40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Tyydeli uskon että kaikki on hyvin :) Mä tarkoitin tuolla omalla kertomuksella juurikin sitä että ensimmäinen mittaus oli jotenkin virheellinen, sitä lääkärikin itse epäili. Eikä yhtään itse ollut huolissaan mutta kun vaistosi mun sätkyilyn, ehdotti kontrollia. Mulla lääkäri sanoi että mittaaminen noilla viikoilla on haasteellista vaikka laitteet on hyvät. Me käydään ultrat yksityisellä ja voin lämpösesti suositella pk-seudulla Felicitasta :)
Me saatiin riskiluku mutta vain yksi, eli onko sitten keskiarvo vai mikä? Meillähän se oli 1:950, joka kuulemma mun ikäsellä on ihan hyvä..? Mitä eri arvoja mittaavat, josko rakenneultrassa kysyisin tarkennusta?
 
Hei kaikille odottajille,

Mainiota, että olette saaneet tänne vilinää :)
Käyn välillä lueskelemassa juttuja ja muistelen omia kokemuksiani alkuraskaudesta jne.
Tyydeli: Luulen minäkin, että jos lääkäri olisi ollut huolissaan olisi kyllä suositellut uutta ultraa piakkoin. Muista, että olet raskaana kunnes toisin todistetaan, eli vaikka epäluulo ja paha olo valtaa välillä, niin koita vaan pinnistää niistä läpi. Mielestäni lääkärin kommentti sydänäänistä oli kuitenkin tavallaan positiivinen, sillä olisi voinut myös sanoa, ettei löydä sydänääniä. Tuo "näkevinäni" on siis huomattavasti parempi kommentti kuin kylmä eioo.
Työasiaa... Mitä jos sanoisit pomolle, että haluat olla hänelle avoin ja kertoisit hieman pyöristetyn totuuden... vaikka, että olette suunnitelleet perheenlisäystä ja mietit, voitko sen takia paneutua työhön.

Saana: Ultrasi kuulosti juurikin niin painajaiselta kun vaan voi olla. Lääkärisi oli todella tökerö. Mutta- kuten Tyydelin tapauksessa- kaikki varmasti on siellä missä pitääkin ja vauva voi erinomaisesti. Mulle nyt viimeisin np-ultraaja sanoi, että kaiken tarvittavan yleensä näkee samantien tai ainakin hyvin nopeasti ja jos on esim. turvoitusta niskassa, niin se on niin selvä, ettei sitä voi olla huomaamatta, sillä se oikein hyllyy. Jos jotain tärkeää jää näkemättä niin varataan uusi aika hyvinkin pian kontrollia varten. Mietin, että voisithan pyytää käynnistäsi potilaskertomuksen. Uskoisin, että sellainen on kuitenkin tehty.

Iines: Useinhan riippuu ihan terveydenhoitajasta kuunteleeko sydänäänet noilla viikoilla. Viimeksi omani sanoi, että ovat tehneet periaatepäätöksen, että ennen lääkäriä ei kuunnella, sillä on niin suuri riski, ettei vielä kuulu ja se aiheuttaa turhaan huolta. Eli, luota tuossakin tapauksessa vaan itseesi ja siihen, etä raskaana olet :)

Ihanaa odotusta teille kaikille!

PS. Söin pastoroituja kotimaisia tuorejuustoja silloin tällöin raskauden aikana (itse tekemäni juustokakun muodossa). Uskon, että kotimaisuus takaa laadun. Ulkolaisiin en puuttuisi. Mutta, sitäkin voi kysyä neuvolasta.

Maisa ja tytsy 4,5kk
 
Tyydeli erittäin paljon tsemppiä teille, nuo tunteet on niin tuttuja!
Ja hankala tilanne töissä sulla, vaikea sanoa miten tuossa pitäisi toimia.

Viime viikolla kerroin töissä pomolle ja yhdelle läheisimmälle työkaverille, no molemmat oli jo aavistelleet ja pomo suorastaan odottanut että milloin kerron. Turvotus on sitä luokkaa että oli jo kerrottava, vaikka olisin halunnut odottaa vielä rakenneultran, mutta se on vasta pääsiäisen jälkeen.

Toissa päivänä olin tuntevani pienen potkun :) kun istuskelin pihalla auringossa. Muutaman kerran ollaan kotidoplerilla kuunneltu, kyllä se vaan mieltä kummasti rauhoittuu, kun vielä ei hirmuista liikehdintää tunnu.

Kaikille aurinkoista odotusta :)

19+1
 
Viimeksi muokattu:
Jimima, nukkumisesta. Itse valvoin myös tuolla o4-05 kieppeillä, mutta minulla oli se vaiva jo esikoista odottaessa, eli yllättävää unettomuutta. Oli jopa niin paljon että sillä "verukkeella" olin lopussa jo sairauslomallakin.

Toi työjuttu on kinkkinen. Sillä jos raskaus ei jatku, olen ehdottomasti menossa töihin. Tällaista tilaisuutta, ylenemistä ei ole enää toiste tarjolla. Mun omassa työpaikassa ei ollut muuta vikaa kuin pomoni, joka nyt siis lähtee toisiin tehtäviin... Mutta jos raskaus jatkuu normaalisti, en koe mahdolliseksi, että menisin pariksi kuukaudeksi töihin. Vaan jatkaisin kotihoidontuella äitiysloman alkuun asti. Ja sitten joskus menisin takaisin töihin, joko entisiin tehtäviini tai uuteen paikkaan, mielellään puolikkaaksi. Tämä elokuinen on siis ainutlaatuinen tilaisuus...
Maisa72, mä olen jo sanonut ottavani paikan vastaan. Joulukuussa jo. :ashamed:

Chocolatebox, mitä Felicitalla maksaa varhaisultra? Kun en ainakaan sinne Femedaan kehtaa enää mennä...:ashamed: Ja onnittelut riskiluvusta. Kuulostaa hyvälle luvulle! :)

Maria -73,
kuulostaa niin ihanalle odotukselle! Sulla on niin hyvät viikot. Kyllä se varmaan jo tuntuukin, ne pienet kuplat. Ja kohta sua potkii niin että rytisee! :D
 
Ai niin, vielä Hullut päivät kommentti! Vink, vink Jimima, osta verkkokaupasta! :D Itse taidan siihen sortua. Ainakin se on hermoille helpompaa, kuin lähteä rattaiden kanssa Stockkalle. Mua siellä houkuttelee pahvinen muumitalo, esikoiselle synttärilahjaksi. :)
 
Moikka

Tyydeli: tohon työasiaan vielä kommentoisin, että mä en kyllä vihjaisi yhtään mitään ennenk kuin np-ultra on ohi Enkä aio itsekään töissä vihjata vaikka on kaksinaamainen olo kun tälläkin viikolla lähes päivittäin on sähköpostailtu ensi syksyllä alkavista töistä. VArmuuden vuoksi musta ei ole järkevää kertoa liian aikaisin, mitä sitten jos kertoo ja yleneminen menee sivu suun ja ehkä palkataan sijainenkin jo ja sitten jotain käy? En nyt tarkoita, että sinun kohdallasi kävisi mitään todellakaan, mutta itselläni kävi niin, että joskus rv8 tai rv9 oli kaikki hyvin varhaisultrassa ja np-ultrassa ei enää elämää. Eli omaa napaa aion ainakin itse tuijotella. Ja se velvollisuus kertoa on tosiaan lain mukaan 2kk ennen äitiyslomaa! Joten voi sanoa että on erittäinkin huomaavainan jos kertoo kun on neljännellä kuulla!

Täällä myös huonounisuutta ja se harmittaa. Päikkäreitä tulee nukuttua aina kun voi, voisipa useammin. Turvotusta, ei mitään muita oireita. Ne vähätkin kuvotukset on kadonneet. Ensi viikolla saata ehkä kaivaa jo sen dopplerin esiin, jotkut ovat kuulemma kuulleet jo rv9, mutta varaudun siihen ettei mitään kuulu ja sen on sitten oltava ok.
 
Tyydeli, en muista paljonko oli mutta luulen että soittamalla selviää, suosittelen lämpösesti ( ainakin meidän vakio lääkäri on mukava ja todellakin ymmärtää aina pienimmänkin huolen ja selittää asiat juurta jaksaen)
Masun kasvusta/turvotuksesta oli lohdullista löytää tuolta pino missä on kuvia alkuraskaudesta eli ennen rv20. Itsestä kun tuntuu että masu on tosi iso vaikka kiloja mulle ei vielä ole tullut yhtään ja muutenkin olen normi vartinen :eek:
Se vaan on kun on jo kertaalleen maha venynyt niin pullahtaa nopeemmin :)
Täälläkin unettomuutta yöllä, illalla kyllä unettaa kun pientä possua :)
Oliko täällä muuten kuka Helsingistä ja mahdollisesti idän suunnalta?
 
Huomenta! Aah, vihdoin hyvin nukuttu yö takana. Mutta silti olen aika väsynyt. : / Taitaakin tuo ainainen väsymys olla ainoa raskausoire mulla tällä hetkellä. Väillä tulee hetkittäistä etovaa oloa, mutta se menee yleensä tosi nopeasti ohi ja on tosi lievää. Väillä olen ihan vakuuttunut, ettei tuolla masussa mitään elämää ole, mutta ei mulla nyt varsinaisesti ole mitään syytä ajatella niin. Tuntuu vaan, että niin monet tämän ikäiset ovat kokeneet keskenmenon ja kun oireitakaan ei juuri ole, muuta kuin tuota väsymystä, niin voiko mulla muka mennä kaikki hyvin kaksi kertaa peräkkäin... Yritän olla miettimättä koko asiaa. Ensi keskiviikkona saan tietää onko siellä ketään ja jos on, niin sitten voi ehkä olla hitusen verran enemmän rauhallisin mielin, vaikkeivät varhaisultran hyvät uutiset mikään takuu ole. Kun odotin esikoista, olin huolissani ihan kaikesta mahdollisesta ja aloin chillaamaan ja nauttimaan raskaudesta vasta joskus rv 24 jälkeen (eli kun sikiöllä oli jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä, jos syntyisi ennenaikaisesti). Tästä raskaudesta en ole vielä oppinut nauttimaan ollenkaan, pakko saada ensin tieto, että on jotain mistä nauttia... :ashamed: Kauheeta, miten negatiivinen sitä onkaan. Tai sitten realistinen. Mulla vallitsee kai sellainen "pessimisti ei pety"-asenne, vaikkei se niinkään tietysti mene, mutta jonkinlainen henkinen itsepuolustus mulla kai on päällä.

Epäilevästä mielentilasta huolimatta huomaan, että alkaa kovasti tehdä mieli hypistellä noita 50-kokoisia vaatteita kaupassa ja Kelan sivuilla kävin jo ihastelemassa äitiyspakkausta. Oletteko miettineet sitä, eli te, joilla on jo lapsia (ja vanha äitiyspakkaus) ennestään, aiotteko silti ottaa äitiyspakkauksen? Mä taidan kyllä ottaa, vaikka on esikoisen pakkaus tallessa ja melkein kaikki esikoisen vauvanvaatteetkin. Onhan se pakkaus kuitenkin arvokkaampi kuin ne 140 €, joka on vaihtoehtona.

Tänään iski mulle heti aamusta tämän raskauden ensimmäinen päänsärky. Mulle tulee välillä "tavallinen" päänsärky, luultavasti jännityspäänsärky, joka voi olla erittäin kova, ja välillä myös migreeni. Nyt pitäisi sitten Panadolilla pärjätä. Hieman kauhuissani olen, kun mulla tuo Panadol ei auta yhtään, kun iskee sellainen oikein kova päänsärky. Burana auttaisi, mutta sitä kun ei saa syödä. Edellisessä raskaudessa säästyin pahimmilta päänsäryiltä ja migreeniä ei onneksi tullut kertaakaan, saa nähdä miten nyt käy. Yksi lääkäri sanoi edellisessä raskaudessani, että oikein kovaan päänsärkyyn voi ottaa yhden Panacodin (joita mulla oli silloin muutama meningiitin jäljiltä), mutta nyt ei ole niitä. Toinen lääkäri sanoi, että kovaan migreeniin voi ottaa yhden Imigranin (eli migreenitäsmälääkkeen), että se vastaa haittavaikutuksiltaan suurin piirtein yhden savukkeen polttamista. Onko täällä muita päänsärkypotilaita? Miten teitä on ohjeistettu?

Tyydeli, joo, täytyy tuota Hullujen Päivien nettikauppaa käydä kurkkimassa. Yritin itse asiassa eilen töissä, mutta meillä on nettiselaimiin asennettu niin paljon kaikenlaisia estoja ja rajoituksia, että koko sivusto tökki ja latautui tosi huonosti (tai sitten siellä oli niin paljon ruuhkaa), joten luovutin. Ehkä uusi yritys tänään tai sitten menen paikan päälle illalla.

ChocolateBox, kyllä täällä taitaa helsinkiläisiä olla muutama. Itsekin asun täällä, mutta en idässä.

Jospa sitten siirtyisi tuon sähköpostitulvan pariin. Mukavaa torstaita kakille! :)
 
Moikka!

Eilinen oli aivan hirveä päivä, esikoisen uhma on jotain ihan uskomatonta. Joka asiaan laittoi taas eilen hanttiin; ei pueta, ei riisuta, ei syödä, eieiei! Siihen vielä päälle ne kunnon itkupotkuraivarit joka väliin, voin kertoa että olin eilen aivan poikki kun mies kotiutui iltasella. Väsyttää ihan julmetusti muutenkin ja toi vielä lisää sitä väsymystä kun koko ajan pitää taistella pienen ihmisen kanssa.

Sain sitten np-ultraan ajan VASTA 5.5. Mulla on silloin 13+6, eli viimeinen mahdollinen päivä tehdä koko ultra. Hitto että sekin suututtaa!! Ei vaan ollut aikaisempia aikoja, kun tässä on nyt näitä pätkäviikkoja monta.

Tästä sinne on vielä reilut kolme viikkoa aikaa, joten hermot petti ja kävin tänään ultrassa. Siksikin halusin käydä, koska tuntuu että ne vähätkin ällö-olot on loppuneet. Ainoat oireet nyt on toi järjetön väsymys ja rintojen arkuus sekä jatkuva nälkä. Siellä se tyyppi heilutteli käsiään ja muutenkin oli kovin liikekannalla :heart: Mitaksi lääkäri sai 3.8 cm, vastaten vkoa 10+6. Sanoi kyllä, että mittauksessa voi olla heittoa kun tyyppi heiluu kun heinämies. Kuulemma jos olisi yli viikon edellä, tutkittaisiin tarkemmin. Mutta että kaikki oli oikein hyvin ja sain taas hetkeksi mielenrauhan. Mielelläni maksoin taas tästä hyvästä mielestä (ja ne kelakorvauksetkin tuli taas :) )

Jimima täällä toinen päänsärkypotilas :wave: Mulla on aika paljon niitä "tavallisia" päänsärkyjä sekä lisänä migreeniä. Kyselinkin tänään juuri lääkäriltä noista lääkkeistä ja tota Panacodia kehotti ottamaan, että on melko turvallinen raskausaikana. Samoin Imigran on mulla täsmälääkkeenä, sain sen neurologilta jo esikoista odottaessani ja edelleen sitä lääkäri suositteli, jos Panacod ei tehoa. Mulla ei kanssa ole oikein mitään tehoa tolla Panadolilla.

Mukavaa torstaita myös täältä kaikille!

Iines 10+2
 



Odottaja......monesko lapsi.........la


memmu05 (40)...............1..................03.04.14
pikkuylläri (40)................5..................14.04.14
Ollakovai...? (39).............3..................07.05.14
Euphonia (42).................1..................24.05.14
Julianna40 (40)...............4..................08.06.14.
Krish73 (40)...................1..................27.6.14
Athenais (42)..................2..................22.7.14
Aikuinen Nainen H(45).....1...................?
Hiba (40)........................8..................Elokuu 2014
Riduli (1968)...................4..................Elokuu 2014
Maria-73 (40).................1...................02.09.14 PKKS
Sisso (41)......................2...................02.09.14
ChocolateBox (40)..........2....................10.10.14 HUS
Saana (41).....................2..................12.10.14
Iines (40)...................... 2...................04.11.14
Tuuliannaliina (40)......... 2....................15.11.14
Tyydeli (40)...................2...................22.11.14
Jimima (42)...................2................... 30.11.14
Mirkkuf





Synnyttäneet:

Pökön tyttö........3.6.13 (40+2)......poika (4050 g, 52 cm)

äitiys ja onni......6.9.13 (38+1)....tyttö (3410g, 48cm)
hupiaelämään....14.10.13 (38+5)..poika (3700g, 52cm)
tuulias................31.10.13 (39+2))..poika (3060g, 51cm)

Odottaja70.........07.11.13 (41+2)...tyttö (3100g, 50cm)
Maisa72.............16.11.13 (36+3)..tyttö (3960g, 51cm.)

Nicola73.............22.11.13 (38+1)..poika (3440g, 51cm)
Alexa.................5.12. (37+5)...poika (3660g, 51cm)

HillaKat..............05.12.13 (39+4)...tyttö (3300g, )
Sirppuliini.......15.12.13 (40+6)...poika (4260g, 53cm)
äiskä-73..........26.2.14 (41+1).....poika (4430g, 53cm.)



Kadonneet:
Joulu13 (40)...................2.................13.12.13
mamuska7 (40)..............6...................27.12.13
Milla-Sofia (41)...............7...................04.01.14
TR (44)..........................4..................08.03.14 K-HKS
JohannaT (39).................1..................18.03.14
Talvi-74 (39)...................4.................24.3.14


 
Tervetuloa Riduli joukkoomme :kiss:Laitoin sinut listaan, onko ok? Meitähän alkaa olla jo vaikka kuinka täällä =) Ja ihunaiset Onnittelut tyttölupauksesta!


Laitoin kadonneisiin jo varmasti nyyttinsä syliinsä saaneet :heart: Tulkaahan arvon Rouvat piipahtamaan ja kertoilemaan vauvantuoksuisia kuulumisia :wave:

Saana :hug: sinun tunteesi ja ajatuksesi ovat kuin minulta. Ihmettelin miksen voinut vain iloita ja täysillä antaa palaa ja nauttia tästä raskaudesta. Vuoden yritys kuitenkin takana, johon liittyi surua, pettymystä ja jopa toivon menettämistä. Ja voi sitä onnen tuntemusta kun plussaviiva alkoi piirtyä testiin, miksi ihmeessä sitten tuo pelko syrjäytti kaiken? Takana kolme ultraa ja älytön määrä itsensä rääkkämistä/lohduttamista netissä ja syvältä kumpuava ajatus, että tästä tulee erilainen lottovoitto, kaikki muu on mennyt aikaisemmin liian hyvin. YllätysDowneja syntyy Suomeen noin 70-120 (+muut) ja etsin keille he syntyy... :ashamed: Meillekö yli 40+? Todennäköisesti satunnaisesti kaikenikäisille ja mikään ultra tai seula ei heitä löydä, vain punktio. Samassa tilanteessa olen ollut aikaisemmin 7 kertaa, mutta kieltämättä ikärasismia tässä raskaudessa olen harrastanut minä itse pahiten. Mutta en tiedä sitten olivatko vauvani pienet potkut, toisille kertominen, masun muhkeaksi puhkeaminen, rakkauden herääminen tai mikä sai pelon väistymään taka-alalle... Nyt mie vaan olen niin onnellinen :':)heart: Tämä on totta :)

Tyydeli :kiss: Ihanaa, että pippuinen löytyi oikeasta paikasta kasvamasta :heart: Kyll Hää siellä edelleen kasvaa ja porskuttaa ja nyt varmasti syke näkyen Mie kovasti niin toivon!

