Äääh, suhdekiemuroita ja ahdistusta!

Mistäköhän sitä alkaisi?

Ollaan oltu mun avopuolison kanssa yhdessä vajaa 3v, viimeaikoina ollaan puhuttu lapsista ja ollaan annettu mahdollisuus tulla jos on tullakseen. Mies tätä ehkä enempi haluaa, toki itsekin haluan lapsia ja iloinen lapsesta olisin.
Mutta mutta, kun ongelma on sellainen että mä luulen että olen rakastunut toiseen. Mun nykyinen mieheni on ihana, meillä menee hyvin ja hänestä tulisi varmasti loistava aviomies ja isä. Mutta kun hän ei ole "se".

Tämä toinen, on nuoruudenystävä jota aina satunnaisesti nään. Meillä on aina ollut tietty erikoinen "yhteys", ollaan nuorempina oltu muutamia kertoja yhdessä jne.
Hänen kanssaan on ongelmana se, että on tällä hetkellä kiinni unelmassaan, jossain jota on aina halunnut ja nyt siinä saavuttanut suuren suosion. Parisuhde ei oikein sopisi tällä hetkellä kuvioon, enkö edes halua että mun takiani luopuisi mistään. Tiedän että tää on tärkeää hänelle. Ollaan nyt viimeaikoina nähdessämme puhuttu siitä, jos kaikki olisikin mennyt erilailla, mitä olisimme silloin? En nyt ole suoraan ikinä hänelle kertonut että mun tunteet on näinkin vahvoja, en halua saattaa siihen tilanteeseen että joutuisi "valitsemaan" ja toisaalta mietin että luuleko sitten että mun kiinnostus johtuu siitä mitä hän nyt on. En kyllä oikeastaan tuohon usko, koska kuitenkin tunnemme jo vuosien takaa.

Meillä voisi olla mahdollisuus joskus, vuosien päästä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Nykyisessä suhteessa kuitenkin kaikki hyvin, pitäisikö vain unohtaa? Ja elää tätä elämää ja suhdetta nyt? Mutta toisaalta, mitä jos tää "ihastuminen" ei menekään ohi? Enhän mä voi tähän tilanteeseen tehdä vauvaa?

Mä en tiiä mitä tehdä! Molemmat miehet hyviä, erilaisia kyllä. Tää on ihan perseestä, ja mä en oo ees mikään teini enää! Ikää kuitenkin lähemmäs 30v.

 

Vaikea sanoa, vaikuttaa siltä että sulla on oikeita tunteita tuota toista kohtaan, mutta kannaatko niiden takia luopua toimivasta suhteesta. Mitä jos se ei sitten joskus kuitenkaan toimi? Ehkä kannattaa vaan hetki odottaa, ja siirtää niitä vauvanteko ajatuksia pidemmälle?

 

No onko tällä toisella miehellä sua kohtaan tunteita?

 

pidä ehkäisy kunnossa ja mieti rauhassa.

 

No onko tällä toisella miehellä sua kohtaan tunteita?

No en tiedä onko romanttisia, soitellaan usein. Kyselee kuulumisia ja on aina kyllä auttamassa. Välittää kyllä, ja on meillä aina jotain sellaista... En tiedä sellanen tietynlainen lämpö ja rakkaus toisiamme kohtaan.

 

[QUOTE="Aloittaja";27735950]No en tiedä onko romanttisia, soitellaan usein. Kyselee kuulumisia ja on aina kyllä auttamassa. Välittää kyllä, ja on meillä aina jotain sellaista... En tiedä sellanen tietynlainen lämpö ja rakkaus toisiamme kohtaan.[/QUOTE]

Kuulostaa jotenkin ihanan romattiselta, sellaselta rakkaushömpältä :heart: mä oon toivoton romantikko ja mun mielestä sun täytyy kuunnella sydäntäsi.
Oih, se on niin ihana tunne se rakkaus. Tosin ei kiva tilanne noin muuten.

Miksi te ette voi olla yhdessä nyt? Minä takia parisuhde ei tule kysymykseen? Onko töissä jossain muualla?

Sun kyllä täytyy kertoa sille.

 

No minä olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että josko sinusta tuntuu tuolta parisuhteessa niin tuskinpa olet oikeassa parisuhteessa. En todellakaan ajattelisi niin, että "kannattaako" luopua hyvästä parisuhteesta toisen takia, jonka kanssa suhde ei ole varma... Ei teidän parisuhde ole hyvä, jos sinulla on tunteita toisia kohtaan. Josko suhteestasi tähän toiseen ei tule mitään niin sitten tulee taas joku toinen. Selkeästi nykyinen miehesi ei ole sinulle "se oikea".

Ymmärsiköhän joku tästä pointtini?

 

Älä ainakaan vedätä nykyistä miestäsi. Sinkkuna voit sitte sompailla vapaasti.

 

Älä nyt mieti ikääsi! Ei se sun elämäsi lopu siihen kolmeenkymppiin!!!

Sinulla ja nykyisellä miehelläsi ei ole vielä lapsia, joten nyt voit vielä muuttaa elämäsi kulkua ilman, että siitä jää "lopullisia" vaikutuksia. Jos teet nyt lapsen "väärän" miehen kanssa, olet kuitenkin loppuikäsi kiinni nykyisessä miehessäsi, koska teillä on yhteinen lapsi.

PUHU! Puhu molemmille miehille.

 

Tännehän on tullut lisää vastauksia

En mä ketään haluakaan vedättää, siksi mua ahdistaakin. Toisaalta kun sanotaan että ihastuksia tulee ja menee, että se on ihan normaalia niin mietin sitä. Että mitä jos tää meneekin ohi?
Toisaalta taas hän on aina ollut mulle tärkeä, eritavalla kun kukaan muu koskaan. Mä en vaan halua nyt alkaa näistä puhumaan, kun tiiän että tavalla tai toisella se sotkisi hänen juttujaan. Parisuhde ei ainakaan normaalilla tavalla toimisi, ei ole ulkomailla töissä, jos sitä joku tarkoitti mutta on sellaisessa tilanteessa että normaali arki ja parisuhdekuviot voisivat olla vaikeita. Koska tiedän kuinka onnellinen on nyt, en tahdo että mun takia riskeeraa sitä.

Nii, ja toi vauva-asia. Pakko puhua siitä miehen kanssa ja pyytää aikaa, lapsi vaikeuttaisi asioita entisestään.

 

[QUOTE="vieras";27736761]

PUHU! Puhu molemmille miehille.[/QUOTE]

Tämä on hyvä neuvo. Sillä kyllä nykyinenkin miehesi "ansaitsee" tietää ajatuksesi, koska jos hän jo perheenlisäystä suunnittelee ja haluaa kanssasi ja sä olet epävarma, niin täytyyhän hänenkin saada tehdä päätöksensä asiassa. Eli ole lojaali hänelle. Kuten myös tälle toiselle miehelle... hänellä voi olla sinua kohtaan samoja tunteita kuin sinulla häntä kohtaan, mutta koska tietää sun olevan suhteessa, niin ei voi mitään...

 

Tämä on hyvä neuvo. Sillä kyllä nykyinenkin miehesi "ansaitsee" tietää ajatuksesi, koska jos hän jo perheenlisäystä suunnittelee ja haluaa kanssasi ja sä olet epävarma, niin täytyyhän hänenkin saada tehdä päätöksensä asiassa. Eli ole lojaali hänelle. Kuten myös tälle toiselle miehelle... hänellä voi olla sinua kohtaan samoja tunteita kuin sinulla häntä kohtaan, mutta koska tietää sun olevan suhteessa, niin ei voi mitään...

Niin, kyllä mun täytyy tolle miehelle puhua sen tajuun itsekin. Tuntuu vaan niin pahalta, ikinä en haluaisi loukata häntäkään. Miksi pitää olla näin vaikeeta.
Mitä enemmän mä tätä pohdin, sitä enemmän musta tuntuu että en vaan voi antaa ollakaan. Miksi silläkin pitää olla niin tyhmät unelmat? Miksei vois vaan olla ihan "tavis", vaikka sitten ei olis sama ihminen enää ja tätä ongelmaa ei hekä olisi?
V*ttu, oikeesti itkettää koko juttu. Mä oon ihan paska tyyppi, enkä todellakaan ansaitse nykyistä miestäni, enkä varmaan tätä toistakaan.
Tekisi mieli soittaa sille, sen pelkkä ääni saa mut rauhoittumaan. Mutta enhän mä voi, kun en voi kertoa että mikä on ongelma.

 

Mikä tässä nyt sitten on ongelma? Sä olet selkeesti rakastunut, mikä työ/unelma voi olla sellainen ettei siihen parisuhde sovi?

 

Musta kuulosta siltä että olet korviasi myöten rakastunut, ja tuskin se toinenkaan osapuoli ihan tunteeton on?
Kerro nylyiselle miehellesi, pitäkää taukoa. Kerro tälle toiselle ja olkaa onnellisia!

 

Mun uteliaisuus heräsi, kuka tää toinen on? Joku julkkis?

 

E mä halua olla rakastunut siihen, mä haluun että olen rakastunut tuohon nykyiseen. Samalla mä en kestä ajatusta että me ei tän toisen kanssa voitais nähdä, vaikka se olisi fiksuin veto, ehkä ne "tunteet" siitä haalistuisi?

Sillä kuka hän on, ei ole merkitystä. Mulle hän on äärrimmäisen tärkeä ja rakas ihminen. Mies jonka halauksessa mun on hyvä olla, ihminen joka puheillaan saa kaiken järjestymään... Tiedän kuulostaa niin kliseiseltä mutta paremmin en osaa kuvailla :/

 

Rakkautta kun ei voi käskeä, mieti jos teidät on tarkoitettu yhteen? Anna edes mahdollisuus.
En nyt ihan ymmärrä, miksi mies ei ole kykenevä suhteeseen? Vai ootko sä vaan päättänyt sen puolesta niin? Luulet että siinä olis ongelmaa? Mun mielestä sulla on tasan yksi vaihtoehto, puhua miehille. Ja anna tän toisen päättää itse elämästään. Mieti jos sekin on suhun rakastunut, mutta ei uskalla tehdä mitään kun olet suhteessa. Ja sitten olette molemmat onnettomia.
Mä ymmärtäisin että on jonkin sortin julkimo? Joku jolla on joku imago? Kun pelkäät että seurustelu pilaa sen?
Urheilija, muusikko vai kenties joku poliittinen tyyppi?

 

Onko tämä ihastuksesi kohde itse sanonut, ettei seurustelu sovi hänen tämänhetkiseen elämäänsä?

 

[QUOTE="vieras";27737351]Onko tämä ihastuksesi kohde itse sanonut, ettei seurustelu sovi hänen tämänhetkiseen elämäänsä?[/QUOTE]

No joo ja ei, siis on sanonut että se mitä nyt tekee on tällä hetkellä se "ykkös juttu", ja sen takia on joutunut luopumaan muista asioista. Mutta on myös sanonut joskus että toisaalta kaipaa suhdetta ja jollain tavalla vaivaa häntä.
Mutta ihan realistisestikin "työajat" ovat sen verran mielipuoliset, että vaikea siinä olisi mitään kovin vakavaa pitää yllä ellei toinen voisi elää samaa rytmiä.
Mä haluaisin puhua sen kanssa, mutta miten ja mistä? Tekisi mieli soittaa sen veljelle, myös mun tuttu, ja kysyä siltä että mitä mä teen!

 

Mulla on useampikin kaveri, jotka ovat seurustelleet/olleet avoliitossa "unelmaansa elävien" muusikoiden kanssa. Ei niitä suhteita ole kaataneet mielipuoliset työajat tai miesten ammatti. Vai luuletko, ette itse pystyisi elämään arkea, jos toinen ei ole samassa rytmissä?

 

[QUOTE="vieras";27737444]Mulla on useampikin kaveri, jotka ovat seurustelleet/olleet avoliitossa "unelmaansa elävien" muusikoiden kanssa. Ei niitä suhteita ole kaataneet mielipuoliset työajat tai miesten ammatti. Vai luuletko, ette itse pystyisi elämään arkea, jos toinen ei ole samassa rytmissä?[/QUOTE]

En mä tiedä, kun tätä mä just pelkään. En mä voi hänelle kertoa, kun/jos vaarana on se että
A) joko parisuhde olisi esteenä tekemälleen työlle
B) luopuisi jostain mun takia
C) kokisi asian liian hankalaksi ja haluaisi ottaa etäisyyttä. Mielummin pidän hänet sitten lähellä ystävänä, kuin menetän kokonaan.

Jos mä tästä avaudun hänelle, niin hänet tuntien tekisi kaikkensa jotta ei loukkaisi ja pelkään että siksi suostuisi johonkin mikä taas haasteena uralle.

 

Onko tää mies kuin nuori? Eikö hän kaipaa perhettä?
Joskus vaan pitää uskaltaa hypätä. Mitä jos juttelisit ihan muuten vaan suhteista, kertoisit "ongelmista" nykyisesi kanssa ja sitä kautta yrittäisit selvittää mitä pohjimmiltaan ajattelee seurustelusta?

 

[QUOTE="Vierailija";27737554]Onko tää mies kuin nuori? Eikö hän kaipaa perhettä?
Joskus vaan pitää uskaltaa hypätä. Mitä jos juttelisit ihan muuten vaan suhteista, kertoisit "ongelmista" nykyisesi kanssa ja sitä kautta yrittäisit selvittää mitä pohjimmiltaan ajattelee seurustelusta?[/QUOTE]

On mua pari vuotta vanhempi. En usko että perheen perustaminen on mielessä vielä.
Mä luulen, että jos kertoisin "ongelmista" niin olis vaan tyytyväinen. Ei oo koskaan mitenkään erityisesti pitänyt mun miehestä, pari kertaa ovat ohimennen tavanneet. Kyselee kyllä kuulumisia, mutta enempi tyyliin "vieläkö pyörit sen tyypin kanssa". Joo, no eivät ole kovinkaan samantyyliset + mun mies on myös vanhempi. Ei hänkään ehkä ihan ymmärrä taas tuota "tyyliä".

 

No, ootko miettinyt jos olisi mustasukkainen?
Onhan toi tietty vaikeaa, toisaalla olisi mies jonka kanssa voisi elää sitä normi arkea ja perustaa perheen, jonka ilmeisesti kuitenkin haluat? Ja toisaalla mies, jota selkeästi kaipaat ja haluat, mutta jonka kanssa elämä olisi vissiin aika epävaakata ja perhekään ei vielä tulisi kysymykseen?
Itse en varmaan voisi jättää katsomatta mitä suhteesta tulisi, voihan olla että loppujen lopuksi ei olisikaan niin vahvasti seurustelua vastaan, jos on enempi sellainen että on tyytyväinen noinkin ja uran kannalta ehkä helpompaa. Mutta jos tietäisi sun tunteista ja olisi samoilla linjoill, niin mistä sen tietää. Rakkaus on aikamoinen voima.

 

Mustasukkainen? No en kyllä ole ajatellut, luulen että syy vain on erilaisuus ja tietynlainen "omistaan huolen pitäminen".
On tällä hetkellä niin "huipulla" kun uskon voivan olla, joten tuskin on aikaa miettiä tuollaisia.
En mä uskokaan, että jos oikeasti rakastuisi antaisi uran olla tiellä. On vaan jättänyt sen "etsimisen" ja sellaisen ajattelemisen taka-alalle.