30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Oi Onnne miljuunasti Mona ja Tirlittan :flower:

Ja kaikilla hyvää alkanutta vuotta.

Täällä voidaan päivä päivältä paksummin. Mukelo koettelee jo nyt kärsivällisyyttäni monen tunnin maraton potkuharjoituksilla.. Eipä siinä paljon tarvitse unta odotella kun tuntuu että masukki tulee suoraan navasta lävitse. Mieheni seuraa järkyttyneenä vierestä mimmosiin asentoihin se vatsa venyykään :LOL: . Senkään komentelu ei enää auta. Jokunen viikko sitten vielä vauva lopetti tyystin riehumisen kun mies jutteli sille masun päältä.. massun silittelykin tuntuu vain lisäävän potkimista. Onhan se toisaalta ihana tietää että masukki voi hyvin kun liikkuu..

Muuten täällä on voitu suhteellisen mukavasti. Ainut on että tämä piinaava väsymys seuraa päivästä toiseen. Täytynee yrittää taas jäädä saikulle josko se sillä hellittäisi. Jostain luin että jos on stressiä myös masukki on levottomampi.. Mutta josko tässä selviäisi perjantain neuvolaan asti ja katsotaan siellä sitten tilanne uudelleen..

 
Merilinti, Vaahtokarkki ja Tehilla oletteko vielä yhtenä kappaleena? Tulkaa pian kertomaan kuulumisia. Mona ja Tirlittan mitä teille ja vauvoille kuuluu? Entäs muut? Mitä teille kuuluu? Anteeksi viimekertainen valitusvirteni, olin aika väsynyt muuttoruljanssin, töiden ym. takia. Nyt ollaan taas paremmalla jaksamistasolla ja etenkin tuulella. Ei tämä lapsiperheenä eläminen nyt ihan niin kamalaa ole. Ja nyt on sitten virallisesti alkanut äitiyslomakin, tosin jotain rästitöitä vielä on tekemättä, mutta enköhän saa ne tehtyä omalla aikataululla. Anno ihana kun kävit kertomassa kuulumisista. Meillä taitaa tulla ikäeroa kuitenkin hiukan enemmän kuin teillä, jos vauva ei sitten päätä syntyä tässä viikon sisällä. Ja kun olette tekin selvinneet, niin eiköhän tässä sitten mekin.

Meillä kävi eilen perhetuttavia, pikkutyttäremme kummiperhe. Heillä on esikoisen laskettu aika kaksi viikkoa meidän lasketun ajan jälkeen. Ei olla nähty koko raskausaikana ja nyt olikin sitten ihana jakaa kuulumisia. Ja muutenkin olen tosi ilahtunut tästä meidän vauvojen niin yhtä aikaa syntymisestä.

Vointi on ollut hyvä, pari yötä sitten heräsin yöllä kipeisiin supistuksiin, mutta ne menivät sitten ohi aamuun mennessä ja sen jälkeen supistuksia ei taas ole ollutkaan. Ensiviikolla on neuvolalääkäri.

Nyt pitäisi kyllä viimeistään alkaa käydä jo pikkuisen vaatteetkin läpi. Puolisolleni jäisi aikamoinen urakka laittaa ne kuntoon, jos vauva päättäisikin syntyä jo nyt. Meillä on kyllä aika paljon vaatteita, mutta suurin osa vaaleanpunaisia, ja vaikka en värien suhteen kovin tarkka olekaan, on se ehkä hiukan hassua pukea poikavauva vaaleanpunaisiin haalareihin. Puolisoni on ollut rakenneultran jälkeen täysin vakuuttunut tulevan lapsen sukupuolesta, mutta minä en kyllä sen kuvan perusteella vielä ihan varma olisi, vaikka kätilökin piti todennäköisempänä poikaa. Eilen kävimme etsimässä neidille turvakaukalon jälkeistä turvaistuinta ja samalla etsin sellaista vauvansänkyä, jonka saisi kiinnitettyä sängyn reunaan ja reunan laskettua kokonaan alas.. Meillä meni viimeksi niin, että vauva nukkui aika paljon vieressäni, koska se oli jotenkin kätevintä. Nyt muuton jälkeen oma sänky on sen verran kapeampi, että en ehkä uskalla antaa tulevan vauvan nukkua vieressä.

Fanni rv 35+1
 
Lopulta laitan kertomusta synnytyksestä.
Tyttömme syntyi siis 12. joulukuuta rv 34+3.

