapsettomuutta

Päätin kuitenkin uuden vuoden kunniaksi tulla taustalta mukaan joukkoonne

Terveisin raida 5+6

 

Tervetuloa raida, kiva kun tulee uutta keskustelijaa ettei ihan täällä hiljenisi.

Mutta terkut sairaalasta. Eilen neuvolasta pistivät mut päivystykseen ja sieltä osastolle tarkkailuun. Ainaki huomiseen täällä olla, elättelen kyllä kovasti toiveita, et kotiin pääsisin. Tänään arvot tosi hyviä ja pissakin puhdas vaikka eilen neuvolassa protskut ++. Jos huomenna sama tilanne ja verikokeet edelleen hyvät, niin pitäis tosiaan päästä kotiin. Jännää tässä silleensä ku polin lääkäri puhu käynnistyksestä tiistaille ja täällä taas ollaan sitä mieltä, että viikkoja on tosi vähän ja käynnistys ei tuu kysymykseenkään. Riippuu niin kenen kans puhuu! Oma olo muuten hyvä, vähän meinaa lämpöö nostattaa. Vauva on puuhakas, tarmoa löytyy taas ku pienestä kylästä kun mukeltaa meneen.

OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 36+5

 

Täällä jännitetään jo kovasti Hironean kuulumisia

Mä olen ekaa päivää joululoman jälkeen töissä. Etukäteen hirvitti aika paljon, kun pahoinvointi on ollut niin voimakasta. Nyt on puolet päivästä takana ja onneksi on mennyt ihan kivasti kun koko ajan napsin jotain välipalaa...

Ens maanantaina on varhaisultra ja sen jälkeen ajateltiin kertoa vanhemmille ja ystäväpiirille, jos pienellä on kaikki hyvin. Nyt vain muutama aivan lähin ystävä tietää. Uutenavuotena oli vaikeaa olla jäämättä kiinni, kun olin tipattomalla, mutta onneksi kukaan ei kysellyt.

terveisin raida 6+2

 

Heipähei!

Kokeilenpa tänne liittymistä, tuolla 3-kymppisissä ensikertalaisissa kirjoittelin jo reilun vuoden Vauvakuume-puolella siis.

Meillä siis taustalla kahden vuoden yritys, josta viimeisin vuosi mennyt lapsettomuushoidoissa. Nyt sain joulun alla elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin! Kolmas inseminaatio (Menopur+Pregnyl+Lugesteron) toi tuloksen. Eilen oli varhaisultra, johon menin valmiiksi lannistuneena oireiden puuttumisen vuoksi. Mut tuloksena olikin kaksoset!! Tätä uutista on nyt sulateltu eilisestä asti ja alkaa tuntua ihan hyvältä Tietty ollaan viellä niin varhaisessa vaiheessa, että toinen (tai vaikka molemmat) voi mennä kesken. Mut nautitaan siitä, että kauan toivottu hedelmöitys on tapahtunut

Toivottavasti pysyn täällä plussanneissa jatkossakin! Olo on vieläkin jotenkin epäuskoinen Viikkoja tänään 6+4 . Ja ikää mulla 34v, miehellä vähän vähemmän (puuma mikä puuma..)

Yritän perehtyä tässä teidän tilanteisiin. Joku taisi olla onnellinen kaksosten äiti jo..? Osui heti silmään nopealla vilkaisulla

 

Ihanaa Tilulilu ja onnea kovasti <3 muistan sut kuumeilijoista

 

Onnea Tilulilu plussasta <3 toivottavasti tyypit pysyy matkassa. Mulla ei tuplat näkyneet varhaisultrassa vaan vasta rakenneultrassa oli siinä sulatteleminen.. No, nyt tytöt on 1,5kk ja aivan ihania! Monia mutkiahan täs on ollu kun ovat identtiset ja tuli se ttts:kin koettua.. Mutta kaikki kuitenkin meni hyvin ja tässä nyt ollaan <3

 

Tervetuloa Tilulilu, olenki sua tänne odotellu kun tulee edelleen käytyä välillä kurkkimassa kuumeilijoissa. Onnea kovasti ja vieläpä tuplat!

Itellä alkaa olo olla hyyyvin tukala, huhhuh. Eilen taisin kokea ekan supistuksen! Ylihuomenna on aika neuvolaan isyydentunnustukseen, sitten alan miettiin kuinka neiti saatais tahtoon ulkomaailmaan.

OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 37+2

 

Pitkästä aikaa hieman kuulumisia

Lämpimät onnittelut jo syntyneistä ja tulevista kaksosista! Huikean ihanaa ja varmasti myös haasteellista.

