Olen saanut vasta esikoiseni jonka myötä on alkanut mieleen tulemaan oman äitini tekemiä asioita. Tai ovat ollu tietenkin aikaisemminkin mielessä mutta nyt tuntuvat niin paljon erilaiselta.
Teininä, 15-16 vuotiaana, kun oltiin kylillä kaverin kans kesäyönä, sattui yhdesti niin että en päässytkään kotiini yöksi. Äitini oli käynyt ottamassa vara-avaimen pois, jota käytin siis aina omana avaimena. Kyllä silloin ihmettelin kun kaikki ovet lukossa ja ei avainta missään. Ovikelloa oli turha soitella kun tiesin tämän olevan tahallista. No onneksi oli kännykkä ja soitto itkun kans naapurin kaverille et pääsenkö heille yöksi.
Kuudennella luokalla omistin tasan kahdet housut, verkkarit ja farkut. Joskus joutui pitämään pitkiäkin aikoja samoja housuja kun ne toiset oli aina vaan pyykissä. Liikuntapäivinä oli hankalaa kun piti olla kummatkin. Tämä tietysti herätti luokkakavereissa ihmetystä miksi mulla on aina samat vaatteet päällä. Pyysin monesti uusia housuja ja merkkasin ympyrällä jopa Elloksen kuvastoon mitkä housut olisin halunnut. No eipä niitä tullut kun vasta seuraavana kesänä kun olivat jo niin pienet minulle.
Kerran äitini oli mennyt parhaan ja melkeinpä ainoan kaverini äidille kertomaan että ei ole hyväksi minun liikkua hänen tyttönsä kanssa ja oli vaatinut etten minä enää tulisi heille.
Minun teiniaikoina äiti kertoi sukulaisille kuinka vaikea olen ja miten minun kanssani ei pärjää. Siitä johtuen sain monta tulenkatkuista puhelua sukulaisilta. Näin aikuisiällä olen kysynyt kaverieni vanhemmilta miten he kokivat asian, olinko niin mahdoton ja vaikea. Kaikki ovat sanoneet että olimme aika kilttejä, emme tehneet pahuuksia ja muutenkin kunnollisia ja järki päässä meneviä.
Muutamia kertoja on pieksenyt hengarilla reisille ja käsiin. Heittänyt patjat ja petivaatteet päälleni. Vetänyt hiuksista. Vienyt puhelimen pois moneksi kuukaudeksi. Käynyt hakemassa pyöräni pois kun sillä olin kylille lähtenyt. En ole saanut rahaa tai jos sainkin muutamia euroja niin piti kertoa tarkasti mihin käytän ne, monesti piti tuoda todistusaineistoa takaisin kotiin esim kuitti.
Kuinkahan monta kertaa olen joutunut sydän kurkussa kävelemään kotiin kun ei ikinä tiennyt minkälainen vastaanotto siellä oli.
Paljon on kaikkea muutakin sattunut ja tapahtunut. Onko muilla ollut samanlaista?
Teininä, 15-16 vuotiaana, kun oltiin kylillä kaverin kans kesäyönä, sattui yhdesti niin että en päässytkään kotiini yöksi. Äitini oli käynyt ottamassa vara-avaimen pois, jota käytin siis aina omana avaimena. Kyllä silloin ihmettelin kun kaikki ovet lukossa ja ei avainta missään. Ovikelloa oli turha soitella kun tiesin tämän olevan tahallista. No onneksi oli kännykkä ja soitto itkun kans naapurin kaverille et pääsenkö heille yöksi.
Kuudennella luokalla omistin tasan kahdet housut, verkkarit ja farkut. Joskus joutui pitämään pitkiäkin aikoja samoja housuja kun ne toiset oli aina vaan pyykissä. Liikuntapäivinä oli hankalaa kun piti olla kummatkin. Tämä tietysti herätti luokkakavereissa ihmetystä miksi mulla on aina samat vaatteet päällä. Pyysin monesti uusia housuja ja merkkasin ympyrällä jopa Elloksen kuvastoon mitkä housut olisin halunnut. No eipä niitä tullut kun vasta seuraavana kesänä kun olivat jo niin pienet minulle.
Kerran äitini oli mennyt parhaan ja melkeinpä ainoan kaverini äidille kertomaan että ei ole hyväksi minun liikkua hänen tyttönsä kanssa ja oli vaatinut etten minä enää tulisi heille.
Minun teiniaikoina äiti kertoi sukulaisille kuinka vaikea olen ja miten minun kanssani ei pärjää. Siitä johtuen sain monta tulenkatkuista puhelua sukulaisilta. Näin aikuisiällä olen kysynyt kaverieni vanhemmilta miten he kokivat asian, olinko niin mahdoton ja vaikea. Kaikki ovat sanoneet että olimme aika kilttejä, emme tehneet pahuuksia ja muutenkin kunnollisia ja järki päässä meneviä.
Muutamia kertoja on pieksenyt hengarilla reisille ja käsiin. Heittänyt patjat ja petivaatteet päälleni. Vetänyt hiuksista. Vienyt puhelimen pois moneksi kuukaudeksi. Käynyt hakemassa pyöräni pois kun sillä olin kylille lähtenyt. En ole saanut rahaa tai jos sainkin muutamia euroja niin piti kertoa tarkasti mihin käytän ne, monesti piti tuoda todistusaineistoa takaisin kotiin esim kuitti.
Kuinkahan monta kertaa olen joutunut sydän kurkussa kävelemään kotiin kun ei ikinä tiennyt minkälainen vastaanotto siellä oli.
Paljon on kaikkea muutakin sattunut ja tapahtunut. Onko muilla ollut samanlaista?