3-vuotias kyläluuta

Osaisiko täällä joku ottaa kantaa, kun itselläni ei ole lapsia, mutta mietin onko siskon ja hänen poikansa tilanne kuitenkaan ihan ok.

Siskoni poika täyttää alkuvuodesta 3 ja hän on eroperheen lapsi ja vuoroviikkoasuja molemmilla vanhemmillaan.

Siitä huolimatta, että hoitovastuu jakautuu kahdelle vanhemmalle, niin häntä ollaan useita kertoja kuukaudessa työntämässä isovanhemmille yöhoitoon. Kyse ei ole esim. vuorotöistä vaan usein siitä, että kotona halutaan olla ilman lasta vaikka siihen on mahdollisuus jokatoinen viikko muutenkin. Poika ikävöi ääneen aina tavatessamme (usein isovanhemmilla) jompaa kumpaa vanhempaa tai isovanhempia. Minusta tuntuu jotenkin sydäntä riipaisevalta jos 3 vuotias lapsi aina ikävöi jotakin läheistä aikuista. Mietin väkisinkin, että miksi vanhemmat ei halua hänen kanssaan olla omaa vuoroviikkoaankaan vaan lapsi työnnetään isovanhemmille yökylään. Ymmärtäisin jos kyse olisi siitä, että vanhemmat haluaa silloin tällöin omaa aikaa mutta sitä on muutenkin joka toinen viikko.

Olen huolissani pojasta ja tilanne ahdistaa, mutta mahtaako tämä olla vain omaa lapsettoman ylireagointia vai pitäisikö asia yrittää ottaa puheeksi?

 

Vanhempien ero on 3-vuotiaalle iso elämänmuutos (eikä se ole herkkua vanhemmillekaan, voin kokemuksesta kertoa), johon sopeutuminen vie kaikilta osapuolilta oman aikansa. Hienoa, jos pojalla ja hänen vanhemmillaan on tukenaan isovanhemmat ja muita läheisiä, koska erossa kaikki mahdollinen apu ja tuki ovat tarpeen.

Tiedätköhän oikeasti itsekään, mistä syystä lapsi ”työnnetään hoitoon”? Tuo miten kuvasit asiaa, kertonee kaiken olennaisen siitä, kuinka aitoa huolesi lapsen tilanteesta oikeasti on. Ihan kuin pienen lapsen eronneet vanhemmat tuosta noin vaan huvin vuoksi ilman sen kummempaa syytä ”tunkisivat” oman lapsensa muiden hoidettavaksi, niinkö tosiaan ajattelet omasta siskostasi?

Vanhempien syyllistäminen ei auta lapsen tilannetta tippaakaan. Jos oikeasi välität siskonpojastasi, olet hänelle läsnä, tukena ja turvana, teki vanhemmat mitä teki (varmaan hekin parhaansa yrittävät), ilman syyllistämistä, jeesustelua ja itsesi nostamista siskosi vaikean elämäntilanteen kustannuksella.

 

Entä jos keskustelisit asiasta siskosi kanssa? Kysysit (syyllistämättä), että onko hänellä kaikki OK. Saattaahan olla, että siskollasi on vielä eron jälkeen itsellä vaikeaa. Vai miten pitkään erosta on jo kulunut? Entä jos syyynä onkin, että vanhemmat haluavat antaa isoanhemmille mahdollisuuden olla lapsenlapsen kanssa ja tietenkin lapselle mahdollisuuden viettää aikaa isovanhempien kanssa? Ehkä siskosi ei tiedä, että hänen lapsensa ei viihdy isovanhemmilla vaan ikävöi äitiään/isäänsä. Joka tapauksessa avoin keskustelu voisi olla paikallaan.