Ja mää... olen aloittanut shoppailun :ashamed: Uusi komia sänky tilauksessa ja muutama ihana nuttu :heart:

Oliivitar 21+3
 
Viimeksi muokattu:
Iltaa Naiset!

Mulla onkin tänään ollut omaa aikaa oikein ruhtinaallisesti. Ensin aamupäivällä kävin kampaajalla, kotiin syömään valmiiseen pöytään ja illalla olin entisen työpaikan porukoitten kanssa istumassa iltaa. Nyt tulin kotiin ja täällä nukutaan, joten vieläkin saa viettää hetken omaa aikaa! :)

Chocolatebox
, minä olen Helsingistä, mutta en minäkään ihan idän suunnalta.

Jimima, mä en taida ottaa äitiyspakkausta, kun entisestä on kaikki tärkeimmät tallella. Ja nyt ei ole ollenkaan shoppailu intoa täällä. Ei ennen kun saa jotain varmuutta. Tammikuussa jo vähän ostelin, ennen keskenmenoa. Niin nyt ei huvita. Onneksi sitä on aikaa vielä vaikka kesällä. Tai syksyllä. Mäkun olen sitten sellainen kirppiksillä kiertelijä, että sieltä niitä sitten alkaa jäämään käteen...

Ihania ultrauutisia, Iines! :)

Mulla oli tänään äitiyshousut jalassa ekaa kertaa. Kun turvotuksen lisäksi noi pari kiloa pitää huolen siitä että omat housut tuntuvat ahdistavalta. Ja näkisittepä tän pömpön. Jos sen voisikin laittaa raskauden piikkiin kaiken, niin kiva olis. Mutta ehkä siellä on vähän karkkia ja muita herkkuja. Ja sitä turvotusta. Mutta jos haluaa fiilistellä, niin se näyttää vauvamahalta. :D Ja mähän fiilistelen, kun nää ilon aiheet raskauden suhteen on nyt olleet vähän vähäiset.

Mulla alkaa vahvistua sellainen ajatus tuon työn suhteen, että pääsiäisen jälkeen yrittäisin käydä joko neuvolassa kuuntelee sydän äänet tai uudestaan ultrassa. Ja jos kaikki tuntuis olevan kunnossa, niin varmaan kertoisin pomolle, että olen raskaana. Se asia vaivaa mua nyt koko ajan, enkä usko että pystyisin mennä tapaamiseen "valehtelemaan"....
Ja kun en mä NIIN hirveästi sinne töihin hinkua. Kaikkein mielellään mä ottaisin jonkun osa-aika työn, niin tyttö sais rauhassa sopeutua lyhyin päivin päiväkotiin... Tai siis kaikkein mielelläni mä tietysti olisin raskaana, onnellisesti loppuun asti!! Mutta noin niinku töiden suhteen.
Mutta kertokaas, milloin noi sydänäänet neuvolassa saa kuuluville? Saako jo 9+4?!

Nyt varmaan mentävä nukkuu. Tyttö herättää kuitenkin jossain vaiheessa yötä...

Tyydeli ja piipi 8+0
 
Heippa

Ja Iinekselle onnea ultrauutisista! Mulla on kummitellut vähän samat haaveet mielessä kun tää oireettomuus on niin piinaavaa. Turvotusta on ja siinä kaikki. Mutta turvotusta voi ihan hyvin olla vaikka olisi mennyt keskenkin, nimim. kokemusta on. No, yritän hillitä hermoja ja kestää sinne np-ultraan. Jollei neuvolassa voi kuunnella tulevalla viikolla, kuten Tyydelikin mietti. Itse en tiedä millä viikolla kuuluu, mutta ei kyllä ole ikinä ekalla käynnillä kuunneltu mulla aiemmin. Kokeilin tänään kotidopplerilla, mutta ei niin mitään sydänääntä. Siitä en kyllä onneksi pahemmin hermostunut, kun tiedän että usein kuuluu vasta rv10 jälkeen.

Muuten on kotirintamalla ollut vähän raskasta. Parisuhde jotenkin huonossa jamassa, riidellään liikaa ja turhasta ja toinen vaan tympii aikalailla. Mun mies on sellainen herkkis joka ei kestä yhtään kritiikkiä ja minä taas sellainen paukauttelija joten haasteita piisaa... Tyhmää.:( Ja nyt ei vaan jaksaisi mitään möllötunnelmia kotona.

No, ehkä se on tää raskausaika kun altistaa tällaiselle, mulla saattaa mennä hermo nopsemmin kuin ennen. Ja myönnän että jos mua joku toisen käytöksessä tai toiminnassa nyppii, sanon ehkä vähän turhan äkkiä, mutta onko siitä pakko vetää aina herne nenään? Argh. Lapsen kanssa menee onneksi mukavasti ja syöminenkin sujuu nyt paremmin kun olen keksinyt joka aterialla tarjota jotain sormiherkkua jonka ohessa lusikoin 'pääruokaa' suuhun.

Nyt pitää vissiin alkaa selvitellä viimeisintä kinaa miehen kanssa... Puuh.
 
Huomenta kaikille! Huoh, taas maanantai. |O Nukuin taas tosi huonosti ja olen aivan poikki tänään. Onneksi on sentään lyhyt työviikko, jopa kaksi sellaista. :)

Täällä ei mitään uutta. Tosi lievät oireeet edelleen. Välillä hyvin lievää etovaa oloa ja sitten tätä väsymystä. Muuten ei mitän. Keskiviikkona on tuomionpäivä. Jotenkin olen nyt niin pessimistinen ja yritän valmistautua huonoihin uutisiin. : / En tiedä miksi olen näin negatiivinen, kai se on yhdistelmä oireettomuudesta ja tilastoista. Lisäksi tuntuu, ettei erityisesti edes turvota enää. Tai ei ainakaan viikonloppuna. Ehkä ihan vähän pömpömpi vatsa kuin normaalisti, mutta voisi olla ihan yleistä pömpötystäkin. Tiukimmat farkut jätän kyllä suosiolla kaappiin, mutta tavalliset farkut mulla menee ihan hyvin jalkaan. Toiset täällä vetää jo mammahousut jalkaan. : / Jotenkin olen ihan turta tällä hetkellä. Koen tuon keskiviikon vähän niin kuin raskaustestiksi. Sama fiilis kuin silloin kun odotti menkkoja. Ei oikein uskalla toivoa, mutta kuitenkin vähän, ja samalla on vakuuttunut siitä, että menkat tulevat ihan kohta. Nyt mä tavallaan odotan katastrofia joka vessakäynnin yhteydessä, joka kerta pelottaa käydä vessassa. Vähän sellainen "uskon sen, kun näen sen"-fiilis on koko raskauden suhteen. Voi, kun pelkoni osoittautuisivat turhiksi ja keskiviikkona näkisi sen kauan kaivatun sykkeen...

Odotan niin tuota pääsiäistä. Lähdemme vanhempieni luo ja saa chillata monta päivää. Esikoinenkin viihtyy niin hyvin vanhempieni kanssa ja kyselee koko ajan milloin lähdemme sinne. :heart: Saas nähdä "joudunko" kertomaan uutisen heille silloin, jos on jotain kerrottavaa siis. Veikkaan, että tarjolla voi olla kiellettyjä ruokia ja varmasti myös viiniä ruoan kanssa. Jos tulee tiukka tilanne, en taida jaksaa keksiä mitään valkoisia valheita, vaan kerron suoraan. Ja jos ultrassa tulee huonoja uutisia, eipä ole ruokarajoituksia. :(

Tuuliannaliina, eiköhän tuo riitely (ainakin sinun puolelta) johdu hormooneista. ;) Mulla oli samanlainen jakso tuossa parisen viikkoa sitten, meni hermo mieheen koko ajan ja tiuskin ihan tyhjästä. Onneksi tunnistin sen itse ja yritin hieman rajoittaa omaa kiukkua. Nyt on taas rauhallisempi olo. Meillä on tosin asia toisinpäin, eli minä olen se helposti loukkaantuva tyyppi, kun taas miehelle voisi varmaan sanoa mitä vaan ilman minkäänlaista tehoa. Välillä meidän riidat onkin tosi turhauttavia, kun mä loukkaannun niin helposti ja hän taas ei koskaan, niin tuntuu, että hänellä on "ase", jota mulla ei ole. :headwall: Onneksi emme riitele nykyään kovin paljon. Meillä on tietyt asiat, joista tiedämme, ettei kannata keskustella, koska ne johtavat hyvin helposti typerään riitaan. Lisäksi olen oppinut ottamaan sellaisen "whatever"-asenteen ja yritän olla välittämättä asiasta, vaikka se kuinka ärsyttää. Nuorempana (ollaan siis oltu yhdessä 15 vuotta) meillä saattoi olla oikein meheviä riitoja, kun kumpikin on omalla tavallaan aika jääräpäinen ja jaksoimme jankuttaa omaa kantaa, mutta ehkä olemme molemmat kasvaneet siitä ja nykyään ei jaksa kaikesta vääntää. Yritän myös pitää sen säännön mielessä, jota suositellaan uhmaikäisten vanhemmille, eli "choose your battles", toimii myös miehen kanssa. :LOL:

Joo, nyt töitä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 
Täällä nopsaa omanapaisesti ).(
Toinen neuvolakäynti takana, paino ei vieläkään ole noussut, pudonnut kilon. Vaikkakin nyt on hiukan huonovointisuus helpottanut ja ruoka alkanut maistumaan, enkä kyllä ole nyt sitten säästellyt vaan syönyt just mitä tekee mieli. Lauantaina kesken kauppamatkan todella irstasta rasvasta vanilijakreme viineriä ( minä joka en ikinä syö viinereitä, jos makeeta niin pullaa) ostin ja söin kesken matkan, nam :)
Muuten kaikki oli kovasti ja sydänäänetkin kuultiin <3
Hippunen vain oli kovin aktiivinen, muksi ja potki dopleria ja karkasi aina alta pois <3
Lukemaksi kuitenkin saatiin 150.
Mulla muuten vaihtu neuvolatäti ja uusi on aivan ihana, iloinen siitä :)
Ihanaa viikkoa kaikille, onneksi tämä on vain puolikas työviikko, torstaina minilomalle esikon ja murun kanssa. Kohteena Sveitsi missä pitäisi olla jo lähes kesä :)
ChocolateBox ja Hippunen 14+3
 
Täällä on eräpäivä saavutettu eli tänään 40+0. Pienintäkään merkkiä ei synnytyksestä ole, eli odotellaan! Torstaina äippäpolille tsekkaukseen, eli vauvan asentoa tarkastellaan, viimeksi kääntyili kätilön ulkotutkimuksessa, mutta ultrassa asettui pää alaspäin. Ikävä juttu on se että mulla todettiin pohkeessa laskimotukos johon nyt lääkitys. Nyt sit pitää pelätä lähteekö liikkeelle ja meneekö keuhkoihin. Ja lääkkeet poistaa mahdollisuuden spinaaliin/epiduraaliin synnytyksessä :O
 
Pikkuylläri, huisia!! Onnea eräpäivästä!! Ei siis mene enää kauaa, että saat nyytin syliisi. Mutta tsemppiä myös tuohon epiduraalittomuuteen... Hui....

Jimima, eiköhän kaikki ole hyvin! Mä ainakin uskon niin ja pidän peukkuja!

Toi järjetön väsymys on lähes lamaannuttava tällä hetkellä. Eikä sitä auta hieman rikkonaisesti nukutut yöt. Eikä se, että esikoinen kieltäytyy nukkumasta päiväunia, minun nukuttamana. Ellen ajele autolla lenkkiä. Sitten nukahtaa. Tänään ajelin.... Että saan hetken hengähtää. Mies kun taas tulee joskus myöhään illalla.
Ja koko viikko kiireinen, esikoisen 2v synttärit vietetään perjantaina. Eli kaikki jouten aika pitäisi leipoa ja siivota. Mutta mä lähinnä muistutan enemmän zombieta, kun tarmokasta juhlien järjestelijää...

Mä olen ottanut uuden taktiikan. En tosiaankaan halua mennä enää varhaisultraan. Sillä niin kauan kun ei kuule huonoja uutisia, saa olla raskaana!! :D
Sitä paitsi np ultran aika tuli ja se on jo 8.5. Ehkä mä tämän 3 viikkoa maltan olla. Ehkä. Tämä mieli tänään, huomenna taas toinen.

Tyydeli ja piipi 8+3
 
Moikka

Pikkuyllärille tsemppiä viime metreihin! Mulla meni esikoisen kanssa 40+6 ennen kuin käynnistettiin ja pitkät oli noi kuusi päivää. Jotenkin siihen 40+0 asti malttoi mutta sitten iski kärsimättömyys että tulisi jo. Tulihan hän sitten :).

Kotirintamalla onneksi taas sopuisaa ja rauhaisaa. Sovittiin ja juteltiin ja varmaan olikin osin hormoniperäistä, mutta on tätä kommunikaatiovaikeutta aina aika ajoin ja ollut jo pitkään. Vaan eiköhän aika monella liene....

