Älä vertaa lapsiasi keskenään, molemmat kun ovat erilaisia yksilöitä, vaikka rakennusaineet ovatkin (?) samat. Ja mikä kiire on yksinpärjäämiseen kolmevuotiaalla, saati kaksivuotiaalla? Pieniä ovat kummatkin ja yksin ehtivät olemaan ja elämään myöhemminkin. Tuleeko tämän kolmevuotiaan läheisyydentankkaustarpeet aidosti täytetyiksi? Ollaanko hänen kanssaan oikeasti läsnä vai sysätäänkö hänet pärjäämään yksin vain sen takia, koska on jo "iso"? Kolmevuotias on elämälle utelias, hänellä on luontainen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hän vasta opettelee vuorovaikutustaitoja. Vahvista hyvällä hänen taitojaan ja kehitä omaa kärsivällisyyttä suhteessa häneen opettaessasi uusia. Loppujen lopuksi kyseessä on hyvin pieni mutta tärkeä aika, jolloin luodaan luottamuksen, vuorovaikutuksen sekä itsetunnon pohjaa. Edessä voi olla aika, jolloin teini-ikäistä ei kiinnosta pätkääkään hengailla vanhempiensa kanssa tai kertoa omista asioistaan. Silloin voi tätä aikaa tulla jopa ikävä.