Hystis täällä taustalla, olkkarin nurkkatuolissa toivottelee hyvää iltaa (tai yöhän nyt jo on) teille ihanaiset virtuaaliystävän :heart:.
Paljon on ehtinyt parissa viikossa tapahtua, niin täällä teillä kuin mullakin. Mur-mur ainakin oireita odottelee ja kuulostelee - kunpa nyt vihdoin napsahtaisi sulle se kovasti toivottu iltatähti! Mafinkalla on ovisaika ja pian pääset kullan kainaloon joka yöksi, niin talletuksetkin hoituu aina oikeaan aikaan. Tulispa teille nyt se ylläri pian :flower:! Pikkutirrin tulevat talletukset on ajoitettu hyvin.... joten toivon että sulla on pian pullat uunissa :heart: (mistähän sekin sanonta oikein tulee?). Putunen on Mafinkan lailla panemassa hynttyyt yhteen ukkelikukkelin kanssa, ihanaa. Onnea hirmuisesti, ihuna juttu
! Ja vielä ihanampaa on, kun voitte varmistaa simppojen saannin milloin tahansa haluatte ja tarviitte ! Oliivittarella on kädet ja sylit täynnä lapsia, mutta aina löytyy tilaa vielä yhdelle . Sitä kovasti sinulle toivon. Kuten myös kaikille teille täällä - joko sitä ihan ekaa tai vaikka kymmenettä ! Ja tervetuloa kaikille uusille, Salme71 ja Mindy, vallan oikeaan paikkaan, kodikkaaseen ja lämminhenkiseen olkkariimme olette eksyneet !
ON Jos kuulkaa asiat alkaa mennä päin prinkkalaa, niin mulla sitten ne meneekin ja loppua ei tunnu näkyvän. Mister Murphy lakipykälineen on rakastunut muhun niin, ettei jätä rauhaan ollenkaan.
Tänään torstaina olis virallinen testipäivä (pp14 tai jotain), mutta testasin jo nyt aamulla (keskiviikkona): negaakin negampi. Lopetin Luget ja Progynovat (joku estrogeeni se kai on, en muista) siihen paikkaan ja tätiä odottelen tulevaksi muutaman päivän sisään. Että se siitäkin pakkasukosta sitten.
Oon täällä jossain maailman kolkassa ypöyksin (ja yksinäisenä) ja sitä fiilistä vahvistaa se, että polvi känkkää niin, etten pysty kilometriä pitempään päivässä kävelemään, enkä öisin saa nukuttua kun särkee, joten väsyttää ja itkettää vaan aamusta iltaan. En siis pysty kävelemään, tanssimisesta nyt puhumattakaan.
Asiat alkoi mennä huonosti ekasta päivästä lähtien, ja kaikki mitä olin suunnitellut tekeväni, meni mönkään. Ekan viikon majoitukseni oli yhden paikallisen ihmisen kodissa, jossa mun huone oli noin viis neliötä ja ikkunasta näkyi talon seinä metrin päässä vastapäätä ja molemmilla sivuilla. Ei internettiä, viides kerros eikä hissiä...Voitte ehkä koittaa kuvitella kuinka oli päähän potkittu, huijattu ja erittäin eristäytynyt olo. Nykyaikana kun kaikki käytännönkin asiat tapahtuu netissä ja kun sitä ei ole, on ihminen aika avuton. Jouduin sitten ramppaamaan koivellani ympäri kaupunkia ensin internet-kahviloissa ja sitten juoksin erilaisia majoitusia katsomassa (oli jos jonkin sorttista). Ja nyt on polvi sitten ihan paskana!
Portaat, ikkunaton ja internetitön huone ja ne kaikenlaiset kummalliset luukut mitä kävin katsomassa alkoi ahdistaa siinä määrin, että tulin hotelliin, ostin vahvimpia särkylääkkeitä mitä löytyi (tähän asti oon syöny vaan Panadolia, mutta ne ei oo auttaneet yhtään), jotta oon voinut lepuuttaa jalkaa voiden samalla surffailla netissä. Pääsiäisen jälkeen vaihdan todennäköisesti kaupunkia, jos vaikka löytyis joku...(ja nyt en puhu miehestä).
Vähän yli viikko sitten tänne lähtiessäni olin varmaan jossain elämänmuutoksen ja koiran menettämisen jälkeisessä shokkitilassa, että unohdin olevani 43-vuotias enkä 19 vuotias nuori ja terve, joka ihan tyytyväisenä ja vailla odotuksia, kriteereitä, vaatimuksia ja toiveita matkusteli päämäärättömästi ympäri maailmaa, ihan vain nauttien vapaudesta ja uusista asioista ja ihmisistä. Nyt, kaikkien vaikeuksien keskellä kaipuu omaan kotiin ja koiraan on kasvanut niin suunnattomaksi, että luultavasti alan toteuttaa plan k:tä (oon jo kokeillut ja huonoiksi havainnut ainakin planit a-j, joten seuraava on sitten k). Kodittomana, koirattomana, lähes liikuntakyvyttömänä, yksinäisenä, lapsettomana, työttömänä, (miehettömänä) ja tarpeettomana on kuulkaa vähän surkiaa. Anteeksi valitusvirteni ja omanapaisuuteni :ashamed:.
Nyt on aika yrittää nukkumista. Tuun taas kurkkimaan ja kirjoitan jahka ehdin ja jaksan.. (energiataso on jatkuvasti miinuksella. Anteeksi kun en nyt kommentoi teidän juttuja, vaan vaan puran omaa oloa.)
Kurjuustilanteestani huolimatta vilpittömästi toivon teille aurinkoa sydämiinne ja plussia testitikkuihinne :heart:! Ootte upeita ihania tärkeitä naisia kaikki!