Tuntuu ihan hullulta, että aika on mennyt näin nopeasti, ensi kuussa pitäisi olla jo käärö sylissä. Omalta kohdalta tuntuu ihan epätodelliselta. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Miten sitä sitten oikeasti osaa ?

Hankinnat ovat täällä vielä vaiheessa, alkaa jo ahdistaa että saako kaiken valmiiksi ja hankittua ennen tulokasta

Olo on melko tukala, kauppareissu on jo extremeä. Ei tarvitse kuin hieman kävelyä kovalla alustalla ja selkä on todella kipeä, samoin lantio. Yöt menee melkein parin tunnin välein herätessä. Rakko on tukalassa pinteessä usein, yllättävän kivuliasta.
Täytyy sanoa etten osannut ajatella, että tämä raskausaika on näinkin tukalaa aikaa Mulla on lisäksi sormet kaiken aikaa puuduksissa. Olin viime vkot jo sairaslommalla, koska en hoitoalan työstäni enää mitenkään selvitynyt. Nyt lomalla ja kohta sitten virallisesti äityislomalla.

Jännitys nostaa päätään, synnytys on koko ajan enempi mielessä. Kyllähän se pelottaa. Ja ihana tunne kuitenkin siitä ajatuksesta, että pikku tyyppi on kohta täällä

 

Hieman pätkittäin olen lukenut viestit, mutta kiitos onnitteluista.

Ja onnea Tilulilu! Tuntuu aina niin ihanalta kun pitkä odotus palkitaan. Ja kiva kun tulit jatkamaan vinkeää kirjoitteluasi tänne. Saas nähdä osaanko itsekään täältä poistua ollenkaan... Luen edelleen säännöllisesti myös kuumeilijoiden ketjua.

Tsemppiä toki muillekin odottajille! Hironealla varmasti on jo nyytti sylissä. <3

Meidän poju on jo melkein 1,5 kuukautta! Hui! Viikko meni sairaalassa ja koko loppuaika ollaan taiteiltu imetyksen ja lisämaitojen kanssa. Neuvolassa on rampattu parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa vaa'alla. Nyt ollaan saatu lisämaidot jo tosi vähiin, mutta saa nähä päästäänkö niistä kokonaan eroon. Poika on tietysti maailman ihanin. Kärsii vain raasu aika paljon masuvaivoista. Toivotaan, että pikkuhiljaa helpottavat. Itse olen myös toipunut synnytyksestä jo tosi hyvin.

 

Kiios kaikille!

Onhan tää ihmeellistä. Pysyin ihan järjissäni tuon lapsettomuuden kanssa johonkin viime kesään asti, mut syksy alkoi olla jo tosi rankka Ehdin jotenkin päästä niin syvälle siihen lapsettomuuteen, että siitä on vaikea vieläkään päästää irti. Olin lähes hysteerinen ennen tuota varhaisultraa, enkä uskaltanut iloita plussasta hetkeäkään! Ihan harmittaa, että kun sen plussatestin tein, ei tullut sitä kauan odottamaani euforiaa. Mut nyt tuon ultran jälkeen, kun alkushokista selvisi, on olo ollut välillä jo ihanan seesteinen

Mulla ei siis oo oireita. Ei yhtään mitään! Joulun aikaan oli rinnat hellänä, mut sekin meni ohi. Jotain kohdun nippailuja on ollut silloin tällöin (2x viikossa), mut ne on ihan samoja kuin mitä koin kaikissa negakierroissa plussaa odottaessani. Siksi olinkin ihan varma, että kohdussa ei oo mitään. Aloin itkemään samantien kun kiipesin siihen gynekologin tuoliin, pelotti niiiiiiiiin paljon! Ja sitte tulikin tää kaksosjuttu Ihan hetkellisesti (silloin tällöin ) aina miettii, voiko olla normaalia, että kaksosista ei oo oireita. Mut näin se tilanne ainakin mulla tässä näin aikaisessa vaiheessa on. Sykkeet kuitenkin näkyi ja kaikkea, et uskottava se on! Kahden viikon päästä on uusi ultra, saa nähdä mikä tilanne on silloin. Sykkeiden ja oireiden suhteen.

Niin, onnea Tamariini ja Hironeakin! Tuttuja nimiä täällä kovin paljon. Ihanaa, että olette jo omanne saaneet Antaa toivoa itsellekin onnellisesta lopusta, kun näkee teidän "hieman aikaisemmin" plussanneiden olevan jo tuossa vaiheessa!

OmaAurinkoisenkin muistan hyvin! Loppusuora sullakin käsillä! Aika menee niiiiiiin nopeasti... Toivottavasti voit hyvin vielä nää viimeiset hetket ennen synnytystä

Emmy-77: Millä viikoilla sinä menet? Ilmeisesti aika loppusuoralla olostasi päätellen

Raidan kanssa ollaanki tosi samoilla päivillä/viikoilla! Kiva kun on joku samassa vaiheessa Sulla vaan on noita oireita, mikä saa minut taas pelkäämään onko täällä kaikki hyvin Vaikka tiedän kyllä, ettei oireita voi vertailla eikä ne kerro mitään. Enkä varsinaisesti pahoinvointia kaipaa Viime viikolla luulin kärsineeni etomisesta, mut se loppui heti ultraan. Eli oli vain jännitystä/ahdistusta.

 

Heipä hei! Sairaalasta kotiuduttiin toissa päivänä ja aika on mennyt opetellessa uuden perheen arkea ja vauvan kanssa eloa.

Synnytys tosiaan käynnistettiin cytotecillä, mutta kunnon supistuksia ei vaan meinannut tulla. Ensimmäinen päivä meni perhehuonetta ympäri kävellen ja ajoittain ikäviä supistuksia kuunnellen. Iltaa kohden lääkkeiden vaikutus hellitti ja supistukset laantuivat. Yö meni 6-10 min välein supistuksia kipristellessä ja epätoivoisesti unta yrittäessä. Aamulla sitten lääkäri pohti jatkoa. Mulla kuitenkin oli säännöllisiä supistuksia, mutta ne eivät olleet kuitenkaan tarpeeksi kovia ja Kohdunsuu ei auennut kuin sentin puolitoista.

Päätettiin kokeilla kerta kaksinkertaisella annoksella ja 3h jälkeen uusi arviointi. Lopulta puolenpäivän aikaan supistusten luonne muuttui niin, että totesin tarvitsevani jo kivunlievitystä. Tässä vaiheessa takana oli 36h käynnistystä ja tasaisia supistuksia. Olo oli jokseenkin voipunut ja edessä oleva pelotti.

Saliin päästyä selvisin ilokaasulla vain muutaman supistuksen, kun luojan kiitos kätilö hälyytti anestesialääkärin paikalle ja sain epiduraalin. Sitten homma muuttui huomattavasti helpommaksi. Edelleen synnytys eteni hitaasti ja puudutuksen teho alkoi laimeta n. 2h jälkeen. Lopullista aukeamista odotellessa mulle lisättiin puudetetta 2h välein kolme kertaa. Vihdoin kun sain luvan ponnistaa niin homma eteni vauhdilla. 20 min ja mulla oli maailman ihanin pinsessa sylissäni <3

Täyden kympin tyttö, 3570g ja 50cm. Osastolle ja siellä 3 päivää opetellen uusia taitoja nyhverön kanssa. Ja en voi kuinihmetellä miten kiltti tapaus tämä on! Meni pitkälle kaksi päivää ennen kuin kuulin ensimmäisen kerran tämän käärön itkevän! Synnytyssalissakin hän vain kovaäänisesti ähkäisten ilmoitti maailmaan saapumisestaan. Nyt kotonakin nälän tullen alkaa ähinä ja tohona, mutta ääntä ei koroteta. Huomenna on ensimmäinen neuvolatädin tarkastus ja kovien pakkasten tähden pyysin kotikäyntiä.

Toisaalta olo on haikea, kun kumpu on poissa. Mutta toisaalta en ole ikinä eläissäni tuntenut näin suuria tunteita mitään elävää kohtaan. Minä joka pelkäsin että osaanko ja onko musta äidiksi kun en ole ikinä lapsista pitänyt... Enää ei ole pienintäkään epäilystä <3

Suuret onnittelut Tilulilu ja raida! Yrittäkää oikeasti nauttia joka ikisestä päivästä odotusajassanne. Se menee loppujen lopuksi aivan liian äkkiä!

T. Hironea ja Nöttönen

 

Onnea Hironealle!

Tilulilu, ollaanko me täsmälleen samoilla viikoilla? Mulla tänään 6+5.

Oireista.. nyt seuraa katkeraa oma napa-tilitystä: Mulla nimittäin elämää haittaa aika paljon tää jatkuva pahoinvointi Joskus se helpottaa iltaa kohti, mutta aika usein (kuten esim eilen) ei.... En oo oksentanut kun kärsin jonkunlaisesta kammosta, mutta olo on välillä aivan hirveä. Kämmenet hikoaa, oksettaa, silmissä sumenee ja voi vaan istua kaksin kerroin.

Harmittaa, kun ei voi nauttia tästä alkuraskaudesta ollenkaan, kun olo on niin kurja. Mulla alkoi pahoinvointi jo ennen plussausta mistä tiesin olevani raskaana pitkään ennen ensimmäistäkään testiä. En tiennyt että niinkin voi olla.

No oon aatellut että ei tämä näillä oireilla ainakaan tuulimuna voi olla. Maanantaina varhaisultra, sitten nähdään onko siellä ketään.

Terveisin ajoittain epätoivoinen raida 6+5

 

Pöhpöh.. Mulla jostain syystä näkyy nää keskustelut sillai osittain päällekkäin. Jotkut kommentit on tuolla oikeassa laidassa sellasena kapeana suikaleena, muiden tekstien päällä toki. Hiukan vaikee lukea Ipadilla siis lueskelen. Tätä on jatkunu jo pitkään, ei auta päivitykset eikä sulkemiset No, näillä mennään!

Raida: Joo aika lähellä ollaan, mulla nyt 6+6 Osanotot pahoinvoinnista Se on kyllä varmasti tosi lamaannuttavaa.. Kun ei siitä pääse edes eroon! Eikä välttämättä oksentaminenkaan auttais, toisilla se on kai ihan jatkuvaa! Koitahan jaksella, se voi loppua ihan yhtäkkiä Mut kyllähän se tavallaan vähän lohduttaa, kun oireista ainakin voi vähän päätellä, että jotain siellä kohdun suunnalla tapahtuu Kohtahan sulla on se ultrakin!

Mulla on tänään ollu ehkä vähän sellasta paineentunnetta tuolla kohdussa. Tai huomasin, et vaistomaisesti nousen tuolista aina tooooooosi varoen! Vaikkei siinä yhteydessä oo koskaan mitään kipuja ollutkaan. Mut että sen verran on ehkä sellasta painetta, että sitä alitajuntaisestikin varoo. Pari kertaa on aivastaessa tullut ihan kunnon repäisykivut! Tuntui, että koko laitos irtoaa!! Mut kiinni se on kai pysynyt Nykyään meen aina jo valmiiksi ihan kippuralle ennen aivastamista
Ja tää nyt alkaa olla ihan naurettavaa, mut ihanku ehkä nänneissä ois tapahtunut jotain muutosta. Niissä on niitä nystyröitä jotenkin enemmän tai selkeämpänä kuin ennen Tosin oon samaisia nystyröitä aina ennenkin tarkkaillut! Mut jotenki ne on nyt kokoajan siinä esillä. Tällä tasolla mun oireet siis

Olin siellä ultrassa silloin niin shokissa, etten ehtinyt kokea mitään äitiyden fiiliksiä. Mut näin jälkikäteen kun miettii sitä ultran näkymää, niin tulee sellainen "Ooooooiii.. Äitin kulta " -fiilis kun miettii sitä sykettä! Sellanen äidillinen olo, että jaksaispa pieni/pienet nyt kasvaa siellä Ja aivan kuten Hironeakin - en ole koskaan pitänyt lapsista, enkä oo uskonut että minusta koskaan ois äidiksi. Mut sit kuitenki oon luottanut siihen, että siitä omasta kyllä tykkää liikaakin! Enkä todellakaan pelkää, ettenkö siitä äitiydestä selviäisi. Mut senkin takia nää "äidin kulta " -fiilikset tuntuu aika hyviltä!

 

Heippa kaikki!
Tämä ketju näyttää mukavasti aktivoituneen. Olin itse mukana 30:ssä vauvakuumeilijoissa, mutta täällä oli sitten niin hiljaista, että en tullut heti alkuun ilmolittautuneeksi mukaan. Olisi kiva kuitenkin tulla joukkoonne

Ihan ensialkuun suuret onnittelut Tilulilulle! Jäit mieleen kuumeilupuolelta ja olen tosi onnellinen puolestasi

Itse olen nyt menossa viikolla 9+2. Eka neuvolakäynti vasta takana. Verikokeet ja ultrat edessä vielä. Pahoinvointi on vaivannut jo ainakin kolmisen viikkoa, mutta on pysynyt kuitenkin kurissa, kun on syönyt säännöllisesti. Vielä ei olla kerrottu uutisia kuin ihan lähiperheelle, halutaan ensin nähdä, että ultrassa on kaikki hyvin.

 

Heippa! Kai mäkin jo uskaltaudun tänne. Eli sain ensimmäisen plussan jokin aika sitten ja siitähän alkoi tämä perinteinen testin liottaminen ja kaiken mahdollisen pelkääminen. Nyt takana jo kolme ultraa, joten kai tämä on totta.

