4veen uhmaikä mitä voi tehdä

Hei
Meilä on tolla 4veellä hirveä uhmaikä eli poika on. Ei usko mitään huutaa ja raivoo kaikesta. Jos kieltää jostakin se suuuttu mitään ei usko mitään. Huutaa aamusta iltaan melkein koko aika. Ollaan kokeiltu jäähypenkkiä ei auta yhtään kanssa huutaa sieläki.
Toinen lapsi syntyi tammikuussa en tiä johtuuko siitä toi käytös mustasukkainenkin voi olla. Neuvolasta olen kysynyt apua sanoi vaan sielä ei kirjaa hällä ole mulee antta.
Jos jollain olisi hyviä neuvoja tai jotain mitä voisi tehä kertokaa tännne kohta ite sekasin. Poika ei niinku usko kumpaakaan vanhempaa eli ei ole musta kii vaikka päivät lasten kanssa olen.
 
Tulee mieleen, onko poika ylipäätänsä tyytyväinen? Mikä on päiväohjelma? Oliko ennen tarhassa? Viihtyikö siellä? Joutuiko pois kokonaan, kun sisarus syntyi? Auttaisiko jos kävisi osapäiväisesti esim. kolmea päivänä viikossa siellä? Olisi jotain omaa ja kivaa ja mihin on tottunut. Vauvan kanssa olo kotona voi olla noin isosta jo tylsää. Mustasukkaisuutta voi purkaa kunnolla kirjan muodossa esim. Äiti rakastaa aina. Se on erittäin hyvä kirja ja tosi suora. Pikkusisaruksesn aiheuttamasta mustasukkaisuudesta puhutaan suoraan esim. halutaan lähettää vauva kiinaan. Saako isoveli kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa? Tehkää ainakin kaksi kertaa viikossa jotain yhdessä. Kiukuttelu vähenee varmasti huomattavasti. Antakaa positiivista palautetta, kehukaa pienestäkin, halikaa, silittäkää. Ottakaa mukaan vauvan hoitoon. Noin iso osaa jo paljo. Kehukaa, että äidin reipas apulainen. Kun vauva nukkuu tehkää isojen juttuja; pelatkaa lautapelejä, askarrelkaa, leipokaa, lukekaa ja muista sanoa, että vauva on näihin liian pieni,ressukka, kun on niin pikkuinen. Ja ulkoilkaa tarpeeksi; vauva vaunuihin ja puistoon. Isoveli voi kiukutella, jos ei saa purkaa höyryjä ulkona tarpeeksi.
Tsemppiä!
 
Ihan tavalliset rutiinit meil on aamupv ulkona, syömiset, päivä lepäämiset, leikkimiset, iltapv ulos kanssa. Ku vauva nukkuu mä yleensä touhuan pojan pelaan,piirrän, askarella välillä,luetaan kirjojayms. Omasta mielestä huomioin poikaa ja on kyllä ollut apuna vauvan kanssa.
poika on hoidossa 10pv kuussa on ollut sielä tyytyväinen ja välillä tekee pahojansa. On sieläki ollut kiukkuamista.
 
Asenteen muutos auttaa eniten. Eli äidin asenteen muutos. Lapsi on ihana, vaikka kiukkuaa. Lapsen kuuluu kiukuta ja kenellekäs muille kuin vanhemmille. Ja toki sisaruksen syntyminen on iso muutos lapselle. Läskiahmatilla olikin hyviä vinkkejä. me aikuiset ei oikein aina osata asettua lapsen tasolle vaan mietitän kaikkea aikuisen vinkkelistä. Sisaruksen syntymää on verrattu siihen, että puoliso ottaisi toisen miehen/vaimon ja sanoisi entiselle, että koetapa nyt olla kiltisti, vaikka vietän yli puolet ajastani tämän uuden kanssa...Älä etsi varsinaista syytä kiukkuamiseen vaan etsi hyviä puolia lapsesta ja keskity niihin. Ajan myötä kiukkukausi menee ohitse. Meilläkin tulee ja menee kiukkuamisia, mutta paras keino kiukkuajaan on se rakkauden ja positiivisen huomion osoittaminen. Mitä enempi möykkää sen enempi tarvitsee hellimistä.
 
Meidän aikaisemmin rauhallinen poikamme (3v9kk) muuttui muutamassa viikossa todella paljon. Ennen sai raivareita lähinnä väsyneenä ja pelkästään kotioloissa. Nykyään saa uhmakohtauksia missä ja milloin vain: kaupassa, kylässä, kadulla... kaikki vieraskoreus on poissa. Poika on usein tottelematon ja keksii jatkuvasti uusia tapoja koetella vanhempiensa (varsinkin äidin) hermoja. Hänellä ei ole pikkusisaruksia eikä muitakaan elämänmuutoksia ole viime aikoina ollut, joten oletan että kyse on tavallisesta 4-vuotisuhmasta. Pojan perhepäivähoitaja oli samaa mieltä. Hyviä neuvoja mulla ei valitettavasti ole antaa. Olen vain yrittänyt olla mahd. jämäkkä ja kärsivällinen...vaihtelevalla menestyksellä. Mutta kohtalotovereita sinulla on, joten sikäli voit olla huoleti!
 

Yhteistyössä