Olin käymässä viikonloppuna vanhempieni luona. Mies oli kotona.
Launtaina kuuden jälkeen nousin nojatuolista lukemasta ja matkalla ruokapöytään käväisin vessassa. Minusta tuntui, että pissan lisäksi lorahti vähän muutakin, mutta yritin uskotella itselleni, että kuvittelin vain. Ruokapöytään tultua sanoin kuitenkin vanhemmilleni, että pitää käydä syönnin jälkeen terveyskeskuksesta hakemassa niitä jotain papereita, joilla voi testata onko neste lapsivettä. Lähes heti tuon sanottuani tuli supistus, joka ei ollut sen kipeämpi kuin viime viikkojen supistukset olivat olleet, ja lapsivedet menivät ihan kunnolla. Säikähdin melkoisesti. Laskeuduin tuolilta keittiölattialle vasemmalle kyljelle ja pyysin äitiä soittamaan paikalliseen sairaalaan. Äiti soitti ja sieltä annettiin ohjeeksi mennä suoraan Ouluun, sillä viikkoja on vielä niin vähän. Pyysin isääni tuomaan kännykkäni ja soitin itse makuultaan miehelle ja käskin lähteä ajamaan Ouluun. Sitten soitin hätäkeskukseen ja tilasin ambulanssin.
Minulla oli vanhempieni luota matkaa Ouluun noin 80 km ja miehellä kotoamme 170 km.
Olin miehen mukaan ollut soittaessa todella rauhallinen, eikä hän ollut ollenkaan säikähtänyt, vaan lähtenyt rauhallisin mielin, tosin hyvin reipasta vauhtia, ajamaan Ouluun.
Ambulanssi tuli nopeasti. Kävelin ambulanssiin ja lähdimme kohti Oulua. Olin aika rauhallisella mielellä. Ihan ensin ambulanssi miehet arvelivat, että ei tarvitse mennä hälytysajona, sillä ensisynnyttäjän synnytys tuskin etenee matkalla juurikaan. Naureskelin heille, että mikäs hätä meillä on näin kokeneella porukalla matkallakaan synnyttää. Ambulanssimiehet olivat kumpikin hyvin nuoria. Samantien he päättivät, että mennään kuitenkin hälytysajona ja laittoivat valot vilkkumaan.
Vauvaa he eivät tutkineet mitenkään matkalla. Tarkkailivat vain minun sykettä ja verenpainetta ja laittoivat minut nestetiputukseen. Pyysin jossain vaiheessa matkaa, että ottaisivat sormestani ja käsivarrestani mittarit pois, jotta saisin käden vapaaksi ja voisin itse tunnustella vauvan liikkeitä. Tärisevässä autossa se oli hankalaa, mutta olin tuntevinani liikkeitä ja se rauhoitti mieleni.
Supistuksia tuli matkalla 4 - 9 minuutin välein. Ambulanssimiehet sanoivat, että ainoa kivunlievitys, jota heillä on tarjolla matkalla on lämpötyyny. Vähän ennen Oulua pyysin tyynyn ja se tuntuikin hyvältä alamahalla. Supistukset olivat matkalla jo paljon kipeämpiä kuin ne olivat olleet aiemmilla viikoilla.
Kun pääsimme Ouluun minut laitettiin vastaanottotilan sängylle makaamaan ja lapsen sydänääniä alettiin kuunnella kuminauhoilla mahan ympäri kiinnitetyllä laitteella. Vauva liikkui siinä vaiheessa tosi paljon, joten yhtenäistä käyrää ei sydänäänistä saatu, mutta kaikki vaikutti olevan mallillaan. Supistuksia tuli tiheästi ja ne muuttuivat kivuliaammiksi. Kätilö täytti tietokoneelle tietojani kaikessa rauhassa ja kävi välillä hakemassa papereita toisesta huoneesta ja touhuili ihan kaikessa rauhassa. Pariin kertaan jo kysyin, että voisinko saada lämpöpussin, että jaksaisin paremmin keskittyä tietojen antamiseen, vaikka arvelin, että tuo oli vasta alkusoittoa kivuissa. Kätilökin tuumi, että ollaan ihan alussa ja oikea kipu on vasta edessä. Totesin, että pitänee säästää ne lämpöpussitkin myöhemmällä. Olin välillä jaloillani. Kävin vessassa ja kävin etsimässä puhelimeni käsilaukusta. Supistus aina lamautti minut paikalleen ja nojailin seiniin ja sänkyyn jne.
Sitten kätilö pyysi minut selälleen ja sanoi tarkistavansa kohdunsuun tilanteen ja arveli, että siirtyisin naistenosastolle odottamaan synnytyksen varsinaista käynnistymistä.
Kun kätilö aloitti tutkimuksen hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä. Kysyin, että enkö ole yhtään vielä auennut? Kätilö sanoi, että en ole turhaan kippuroinut kivusta, sillä olen 6 cm auki ja nyt pitäisi mennä kiireellä synnytyssaliin. Sitten alkoi hirveä vauhti. Kätilö sanoi, että heti kun päällä oleva supistus lakkaa, niin minun pitää alkaa riisumaan vauhdilla itseltäni kaikki vaatteet pois ja soittaa miehelle, että ajaa vauhdilla ja suorinta reittiä. Samalla hän lähti juosten synnytyssaliin. Minä soitin miehelle ja kysyin missä hän on. Matkaa oli vielä 30 km. Olin kertonut tilanteen ja silloin oli tullut miehellekin hätä. Yritin sitten riisua itseäni ja supistuksia tuli tiheästi. Kätilö tuli takaisin ja riisui minut loppuun. Olin muistaakseni polvillaan lattialla, kyynärpäät sängyllä. Koski, mutta ei se kipu sietämätöntä ollut.
Sitten kätilö sanoi, että heti kun supistus hiemankin hellittää, niin minun pitää nousta ylös. Ja niin minä sitten nousin. Kätilö nappasi tippapullon käteensä telineestä ja lähti edeltä puolijuoksua ja minä yritin tulla perässä, kun letku kiristyi. Sanoin, että en minä voi juosta! Kätilö sanoi, että on pakko, jotta ehditään saliin ennen seuraavaa supistusta. Ei se matka kovin pitkä ollut ja niin minä vain sen puolijuoksulla selvitin. Supistus tuli heti saliin päästyä ja ehdin vain puoliksi sängylle. Samalla sisään tuli varsinainen kätilö sekä kätilöharjoittelija. He esittelivät itsensä ja kerroin, että voisin ottaa nyt jo jotain kivunlievitystäkin. Kätilö alkoi kertoa vaihtoehdoista ja kyseli, mitä olin suunnitellut. Enhän minä ollut ehtinyt suunnitella mitään, joten sanoin, että hän voisi valita parhaaksi katsomansa vaihtoehdon. Hän ehdotti epiduraalia, sillä se on tavallisin käytetyistä ja se on pitkäkestoisempi kuin spinaali.
Siinä jutellessa tuli taas kipeä supistus. Kätilö kysyi, että ponnistuttaako minua. Vastasin, että ei, ja samantien alkoi ponnistamisen tarve ja korjasin vastauksen, että eikun ponnistuttaa. Tuo oli kaikkein ikävin vaihe synnytyksessä. Olin silloin kyljelläni. Ponnistutti kamalasti, mutta en osannut ponnistaa, joten olo oli tosi tukala. Kätilö pyysi minua kääntymään selälleen. Sanoin, että en pysty. Sitten hän komensi, että on käännyttävä. Kun käännyin, niin hän ilmoitti heti, että olen kokonaan auki ja ponnistaminen alkaa seuraavalla supistuksella. Ei siis ollut aikaa mihinkään kivunlievitykseen.
Sitten sain opastuksen miten kannattaa ponnistaa. Ensimmäinen ponnistus meinasi hirvittää, mutta sitten kun vain ponnistin rohkeasti ja voimalla, niin se ihme kyllä helpotti oloa tosi paljon kuten kätilö oli sanonutkin. Sen jälkeen homma ei enää ollut mitenkään ikävää. Eihän se tietenkään kivutonta ollut, mutta ei kipu ollut sietämätöntä ja ponnistaminen aina helpotti oloa tosi paljon ja homma eteni hyvin. Kun mieheni tuli saliin, näkyi jo lapsen hiukset!
Toisella ponnistuksella miehen tulosta vauva syntyi. Oli siis oikein elokuvasynnytys, kun isä kaarsi autolla oveen eteen ja hänet ohjattiin juoksulla ulkovaatteet päällä saliin ja muutamaa minuuttia myöhemmin lapsi oli maailmassa :)