Tyydeli: hienoa jos olet saanut uuden asenteen päälle! Raskaana kunnes toisin todistetaan, tämä pitäisi itsekin muistaa. Mulla on ultra myös toukokuun alussa, mutta olen jo ehtinyt ajatella, että pitäisikö käydä jossain vielä tsekkaamassa kun tää oireettomuus on niin piinaavaa. Siis mulla ei tosiaan ole mitään oireita, paitsi tää pömpötys. Ei vähäisintäkään kuvotusta ja unikin maistuu paremmin kuin plussan jälkeen. Tuosta on helppo vetää johtopäätös, että apua nyt on ei ole enää elämään vatsassa, mutta ei voi tietää. Toivon todella että neuvolassa voitaisiin jo tällä viikolla kuunnella sydänäänet ja ne kuuluisi! Joten Jimima tajuan tosin hyvin tunnelmasi, oireettomuus voi olla tosi keljua. Kovasti peukkuja keskiviikon ultraan! Tulethan heti kertomaan ne hyvät uutiset meille ;)

Mulla on yhdet suuret juhlat tiedossa, ystävän karonkka ja nyt vähän stressaa mitä siellä tarjotaan syötäväksi. Kiusallista jos tulee jotain 'graavilohi, raaka pihvi, juustokakku' -linjastoa. Toisaalta en halua vielä ystävällekään kertoa. Yleisesti mä olen kyllä ollut vähän rennompi syötävien suhteen kuin esikoisen kohdalla, en esim. jaksa aina jossain lounasbuffeteissa tarkistella mitä missäkin on, mutta en nyt ehdoin tahdoin haluaisi mitään selkeästi riskaabelia syödä, kuten graavikalaa, jota on musta aika usein tollaisissa menuissa ravintoloissa.

Tuulis ja pikkuinen 9+2 (kait)
 
Huomenta! :wave:

Tyydeli, mahtavaa, että olet onnistunut ottamaan tuollaisen uuden asenteen. Toi on oikeasti hienoa!

Tuuliannaliina, kiva että olette saanet miehesi kanssa sovittua asiat. Tuo kommunikointi ei ole aina niin helppoa. Siinä asiassa huomaa usein että miehet ja naiset ovat kuin eri planeetoilta. Meillä minua asiat jää helposti vaivaamaan ja haluaisin keskustella niistä, kun taas mies unohtaa asiat samantien. Välillä saankin uuden riidan aikaiseksi sillä, että "on pakko" ottaa asia uudestaan puheeksi, kun se on jäänyt vaivaamaan. Välillä tuntuu, että olisinpa sellainen kuin mieheni enkä jäisi märehtimään asioita, mutta aina se ei vain onnistu. Mies taas ei tykkää ollenkaan "kaivella vanhoja", varsinkaan jos hän on ollut vähänkään väärässä kyseisessä asiassa. :kieh: Niissä tapauksissa tulee usein uusi riita, jos kuitenkin otan asian uudestaan puheeksi, mies kun ei aina oikein myönnä olleensa väärässä (miesten ego kai... :rolleyes:). Vuosien varrella minäkin olen kuitenkin oppinut relaamaan vähän enemmän ja usein onnistun unohtamaan asian hokemalla omassa päässäni, että "anna olla, tiedät itse olevasi oikeassa". Joskus tietysti joutuu huomaamaan, ettei se oma kanta välttämättä olekaan se ainoa oikea ja näkemään myös sen toisen näkökulman. Mutta välillä meilläkin kyllä tarvittaisiin enemmän kommunikointia, on varmasti hyvin yleistä parisuhteissa. Nyt kun on (toivottavasti) nämä hormoonitkin pelissä, niin huomaa että itseäni saattaa ärsyttää joku pikkuasia, josta ei muuten välittäisi ollenkaan.

Omaa napaa: oireettomana odottelen sitä tämänpäiväistä ultraa. Kuvittelen olevani varautunut huonoihin uutisiin ja toivon todellakin, että osaan siinä tapauksessa hillitä itseni, sillä meillä ei ole mitään lastenvahtia ja joudumme tuomaan esikoisen mukaan. Olen tällä hetkellä niin turta, että ainakin kuvittelen osaavani ottaa huonot uutiset vastaan jotenkin rauhallisesti, mutta senhän sitten näkee (toivottavasti ei tarvitse). Tietysti toivon parasta, mutta jotenkin olen niin vakuuttunut siitä, että huonosti käy, kun ei ole juuri mitään oireita eikä juurikaan edes turvotusta. Toivon niin, että olisin väärässä.

Nyt pitäisi sitten osata keskittyä töihin. Reilun 7 tunnin kuluttua tiedän sitten, onko meillä mahdollisuutta vauvaan tänä vuonna vai ei. : /
 
Huomenta. Valitettavasti en pääse nyt kertomaan hyviä ultrauutisia. :( Eilisessä ultrassa todettiin, että alkio vastasi vain viikkoja 6+1 eikä sykettä näkynyt. :'( Viikkoja olisi siis eilen pitänyt olla kuukautisten mukaan 7+2 tai oletetun ovulaation mukaan jopa 7+6 (ovis tapahtui tässä kierrossa aikaisin). Eipä siis tulekaan meille vauvaa tänä vuonna. :'(

Olen tällä hetkellä aivan turta. Eilen tuli itkettyä monta kertaa, vaikka yritin hillitä itseäni, ettei esikoinen pelästyisi. Nytkin itkettää, mutta samalla en oikein jaksaisi enää itkeä. Lääkäri, joka oli aivan ihana ja tosi empaattinen (ultrasi muuten myös esikoisemme rv30 :heart:), laittoi sähköisen lähetteen Kättärille ja tänään mun pitäisi soittaa sinne iltapäivällä ja kuulla miten tässä nyt edetään. Oletan ja toivon, ettei mitään tapahdu ennen pääsiäistä, sillä esikoinen on niin odottanut reissua vanhempieni luokse enkä haluaisi tuottaa hänelle pettymystä. Kohdunsuuni oli tiukasti kiinni eikä mitään vuotoja tai kipuja ole ollut, joten kroppani ei ilmeisesti ole tilannetta vielä tajunnut. Pelottaa, kun ei tiedä mitä odottaa. Nettikin on täynnä kauhutarinoita lääkkeellisestä tyhjennyksestä (joka minulla on ilmeisesti edessä), mutta onneksi myös myönteisiä kokemuksia (tai niin myönteisiä, kun tuollainen asia nyt voi olla : /).