Ultrassa todettiin kaksoset, mikä oli mulle ihana ylläri. Mies vähän järkyttyi, mutta on tottunut ajatukseen. Pahoinvointia ei ole ollut nimeksikään. Jos jää ruuat välistä niin ehkä vähän ellottaa ja heikottaa, mutta ei kyllä voi lukea pahoinvoinniks. Ilmavaivoja on ollut enemmän kuin laki sallii ja tänään sain ekan hormoni-itkukohtauksen. Muuten mennään oireettomana.

Täällä menossa siis 10+6 ja ekat neuvolaterkkari ja -lääkäri koettuna. Ultrat tehtiin yksityisen gynen luona, jonka ohjeistuksella tämä raskaus tärppäs (puregon+pregnyl+lugesteron ja lisäks disperin+kortisoni). Mulla kävi kyllä lottovoitti gynen kanssa. Aivan uskomaton ihminen. En alkanut itkemään ultrasta, mutta kun oli aika jättää hoitosuhde niin oli silmät kosteina..

Tsemppiä kaikille ja käykäähän kirjottelemassa kaikki oireet ja kuulumiset!

 

Merope: Eikä!! Sielläkin kaksoset?! Onnea!! Millä viikolla sulla oli eka ultra? Tai lähinnä siis milloin sulla huomattiin että vauvoja on tulossa kaksi?
Mulla oli tosi samantapainen lääkitys, yksityisellä myös käytiin. Lisäksi vaan tuli siihen päälle vielä inseminaatio. Mut kaksoset meillekin siunaantui Oon siis vasta viikolla 7+1, mut varhaisultrassa ne näkyi. Nyt kun alkushokista on päästy yli ja oon tottunut kaksosajatukseen, pelkään vaan, että toinen niistä menee vielä kesken ennen sitä maagista rv12:sta. Kaksoset on alkanut tuntumaan huippujutulta! Ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta..

Luitkin ehkä jo noita aiempia juttuja, mut jos et, niin mulla ei myöskään ole oireita. Ehkä just joskus nälkäisenä vois ajatella että vähän etoo, mut se nyt voi olla normaalia vaikkei raskaana oliskaan. Ei tissikipua, ei mitään. Vielähän noi ehtii..

Niin ja minäkin oon pelännyt vaikka ja mitä. Testejä oon tehnyt ehkä 20kpl ja varhaisultran odottelu meni ihan paniikissa. Olin ensin varma kemiallisesta, sitten kohdunulkoisesta ja seuraavaksi tuulimunasta. Nyt pelkään sitä keskenmenoa. Mut toisaalta tuo ultra rauhoitti sen verran, että osaan nyt vaan olla ja nauttiakin. Pyrin ajattelemaan, että murehditaan sitten kun siihen on aihetta

Infinity: Heiii! Minäkin muistan sinut Kiva jos saadaan tää palsta pysymään aktiivisena. Aika lähellä ollaan mekin näissä viikoissa. Toivottavasti pahoinvointi ei siellä pahene

Meidän oli 'pakko' kertoa vanhemmille heti plussan tultua, koska joulu oli siitä parin päivän päästä ja olisin jääny auttamatta kiinni. Minähän en normaalisti viinilasiin sylje, joten kaikille ois selvinny samantien Eikä haluttu sitä spekulointia sitten sinne joulupöytään. Töissäkin oli pakko kertoa heti, koska jouduin vaihtamaan työtehtäviä. Muuten en kyllä olis halunnut kertoa vielä muutamaan viikkoon!
..mut toisaalta tää oli helpottavaa. Olin jo pitkään miettiny, et pitäis kertoa vanhemmille meidän lapsettomuudesta. Mut en vaan saanut rohkeutta kasaan. Nyt tuli sitten kerralla hoidettua koko kuvio ja on kiva tietää, että jos jotain menee pieleen, on moni ihminen tukena!

Teiltä jo neuvolassa käyneiltä voisinkin kysellä noista kielletyistä ruoka-aineista. Itse oon vaan käyttänyt toistaiseksi netistä löytyvää listaa, mut jotenkin on vaikea aina muistaa kaikki. Tietty tässä on ihan henkkoht erojakin, toiset noudattaa pilkuntarkasti ja toiset sinnepäin. Mut millainen yleislinjaus teille on neuvolassa annettu? Nuo kalat on mulle selvä juttu. Ja pehmeät juustot. Ja raa'at lihat. Mut onko niin, että esim. ilmakuivatun kinkun paistaminen uunissa riittää tekemään siitä turvallisen? Kolajuomista lukee, että voi käyttää rajoitetusti. Mitähän sekin sitten tarkoittaa Juon ehkä lasillisen 4x viikossa, et ei varmasti liikaa. Mut ois silti kiva tietää mikä se raja on.

Eilen havahduin siihen, että oon tyytyväisenä käyttänyt pari vuotta sellaista huulirasvaa joka vastaa vähän niinkuin Zoviraxia. Eli huuliherpesvoidetta, ennaltaehkäisymielessä. Googlettelin sitten heti ja siitäkin sanotaan, että pitää kysyä lääkäriltä sen käytöstä raskausaikana! Huomaan tällaisia pikkujuttuja varmasti raskauden loppuun asti, jotenkin ei vaan vielä osaa joka tuotteen kohdalla miettiä onko tää ja tää ihan ok Mut en nyt siis oo mitenkään hysteerinen näitten juttujen kanssa, yritän tehdä parhaani siihen ekaan neuvolaan asti

 

Tilulilu: kiiiiiitos <3 Ja aivan samat pelot ollu! En meinaa malttaa odottaa sinne viikolle 12. Ja sit alan pelkäämään et pienillä on jokin häiriö. Viimeks ainakin A-tyyppi oli niin äärettömän vilkas, et gyne oli tyytyväinen. Sanoi, että tämähän on "villi ku junanpilli". Ja siis eka ultra oli viikolla 6+, sillon gyne sanoi et tuossahan se pieni on ja sit näin sen ilmeen ja sieltä tuli se, et "täällähän on kaksoset". Johon mä vastasin vaan et "aijaa". Mä vaan mietin, et miten onnekkaat ne on jos/kun saavat toisensa tuekseen. Meillä on sikiökalvo välissä ja viime ultrassa näytti, että olis omat istukatkin.

Noista ruuista. Mulle sanottiin, että terve järki mukaan. Et jos ny menee vähän pehmeää juustoa tai muuta "kiellettyä" niin ei kannata panikoitua. Mut et ehdontahdon ei parane syödä. Ja tosiaan listeriabakteeri kuolee kai 70 asteessa (en o ihan varma lämmöstä), joten uunissa käynyttä uskaltaa syödä. Pepsiä mäki juon jonkin verran. Ja ny oon tutustunu alkoholittomiin siidereihin - nam!

Me jouduttiin kans kertomaan heti, kun plussa tuli. Meillä oli kotona pikkujoulut, jonne olin ostanu skumppaa ja graavannu lohta. Mut melkein kivempi niin. Miehen vanhemmille kerrottiin 23.12. Annettiin heille paketti, jonka sisällä oli ultrakuva.

Tilulilu: oliks sulla repäisyjä? Ne oli mun ekat oireet.. jopa ennen testiä. Ja mies jo haukku mut ku tein yhteensä kai 8 testiä.

 

Ruuista. Mua eniten kaihertava asia teenjuojana on yrttiteekielto. Se vaan ei käy mun järkeeni. Perusteluna on, että kun ei tiedetä... Kofeiinista tiedetään, että se on haitallista, ja silti sitä saa käyttää (kohtuudella).

Samalla logiikalla mun mielestä pitäis mausteet kieltää, kun monia yrttejä käytetään teen lisäksi myös mausteena (esim. minttu). Ei vaan mun pienen ihmisen järkeen sovi toi kielto.

Vaikea ruokapäivä taas tänään, mikään ei maistu. 7+0 mittarissa.

 

Hahaa... Mitä minä sanoin tästä syömisen vaikeudesta. Tässä tyytyväisenä vetelin lakritsijäätelöä lakritsikastikkeella! Ihan tietoisesti jätän kaupassa lakut/salmiakit karkkihyllystä ostamatta, mut näin siinä sitten kävi jäätelöaltaalla Ei käyny mielessäkään... Mies sanoisi tähän: "Keskity!!"

Mutjoo, noin minäkin ajattelen, että terve järki mukaan. Sen vuoksi en nyt panikoi tuosta jäätelöstäkään. Mut yritän parhaani tuossa välttelyssä, niiiiiiiin kovasti yritän.. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa. Vihdoinkin tajusin ostaa myös tavallisen margariinin Becelin tilalle (kolesterolia alentavia ei sais käyttää).

Ei mulla liiemmin repäisyjä oo ollut. Muutaman kerran aivastaessa on tosiaan tuntunut, että koko laitos irtoaa! Ihan hirveä se kipu! Mut menee onneksi nopeasti ohi. Nyt meen aina varmuuden vuoksi kippuraan aivastuksen tullessa. Tänään on jotenki ollut enemmän sellainen kramppinen olo tuolla kohdun suunnalla. Siis että yskiminenkin tuntuu epämukavalta, vähän niinku ehkä repii? Mut näitä päiviä on ollu aina silloin tällöin muutenkin, yhdistän sen osittain tuohon suoliston tilaankin

Täälläkin piti tehdä testejä melkein salaa mieheltä Ei ymmärtänyt ollenkaan kun testasin joka aamu. Ekoina päivinä jopa 2x päivässä, sekä ovis- että raskaustesteillä Mut nyt kun oon (onneksi) jo lopettanut, vinoilee se aina välillä mulle että "Eikö pitäis taas vähän testailla?!".

Millä viikoilla sulla Merope on ollut nuo ultrat? Kolmehan niitä oli?
Mulla oli eka 6+3 ja seuraava on 8+3. Sitten varmasti odotellaanki sinne Np-ultraan.. Jos odotellaan Saattaa olla, et käyn jossain mielenrauhaultrassa vielä viikolla 10.. Jos nyt sinne asti selviää. Se pitää vaa toivoa parasta!!

Kuinka kauan teillä Merope muuten on lasta odotettu/yritetty? Meillä tulis just nyt kaks vuotta täyteen. Hoidoissa vuosi.

Raida: Niin, monet noista kielloistahan on just noita, että kun ei tiedetä vaikutuksia niin ei sen takia suositella. En osaa sanoa noista yrteistä kyllä, mut tottahan se on, että mausteena niitä on muuallakin. Luulisi siis, että esim. just minttuteetä (jossa ei siis olisi mitään muuta) sais juoda jos mintun turvallisuus kasvina/yrttinä ois todettu turvalliseksi. On ehkä vaan ollu helpompi niputtaa kaikki yrttiteet varmuuden vuoksi vältettäviin.
Kurjaa jos ei ruoka maistu Kyllä sullakin vielä ne paremmat ajat koittaa!

 

Onnea Merope! Ja tuplat sinnekin, vau!

Täällä möllötetään käynnistyksessä. Kuten arvata saattaa kun täällä olen, niin mitään ei tapahdu. Ballongi laitettiin puolilta päivin, alkuunsa näytti hyvältä, tuli selkäkipua, supistelua, alakertaa jomotti ja hikoilutti. Mutta ne loppu jo aikoja sitten. Koitettiin miehen kans "lenkkeillä" tuolla sairaalan käytävillä, mut ei mitään vaikutusta. Nyt toivon ettei mikään edistyiskään vaan saisin nukkua yön rauhassa ja kerätä voimia huomiselle. Eiköhän se ole huomenna cytojen vuoro... Mut kohta meillä on vauva! Eilen verenpaineitten takia siis tultiin päivystykseen ja selvä oli, että kotiin en enää ilman vauvaa lähde.

Noista ruuista. Ite en niistä kovin osannu stressata. Alkuunsa tuli oltua tosi tarkka, mut ajankuluessa sitä huomas rentoutuvansa. Eikä mulla kyllä jääny oikeen mitään pois normaalista ruokavaliosta. Jouluna graavilohi, vaikka terkkari sanoki et jos ite graavaa niin voi vähän syödä. Ja ilmakuivatut lihat tosiaan jos käyttää uunissa, on ok.

OmaAurinkoinen ja pikkuneiti 37+6

 

Hei, saako liittyä seuraan kun täällä on muitakin kaksosten odottajia? Ihan kauheasti olen kaivannut vertaistukea, aiemmin kirjoittelin vain tuolla keskenmenon jälkeen plussanneissa. Ikää on mullakin reippaasti yli 30 ja ekat (ja vikat) tulossa.

Kertomus on aika samanlainen kuin teillä, Tilulilu ja Merope. Yritystä oli melkein 5 vuotta, joista melkein 3 hormonihoitojen kanssa. Siihen mahtui 3 keskenmenoa ja pari kolme kemiallista raskautta. Sitten löytyi veren hyytymistaipumus, joka tod.näk. aiheutti keskenmenoja. Mutta ei enää meinannutkaan tärpätä... kunnes joku lääkäreistä näköjään löysi oikean yhdistelmän (letrozol+metforem+menopur+pregnyl+aspiriini ja plussan jälkeen fragmin). Follikkeliultrassa näkyi kyllä, että kaksi munasolua oli kypsymässä, mutten pätkääkään uskonut siihen, että molemmat voisi hedelmöittyä ja tarrata kiinni. Oltiin jo päätetty, että tämä on viimeinen lääkkeellinen kierto kun yritetään. Ja niin sieltä sitten löytyi 2 sykkivää sydäntä!

Nyt on viikkoja (np-ultrassa annetun mukaan) 14+0 ja vatsa on todella suurentunut viimeisen viikon aikana. Olin todella iloisesti yllättynyt, että np-ultrassa molemmat oli hyvissä voimissa ja seulontaluvutkin oli ok. Koko ajan mietin, että milloinkahan joku menee pieleen, mutta juuri nyt en yhtään epäile, etteikö tirpanat olisi hengissä, eikai muuten olisi maha voinut kasvaa näin paljon.

Ja joo, tähän mennessä on jo tottunut ajatukseen kaksosista, vaikka alkuun kauhistutti todella. Potilaskertomukseenkin kirjoitettiin varhaisultrassa että "järkyttynyt". Meidänhän piti siis saada korkeintaan yksi lapsi. Siis yhteensä.

 

OmaAurinkoinen tsemppiä hirveesti!! Vai jokohan on vauva vieressä siellä? Vastahan sinä plussasit!

Eliza Day: Heiii! Johan meitä nyt on! Mut tosi kiva! Teilläkin aika pitkä yritys taustalla keskenmenoineen.. Ihanaa että ootte nyt jo kuitenkin ns. turvallisilla viikoilla. Kaikki menee varmasti hyvin!
Huomasin, et sulla ja Meropella on tulo aspiriini/disperiini ym. ollut käytössä. Mulla ei oo tässä 'tukihoitona' kuin tuo Lugesteron, mut itse hoidossa oli siis Menopur+Pregnyl(+inseminaatio). Näillä saatiin kaikenkaikkiaan 8 follikkelia, jotka onneksi kaikki ei olleet kypsiä tms. Neljä oli täällä ainakin se raja, että jos on yli neljä irtoamassa, niin hoito perutaan. Mut sama ku sulla: kaikkien näiden epäonnistuneiden kiertojen jälkeen, en hetkeäkään pelännyt, että kerralla vois hedelmöittyä KAKSI! Kun ei sitä yhtäkään oo tähän asti saatu. Mut näin kävi ja uskon, ettei kyseessä ollu hedelmöittymisen osalta mikään tilastoihme koska niitä oli kaksi. Jos olis tullut vaan yksi, oisin edelleen pessimistisesti ihan varma, että tää oli meidän osalta vaa sellanen "yksi miljoonasta"-tärppi.. eli seuraavaa sais taas odotella 10v. Mut hyvä näin, luulen et jos saadaan nää molemmat maailmaan, niin on meillekin ne ekat ja vikat

Täällä aletaan taas vaipua epätoivoon oireettomuuden vuoksi.. Eiliset kiristykset on ohi ja tänä aamuna oli hoikempi olo (ja 'näky') kuin aikoihin! Ei siis turvotuksia tai mitään. Turvotusta ehkä yleensä enemmän iltaisin. Ehkä voisin ajatella oireena sen, et herään joka yö joskus neljältä enkä saa enää unta. Oon kyllä aina ollut aamuvirkku, mut että neljältä?! Oon lukenut, että joidenkin mielestä tää on oire. En sitte tiedä Mut joka tapauksessa, sitä seesteisyyttä kesti sitte vajaan viiko siitä ultrasta Veikkasin paria päivää, et hyvinhän tää itseasiassa on menny En nyt mitenkään vielä panikoi, mut selkeesti alkaa ne pelot taas jostain kumpuamaan.. Voi kun olisin jo noin pitkällä kuin te Merope ja Eliza Day..

 

Ihan pakko tulla tänne onnittelemaan erikseen teitä tulevia tuplamammoja <3 ootteko muuten Facebookissa? Suosittelen ryhmää Monikkomeininki sieltä saa vertaistukea älyttömästi!

Ja nauttikaa oireettomuudesta Mulla oli alku myös tosi helppo. Vähän etoi vkosta 7 eteenpäin, mutta ei häiritsevästi. Töitä painoin aina 23 vkolle asti (fyysistä) jolloin todettiinkin TTTS ja se oli menoa sitten Hampurin kautta vuodelepoon.. Onneksi otin alkuraskauden "normaalisti" ja touhusin minkä jaksoin.

Oliko niin että kaikilla teillä on kahdesta munasolusta lähtenyt raskaus vai oliko jollakin yksimunainen/identtiset tulossa?

Meidän identtiset senkun pieree ja syö, terhakat tytöt! Välillä ihan itku silmässä katselen heitä kun olis voinut mennä moni asia toisin, erityisesti tuon TTTS:n takia Mulla on kuitenkin kaks tervettä lasta nyt!