3-vuotias ei jää kerhoihin tai hoitoon, paitsi mummulaan.. huoh...

Meidän 3-vuotias poika on ollut perhepäivähoidossa 1v 8kk ikäisestä nyt melkein 3-vuotiaaksi. Oli osahoidossa, noin 10-13 päivää kuukaudessa. Kuukausi tolkulla joka ikinen aamu itki, kun eronhetki tuli. Mutta joka ikinen hoitopäivä meni todella hienosti, eli itkut loppui heti kun lähdimme ja päivisin ei perhepäivähoitajalla itkenyt yhtään.

Nyt syntyi kuopuksemme ja poika jäi kotihoitoon. Kesä ollaan oltu kotosalla ja nyt olemme yhdessä käyneet avoimessa päiväkodissa ja perhekerhossa. Ilmoitimme hänet myös kunnan kerhoon, jotta saisi ikäisiään leikkikavereita. Kerho on kahdesti viikossa 2h kerralla. Ja sinnehän häntä ei ole saanut jäämään kirveelläkään, kun pitäisi jäädä ilman vanhempia! Tämä oli odotettavissa, vaikka toivoin, että ei taas alkaisi nämä huuto/itku jutut heti kun pitäisi jäädä ilman vanhempia. Olen nyt istunut kerhossa kaksi kertaa alusta loppuun vauva sylissä. Poika on siellä iloinen ja touhukas, leikkii ja osallistuu kaikkeen eli ei nyhjötä mun lähellä. Mutta auta armias, jos yritän poistua!!! Ei vain viitsi jättää sinne huutamaan hysteerisenä, kun ei ole pakko.

Poika jää iloisena hoitoon vain mummuloihin. Muutenkin ollut todella vähän missään hoidossa, kun turvaverkkoa ei tässä meidän nykyisessä kotikaupungissa ole kovinkaan paljon. Joten suurimman osan aikaa on kotona meidän kanssa.

Mitäs tässä pitäisi tehdä? Onko kellään muulla tällaista kiljukaulaa? Hirvittää jo se aika kun pitää lähteä taas hoitoon päiväkotiin tms.? Toivottavasti tämä kuopus on edes vähän reippaampi...

 

taitaa poika tietää, että huutamalla saa äidin jäämään..

 

Sinä olet äiti ja sinulla on velvollisuus opettaa poikasi tottelemaan. Älä opeta pojallesi, että hän saa huutamalla tahtonsa läpi. Jätät vaan pojan hoitoon, kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.

 

Meillä kans esikoinen huusi kun piti jäädä kerhoon. Jätin hänet sinne huutavana kerhotätien pyynnöstä. Huuto oli loppunut joka kertaa siihen kun laitoin kerhon oven kiinni ja päivä oli mennyt hyvin. Mulle ei olis tullut mieleenkään jäädä vauvan kanssa sinne kerhoon ( ei sinne edes saanut jäädä vaikka olis halunnut).

 

Mulle sanottiin, että tilanne on hyvä, jos 5v suostuu jäämään esim mummolaan. Karaitamalla ei lapsi opi tuntemaan oloaan turvalliseksi...

 

Joo täällä on yksi. Lähti 2vuotiaana päiväkotiin ja melkein aina huudon kanssa sinne jäi.Huuto toki loppui kun pääsin eteiseen, mut kuitenkin..

Oli päiväkodissa vajaan vuoden ja keväällä jäi mun ja vauvan kanssa kotiin. Tänään käytiin tutustumassa kerhotiloihin eli en edes yrittänyt lähteä pois . Pakit löi ovella ja alko huutaa. Kysyin miksi huudat , niin vastaus oli: en mä tiedä, yhyy.. Kun huomasi ettei tarvi jäädä, niin alkoi reippaasti leikkiä muiden kanssa. Pelottaa jo valmiiksi kerhon alku..

 

Mikä sen kerhon tarkoitus on sinun mielestäsi? Jos tarkoitus on, että jää sinne leikkimään ikäistensä kanssa, niin ei kait se auta kuin jättää huudon kanssa. Jos et halua huudattaa (kun ei kerran ole pakko), niin älä sitten vie sinne. Juttelemalla kannattaa valmistaa lasta etukäteen ja käydä läpi miten eroatte siellä kerhossa ja jos alkaa itkettää, niin voi mennä kerhotädin syliin. Käy läpi kerho-ohjelma ja milloin tulet hakemaan.

 

No poika ei siis huuda, vaan itkee. Itkee paniikissa ja ilmoittaa, ettei halua jäädä ilman äitiä. Joten ei tässä mistään kurista ole todellakaan kysymys! Herranjestas!
Onko täällä oikeasti niin julmia äitejä, että jos 3v lapsi jää paniikissa itkemään kerhoon, niin sinne jätetään vain pakosta yksin ja se on kuria???? Hoh hoh

Ymmärrän kyllä, jos kiukuttelee ja huutaa turhaan, mutta tässä on oikeasti kyseessä ero äidistä/isistä, kun on niin vähän ollut hoidossa. Odottelin jotain vähän rakentavampaa palautetta.

 

Eli perhepäivähoitajallehan me jätettiin poika itkeen perään, kun oli pakko. Tämän kerhon pitäisi olla hauska paikka eikä semmoinen paikka jonne pakolla jätetään itkemään. Eli itkemään en jätä, kun ei ole pakko.

Naapuri on lastentarhanopettaja ja ei hänkään viime syksynä jättänyt omaa reilua 3vuotiasta tyttöä kerhoon huutamaan ja itkemään. Yritti ainakin 5 kertaa ja aina sama tulos. Lopettivat kerhon ja nyt vuotta myöhemmin aloitti päiväkodin ja tyytyväinen tyttö jää päiväkotiin. Olisiko kasvanut sen verran, ettei enää ikävöi äitiä? Mutta eiköhän lastentarhanopettajakin tiedä miten lasta pitää kohdella ja kasvattaa ja hän sanoi minullekin, ettei hänelle olisi tullut mielenkään jättää 3vuotiasta väkisin itkemään vapaaehtoiseen kerhoon. Kenelle siitä tulee mukamas mukava mieli???????

3v on aika pieni vielä, ei mikään iso poika.

 

Meillä keskimmäinen oli tosi arka. Ilmoitti itse alle kolmevuotiaana kun kerhosta alettiin kotona jutella ettei halua kerhoon, ei meinannu perhekerhoonkaan suostua sen jälkeen kun pelkäsi että joutuu jäämään sinne ilman äitiä.
Mä en sit sitä kerhoon laittanu, sanoin et jos joskus haluaa voi mennä. Ja noin puoli vuotta myöhemmin, reilu kolmevuotiaana meni kerhoon ja ei oo itkeny kertaakaan. Mut odotettiin siis et itse tuntui haluavan sinne, ei pakolla vieminen ole lapselle kivaa.

 

Sinä olet äiti ja sinulla on velvollisuus opettaa poikasi tottelemaan. Älä opeta pojallesi, että hän saa huutamalla tahtonsa läpi. Jätät vaan pojan hoitoon, kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.

Ei tässä ole mistään tottelemisesta kysymys. Mutta kannattaa nyt tehdä päätös siitä, että joko jätät lapsen napakoiden hyvästelyjen jälkeen kerhoon, tai sitten et vie häntä sinne.

 

Eli perhepäivähoitajallehan me jätettiin poika itkeen perään, kun oli pakko. Tämän kerhon pitäisi olla hauska paikka eikä semmoinen paikka jonne pakolla jätetään itkemään. Eli itkemään en jätä, kun ei ole pakko.

Naapuri on lastentarhanopettaja ja ei hänkään viime syksynä jättänyt omaa reilua 3vuotiasta tyttöä kerhoon huutamaan ja itkemään. Yritti ainakin 5 kertaa ja aina sama tulos. Lopettivat kerhon ja nyt vuotta myöhemmin aloitti päiväkodin ja tyytyväinen tyttö jää päiväkotiin. Olisiko kasvanut sen verran, ettei enää ikävöi äitiä? Mutta eiköhän lastentarhanopettajakin tiedä miten lasta pitää kohdella ja kasvattaa ja hän sanoi minullekin, ettei hänelle olisi tullut mielenkään jättää 3vuotiasta väkisin itkemään vapaaehtoiseen kerhoon. Kenelle siitä tulee mukamas mukava mieli???????