Ottis Halit sulle sinne lämpimään :hug:!
Paljon on ehtinyt parissa viikossa tapahtua, niin täällä teillä kuin mullakin. Mur-mur ainakin oireita odottelee ja kuulostelee - kunpa nyt vihdoin napsahtaisi sulle se kovasti toivottu iltatähti! Mafinkalla on ovisaika ja pian pääset kullan kainaloon joka yöksi, niin talletuksetkin hoituu aina oikeaan aikaan. Tulispa teille nyt se ylläri pian :flower:! Pikkutirrin tulevat talletukset on ajoitettu hyvin.... joten toivon että sulla on pian pullat uunissa :heart: (mistähän sekin sanonta oikein tulee?). Putunen on Mafinkan lailla panemassa hynttyyt yhteen ukkelikukkelin kanssa, ihanaa. Onnea hirmuisesti, ihuna juttu
! Ja vielä ihanampaa on, kun voitte varmistaa simppojen saannin milloin tahansa haluatte ja tarviitte ! Oliivittarella on kädet ja sylit täynnä lapsia, mutta aina löytyy tilaa vielä yhdelle . Sitä kovasti sinulle toivon. Kuten myös kaikille teille täällä - joko sitä ihan ekaa tai vaikka kymmenettä ! Ja tervetuloa kaikille uusille, Salme71 ja Mindy, vallan oikeaan paikkaan, kodikkaaseen ja lämminhenkiseen olkkariimme olette eksyneet !ON Jos kuulkaa asiat alkaa mennä päin prinkkalaa, niin mulla sitten ne meneekin ja loppua ei tunnu näkyvän. Mister Murphy lakipykälineen on rakastunut muhun niin, ettei jätä rauhaan ollenkaan
. Tänään torstaina olis virallinen testipäivä (pp14 tai jotain), mutta testasin jo nyt aamulla (keskiviikkona): negaakin negampi. Lopetin Luget ja Progynovat (joku estrogeeni se kai on, en muista) siihen paikkaan ja tätiä odottelen tulevaksi muutaman päivän sisään. Että se siitäkin pakkasukosta sitten.
Oon täällä jossain maailman kolkassa ypöyksin (ja yksinäisenä) ja sitä fiilistä vahvistaa se, että polvi känkkää niin, etten pysty kilometriä pitempään päivässä kävelemään, enkä öisin saa nukuttua kun särkee, joten väsyttää ja itkettää vaan aamusta iltaan. En siis pysty kävelemään, tanssimisesta nyt puhumattakaan.
Asiat alkoi mennä huonosti ekasta päivästä lähtien, ja kaikki mitä olin suunnitellut tekeväni, meni mönkään. Ekan viikon majoitukseni oli yhden paikallisen ihmisen kodissa, jossa mun huone oli noin viis neliötä ja ikkunasta näkyi talon seinä metrin päässä vastapäätä ja molemmilla sivuilla. Ei internettiä, viides kerros eikä hissiä...Voitte ehkä koittaa kuvitella kuinka oli päähän potkittu, huijattu ja erittäin eristäytynyt olo. Nykyaikana kun kaikki käytännönkin asiat tapahtuu netissä ja kun sitä ei ole, on ihminen aika avuton. Jouduin sitten ramppaamaan koivellani ympäri kaupunkia ensin internet-kahviloissa ja sitten juoksin erilaisia majoitusia katsomassa (oli jos jonkin sorttista). Ja nyt on polvi sitten ihan paskana!
Portaat, ikkunaton ja internetitön huone ja ne kaikenlaiset kummalliset luukut mitä kävin katsomassa alkoi ahdistaa siinä määrin, että tulin hotelliin, ostin vahvimpia särkylääkkeitä mitä löytyi (tähän asti oon syöny vaan Panadolia, mutta ne ei oo auttaneet yhtään), jotta oon voinut lepuuttaa jalkaa voiden samalla surffailla netissä. Pääsiäisen jälkeen vaihdan todennäköisesti kaupunkia, jos vaikka löytyis joku...(ja nyt en puhu miehestä).
Vähän yli viikko sitten tänne lähtiessäni olin varmaan jossain elämänmuutoksen ja koiran menettämisen jälkeisessä shokkitilassa, että unohdin olevani 43-vuotias enkä 19 vuotias nuori ja terve, joka ihan tyytyväisenä ja vailla odotuksia, kriteereitä, vaatimuksia ja toiveita matkusteli päämäärättömästi ympäri maailmaa, ihan vain nauttien vapaudesta ja uusista asioista ja ihmisistä. Nyt, kaikkien vaikeuksien keskellä kaipuu omaan kotiin ja koiraan on kasvanut niin suunnattomaksi, että luultavasti alan toteuttaa plan k:tä (oon jo kokeillut ja huonoiksi havainnut ainakin planit a-j, joten seuraava on sitten k). Kodittomana, koirattomana, lähes liikuntakyvyttömänä, yksinäisenä, lapsettomana, työttömänä, (miehettömänä) ja tarpeettomana on kuulkaa vähän surkiaa
. Anteeksi valitusvirteni ja omanapaisuuteni :ashamed:. Nyt on aika yrittää nukkumista. Tuun taas kurkkimaan ja kirjoitan jahka ehdin ja jaksan.. (energiataso on jatkuvasti miinuksella. Anteeksi kun en nyt kommentoi teidän juttuja, vaan vaan puran omaa oloa.)
Kurjuustilanteestani huolimatta vilpittömästi toivon teille aurinkoa sydämiinne ja plussia testitikkuihinne
:heart:! Ootte upeita ihania tärkeitä naisia kaikki!Ottis Halit sulle sinne lämpimään :hug:!
Viimeksi muokattu:
