3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Mun on kyllä pitänyt koko viikon ajan kirjoittaa jotain, mutta aina on väsymys vienyt voiton...

PikkuPöllö: Mulla on ollut noita menkkajomotuksia ihan tänne melko pitkälle asti. Ne on tosiaan kait ihan normaaleja. Mutta tiedän kyllä hyvin, miltä tuntuu, kun koko ajan väistämättä odottaa vuodon alkamista. Tsemppiä!

Täällä kaikki aika lailla hyvin. Maha kasvaa vauhdilla, eikä sitä saa enää mihinkään piilotettua. Oon viikon verran tuntenut sellaisia nytkähdyksiä, kuin elohiiriä. Ensin niitä oli lähinnä vain vasemmalla puolella, mutta nyt parina päivänä myös oikealla. Eli uskaltaisinkohan päätellä, että molemmat tyypit liikkuu? Nyt ei enää ole paha olo eikä selkäänkään juuri satu, mutta uutta ovat ylävatsan krampit ja kiristykset, kun alavatsasta on tullut tuollainen pallo.

Niin ja varattiin sitten ne lyhyet lennot talvilomaksi. Kiitos kommenteista, ajattelin että lyhyempi matkustusaika on kuitenkin parempi. Sitten jos ei jaksa perillä paljon tehdä niin pitää keksiä paikallaan pysyvää ajankulua. Mulla on siis rakenneultra just ennen lähtöä, joten sitten tietenkin vasta matkaan jos lupa tulee. Toivon mukaan lääkäri kirjoittaa sairaslapun vakuutusta varten jos näyttää huonolta.

Eliza Day ja tuplat 16+6

 

Eliza Day Heti herä mielenkiinto et minne olet menossa, kuin pitkä lento ja millä viikolla oot sillon?
Miettiny et jos toukokuussa lähtis jollekki 4tunnin lennolle viikot olis jossain 20..en oo niin tarkkaan kattonu. Siis jos kaikki menee hyvin...
Maatessa ei nyt jomota. Kun nousee seisoon jomottaa ja käy mahaan ja menee aaltona ohi...hmmm

 

Ihan vaan Kööpenhaminaan. Katsottiin mahdollisimman lähellä oleva paikka, missä ei ole käyty. Lento on jotain 1h 40min ja viikkoja 20+. Lämpimämpi kohde olisi tietysti ihana, mutta eipä missään Euroopassa ole kovin lämmin helmikuussa. Mua tosiaan jännittää, kuinka aikaisin tulee tukala olo näiden kaksosten kanssa (jos nyt molemmat yhä kehittyy) kun olen aika pienikokoinen.

 

Onnea uusille odottajille ja Emmylle jaksamista viimeisiin viikkoihin! Maali jo häämöttää!

ON: Jouduin lopulta ottamaan kunnolla sairaslomaa pahoinvoinnin takia, se ei vaan helpotu, vaan päinvastoin pahenee jatkuvasti. Viikkoja nyt 10+2. Oli helpotus päästä kotiin lepäämään eikä enää tarvitse miettiä, miten jaksaa olla edustustehtävissä tai milloin pääsee syömään välipalaa... ja kuuleeko joku, kun oksennan vessassa... Terveyskeskuksessa eivät kyllä lainkaan epäröineet sairasloman kirjoittamisessa, kun kerroin että paha olo on jatkuvaa ja oksennus voi tulla millä hetkellä tahansa.

Eka neuvolakäyntikin on takana, eli sikäli asiat etenevät.

Terveisin pahoinvoiva raida

 

Kiitos Raida

Tsemppiä sulle pahoinvoinnin kanssa. Itselläni oli myös melko ikävä pahoinvointi joka jatkui pitkälle yli 20 viikoille... Toivottavasti pääset helpommalla. Jos en syönyt väh 2h välein, oli olo aivan järkyttävä. Aamulla oli syötävä välittömästi, muuten oksensin tyhjää mahaa...

Aika on kyllä mennyt NIIN nopeasti, paitsi nyt tuntuu että se laahustaa. Olo on kiitettävän tukala ja tuntuu että maha on kivikovana enemmän kuin normaali tilassa.. Pyykkien ripustaminen käy urheilusuorituksesta.

Jännittää aivan hirveästi, koska alkaa tapahtua, miten asiat etenee jne...

Tänään 37+0

 

Heipsan!

Hiljaiseloa on tosiaan ollut mullakin tän palstailun suhteen.. Ehkä on ihan hyväkin, ettei oo enää niin kiinni tässä kuin tuossa aiemmin

PikkuPöllölle onneaaaaa!! Mulla oli alussa myös sellaisia kuukautiskipuja, tuntui aina illalla sohvalla pötköttäessä. Vieläkin on satunnaisesti, mut ei koskaan mitään tositosi voimakkaita. Oletan niiden olevan hyväkin merkki, kun tarkoittanee sitä että kohtu kasvaa. Ja ne oireet. Mulla ei niitä juuri ole. Ja rinnat/nännit oli kipeänä tasan joulupyhien ajan - eli kolme päivää!! Vieläkään ei oo mitään tuntemuksia/muutoksia rinnoissa! Että ole ihan rauhassa vaan, kaikenlaiset oireet ja oireettomuus on mahdollista raskaudessa. (Tiedän etten oo paras tästä sanomaan, koska itse edelleenkin pohdin jokaista tunnetta ihan liikaa..)

Hyvä Raida että pääsit saikulle! Eihän tosta työnteosta tosiaan tuossa kunnossa mitään tulisi Oot nyt vaan kotona niin kauan, että olo helpottaa!

Tänne ei mitään ihmeellistä. Nyt menossa 10+3 ja oireena vain lievä ällötys. Parina päivänä on ollut vähän voimakkaampaa koko päivän jatkuvaa huonoa oloa. Mut oksentaminen esmes ei oo käynyt mielessäkään. Joten helpolla oon päässyt! Tänään kun ei sitten oo etonut ollenkaan, on sitä melkein kaivannut Se mun ainoa oire!

Muutenkin alkaa taas se epäusko hiipimään.. Edellisestä ultrasta kun tuli 2 viikkoa, haihtui sen ultran antama usko taivaan tuuliin ja haluaisin taaaaas päästä kattomaan onko tuolla vielä elämää! Onneks nää ajatukset on vain hetkittäisiä, uskon, että jaksan sinne np-ultraan joka on tasan kahden viikon päästä. Tai ainakin yritän jaksaa, kun eihän tässä välissä ois mitään järkeä juosta enään yksityisele ultraan! Tai no mielenrauhan siitä tietty sais. Mut EI! Kestän tämän kaksi viikkoa..

Jännittää se niskapoimujuttu jotenki ihan hirveesti. Varsinkin kun tiedän, että mulle tullaan ihan varmasti soittamaan niistä veriseulan tuloksista kun ne on 'pielessä' kaksosten takia. (Sanoivat soittavansa, jos jotain häikkää) Veikkaan nimittäin, että eivät ehkä huomaa, että on kaksoset kyseessä. Neuvolassakaan eivät tienneet, että kaksosilla nuo veriseulan arvot eivät ole kovin informatiiviset! Muutenkin jouduin neuvolan tätille selittämään, mitä veriseulassa tutkitaan ja millä tutkimuksella ne kromosomit selvitellään Se 'täti' oli autuaan pihalla monestakin asiasta Harmittaa tavallaan, että sain neuvolatädikseni itseni ikäisen järki-ihmisen. Olisin kaivannut vanhempaa, empaattista olalletaputtelijaa, joka osaisi 'lässyttää' mulle oikealla tavalla Siis että pääsisin jotenkin itse sisään tähän raskauteen ja ajatukseen lapsen tulosta. Kun tää nuori täti on nyt sellainen asiallinen ja järkeilevä, vähän ehkä jäykkä mun makuun. Mut joo, hyvin tultiin toimeen jne. Eikä siellä usein tarvitse onneksi käydä

..nojoo mut siis sen niskaturvotuksen ja siihen liittyvien seulontatulosten lisäksi tietty jännittää ihan hirveästi, onko vauvat enää elossa kun sinne ultraan menen! Tiedän ettei tälläsiä pitäis edes miettiä, mut googlesta löytää niiiiiin paljon huonoja nt-ultrakokemuksia..

Joku kyseli joskus onko paino noussut paljon. En osaa varmaksi sanoa kun en ihan tiedä paljonko painoin ennen raskautta ja kuinka paljon oon siis ihan vaan rehellisesti lihonut sen jälkeen! Mut sanoisin et 2kg on tullut nyt. Iltaisin ihan järkyttävä turvotus vatsassa! Silloin näyttää ihan vauvamahalta. Mut aamuisin vain sellainen sievä alavatsapömppö, josta valitettavasti saa pihtiotteen Eli on silkkaa rasvaa. Mut eiköhän se raskauskin ala kohta näkymään sieltä rasvan alta..

Kiva on lukea teidän fiiliksiä! Toivottavasti joku aina jotain kirjoittelee, vaikkei hirmu aktiivisia olla oltukaan Hyviä vointeja kaikille!

 

Jaksamista, Raida ja Emmy! Ei kyllä mene tuuri tasan noiden pahoinvointien kanssa.

Tilulilu: Mäkin jopa luulin, ettei kaksosista oteta edes verikokeita seulaa varten. Mutta kyllä ne otti eikä mitään sanomista tullut jälkeenpäin. Neuvolaan vain oli mennyt tieto, että riski ei ole kohonnut. Tosin en ole löytänyt tuloksia Kannasta, vaikka niiden piti kai sinne mennä.

 

Eliza Day: Niin mullekin se klinikan lääkäri sanoi, että ei veriseulaa kannata tehdä. Neuvolan täti vaan sanoi, että tietenkin kannattaa, kaikistahan se tehdään jne. Yritin selittää, että arvot voi olla pielessä vaikkei vikaa olisikaan, mut ei se jotenki ymmärtänyt. Sanoi vaan, et eihän nää seulat pakollisia tietty ole.. Argh Sanoin sitten vaan, että ihan sama, haluan joka tapauksessa kaikki mahdolliset kokeet. Toihan oliskin ihaninta, että ne arvot olis ok eikä tarttis pohtia mikä on kaksosuuden aiheuttamaa ja mikä oikeaa riskiä.. Tosin ollaan vähän mietitty, että voitais joka tapauksessa teettää se NIPT-tutkimus (sikiöiden kromosomit äidin verestä), vaikkei tuo seula hälyttäisikään. Se olis kuitenkin 99% varma esmes Downin suhteen.

Nooh.. Näitähän pitäis miettiä vasta sitten kun sen aika on. Mut en vaan jotenkin kestä, oon ihan hermoheikko! Eilen huomasin, että ärsyttää kun töissä tai vapaalla koko ajan joku kyselee, miten oon voinut jne. Tiedän, etteivät he tarkoita mitään muuta kuin hyvää, mutta minua se ahdistaa. Kun oon niin peloissani tän asian raskauden suhteen, ärsyttää kun "koko ajan" joku on muistuttelemassa asiasta Kun töissä esim. saan ajatukset hyvin pidettyä kurissa ja työpäivä menee ihan hyvissä fiiliksissä, on se inhottavaa kun joku tuleekin sitten kyselemään ja saan taas kertoa kuinka missään ei tunnu miltään jne.. Sitten tää kyselijä vaan naurahtaa, että "ole onnellinen kun ei ole kovia oireita" (mikä onkin toki totta) ja lähtee pois. Minä jään sitte taas pohtimaan näitä asioita niin että pää meinaa hajota. Tänään oli jotenkin extra-vaikea päivä, olin itku silmässä useampaan kertaan! Ihan hyvällä minulta kyseltiin mm. mitä sukupuolta haluaisin lasten olevan, yritin sitte rauhallisesti sanoa, että en halua nyt miettiä sellaisia, pääasia että saan molemmat elävänä tähän maailmaan.. Miksi tää on näin rankkaa?! Miksen voi vaan nauttia? Ehkä sitte helpottaa, jos (ja KUN) maha oikeasti kasvaa ja tunnen vaikka liikeetkin! Sitte on jotain konkreettista mihin nojautua. Mut toisaalta sitte kyttään varmasti liikkeiden vähyyttä jne.. Huoh Vielä reilu viikko ultraan..

 

..olo vaan pahenee Oon tänään itkenyt jo monesti, ihan vaan sitä ajatusta siitä, että kohdussa ei enää olisikaan elämää. Isäni soitti just ja kyseli tunnelmia, itkin sillekin ja sanoin suoraan etten nyt jaksa puhua aiheesta ennen kuin ultra on ohi. Tuntuu, että ei olisi pitänyt kenellekään kertoa raskaudesta niin ei joutuisi nyt välttelemään ihmisiä kysymysten pelossa. Tuntuu pahalta sekin, että sukulaiset kilvan onnittelevat vanhempiani ja kavereiden keskuudessa tieto leviää (mille annoinkin jo luvan) ja mulla itselläni se iloisuus vain menee koko ajan kauemmas. Jos (ja KUN) vauvat ovat vielä hengissä, toivottavasti eivät kärsi tästä mun stressaamisesta Tää on nyt ihan tositosi rankkaa!