3v on aika pieni vielä, ei mikään iso poika.

Joo tällöin ei jäädä sit koko perheen voimin sinne kerhoilemaan vaan lähdetään kotiin koko poppoo. Ehkä lapsi intoutuu jäämään kerhoon jatkossa, kun hoksaa että vaihtoehdot on joko jäädä yksin tai ei jäädä ollenkaan. Tuo on itkulle periksi antamista.

 

No poika ei siis huuda, vaan itkee. Itkee paniikissa ja ilmoittaa, ettei halua jäädä ilman äitiä. Joten ei tässä mistään kurista ole todellakaan kysymys! Herranjestas!
Onko täällä oikeasti niin julmia äitejä, että jos 3v lapsi jää paniikissa itkemään kerhoon, niin sinne jätetään vain pakosta yksin ja se on kuria???? Hoh hoh

Ymmärrän kyllä, jos kiukuttelee ja huutaa turhaan, mutta tässä on oikeasti kyseessä ero äidistä/isistä, kun on niin vähän ollut hoidossa. Odottelin jotain vähän rakentavampaa palautetta.

Nyt en ymmärrä millaista palautetta oikein odotit. Aloitusviestissä itse kirjoitit huudosta ainakin kahteen kertaan. Vaihtoehdot oikeasti on ne, että jää hetkeksi itkemään tai sitten et vie ollenkaan vielä kerhoon, kun ei ole pakko. On annettu ohjeita keskustella kerhosta ja valmistaa lasta eronhetkeä varten. Mitä muuta oikein olisi voinut kirjoittaa? Taitaa tämä kerhoasia olla äidille vaikeampi kuin lapselle.

 

[QUOTE="jaahas";26949238]taitaa poika tietää, että huutamalla saa äidin jäämään..[/QUOTE]

peesi

 

Minä olen ollut niin julma, että olen jättänyt itkevänä kerhoon. Itseänikin vähän itkettänyt, mutta olen hillinnyt itseni sen aikaa ettei lapsi näe. Taisi jäädä kahteen kertaan itkut, ja heti oli rauhoittunut kun olin lähtenyt.
Voisiko lapsi muistaa hoitoon jäännin niin huonona kokemuksena, että siksi reagoi noin voimakkaasti?
Jos et halua itkettää voisi olla hyvä ajatus siirtää kerhon alkua ja harjoitella eron hetkia pieninä annoksina.

 

Mä tukisin ja kannustaisin, lähinnä tyyliin, että kyllä sinä täällä hyvin pärjäät, leikit sen aikaa, kun äiti ja pikkuveli/sisko käväisee kaupassa/pankissa/lenkillä yms. Se kehittää lapsen itsetuntoa, kun huomaakin pystyvänsä. Minusta tuntuu, että tässä on kyseessä toimintamalli, jonka lapsi on oppinut, eli luulee, että kerhoon jäädessä kuuluu huutaa. Voit myös näyttää toisia lapsia, etteivät hekään huuda.

Tilanteesta vähitellen irtaantuminen tapahtuisi mielestäni niin, että istut joka kerralla vähän lähempänä ovea. Lopulta olet oven vieressä, ja poistut siitä hetkeksi... sanot käyväsi vessassa tms. pidennät tätä poissaoloaikaa kerta kerralta. Jossain vaiheessa sitten vaan lähdet, kun lapsi on jäänyt kerhoon.

Tai sitten vaihtoehtona on kerhoilun tauottaminen ja jatkaminen, kun lapsi on kehittynyt vähän lisää, ja ehkä prosessoinut asiaa mielessään tauon aikana.

 

Tämä sama aloitus oli jo noin viikko sitten täällä?