Lapsivedet menivät klo: 18.30
Ambulanssi tuli aika pian. Matka Ouluun kesti valmisteluineen varmaan noin tunnin.
Synnyttäjien vastaanotossa olin varmaan puolisen tuntia.
Koko avautumisvaihe lapsiveden menosta laskien kesti vain 1 h 45 min
Synnytyssalissa ehdin olla ennen ponnistamisen aloittamista vain 5 minuuttia.
Ponnistusvaihe kesti 27 minuuttia
Lapsi syntyi klo: 21.12

Erittäin nopeaa toimintaa siis! Jos olisin ollut kotona, enkä vanhempieni luona kylässä, olisin synnyttänyt ambulanssiin.

Tyttö itki heti synnyttyään. Sain pitää häntä sen hetken rinnalla kun mies katkaisi napanuoran ja sitten lastenlääkäri vei vauvan. Jonkin ajan kuluttua miestäni tultiin hakemaan ja hän lähti lääkärin ja hoitajan kanssa viemään tyttöä teho-osastolle. Meille oli kerrottu, että kaikki on kuitenkin hyvin, joten en ollut peloissani. Kun mies oli viemässä lasta, minua vähän ommeltiin ja kävin suihkussakin.
Kun mies palasi, meille tuotiin kaakaota, voileipiä ja hedelmiä. Niitä söimme ja ihmettelimme, että voiko tämä olla totta. Oli todella epätodellinen olo.
Minut siirrettiin naistenosastolle kaksi tuntia synnytykseen jälkeen.
Oloni oli tosi hyvä pari päivää. Sitten nousi kuume ja minulla todettiin kohtutulehdus.
Tuo tulehdus on mahdollisesti ollut minulla jo raskausaikana ja se kenties aiheutti ennenaikaisen synnytyksenkin. Asia selvinnee myöhemmin istukkanäytteestä.
Sain kovat lääkkeet ja olo parani parissa vuorokaudessa ja pääsin pois osastolta.
Vauvan vointi koheni päivä päivältä. Hän oli teholla viikon ja sen jälkeen vielä reilun viikon lastenosastolla. Kävin vauvan sairaalajakson aikana kotona vain kahtena päivänä. Muuten olin koko ajan Oulussa.

Synnytys oli mielestäni hyvin positiivinen kokemus. Sitä ei kannata kyllä etukäteen kovin miettiä, sillä se menee ihan omaa rataansa, eikä asioihin voi itse juuri vaikuttaa. Minua auttoi ainakin ajatus siitä, että kipu kuuluu asiaan ja se on merkki siitä, että asia etenee. Yritin kanavoida kivun jotenkin positiiviseksi voimaksi. Tietenkin voisin olla ihan eri mieltä, jos synnytys olisi kestänyt pitkään. Toisaalta, nyt koin sen ihan ilman kivunlievitystä, enkä pidä sitä ollenkaan huonona kokemuksena. En tiedä onko tuollainen nopea avautuminen kivuliaampi kuin hidas avautuminen vai toisin päin. Jokainen kokee kivun varmasti omalla tavallaan.

Elämä kotona on lähtenyt sujumaan mukavasti.
Vauva syö noin kolmen tunnin välein, eikä itke muuta kuin nälkäänsä. Hän on oikein reipas ja suloinen tyttö ja kasvaa vauhdilla.

Tulipas tekstiä :)
 
Hei vaan!!

Täällä vielä yhtenä kappaleena.. Neuvolassa tänään luvattiin ettei varmaan nyt viikkoon ainakaan ole synnytys edessä kun vauva on vielä niin ylhäällä (kivusta päätellen kokonaan kylkiluiden alla ;) )

Tirlittan olipahan mukava lukea synnytystarinaasi. Nopeaa toimintaa! Sieluni silmin näin miehesi kaahaamassa kohti synnytyssairaalaa :D .

Minulla ei ole ollut oikein minkäänlaisia supistelukokemuksia. Silti hirvittää että mitenkä pian on lähdettävä. Onneksi mies nyt kotona huolehtimassa minusta. Aloitti eilen yläkerrassa remontin. Jaamme siellä ison huoneen kahdeksi, jolloin saamme alakerrasta toimistohuoneen sinne, ja vauvalle saadaan sitten huone alakertaan. Minkäänlaista vaatekaappia vauvalla ei ole, kaikki vaatteet muovilaatikoissa.. Yritetään etsiä, mutta kun tulevilla vanhemmilla on niin nirso maku... Ja vähän rahaa.. Pakko tässä kohta jotain keksiä.

Olo ok. Kylkiluut ja pallea ahtaalla. Painoa ei ole tullut koko raskausaikana kuin vajaa 5 kiloa.. Eikä turvota. Vauvan paino menee yläkäyrillä, joten mulla kaikki kilot tossa mahassa.

Miten lie merilintu ja vaahtokarkki ??

Tehilla ja E 34+3
 
Tirlittan, olipa sinulla tosiaan aika vauhdikas synnytys. Kiva, kun ehdit tulla kertomaan. Vaikka omakin eka synnyts oli nopea, niin ihan noin nopeasti se ei kuitenkaan edennyt. Kiva, että puolisosi ehti viime hetkellä mukaan ja että koit synnytyksen kaikenkaikkiaan positiivisena. Ja onni ettei vauva ehtinyt syntyä ambulanssiin, olisi sekin varmaan aika kokemus.

Itse kävin tiistaina loppuraskauden neuvolalääkärissä. Neuvolalääkäri totesi tilanteen edenneen siten, että kohdunkauluaa oli jäljellä enää puoli senttiä ja kohdunsuu auki reilusti sormelle. Hän oli sitä mieltä, että vauva syntyy todennäköisesti hyvin pian. Minä en kyllä ollut varautunut ihan tällaiseen ja nyt on ollut pieni paniikki lopettaa työasioita ja katsoa läpi vauvanvaatteita. Toivoisin kovasti, että saisin vielä muutaman viikon lepoaikaa ennen vauvan tuloa, kun kunto muutoin on ihan erinomainen. Eihän sitä tiedä vielä, vaikka menisi yliaikaiseksikin, mutta kai tässä nyt pitää alkaa varautua myös vauvan syntymään.

Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että paikat ovat pehmentyneet ja avautuneet ennen vauvan syntymää, jospa se tekisi synnytyksestä jotenkin vähemmän kivuliaan kuin edellisellä kerralla, mutta en tiedä onko sillä mitään merkitystä.

Tehilla, minullakaan ei ollut supistuksia ennen kuin sitten sinä päivänä, kun synnytin. Voi minä en ole kyllä päässyt noin vähillä raskauskiloilla, kiloja on tullut liki 15 lisää. Niin niitä tuli edellisellä kerrallakin ja mutta sitten ne myös onneksi lähtivät jo ihan muutamien viikkojen sisällä. Mutta vielä sairaalasta kotiintullessa vaaka näytti yli 10 kiloa ylimääräistä ja olin ihan järkyttynyt, kun kovin olin mielestäni kuitenkin kohtuudella raskausaikana syönyt ja kovasti liikkunut.

Täälläkin huhuillaan Vaahtokarkkia ja Merilintua.

 
Tirlittan, aivan mieletön synnytyskertomus sinulla! Uskomatonta, miten nopeasti kaikki meni, vaikka olet ensisynnyttäjä. Ehkä tuosta kaikesta voi ottaa opiksi sen, ettei synnytystä voi tosiaankaan etukäteen suunnitella. Uskon myös, että kyllä tuollaisen kivun kestää, kun tiedossa on, että kaikki etenee. Mieluummin niin. Mullahan tosiaan meni niin, että kivuliaita suppareita oli 3 päivää, eikä sittenkään synnytys oikein edennyt, joten sektioon mentiin. Ihana kans kuulla, että teillä menee kotona kaikki hyvin tytön kanssa. Onnea vielä kerran!

Mitähän Merilinnulle kuuluu???
 
Tirlittan, tosiaan aikamoinen kokemus varmasti ja kiva kun olit kirjoittanut niin seikkaperäisesti koko tarinan. Hyvä kuitenkin, että jäi ilmeisen positiivinen fiilis kaiken tuon draaman jälkeen. Ja että isä ehti mukaan viime metreille.

Tehilla, ihanan ja ihmeen vähillä kiloilla olet päässyt. Kuulostaa hyvältä myös tukalimpia loppuviikkoja ajatellen. Ja voin sanoa samaa, että minkäänlaisia supistuskokemuksia ei ole ollut, mutta ilman niitäkin pääsee maaiin asti..

Joten kyllä, täällä on uutisia! Meille syntyi pari päivää lasketun ajan jälkeen (13.1) simpsakka tyttö, painoa aika tasan 3500 g ja pituutta 51 cm. Joten painoarviosta jäätiin useampi sata grammaa. Ihan hyvä niin.

Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla ja supistukset alkoivat toden teolla sairaalassa noin tunti sinne saapumisen jälkeen. Veden menon jälkeen kotona supistukset olivat vain lieviä. Kaikkiaan homma kesti 11,5 tuntia, mikä ei tuntunut ollenkaan pitkältä. Synnytyssalissa vierähti 6 tuntia, sitä ennen kärvisteltiin osastolla suihkun ja lämpöpussien kanssa. Salissa sain epiduraalin ja ilokaasua. Epiduraali tuli juuri oikeaan aikaa, poisti kivut sopivasti ja antoi voimia odottaa seuraavaa vaihetta, kun lapsi alkoi kunnolla laskeutua alaspäin. TUossa vaiheessa epiduraali ei enää auttanut, mutta ilokaasun avulla niistä supistuksista selvittiin. Lopulta päästiin ponnistelemaan. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja lopulta neiti oli hyvien ponnistusohjeiden jälkeen maailmassa. Lopputuloksena äidille ja ihmeellisen hyvä fiilis koko hommasta, näinkö hienosti tästä selvittiinkin? Missään vaiheessa ei ollut epätoivoinen tai ihan epätoivoisen kipeä olo. Vaikka tietysti kipusumussa koko homma hoidettiinkin. Olin varautunut vaan paljon pahempaan. Mitään ei revennyt eikä tikattu, joten hienosti meni senkin suhteen. Suosittelen siis venyttelyä ja manteliöljyä, ehkä niillä oli joku vaikutus.

Mutta nyt opetellaan vauva-arkea. Neiti on näiden päivien perusteella rauhallinen (koputtaa puuta..). Imetys on vielä mystinen asia, mutta pikku hiljaa sitäkin opetellaan ja neiti tuntuu saavan riittävästi maitoa..

Huh, näin sekavasti viiden päivän kokemuksella :)

 
Hei!

Meille syntyi puolitoista viikkoa sitten, päivä ennen laskettua aikaa ihana sunnuntaipoika (10.1.2010), 3500 g ja 53 cm.

Säännölliset supistukset alkoivat jo lauantaina puolenpäivän aikaan. Viiden minuutin kestoisiksi supistukset muuttuivat yöllä sunnuntain puolella, sairaalaan lähdimme aamuyöllä ja vauva syntyi vasta sunnuntai-iltana kuuden aikaan. Synnytyksen kestoksi laskettiin virallisesti noin 17 tuntia (5 min. välit tai alle). Olin kuitenkin aika puhki jo sairaalaan mennessä, ehkä siksi, etten ollut nukkunut enää edellisenäkään yönä ja koin supistukset aika kivuliaina. Sairaalassa kestin pari kolme tuntia lämpimän suihkun alla, mutta sitten epiduraali onneksi laitettiin ja sain jopa hieman torkahdettua. Minulle lisättiinkin epiduraalia jossain vaiheessa sunnuntaipäivää. Lapsivedet menivät itsestään jossain vaiheessa, en muista milloin.
Ponnistusvaihe kesti noin 40 minuuttia. Minä valitettavasti repesin, ja myös väliliha leikattiin (tuo ompelu ei tuntunut juuri miltään, ei kannata jännittää sitä. Vastasyntynyt vauva rinnalla vei kaiken huomion!). Menetin myös verta melko paljon, joten olin aika heikossa hapessa synnytyksen jälkeen. Eivät mm. päästäneet minua pesulle parinkaan tunnin päästä vaan pesivät siinä makuullaan.

Synnytys oli silti positiivinen kokemus, vaikka täyttikin kivun suhteen odotukset. Meillä oli ihana kätilö, ja jotkin kohdat tuossa pitkässä urakassa jäävät mieleen taianomaisina (supistukset siedettäviä, kaunis musiikki soi salissa, huurteiset puut näkyvät ikkunasta). Mulla ainakin supistusten voimakkuus vaihteli todella paljon.

Tällaista sekavaa nopeasti ennen kuin vauva herää. Oltiin viikko sairaalassa, joten nyt vasta oli sopiva hetki käväistä...

Paljon onnea vaahtokarkki! :flower: :flower:

Kiitokset tirlittanille synnytystarinasta! Se oli aikamoinen jännityskertomus, onnellisella lopulla! :heart:

Sekavissa mutta onnellisissa fiiliksissä täälläkin...

Kaikille kivaa tammikuun jatkoa ja auvoisaa odotusta!
 
Hei,
Voi ihania vauvauutisia lisää :heart: Aivan hirmuisesti onnea Vaahtokarkille 3,5 kg:n tyttösestä ja Merilinnulle samanpainoisesta pojasta :flower: Kovasti mielenkiinnolla luin teidän synnytyskertomuksenne. Kiva, että teillekin synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan positiivinen fillis. Merilintu kurjaa tuo repeäminen ja episotomia, minulle kävi ekassa synnytyksessä aivan samoin. Mutta onneksi ne haavat paranevat kohtuullisen äkkiä, muistat vain ettet liikaa rasita itseäsi. Ja tosiaan mitään jälkiseuraamuksia noista repeämistä ja leikkaushaavoista ei ole ainakaan itselleni onneksi jäänyt.

Täällä voidaan ihan hyvin edelleen, tosin aivot eivät tunnu toimivan enää... Mitään missä pitäisi vähänkin ajatella ei tunnu onnistuvan.

Tehilla, Hippitatti ja muut käykäähän ahkerasti kertomassa kuulumisia!

Fanni rv 36+3
 
Tervetuloa uusille ja onnea kaikille vauvaantuneille :heart: :heart: :flower: :flower:

Käykäähän kaikki katsomassa etusivulta omat tietonne ja ilmoittakaa mitä pitää päivittää :attn:

Paras olisi laittaa päivitettävät tiedot yksityisviestillä kun niitä käyn lähes päivittäin lukemassa.

Oikein hyviä vointeja kaikille pallomahoille :D :heart:
 
Onnea Merilintu, Vaahtokarri ja Tirlittan! Ihanaa vauva-arkea teille! Eikö ole ihmeellistä, että vuosi sitten sitä tarpoi aivan erilaisissa tunnelmissa.... Ja nyt haaveista on tullut totta!

Meidän pikku neiti on kohta jo kolme kuukautta. On ihanaa seurata vauvan kehitystä. Hymyt sytyttävät aina yhtä paljon. Suunnattoman suloista ja mieltä lämmittävää oli myös se, kun vauva alkoi jokeltelemaan ja "keskustelemaan", mikä oli vähän ennen kuin kaksi kuukautta tuli täyteen.
 
PALJON ONNEA :flower: kaikille vauvautuneille. Sitä rupeaa itsekin pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan synnytyksen lähenemiseen.. perhevalmennuskin alkoi ja ensi kuussa päästään synnärille tutustumaan.. jänskättää kovasti jo :/ siis synnytys..

Muuten täällä kasvetaan päivästä toiseen.. varsinainen potkunyrkkeilijä tämä meidän mukelo.. onhan se ihanaa että se mönkii massussa... mutta onko sitä tehtävä koko ajan.. varsinkin kun jotain laittaa suuhun niin välitön palaute tulee massusta että ei taas makaronia :LOL:

onko kukaan ottanut syntymättömälle vauvalle hoitokuluvakuutusta? tässä kovasti ollaan mietitty että ottaako vaiko eikö.. muiden ajatuksia olisi kiva kuulla..

nyt takas töihin
 
Hei!

vakuutus otettiin (pessimisteinä) heti sen eka ultran jälkeen. Aateltiin että parempi niin kun ei voi yhtään tietää mitä murhetta vauvalla syntymän jälkeen. Jos vaikka teholle joutuu, tai myöhemmin ilmenee synnynnäisiä, tm sairauksia. Ajatuksena nyt pitää sitä vakuutusta pari-kolme vuotta, jotta nähdään mikä tilanne.
Rakenneultrassahan sitten selvisikin että on vauvalla laajentunut munuaisallas, joka voi aiheuttaa toimenpiteitä (lääkitystä, pahimmillaan leikkauksen) tai voi korjaantua itsekseen. Siinä sitten ajateltiin heti että onneksi kerettiin jo ottaa se vakuutus ennen tuota löydöstä niin saatiin sekin vakuutuksen piiriin.

Viimeyönä taisi supistella eka kerran. Mies tekee hiki päässä yläkerrassa remonttia jotta saisi sen valmiiksi ennen beibin tuloa. Omasta puolestani tulokas saa olla mahassa niin kauan kuin vaan haluaa, ei kiirettä. Vaikka olo onkin tosi tukala, niin vielä kestetään.

Miestä myös jännittää synnytys, vaikka kahdessa jo mukana on ollutkin. Itseäni lähinnä ahdistaa (ehkä liian voimakas sana), ei niinkään se synnytys, vaan sen jälkeinen elämä...
Mutta, eiköhän se siitä!

Tehilla
 
No täällähän te tutut ootte...meikä on plussannut tänäiltana(kahdella testillä)...että kun jätin koko asian sikseen niin plussa pärähti heti...viikon oli menkat myöhässä jo ja edellisetkin kummalliset, että ollaan joko vk 5 tao vk 9...soitan maanantaina neuvolaan heti.
Tulipa sitten hiukka erilainen lauantai-ilta...on kyllä tooooooooooosi kiitollinen mieli...ja uni ei taida tullakaan heti sitten.
:LOL:
kirjoittelen lisää kun toivun ja annan tietoja tarkemmin...mutta tuttuja tässä ketjussa näkyy olevan sekä synnyttäneissä että odottajissa.
 
Heksu, tervetuloa mukaan ja kovasti onnea plussasta! Muistan itsekin kuinka haltioitunut olo oli, kun raskaustesti sitten muutaman yrityskuukauden jälkeen näytti plussaa (ja vaikka meidän ei tarvinnut silloin kauaa odottaakaan plussaa, oli se ihan hirveä helpotus, kun oli pelännyt jos sitä plussaa ei tulekaan.). Olo oli tosi onnellinen ja kyllä siinä taisi mennä muutama päivä pikkuisen sekaisin.

Vauvavakuutuksista. Mekin olemme ottaneet vauva vakuutuksen, mutta tässä toisen lapsen kohdalla jo kovasti olin sitä mieltä tarvitsemmekohan todella vakuutuksen vai emme, lähinnä liittyen kokemuksiin tuosta ensimmäisen lapsosen vakuutuksesta. Sitäkään en vielä tiedä kuinka hyvin vakuutus tulee korvaamaan kaikki lääkäri- ja lääkekulut, kun olemme vasta hakeneet ensimmäistä kertaa lapsen hoitokuluja takaisin.

Hippitatti, mitäs sinulla on jo viikkoja koossa? Kiva kuulla sinustakin. Vakuutuksissa on omavastuu osuus, korvauskatto jne. ja ne vaihtelenevat vakuutuksesta toiseen samoin se mitä vakuutus korvaa ja mitä ei. Jos vuoden aikana ei tarvi lasta kovin montaa kertaa käyttää lääkärissä, tulee halvemmaksi olla ilman vakuutusta. Ja mistä sitten kannattaa maksaa ekstraa, jos terveydenhuolto on kuitenkin Suomessa ilmaista. Me ajattelimme, että jos on vakuutus voimme viedä lapsen suoraan kokeneelle lastenlääkärille. Lapsen iho-ongelmissa minä kuitenkin koin, että saimme parempaa hoitoa julkisen puolen erikoissairaanhoidon puolella kuin yksityisellä ja olisi ollut parasta saada lähete suoraan sinne kuin käydä toistuvasti yksityislääkärillä, joka sitten lopulta kuitenkin kirjoitti lähetteen erikoissairaanhoitoon. Asiat ovat tietenkin aina tapauskohtaisia, joku hyötyy kovasti vakuutuksesta, kun taas joku toinen ei. Mutta rahaahan vakuutusyhtiöt lapsien hoitokuluvakuutuksillakin tekevät. Joka tapauksessa ajattelisin niin, että ihan kamala katastrofi ei ole, jos vakuutusta ei otakaan.

Mitä muille kuuluu? Kaikku, nyt on varmaan masu jo alkanut kasvaa sinullakin, kun viikkoja on tullut lisää. Saagatar, Mirde, Epulis, Mielikki ja RouvaR mihin te olette kadonneet? käykää tekin kertoilemassa kuulumisia.

Ja Tehilla, sulla siis ekat supparit olleet. Älä huoli, kyllä sen vauvan kanssa sitten pärjää.

Täällä viikkoja nyt koossa 37, loppu siis häämöttää. Kunto on edelleen hyvä, toinen lonkka on ollut välillä jostain syystä kipeä, mutta liikkumista ei sekään ole estänyt. Tuntuu, että vauva liikkuu tosi vähän eli liikkeitä ei tule juurikaan. Onneksi olen kotidopplerilla voinut tarkistaa sydänäänet, siellä kuuluu olevan.

Fanni rv 37+1
 
Täällä :wave:

Onnea vauvautuneille, aika jännää lukea synnytyskertomuksia...oma eräpäivä kun lähestyy hurjaa vauhtia :D

Tervetuloa uusille!

Vointi on mitä mainioin, ehkä paras tähän mennessä koko raskaudessa, kolotukset ja jomotukset on jättäneet rauhaan (ainakin hetkeksi...). Ainoa vaiva on harjoitussupistukset, joita on nyt koko ajan enemmän...pitänee hidastaa vauhtia, tässä vaiheessa ei kai suppareita kuuluisi ihan hirmuisen paljoa olla..

Vauvalle on hankittu jo lähes kaikkea lukuunottamatta turvakaukaloa ja kakkosvaunuja tallille :) Tietenkin pitää hankkia paljon kaikenlaista pientä, mutta niitä voi hankkia sitten pitkin matkaa kun tulee ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi. Niinkuin jossain viestissä taisin voivotella, vauva- ja lapsitavaroiden maailma on ollut minulle täysin vierasta, on vaatinut paljon opiskelua :whistle:

Hyviä vointeja kaikille :flower:

epulis ja pieni 27+6
 
No nyt täällä on uusia kuulumisia. Kävin varhaisultrassa tänään...sikiö olikin saanut alkunsa jo edellisessä kierrossa, joten viikkoja jo kasassa miltei 9. :LOL:
Äkkiä menee odotusaika tätä tahtia. kaikki oli ok. Sydänäänet näkyi hyvin ym. Pituutta sillä oli 1.6 cm, mutta lääkäri sanoi että saattaa olla hiukkasen isompikin jo...kun oli niin hankalassa koti ettei saanut hyvää mittaa.
Ensi viikolla eka neuvola sitten. Kiva mennä sinne.
Pahoinvointii taas ei ole edelleenkään. Ainoot oireet hyvä haluasiti, väsymys ja menkkamainen juilinta ja vihlaisut mahassa. Että hyvällä mielellä täällä mennään. Masu on muuten jo hiukkasen kasvanut :)
 
Hei kaikki ja Tervetuloa Heksu76!

Olen vain käynyt lukemassa kuulumisia, ja mukavaa, että täällä on jo vaúvatunieta, toiset taas hyvin lähellä sitä.

Onnea onnea Merilintu, Vaahtokarkki ja Tirlittan!

Eipä nuo niin pahoilta kuullostanut nuo synnytystarinat, minä en osaa asiaa vielä pelätä, luulen, että jännitys on oikea sama kuvaamaan sitä ajatusta, joka synnytyksen miettimisestä syntyy.

Täällä odotetaan kuumiesesti rakenneultraa, se on 5.2. Samalla viikolla neuvola.