Yritin tänään tunnustella mahan päältä, josko tuntisin kohdun. Näillä viikoilla sen kuulemma voi tuntea siellä ihan häpyluun vieressä. No en tuntenut, lopputuloksena tuo alamaha on ihan arka ja käveleminenkin sattuu. Tiedän, että toisilla tuntuu vasta tyyliin rv16 (niinku maallikon toimesta, ammattilainen varmasti löytää aiemminkin), mut ei tää nyt siltikään varsinaisesti helpottanut mun oloa. Meinasin jo tilata kotidopplerinkin, mut se saattais olla ihan viimeinen virhe!!

Ens viikosta tulee ehkä elämäni pisimmältä tuntuva viikko..

 

Halauksia ja jaksamista, Tilulilu! Tämä nyt ei varmaan paljoa lohduta tällä hetkellä, mutta olen varma, että siellä on kaikki ok. Eihän sinulla ole ollut kipuja vatsassa ja verenvuotoja tai muita syitä epäillä, että asiat olisivat huonosti? Mä näkisin, että "no news is good news" tässä tapauksessa

Voin kyllä samaistua huoleesi! Mulla oli eilen aamulla vihlovia kipuja alavatsassa, ja heti ajattelin että jotain kamalaa tapahtuu. Sitten ne menivät itsekseen ohi.

Säkin olet jo niin turvallisilla viikoilla (12. viikko menossa, eikö?) että voi alkaa jo huokaista helpotuksesta Näin mä ainakin olen itselleni asian perustellut.

Olen taas töissä. Pitäkää peukkuja, että saan pahoinvoinnilta ollakin!

Terveisin raida 11+2

 

Koetahan jaksaa tämä viikko, Tilulilu. Tee jotain mukavia juttuja niin että on ajateltavaa. Lähtökohta on kuitenkin se, että kaikki on kunnossa.

Mutta joo, ikävä kyllä huolet ei taida hävitä kokonaan lainkaan. Mullakin oli parina päivänä outoa kipuilua aivan alavatsassa, ihan istuessakin tuli. Heti olin miettimässä, että mitä se tarkoittaa ja milloin pitää oikeasti huolestua. Mutta ohi meni ja nyt on taas aika ok. Vähän helpottaa, kun vauvojen liikkeet tuntuu. Tänään jopa ekan kerran tuntui mahan päälle. Tosin loppui aina heti, kun huusin miehen kokeilemaan. Aika ujo tapaus taitaa olla. Niin, ja neuvolalääkäri uskoi saaneensa kaksi eri sykettä kuuluviin.

Tsemppiä töihin Raida!

Eliza ja tuplat 18+2

 

Kiitos lohdutuksesta!

Nyt on jo paljon parempi ja ennenkaikkea toiveikkaampi olo! En tiedä mistä se viime viikonlopun ahdistus tuli.. On mulla vieläkin pieniä pelkoja silloin tällöin, enkä halua raskaudesta ihmisten kanssa jutella (miehen kanssa kyllä vähän liikaakin, reppana!), mut pääasiassa on ihan hyvä mieli. Töissä oleminen teki kyllä varmasti hyvää, kun joutui ajattelemaan muutakin.. Ja tosiaan, tänään on jo 12+0!! Eikä vuotoja tai kipuja, eli oletus on toki se, että "no news is good news"

Silloin viimeeksi kirjoittelin, et kohtuun sattui sen mun painelun/tunnustelun jälkeen. Se syypää olikin kuitenki ehkä kävelylenkki jonka heitin heti tuon "kohdun etsimisen" jälkeen! Eilen nimittäin käytiin taas lenkillä ja alkumatkassa jo tuntui kohdussa sellasta painetta. Loppmumatkassa jo koski ja tänäänkin vielä kävellessä ja tietyissä liikkeissä tuntui kipeältä. Eli paikallaan ollessa ei siis mitään. Tuntuu siis ihan siltä, kuin ne kohdun kannattimet jotenkin rasittuisivat tuosta kävelystä. Eli toisin sanoen, kohtu lienee kasvanut? Mut mitä nyt oon tuosta kannatinkivusta lukenut, monilla se tuntuu olevan loppuraskauden vaivoja. Mut siltä se tuntuu, venähdykseltä tms., ei miltään supistukselta.

Nooo enivei, tän kipuilu vuoksi olo on siis ollut luottavaisempi. Jotain muutoksia kohdussa kai tapahtuu Muuten oonkin kärsinyt vatsan järkyttävästä turvotuksesta, iltapäivisin oon kuin jossain rv 25:lla!! Vähän ehkä auttoi, kun lopetin juuresten syönnin lounaalla. Aloin epäilemään, että ne ei vaan sovi mun mahalle. Mut on tota turvotusta edelleen.. Ihan on vauvamahan mallinenkin, mut aamuisin valitettavasti kadonnut ja pelkkä läskimakkara tilalla

Mut niinhän se on, että Eliza Dayn tavoin sitä voi vielä np-ultran ja varmasti rakenneultrankin jälkeen vielä pelästyä kaikenlaisia uusia kipuja. Kuulunee äidin rooliin..

Kiva kuulla Raida, että oot pystynyt olemaan töissä! Näillä viikoillahan kai pahin pahoinvointi jää jo taakse, toivottavasti sullakin jo pysyvästi!!

Mitäs Meropelle kuuluu?

 

Mä kaipaisin tsemppausta tän pahoinvoinnin kanssa viikkoja 12+ ja edelleen oksennus lentää ja tuntuu ettei ole helpottanut yhtään... milloin mä voisin odottaa että tää helpottais? On kestänyt jo 1,5kk jatkuvana ja jaksaminen on ihan äärirajoilla.

Hyvä Tilulilu kun sulla on parempi fiilis!

 

Tsemppiä raida!
Mulla meni ohi pahoinvointi juurikin noilla main, eli viikon 12 kieppeillä. Ei kyllä vielä oikein ole löytynyt sitä "energistä toista kolmannesta", kun nukuttas vaan kokoajan. Ehkä se tuo helmikuun harmaa sääkin vaikuttaa osaltaan mielialaan. Jospa se olo sullakin pian alkas helpottamaan
Hienoa kuulla myös, että Tilulilulla on jo paremmat fiilikset!

 

Voi Raida En osaa kyllä lohduttaa muuten kuin sanomalla, että näillä viikoilla sen pahoinvoinnin pitäISI helpottaa.. Toki toisilla ei helpota, mutta oon ihan varma, että kuulut niihin onnekkaampiin! Ihan niinku Infinitykin
Pahoinvointi ja varsinkin se oksentelu on varmasti ihan tositosi rankkaa.. Itse oon ollut ihan rikki välillä jo siitä pelkästä vellovasta olosta! Voimia sinne hirrrrrmuisesti!

NP-ultra ohi!! Kaikki oikein mallikkaasti: ei niska- tai muitakaan turvotuksia, sykkeet säännölliset, nenäluut näkyvissä, raajat tallella, 5 sormea jne.. Yhden kyyneleen sillai 'salaa' vuodatin, olin jotenkin niin shokissa. Oon nimittäin melkoinen itkijänainen yleensä, joten yllätin itsenikin tällä kertaa kun en enempää itkenyt. Kokoa oli molemmilla noin 7cm, mikä vastas vajaa viikkoa 'vanhempaa'. Mut koska inseminaatioajankohta on tiedossa, ei laskettua aikaa muutettu.

Siitä veriseulasta: hoitaja ihmetteli heti alussa, et miksi minusta on ne verikokeet otettu. Sanoi laittavansa neuvolaan palautetta, että kaksosraskauksissa niitä ei tarvitse ottaa. Ei se kone edes tulkitse niitä arvoja, kun kaksoset kyseessä. Eli hukkaan meni nekin veret Mitään riskilukua ei siis nyt saada, koska sellaista ei pystytä määrittämään. Mietitään vielä sitä NIPT-tutkimusta, että jos sen teettäisi omalla rahalla. Ihan mielenrauhan vuoksi. Nyt on vaan epäselvää, että toimiiko sekään kaksosraskauksissa.. Mut selvitellään.

Jospa tän voimalla jaksais taas pari viikkoo.. Sit vois ehkä tuntua jo niitä liikkeitäkin..? Toivottavasti!

Tilulilu 12+3

 

Jee, Tilulilu! Oon onnellinen sun puolesta. Kiinnostavaa tuo veriseulajuttu, mut nimittäin lähetettiin vielä sairaalan polilta (missä erikoislääkäri ultrasi) verikokeisiin, kun omassa tk:ssa ei niitä otettu. Mutta ei ihme ettei niitä riskilukuja missään näy, jos ei niitä voi laskea! Ei hitto, jos sairaalassakin tietämys on tätä tasoa. Onneksi mut on vihdoin luvattu lähettää yliopistolliseen loppuraskauden tutkimuksiin.

Mäkään en osaa kuin toivottaa Raidalle jaksamista, kun itse pääsin niin helpolla. Ne ällöolotkin hävisi 11-12 vkon kieppeillä. Toivottavasti helpottaa!

Nyt vaan taas kuumottelen jokaista vihlontaa, paineen tunnetta ja kiristystä alavatsassa. Kävelylenkit on välillä tuntuneet ikäviltä, vaikka esim. kevyt jumppa ja pienet lumityöt ei. Että pitäiskö muka jättää lenkit väliin vaikka hitaasti etenen? Vatsa on taas paisunut viikonlopun aikana vaikka kuinka. Ja puolet olisi vielä jäljellä jos hyvin menee. Rakenneultraan onneksi alle viikko!

Eliza Day ja tuplat 19+2

 

Tilulilu: Sä kirjoitat kyllä hauskasti, aina saa virnuilla sun jutuille. Aamun läskimakkara niin osui ja uppos! Ja ihan mahtavaa, että siellä on jo parempi fiilis. Aikamoista tunnerataa tämä raskauskin tuntuu olevan.. JA ihan hirmuisen suloista, että np-ultra on onnellisesti ohi! Mä kuulin ekaa kertaa sydänäänet np-ultrassa ja aika herkistävää tuo oli!

Täällä tosiaan kaikki ihan hyvin muuten mutta jatkuva päänsärky on riesana. Lisäksi jonkun verran rytmihäiriöt on häirinnyt. Meinaa pitkät työpäivät tuntua liian raskailta, kun koko ajan pää särkee. Ja vielä teen päällä töitä.. Äh. Mutta en valita. Tää ei varmasti ole mitään tuohon oksentamiseen verrattuna ja olen vaan niin onnellinen, kun ollaan päästy näinkin pitkälle. Ostin ihanalta ihmiseltä dopplerinkin ja sydänäänet löytyy aina hetken etsinnän jälkeen. Se kyllä helpottaa, kun välillä meinaa iskeä epätoivo..

Raida: Mä en osaa edes kuvitella, miten kamalaa tuo on Enkä tiedä miten sitä voisi auttaa.. Tsemppiä ihan kamalasti! Kohta tuon tosiaan PITÄISI olla ohi ja sitten puolen vuoden päästä voitte jo nauraa asialle, eikös juu?

 

Kiitos tsemppauksesta... on kyllä vaikea uskoa, että tälle joskus naureskelisi, sen verran rankka pahoinvointi on kyseessä. Harva noroviruksellekaan varmaan jälkikäteen naureskelee

Positiivista: Nt-ultrassa kaikki oli hyvin, ei mitään epänormaaleja juttuja. Tyyppi on reilut 6 cm ja heilui siellä kaikessa rauhassa. Veriseuloihin en osallistu.

Kysymys: Oletteko löytäneet tuolta omakannasta verikokeiden tuloksia? Kun en osallistunut seuloihin, niin tulokset eivät tule kotiin, mutta kätilö väitti että omakannasta pitäisi löytyä. En mä vaan löydä, mutta mun mielestä se onkin vaikea käyttää. Mistä tulokset sitten muuten saa? Olisi kiva tietää esimerkiksi oma veriryhmä, kun en ole koskaan luovuttanut verta eikä sitä ole muutenkaan kerrottu. Vasta seuraavalla neuvolakäynnillä usean viikon kuluttua vai?

 

Raida: Jee, hienoa, että ultrassa kaikki hyvin!! Minäkin koitin etsiä verikoetuloksia OmaKannasta, mutten löytänyt sieltä kyllä mitään! Sinnehän niiden kai pitäISI tulla..? Ainakin äitini seuraa omia tuloksiaan aina sieltä.. Ainoa verikokeisiin viittaava tieto oli viime vuoden tammikuulta, jolloin oli merkitty kokeet joita minusta oli pyydetty. Mut ei suinkaan niitä vastauksia Täääääh...

Merope: Mulla on kans ollu silloin tällöin sen pienen etomisen ohessa sellasta jännää päänsärkyä. Se on sellasta "nestehukka"-päänsäryn tuntuista. Mulla ei muuten oo päänsärkyjä koskaan, joten tuo on ollut ihan selvä muutos entiseen. Varmasti häiritsee aivotyöskentelyä! Mut tosiaan, ei mitään ongelmaa tuon suhteen, kun ei tartte voida pahoin.. Voimia edelleen sulle Raida!!

Mut siitä läskimakkarasta vielä.. Se vaan kasvaa Aamuisin ei siis tosiaan oo mitään tietoakaan raskausvatsasta! Sellanen löllyrä vaan. Ja paino on silti noussut jo 4kg!!! Miksi, oi miksi mulla on niin järkyttävä makeanhimo!! Tuun varmasti lihomaan sen 25kg Kävi jo mielessä, kun vauvelit oli viikon isompia kuin 'kuuluisi', että onks nää nyt jo niitä kuuluisia sokerivauvoja? Kun oon vedellyt suklaata enemmän kuin laki (ja raskausajan ravintosuositukset) sallii.. Mut ei kai ne nyt vielä sen takia kasva. Sokerirasituskin tehdään vasta joskus viikkojen kuluttua. Siitä se vasta jännää tuleekin..

Eliza Day: Joo mystinen tuo veriseulajuttu Luulis, että ne siellä polilla missä kävit, tietää näistä asioista jotain!? Olikohan se munkaan kätilö sitte ihan varma mitä sanoi.. En enää tiedä mihin tässä uskois.. Pitää kysyä lääkäriltä kunhan sen näen. Kuukauden päästä on lääkäriaika, jotain kaksosten istukoihin liittyviä tarkistuksia käsittääkseni.

Oot jo ihanan pitkällä, kun rakenneultra häämöttää Se on kyllä jännää taas sitten..
Mulla myös kipeytyy kohdun seutu kävelystä jo nyt, tuli aika epätoivoinen olo kun ajattelin et tästä se vaan pahenee.. Oon liikuntakyvytön varmasti kuukauden päästä Mut ilmeisesti nuo kipuiluvaiheet voi tulla vähän sykleissä, että josko tää tästä vielä.. Mut voin siis samaistua siinä mielessä tuohon, et joko tuo lenkkeily muka pitäis lopettaa? Kysyin ultrassa, niin ei tartte kuulemma välittää. Vauhtia vaan kannattaa hidastaa, jos tuntee sen auttavan kipuiluun. Ja itseasiassa mielelläni lenkkeilenkin vähän hitaammalla tahdilla, kun hengästyn ihan tosi helposti. Tai alkaa sillai herkästi "hapottaa".

Voi meitä kaikkia lylleröitä!

 

Raida: joko helpottaa?

Tilulilu: onko vatsamakkara jo muuntunut myös aamuvauvamasuksi? Mitkäs fiilikset muutoin?

Mä menin sit kaatumaan. Ihan pikkasen pelästyin

 

Merope: Eikä!! Ethän kaatunut mahalleen? Sattuiko yhtään? Varmasti pelästytti!
Mulle tulee joskus kävellessä sellaisia pelkoja, että nyt jos kaadun niin sitä ja tätä.. Sitte pitää hetken keskittyä siihen kävelyyn ihan tosissaan Tää on ihan hölmöä, koska kuitenkin pyöräilen edelleen (ja niin kauan kun maha antaa myöten) työmatkat enkä silloin pelkää kaatumista ollenkaan.. Tosin kun on maastopyörä nastarenkailla, ei sillä kovin helposti 'liukastu'. Mun mielestä todennäköisempää on kaatua kävellessä! Mut kaikki ei oo tästä mun kanssa samaa mieltä

..joo se maha. Tänä aamuna taas kattelin, et ehkä se alkaa jo vähän raskausmahaltakin näyttää. Kun mietin, et jos se ois pelkkää rasvaa, ei se pullottaisi tuolta ylempääkin vaan ois enemmänkin sellainen alamahariippa. Mut nyt mulla on sellanen kupu tuolta melkein ylävatsasta asti, ja varsinki sieltä ylhäältä aika kiinteä. En kyl käsitä miks se sieltä tulee esiin, kun kohtu on vielä niin pieni ja niin alhaalla. Mut ehkä se kohtu jotenki painaa sisuksia ylös- ja ulospäin. Tää on tätä mun logiikkaa.. Mut mies oli aamulla ihan samaa mieltä, et tuo pelkästään lihomisella enää selity Tulis jo se kunnon kupu niin ei tarvitsisi enää arpoa onko vai eikö!

Missä vaiheessa sulla Merope pullahti se masu esiin? Vai onko ees tullut vielä, en muista? Kaksosissahan se voi tapahtua aikaisinkin.

..taaa lupasin, että lopetan nyt herkkujen mässyttelyn. Heti näiden tämänpäiväisten suklaiden jälkeen En malta olla ajattelematta, että jos en ois lihonut sitä reilua 10kg ennen raskautta, voisin nähdä jo selkeämmin tuon vauvamasun. Harmittaa. Mut se on myöhäistä nyt!

Muuten täällä ollaan hyvillä fiiliksillä! Ei oo ollut mitään pelkoja hetkeen liittyen vauveleiden kohtaloon. Ehkä sitten kun seuraava ultra lähenee, alkaa taas jännittää.. Ens viikolla on neuvola (14+4), voiskohan siellä kuulla sydänääniä? En tiedä yhtään milloin ne alkaa kuulumaan neuvolan vehkeillä?

Kertokaahan muutkin viikkojenne fiiliksiä ja kaikkee vauvamasujen tilanteesta lähtien!

Tilulilu, 13+5

 

Merope: Huh, kamalaa onneksi ei käynyt pahemmin! Liukkailla täytyy olla supervarovainen varsinkin nyt

Tilulilu: ok säkään er t ole löytänyt tuloksia sieltä omaksnnasta, ehkei ne siellä ole vielä. Mulla tosin ei näkynyt edes lähetettä.

Viikkoja on nyt 13+5 ja arvatkaa jatkuuko pahoinvointi? Kyllä paitsi fhkä lievää elpymistä on havaittavissa, en enää oksentele joka päivä vasn ehkä joka toinen... oon niin kypsä.

Sori typot, en pysty korjaamaan niitä puhelimella kun palsta tökkii. Hyviä vointeja kaikille!

 

Pakko oli tulla minunkin onnittelemaan Meropea! Kuitenkin seurannut teidänkin tarinaa jo melkein kahden vuoden ajan. Ihanaa, että vihdoin ja viimein teillä tärppäsi ja vielä kaksoset! <3 Valtavasti onnea!!

Täällä mä valvoskelen ja kuuntelen 3kk pienen maiskutusta ja tuhinaa yön pimeydessä. Kohta tuo pieni herää taas syömään. On tämä vaan aivan mielettömän upeaa aikaa ihmisen elämässä.

Onnea kaikille plussanneille ja tsemppiä odotukseen! Onnea myös nyyttinsä saaneille! <3 Ihanaa lähestyvää kevättä naiset!

 

Emmy mikä on tilanne?

Ja PikkuPöllö onko kaikki hyvin?

Vatsamakkarasta; musta tuntuu että se näyttää jo ihan vauvavatsalta, varsinkin kun olen muuten hoikka Olo oli eilen vähän reippaampi, joten sain lopulta ostettua ekat äitiyshousut! Ja ne on niin MUKAVAT, ah!

Huomenna tulee täyteen 14+0, jee

 

Pitkästä aikaa tulin lukemaan ja mitä silmäni näkevätkään, vihdoin sen mitä olen toivonut myöskin jo 2 vuotta! Merope ja ei vaan yksi vaan kaksi pientä, ihanaa!! Ja onnea Hironealle prinsessasta, ne on parhaita meidän sellainen on jo 8kk, käsittämätöntä mä teitä usein muistelen, ehkä pitää oikeasti järkätä vihdoin se miitti

Onnea myös muille ja valitettavasti muita en oikein nyt kykene yksilöimään kun jotenkin tää näyttää noi viestit klimpissä ja päällekkäin niin en pysy yhtään kärryillä.. Mutta tsemppiä oireiden kanssa painiville, lopussa kiitos seisoo

Ricardina ja tyttö 8kk