Olin täälläkin hokenut epäluulojani tätä raskautta kohtaan, mutta tuli tuo silti shokkina. Jännitin ihan hulluna, mutta sisimmissäni uskoin kuitenkin, että kaikki olisi hyvin. Sitten alkoi ultraus ja lääkäri käänteli pitkään laitetta ja sääteli näyttöä eikä sanonut mitään. Ensin ajattelin, ettei siellä näy mitään, mutta sitten näkyi, mutta lääkäri oli edelleen hiljaa. Sitten hän sanoi, että "tuossa on raskaus" ja "tuo on ruskiaispussi" ja että "raskaus on oikeassa paikassa eli kohdussa". Sitten kyseli uudestaan kuukautisten alkamispäivää ja hetken ehdin jo toivoa, että raskaus olisikin pidemmällä kuin luulin, mutta palauduin nopeasti maan pinnalle, kun lääkäri totesi, että se vastaa 6+1. Silloin jo tiesin, että se oli siinä. :( Sitten lääkäri totesi että myöskään sykettä ei näy. Tässä vaiheessa olin vielä aika rauhallinen, vaikka aloin jotenkin tärisemään. Sain pukea päälle ja sitten lääkäri katsoi sellaista kiekkoa, mistä voi laskea raskauden keston ja joutui sitten toteamaan, että huonolta näyttää. Itku tuli mulla vasta käynnin lopussa, kun yhtäkkiä padot vain avautuivat ja tajusin lopullisesti että tämä raskaus ei enää jatku. Lääkäri kehotti yrittämään uudestaan yksien kuukautisten jälkeen.

Nyt istun kotona yksin (olin onneksi sopinut etätyöpäivästä jo kauan sitten, ei ultran takia, vaan ihan "perhelogistisista" syistä) ja pitäisi muka tehdä töitä. En tiedä, voi olla, että se vielä onnistuukin, ehkä se voi olla jollain tapaa jopa terapeuttista ajatella jotain ihan muuta. Tai sitten tartun kohta imuriin ja raivosiivoan koko kämpän.

Mietin, että tiesinkö mä kuitenkin jollain tasolla, että tämä raskaus ei jatku... En missään vaiheessa osannut muodostaa mitään "suhdetta" tuohon vauvanalkuun, vaan tuntui koko ajan, että tämä on vain sellainen "tila", missä kroppani on. Kolme viikkoa ja yhden päivän sain olla tietoisesti raskaana. Siinä ajassa ehti jo epäilyksistäni huolimatta iloita asiasta ja ajoittain jopa miettiä tulevaisuutta. Todellisuudessa alkio ei ole ollut juonessa mukana yli puoleentoista viikkoon. :'( Hassua jotenkin, miten sitä toisaalta tiedostaa ja ymmärtää, että keskenmenot ovat hyvin yleisiä ja että sellainen voi aivan hyvin osua omalle kohdalle, silti jotenkin tuntui, että sellaista tapahtuu muille eikä itselle. Pyh! Nyt olen viisaampi.

Toivon, että mies jaksaa olla tässä nyt tukenani. Häntäkin tietysti harmittaa, mutta onhan se kuitenkin erilainen kokemus naiselle. Mies katsoo asian niin, että luonto hoiti pois alkion, josta ei olisi ollut elämään ja näinhän se on. Yritän muistaa tämän itsekin. Parempihan se on että se tulee itsestään pois jo tässä vaiheessa eikä vasta myöhemmin tai että joutuisi itse päätöksen tekemään jonkun ikävän löydöksen takia. Ja hyvä, että oli kuitenkin kohdun sisällä tuo raskaus. Mutta sattuu tämä silti. Ja tunnen niin suurta epätoivoa ja myös katkeruutta, kun ajattelen, että 1 v 2 kk yritettiin tätä raskautta eikä se kuitenkaan tämän pidemmälle kantanut. Aika rankkaa on kyllä, jos taas kestää yli vuoden ennen kun tärppää uudestaan, jos yleensäkään enää tärppää. :( Ehdin jo olla niin iloinen siitä, ettei tarvinnut enää heilutella peittoa kalenteri kädessä, mutta taas se on sitten edessä. : / Nyt vain toivon, että saisin hoidettua tämän epäonnistuneen raskauden pois mahdollisimman helposti ja kivuttomasti ja että kuukautiskierto lähtisi heti toimimaan uudestaan, niin että saisimme aloittaa uuden yrityksen. Minähän en nimittäin luovuta!

Osaako kukaan sanoa, miten kiire tällaisella tyhjennyksellä on? Lääkäri sanoi, että voi mennä viikkoja ennen kun se lähtee itsestään tulemaan ulos, eli siinä mielessä luulisi että voin rauhallisin mielin odottaa pääsiäisen yli?! Haluaisin ehdottomasti välttää esikoisen kauan kaivatun pääsiäisreissun pilaamista, jos vain mahdollista. Noh, täytyy soittaa sinne sairaalaan iltapäivällä ja kuulla mitä sanovat. Olisi kiva, jos joku haluaisi jakaa omia kokemuksiaan vastaavasta tilanteesta kanssani (vaikkapa privana).

Että tällaista. Kyllä on mieli maassa, ei voi muuta sanoa. Toivotan teille kaikille kuitenkin hyvää kiirastorstaita! Toivottavasti en masentanut ketään tai tuonut huonoja muistoja mieleen tällä kirjoituksellani. Tuntui vain, että oli pakko purkautua. Kiitos ja anteeksi.
 
Jimina, voimia ja suuri halaus! Kaksi vuotta sitten olin samanlaisessa tilaneessa ennen joulua. Aivan samanlainen tilanne, ei sitä unohda.

Mutta kysymykseesi, niin ei siinä pidetty mitään kiirettä. Viikonlopun jälkeen menin
vasta naistentautien poliklinikalle ja sain tyhjennyslääkkeet. Vielä kerran, voimia suruun.

En tiedä auttaako, mutta meillä kävi noin kaksi kertaa peräkkäin (toisella kertaa ehdittiin nähdä jo sykekin ennen kuin alkio lopetti kasvamisensa) mutta sitten
raskaus meni onnellisesti loppuun. Toivonsäteitä :heart:
 
Heippa

Jimina: todella suuret pahoittelut ja kovasti voimia! :heart: Tosi tosi ikäviä uutisia ja arvelen tietäväni miltä sinusta tuntuu, itselläni on myös, kuten Lumettomalla, käynyt noin kaksi kertaa, että ultrassa näkyi liian pieni, sykkeetön alkio. Ekalla kerralla oli alkanut jo tuhrutella enkä ottanut tarjottuja lääkkeitä (lääkärin luvalla jätin siis ottamatta), tokalla kerralla otin. Kannattaa varautua päivän parin sairaslomaan, itselläni ainakin kivut olivat aikamoiset, vastaa kipeitä supistuksia (joita siis ovatkin). Mulla kävi kyllä niin, että lääke alkoi vaikuttamaan vasta 2vrk päästä, vaikka ohjeissa luki jotain ihan muuta. Eli kaksi päivää että vuoto alkoi, sitten aika rytinällä. Olin ottanut Kätilöopistolta saamani vahvan kipulääkkeet tyhjennyslääkkeen yhteydessä, eli siitä ei ollut mitään apua. Neuvoisin, että säästä kipulääke siihen kun kipu alkaa. En tiedä kuinka yleistä että vuodon alkaminen viivästyy noin paljon.

Lohdun sanana voi sanoa, että keskenmenon jälkeen uusi raskaus alkaa kuulemma monesti pian. Kroppa on ikäänkuin valmis raskaustilaan. Joten yritä olla huolimatta siitä, että menisi kovin pitkään ennen kuin tärppää uudestaan. Itselläni tärppäsi kait kolmannella yrityskierrolla kkm jälkeen. Aika monet eivät odota edes yksiä kuukautisia, mutta joku riski siihen sisältynee, eli ehkä kannattaa odottaa.

Mikäli tyhjennyslääkkeitä ei ota eikä alkio tule itsestään piakkoin, siinä on tulehdusriski. Näin lääkäri aiknakin minulle sanoi, mutta kun alkio on menehtynyt kohdallasi vasta n. viikko sitten tuskin mitään hätää. Mulla oli menehtynyt useampia viikkoja aiemmin.

Kovasti voimia! Ja toivottavsti palaat tosi pian tähän ketjuun ;).

Omaa napaa: eka neuvolakäynti takana, oli oikein mukava vanhempi rouva, kun en halunnut sille omalle tyttöselle. EN ole vieläkään saanut osastonhoitajaa kiinni, että saisin sovittua vaihdon. Kerroin huolestani, kun ei ole ensimmäistäkään oiretta ja hän sanoi, että jos haluan, voidaan yrittää kuunnella sydänääniä, mutta on kuulemma vaan pieni mahis, että kuuluu näillä viikoilla. Kuunneltiin ja sekunnissa kuului pumpumpumpum! Ah, onnea ja helposta! :heart: Aion nyt yrittää parhaani mukaan alkaa nauttia tästä oireettomasta raskaudesta!!! Onhan se vähän kiittämätöntä, ettei osaa iloita kun ei mikään kremppaa, eikä ole yhtään huono olo tms. Mutta on tämä silti musta vähän outoa, jos en tietäisi olevani raskaana, en sitä mistään hoksaisi. Jos me ei oltaisi yritetty kakkosta, tuskin olisi mitään testejäkään alkanut tekemään, kun kiertokin heitteli aika tavalla.

Mitäs muille kuuluu? Joko pikkuylläri on päässyt tositoimiin? No, ei varmaan täällä kirjoittelisi, jos on ;).

Iloista pääsiäistä kaikille!
 
Jimima pahoittelut tilanteestasi ja kovasti voimia.

Myös mulla oli samanlainen tilanne reilu vuosi sitten. Ultrassa löytyi alkio, joka oli pienempi kuin olisi pitänyt olla eikä sykettä. Mulla tehtiin kuitenkin uusintaultra viikon päästä, tilanne oli sama. Sitten vielä odotettiin viikko, että jos tulisi itsekseen ulos, joka on siis parempi kuin että lääkkeillä tyhjennettäisiin. Ei ollut mitään kipuja eikä vuotoakaan tullut, joten sain tyhjennyslääkkeet kotiin. Kivut oli kyllä kovat, kuten Tuulis tuossa jo mainitsikin. Mun tapauksessa kävi vielä sellainen virhe, että en saanut niitä kovia kipulääkkeitä ollenkaan, ainoastaan buranaa ja panadolia. Jälkikäteen siis kätilöltä kuulin, että olisi pitänyt saada vahvempia kipulääkkeitä. Mulla sen raskausmateriaalin ulostulo kesti n. 14 tuntia ja kun se lopulta tuli ulos, kivutkin loppuivat melkein välittömästi. Raskainta tässä kaikessa oli kuitenkin se, että reilun viikon tiesi kantavansa kohdussaan sitä pientä, jonka ei enää elä. Eli itse olisin ainakin toivonut mahdollisimman pikaista tyhjennystä tilanteen selvittyä, henkisesti se reilu viikko oli tosi raskas. Voimia sinulle kovasti toivotan.

Tuulis onnittelut sykkeestä!

Täällä ei mitään uutta, välillä on oiretta ja välillä vähemmän. Parina aamuna heti herätessä on ollut aikamoista ällötystä. Luulin niiden ällötysten jo loppuneen, kun ei pariin viikkoon ole ollut. Väsymys kuitenkin on ja pysyy, aina vaan tekisi mieli hiukan ummistaa silmiä, kun vähänkin on mahdollista.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Iines 11+2

muoks. Jimima halutessasi voit laittaa mulle privaa.
 
Viimeksi muokattu:
Voi kuinka surullisia uutisia, Jimima. Otan osaa. :(

Tuo on se suurin pelkoni, kun ei se minunkaan varhaisultra ihan nappiin mennyt. Tammikuussa raskauteni keskeytyi rv7. Alkio ei vastannut kokoa, eikä sykettä näkynyt. Tuhrua oli jo tullut, siksi ultraan ryntäsin. Samana iltana alkoi vuoto. Taisi olla torstai. Menin vasta maanantaina kättärille, kun ei vuotanut "tarpeeksi". Sain lääkkeet, jotka eivät minulle vaikuttaneet juuri mitenkään. Vatsa möyrysi, ei muuta. EI siis kipuja, ei tulvivaa vuotoa, ei supistuksia. Vuosin kuitenkin kaiken pois, sellaisella menkkamaisella tahdilla. Kävin vielä uudestaan kättärillä, kun mielestäni en vieläkään vuotanut tarpeeksi. Kaikki kuitenkin tuli ulos.

Mulla oli välissä yhdet menkat, ja sitten raskauduin uudestaan. (tosin raivoisalla oviksen metsästyksellä....) Ja vuoden yrityshän meilläkin ensin oli.

Eli on totta, että km/kkm.n jälkeen raskautuu helposti uudestaan. Ja niinhän se valitettavasti on, että ei meidän ikäisten munasolut ihan priimaa enää ole. Joten itselle se ensimmäinen km ei ollut niin paha paikka, henkisesti. Ennemminkin työläs, noin muuten.

Mitään faktaa minulla ei ole sanoa, mutta en usko että on mitään esteitä lähteä pääsiäislomalle, mikäli vain itse kykenet lomalle lähteä.

Ja on totta, että kun nyt anyway raskauduit, on sulla loistava mahdollisuus raskautua heti pian uudestaan!

Voimia Sinulle!
Ja privaa saa minullekin laittaa, jos kaipaat jotakuta jonka kanssa asiasta keskustella. Itsellä oli tammikuussa yksi hyvä ystävä, joka sattumalta koki kaiken saman samaan aikaan.

Tyydeli
 

Yhteistyössä