Kaikki on muutenkin ok, vointi oikein hyvä, ja oikeassa olet FANNIi-09, maha on alkanut kasvaa hurjaa vauhtia. Näkyy oikein kunnolla jo. Pituutta kun ei itsellä ole kuin 164, niin jotenkin tuntuu isolta jo nyt. Onneksi sain hirmu kasan äippävaatteita työkaverin vaimolta ja kaverilta, ettei tarvi sitäkään miettiä, hirveä säästö, ja vaatteet ovat vielä omantyylisiä...Jee. :)

Mutta eipä kummaa muuta..

Hyviä päivä kaikille! Kaikku ja nimetön 18+3
 
Heksu, oi ihanaa! Paljon onnea plussasta! :)
Sinulla meni nopeasti ensimmäiset raskausviikot, kun et niistä tiennytkään :D

krizze, onnea myös sinulle plussasta! Ja tervetuloa mukaan pinoon, kun siltä alkaa tuntua :)

Kaikku, ei synnytystä kannatakaan alkaa pelkäämään. Se menee kuitenkin ihan omalla painollaan sitten kun sen aika tulee.
Pieni jännitys tietenkin kuuluu asiaa, sillä onhan tilanne uusi ja ainutkertainen.

Täällä sujuu kaikki tytön kanssa mukavasti. Hän kasvaa kovaa vauhtia ja on suloisempi päivä päivältä =)
Mihinhän pinoon sitä täältä nyt siirtyisi? Ei tosin tässä vauvavaiheessa ole ainakaan aluksi kovin paljon aikaa ja intoa koneella olla, mutta ehkä myöhemmin tulee taas kirjoiteltua enemmän.
Täytyypä seurailla minne Mona, Merilintu, Vaahtokarkki ja muut täältä mahdollisesti siirtyy...

Hyvää vointia kaikille!

Tirlittan ja tyttö 1 kk 16 pv
 
Heksu: Laitoinkin sinulle onnitteluita tuonne vauvakuume-puolelle! Onpas mahtava juttu tosiaan! Hassua, että olet ollut jo "pitkään" raskaana sitä tietämättä. Toisaalta aika helpottava tilanne, sillä juuri ne ensimmäiset viikot ovat ne piinaavimmat. Nyt alat pikku hiljaa olla turvallisilla vesillä raskautesi suhteen -- enää muutama viikko ja 12 vkoa on täynnä. Milloin sulla onkaan laskettuaika?

Vakuutus. Me otettiin vakuutus Pohjolasta ennen syntymää. Siellä on muutkin vakuutukset, joten se oli silleen helpointa. Tein kovasti vertailuja, mutta päädyimme tuohon kuitenkin. Jos se ei ole muiden vakuutuksien yhteydessä niin tulee paljon kalliimmaksi.

Synnytys: Vaikka se oli rankkaa (varsinkin ponnistusvaihe), niin siitä jäi jotenkin euforinen fiilis. Se oli jotenkin niin ihmeellistä. Huomaan kadehtivani niitä, joilla se on vielä edessä. Ei sitä kannata etukäteen pelätä. Itselläni oli kyllä kaikki puudutteet kehissä.

Huomenna meillä on merkkipäivä -- tulee vuosi täyteen siitä, kun pikkuneitimme muutti kohtuuni asumaan pakastimesta. =)


Ellastiina ja neitonen 3kk ja 3pv
 
Vointi on Ellastiina mitä mainioin...nälkä vaan koko ajan, mutta ei pahoinvointia ole ollut. Mahaa nipistelee ja kohtu siellä kasvaa...ei vuotojakaan.Eka neuvola oli tänään, nyt siis viikot 9+5 menossa.
Varhaisultra tehty...sydän sykki ja sikiö ok...
ei kai tässä niin La on 1.9.
Että hyvällä mielellä täällä mennään ja ei pelota enää edes keskenmenokaan...
turha alkaa pelätä, luotan edelleen Jumalaan! (kopsasin saman minkä kirjoitin vauvakuume puolelle...)
 
Heippa!

Heksulle onnea ja tervetuloa mukaan. Tarrasukkia Krizzelle :heart:

Meillä oli Ifistä syntymättömän lapsen vakuutus ja jatkettiin se heti 2 kk:n iässä kun se saatiin. Syntymättömän lapsen vakuutus oli meille tarpeeton, mutta nyt ollaan käyty noissa allergia-asioissa useemman kerran jo lääkärissä ja varmaan omavastuu on maksettu jo tälle ekalle vuodelle. Eli saadaan siitä sitten jo seuraavia käyntejä. Kallishan se on, mutta halpenee kun lapsi vanhenee. Ja terveenä se on hyvä ottaa niin ei ole mitään mitä vakuutusyhtiö poissulkee korvauksista.

Anteeksi että mainostan, mutta mä olen tehnyt tuollaisia sorminukkeja ja myös myyn niitä halukkaille. Pistä yv:tä jos kiinnostaa. Ja lorukortteja olisi myös

http://www.aijaa.com/v.php?i=5700032.jpg

Täällä ollaan jäämässä hoitovapaalle, vaikka siihen ei kovin hyvät rahalliset mahkut oo. Teen kaikenlaista pientä ja jos niistä tulisi paljon rahaa :LOL:

Niin, ja mies on menossa selkäleikkaukseen tiistaina, jännittää :/

Saanalla oli 8 kk:n neuvola ja kaikki hyvin. Mitat oli 70 cm ja 10,3 kg :heart:
 

Yhteistyössä