"Äiti ei ikinä anna mulle mitään ruokaa!"

Näin sanoi 3-vuotias tyttöni tänään lähikaupan kassatädille... Onneksi täti vain naurahti ja kysyi, että ihanko totta. Tyttö nyökytteli päätään silmät kirkkaina.

 

Näin sanoi 3-vuotias tyttöni tänään lähikaupan kassatädille... Onneksi täti vain naurahti ja kysyi, että ihanko totta. Tyttö nyökytteli päätään silmät kirkkaina.

Joo, meillä aikanaan sano poika (hiukan vanhempi kuin ap:n lapsi)) noin mun äidilleni, ja totes vielä että meillä ei ole edes rahaa ostaa ruokaa. Olin hänelle siis todennut että ei ole rahaa ostaa joka päivä kaupasta leluja, karkkia tai mitä tahansa ruokaa mitä mieleen juolahtaa...

 

Meidän 4v kertoi mummille,että :"Meillä on vaikka kuinka paljon pelejä,mutta niillä ei saa koskaan pelata."ja syvä huokaus päälle.. Koskaan on niin suhteellista.

 

mun 3v hoitopoika oli äidille kertonu ett meillä syödään vaan paahtoleipää ja mehua

 

Ja mä sanoin yläasteella kotitalouden opettajalle, että meillä pestään vessanpönttö vain jouluksi. Vaikka mun äiti oikee siivousinto, mutta en ollut nähnyt muuta kuin joulusiivouksen aikana, että se pesee vessaa kai? :ashamed: Äitiä hävetti niin paljon, että soitti opettajalle. Ja tää juttu lähti siitä kun opetettiin tekemään viikkosiivousta, että "on hyvä pestä vessanpytty ainakin kerran viikossa tällä tavalla..."

 

Meillä 3,5 vee huuti kaupassa et ÄITI PIERAS, kun vauva päästi kunnon paukun!!!! |O

 

mä selitin pienenä tyttönä, että meillä ei koskaan siivota, vaan jouluks maalataan kaapinovet jos ne on likaiset meilläkin siivottiin joka perjantai, mutta kai sitten oli jäänyt mieleen joku kaapinovien maalaus...

 

Onneksi muutkin lapset osaa

 

Kaverin 3 vee kertoi puhelimessa mummolleen, et "kukaan ei koskaan leiki mun kanssa (isä eikä äiti) eikä ne koskaan vie mua ulos. Jos mulla vaikka jalka murtuu, niin ei ne välitä yhtään!"

 

meillä kyllä tyttö parkui n. 3v kaupassa kun ei saanu maksalaatikkoa, et ikinä sä et osta mulle mitään ruokaa... tosin oli kärry täynnä kaikkea muuta ruokaa

 

Muita hauskoja tapahtumia?

 

Meidän tyttö valitti kerhossa, että "isi satuttaa minua ja jää mustelmia, minä olen hyvin surullinen pieni tyttö". Se ei todellakaan ollut totta ja kyllä hävetti!

 

Meillä neiti 4v huusi, suorastaan karjui, vessasta mulle: Äiti älä lyö mun pikkusiskoa!!!

Minä siis pidin siskolle vain pientä puhuttelua, en huutanut tms ja se kiukutteli mulle takaisin.

Kerrostalo jossa vessan äänet kuuluu kaikille, niin mun oli ihan pakko mennä lähemmäs ja sanoa kuuluvalla äänellä että no en tietenkään, mitä sä nyt sellasta luulet jne...

 

Minä olen itse mennyt pienenä naapurille valittamaan että meidän äiti ei koskaan anna mulle ruokaa. Valitus johtu siitä kun ruoka ei ollut heti valmis silloin kun olisin halunnut... odottavan aika on pitkä ja ehkäpä naapuri antas jotain hyvää ? Anto se.
Itselläni 4 lasta nykyään, joten kaikkea on kyllä kuultu. Useasti ostin lapsille hyvää kaupasta ja kerran viikossa aikoinaan (sillon ku lapset oli pieniä) leivoin pullaa. Meillä lapset alko kiljuun kaupassa että ne ei saa koskaan karkkia ja äiti ei koskaan leivo pullaa ynm. siihen tuli yks vanha mummeli joka totes minulle että "kyllä on hirvee äiti". Vähän kö otti pattiin !

 

Poika oli koulussa surullisesti todennut "äiti keräsi lelut pois enkä minä koskaan saa leikkiä".
Tilanne oli tämä, että uhkasin ja uhkasin monta viikkoa et lelut lähtee jos niitä ei siivota.
Räkänaurut päälle eikä mitään toimintaa ja yksi autuas päivä sain tarpeeksi ja lelut lähti.

Meillä pelataan pleikkaria vain kaksi kertaa viikossa ja poika huokas mummolle, että hän ei saa koskaan pelata.
Samaan syssyyn sanoi, että hän ei saa koskaan katsoa telkkaria, eikä saa ruokaa.

Kerran hän eskarissa ollessaan oli kiukutellut päivän, ja eskarinope antoi palautetta siitä päivästä. Korvat punaisena kuuntelin opettajan tarinan ja häpeissäni kotimatkalla nalkutin pojalle, että tarhassa on tarhan säännöt ja olen antanut hyvän kotikasvatuksen, ettei sitä tuolla tavalla saa kiukutella.
Poika totesi siihen
"Minä olen lapsi, lasten kuuluu kiukutella"

 

Miedän likka, silloin 4v., totesi kuuluvaan ääneen ja surkeana kaupassa kassatoimihenkilölle, että "Äiti menee terapiaan, ja se jättää mut yksin kotiin!"

Olin menossa aromaterapia-hierontaan selkäkipujen takia, ja jättämässä siis esikoisen isänsä, siskonsa ja koiran kanssa kotiin (mikä jostain syystä hänelle oli siinä tilanteessa yhtä kuin yksin isän, siskon ja koiran kanssa)....
Ei hävettänyt yhtään :xmas:

 

Hauskoja. kertokaa lisää, meiän lapset on niin pieniä vielä ettei mitään tuollasta ole vielä ehtinyt tapahtua.

 

Ja mä sanoin yläasteella kotitalouden opettajalle, että meillä pestään vessanpönttö vain jouluksi. Vaikka mun äiti oikee siivousinto, mutta en ollut nähnyt muuta kuin joulusiivouksen aikana, että se pesee vessaa kai? :ashamed: Äitiä hävetti niin paljon, että soitti opettajalle. Ja tää juttu lähti siitä kun opetettiin tekemään viikkosiivousta, että "on hyvä pestä vessanpytty ainakin kerran viikossa tällä tavalla..."

Mun mies sanoi mulle, kun oli n. 25 vuotias, että ei vessanpönttöä saatikka lavuaaria tarttee pestä. Kuulemma ei heillä koskaan kotonakaan pestä, ne pysyy itsestään puhtaana. Oli pakko kertoa anopille (mistä johtuu, et anoppi oli vähän eri mieltä poikansa kanssa? )..

 

Meidän esikko, silloin 3vuotta suureen ääneen kaupassa ilmoitti että "isi söi meidän kaikki ruoat eikä antanu meille yhtään".
Ja juttuhan meni niin, että isi oli vain syönyt loput mitä ipanoilta oli jäänyt ja neiti 3vee ois halunnut vielä lisää vaikka oli jo kaks lautasellista syönyt.

 

Sisko oli pienenä mennyt mummolaan (joka ihan naapurissa) ja sanonut: "Minä en ole saanut ruokaa ainakaan viikkoon". Mummo ja ukki olivat olleet kauhuissaan ja antaneet siskolle ruokaa ja sanoneet asiasta äidille. Syy miksi sisko oli näin tehnyt oli se että hän tiesi että mummolassa on HK:n sinistä lenkkiä!!