L: äiti tiäkkö mitä
Ä: no mitä?
L: ota mut syliin
Ä: no tuu
L: mulla oli kova ikävä ku sä olit sielä paikassa vauvan kanssa (tarkotti sairaalaa)
Ä: mulla oli kans teitä ikävä
L: oliko sulla isiä ikävä, kun et saanu nukkua sen vieressä?
Ä: oli mulla
L: isilläki oli sinua ikävä. me nukuttiin sen kanssa teijän sängyssä ettei sen tarvinu nukkua yksin. nukuitko sinä yksin?
Ä: kyllä mä välillä nukuin. välillä vauva nukku mun vieressä.
L: illalla isi sano että sä tuut pian kotiin ja sitte meillä ei oo enään ikävä
Ä: nyt mä oon kotona, nii eihän teillä enään oo ikävä.
L: mä tiedän että isillä oli sua kova ikävä.
Ä: no mistä?
L: koska se teki sulle näin kun oltiin kotona *tyttö halaa mua* sitten se pyysi sua istumaan sen viereen ja teki näin *tyttö ottaa mua kaulasta kiinni*
Ä: no niin teki. äitilläki oli isiä kova ikävä.
L: tykkääkkö sinä isistä?
Ä: tykkään. mä tykkään myös teistä.
L: isi sano että se tykkää susta paljon. kun sinä olit sielä vauvan kanssa, niin me syötiin karkkia ja käytiin sielä hamppalirra.
Ä: aijaa. mitä muuta te teitte?
L: mä oltiin isin kanssa saunassa ja minä sain istua isin vieressä, sinun paikalla. sitten olivia itki ja minäkin itkin. sitten me istuttiin isin sylissä ja katottiin luppakorvaa tietokoneelta. ja me syötiin muroja iltapalaksi. ja sitten me ei muistettu pestä hampaita ja mentiin isin kanssa ulos tupakille yöpuvuissa. sitten mentiin nukkumaan ja isi soitti sinulle ja me saatiin puhua sinulle mutta ei saatu kertoa mitä me tehtiin. sitten isi puhui sinulle ja me nukuttiin.
I: hei eihän noita saanu kertoa
L: minä unohdin
Ä: vai että sellasta ootte tehny
L: äiti, ethän sinä suutu isille? sinä oot isin mussukka
Ä: en suutu isille
L: isi oonhan minä vielä sinun mussukka vaikka kerroin?
I: oot sinä.
L: isi, voitko sinä tulla taas äitin viereen istumaan? sitten minä voin istua molempien sylissä ja Oliviakin saa istua sylissä ja vauva saa istua sylissä.
*mies istuu sohvalle*
L: tuu tänne päin. tuu tähän äitin viereen
*mies istuu ihan mun viereen*
L: nyt laita käsi näin äitille *ottaa mua kaulasta*
L: nyt minä oon onnellinen
osaa nuo lapsoset olla kyllä niin ihania :') mikäs sen ihanampaa ku käpertyä oma kullan kainaloon pimeinä ja harmaina syysiltoina :heart: tuolle tytölle on tullut joku ajatus, että miehen pitää koko ajan olla mun lähellä tai vieressä. aina jos mä istun sohvalla nii se pyytää miehen siihen viereen. Kai se tuntee olonsa turvalliseks ku näkee että me ollaan onnellisia :heart: no juu tämä oli taas tämmönen hormonien ansiosta. mutta täytyy vaan todeta että mulla on kyllä maailman paras mies ja ihanimmat lapset :heart:
Ä: no mitä?
L: ota mut syliin
Ä: no tuu
L: mulla oli kova ikävä ku sä olit sielä paikassa vauvan kanssa (tarkotti sairaalaa)
Ä: mulla oli kans teitä ikävä
L: oliko sulla isiä ikävä, kun et saanu nukkua sen vieressä?
Ä: oli mulla
L: isilläki oli sinua ikävä. me nukuttiin sen kanssa teijän sängyssä ettei sen tarvinu nukkua yksin. nukuitko sinä yksin?
Ä: kyllä mä välillä nukuin. välillä vauva nukku mun vieressä.
L: illalla isi sano että sä tuut pian kotiin ja sitte meillä ei oo enään ikävä
Ä: nyt mä oon kotona, nii eihän teillä enään oo ikävä.
L: mä tiedän että isillä oli sua kova ikävä.
Ä: no mistä?
L: koska se teki sulle näin kun oltiin kotona *tyttö halaa mua* sitten se pyysi sua istumaan sen viereen ja teki näin *tyttö ottaa mua kaulasta kiinni*
Ä: no niin teki. äitilläki oli isiä kova ikävä.
L: tykkääkkö sinä isistä?
Ä: tykkään. mä tykkään myös teistä.
L: isi sano että se tykkää susta paljon. kun sinä olit sielä vauvan kanssa, niin me syötiin karkkia ja käytiin sielä hamppalirra.
Ä: aijaa. mitä muuta te teitte?
L: mä oltiin isin kanssa saunassa ja minä sain istua isin vieressä, sinun paikalla. sitten olivia itki ja minäkin itkin. sitten me istuttiin isin sylissä ja katottiin luppakorvaa tietokoneelta. ja me syötiin muroja iltapalaksi. ja sitten me ei muistettu pestä hampaita ja mentiin isin kanssa ulos tupakille yöpuvuissa. sitten mentiin nukkumaan ja isi soitti sinulle ja me saatiin puhua sinulle mutta ei saatu kertoa mitä me tehtiin. sitten isi puhui sinulle ja me nukuttiin.
I: hei eihän noita saanu kertoa
L: minä unohdin
Ä: vai että sellasta ootte tehny
L: äiti, ethän sinä suutu isille? sinä oot isin mussukka
Ä: en suutu isille
L: isi oonhan minä vielä sinun mussukka vaikka kerroin?
I: oot sinä.
L: isi, voitko sinä tulla taas äitin viereen istumaan? sitten minä voin istua molempien sylissä ja Oliviakin saa istua sylissä ja vauva saa istua sylissä.
*mies istuu sohvalle*
L: tuu tänne päin. tuu tähän äitin viereen
*mies istuu ihan mun viereen*
L: nyt laita käsi näin äitille *ottaa mua kaulasta*
L: nyt minä oon onnellinen
osaa nuo lapsoset olla kyllä niin ihania :') mikäs sen ihanampaa ku käpertyä oma kullan kainaloon pimeinä ja harmaina syysiltoina :heart: tuolle tytölle on tullut joku ajatus, että miehen pitää koko ajan olla mun lähellä tai vieressä. aina jos mä istun sohvalla nii se pyytää miehen siihen viereen. Kai se tuntee olonsa turvalliseks ku näkee että me ollaan onnellisia :heart: no juu tämä oli taas tämmönen hormonien ansiosta. mutta täytyy vaan todeta että mulla on kyllä maailman paras mies ja ihanimmat lapset :heart: