Äiti töihin kun vauva on 9kk - kokemuksia ja vinkkejä?!

Asia ei ole ihan vielä ajankohtainen mutta muutaman kuukauden kuluttua olisi aloitettava työt ja vauva on silloin 9kk. Jää isän kanssa kotiin. Tulen olemaan n.8h päivässä poissa kotoa. Huolettaa ja jännittää jo tosi paljon ja olisi mukava kuulla kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta!

 

Mä menin kanssa töihin kun tyttö oli 9kk. Kyllä meinasi olla vähän huono omatunto kun mieskin oli tuolloin töissä, molemmat oli vielä kolmivuorotöissä. Meillä kävi onni kun mummu otti tytön hoitoon. Kyllä se siitä pikku hiljaa alkoi helpottaa kun tiesin että perhe todella tarvitsee rahan jonka töistä saan. Siitä eteen päin olenkin ollut vaihtelevasti töissä ja kotona sen mukaan miten nyt olen sattunut töitä saamaan ja tyttö oli tänä kesänä ekaa kertaa päiväkodissakin (tyttö täytti kaksi elokuussa) ja taas olin uudestaan huonon oman tunnon edessä kun en ollut lapsen kanssa kotona. Loppujen lopuksi tyttö on ollut tyytyväinen ja eniten tytön hoidossa oleminen otti minulle koville.

Kun lapsi jää isän kanssa kotiin niin koita antaa heille tilaa ja älä esim. soita töistä muuten vaan kysyäksesi miten menee tms. Jos jotain sattuu niin kyllä se isä soittaa sitten sinulle tai jos on jotain kysyttävää syömisestä, vaatteista tms. Ainakin itse koin että totuin tilanteeseen helpommin kun päästin tässä kohtaa vähän irti ja huomasin että hyvinhänse lapsi voi ja kasvaa vaikka en itse häntä hoidakaan kotona.

 

Mä haluaisin kanssa kuulla....

Meillä nyt isompi melkein 1v2kk ja pieni reilu 5vkoa. Joudun menemään töihin kun äitiysloma loppuu, rahat ei muuten riitä Ketään tuttua en saa lapsia hoitamaan, eli joudun laittamaan ihan johonkin yleiseen päivähoitoon... Mihin? Perhepäivähoitajalle?

Mä en kestä kun toinen on sitten vielä niin piän....

 

Itsellähän on vähän erilainen tilanne, lähdin töihin kun poika oli n. 5kk ikäinen ja hän jäi isän kanssa kotiin. Nyt on kolme viikkoa porskutettu ja onhan se rankkaa itselle, kuin miehellekin, mutta tämä oli meille se paras vaihtoehto. Ja kyllä se poika täällä isän kanssakin pärjää, siinä missä äidinkin! Varsinkin kun en siis imetä.
Helmikuussa poika lähtee sitten hoitoon kun miehen vanhempainvapaa loppuu ja on silloin siis 9½kk, todella pieni mutta meillä ei ole varaa jäädä kotiin. Jännittää kovasti mutta kyllä itse päiväkotitätinä uskon (ja toivon ja rukoilen!) että se menee ihan hyvin.

 

Kiva kun jaoitte kokemuksia. Lisää haluamme kuulla! =)

Tuo on varmasti hyvä ettei soittele kotiin turhanpäiten, ei tule isälle sellainen olo että kontrolloidaan ja toisaalta tosiaan itsellekin helpompaa jos onnistuu keskittymään töihin. Toivottavasti onnistuu! Huono omatunto takuulla tulee vaikka kuinka järki sanoo että pärjäävät isän kanssa hienosti.
Munkin on pakko mennä töihin takas kun vauva 9kk, muuta vaihtoehtoa ei ole kun on vakipaikka (ihana tietysti periaatteessa että on työ mihin palata!) ja ädin osuus vanhempainlomasta silloin käytetty (en asu Suomessa).. Olisin vaan niin mielellään kotona pidempään.

 

Mä oon menossa ens viikolla töihin (tyttö 9kk) mutta teen keikka hommaa, hoitovapaalla oon virallisesti ens syksyyn. Erinomainen juttu, että sai työnantajan kanssa sovittua keikkailusta :wave:

 

Meillä oli esikoisen kanssa noin, että isä jäi aluksi hoitamaan kotiin. Ei mitään ongelmia. Imetystä jatkoin iltaisin ja öisin muutaman kuukauden, ja rinnatkin tottui siihen ihan parissa päivässä.

Mikä siinä erityisesti huolettaa?
Itseänikin tietysti arvelutti, että miten pärjäävät, mutta eihän tuossa sitten ollut ongelmia. Suurin ongelma oli se, että minua huolestutti pärjääminen! =)

 

Menin töihin esikoisen aikaan kun hän oli 7 kk, poika jäi isin kanssa kotiin ja tottui nopsasti siihen että olin päivät kotoa pois. Lähenikin isänsä kanssa kovasti kun keksivät "omia" harrastuksia Kaikki meni tosi hyvin, ei probleemia, imetin vielä tuolloin mutta sillä 8 h tauolla päivässä ei ollut väliä ainakaan minulla maidontuotannon kannalta. Eli neuvoksi: kannattaa luottaa vaan siihen miehen vauvanhoitotaitoon (jos lapsi siis jää isin kanssa kotiin), niin kuin näköjään on jo tuossa muutkin neuvoneet. Minä tiesin että mieheni selviää kotona enkä siis jännittänyt sitä yhtään. Oma ikävänikin suli muutamassa päivässä kun pääsi työrutiiniin. Hyvin se menee!

 

Nostan vielä tätä mikäli jollakulla muullakin olisi kokemuksia jaettavaksi. Olen itse aloittamassa töitä ja poika jäämässä isän kanssa kotiin, hienosti siis varmasti menee täällä ja epäilyttääkin ennen kaikkea tuo oma pärjäily, että kuinka kova ikävä äidillä sitten on :ashamed:

 

Itse palasin töihin tytön ollessa 10kk ja mies jäi hoitovapaalle. Siitä on jo vuosi aikaa ja nyt olenkin jo uudestaan äitiyslomalla... näin jälkeenpäin ajateltaessa kaikki meni varsin loistavasti. Ikävä oli tottakai kova ja kyllähän tytölläkin meni oma aikansa totutella siihen, että äiti ei olekkaan se, joka on enemmän kotona. Imetin vielä tuolloin pari kertaa päivässä ja yölläkin.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että palasin töihin ennen toisen lapsen tuloa. Myös miehen ja tytön erittäin läheiset välit ovat osittain tuon hoitovapaan ansiota ja se on helpottanut arkea nyt toisen lapsen synnyttyä

 

Kiitos lentää! Imetän kanssa ja juuri ajattelin, että onpa mukava kun voin vielä jatkaa imetystä töiden jälkeen ja iltaisin. Tuota olen toivonut, että pojalle ja isälle tulisi hienot välit tämän ansiosta!

 

Menin töihin kun poika oli 9 kk. Mies oli kuukauden kotona, sen jälkeen tehtiin 2 kk molemmat osa-aikaista niin että oltiin vuorotellen pojan kanssa kotona. 1-vuotiaana meni päiväkotiin.

Mies oli jo ennen kotiinjäämistäänkin osallistunut tosi paljon lapsenhoitoon ja olin äitiyslomalla ollut opiskelujen vuoksi öitä pois jne., joten ei yhtään jännittänyt etteivätkö olis pärjänneet. Imetys loppui vähitellen, kun pojalle ei enää maistunut tissi muuten kuin puolitokkurassa aamuisin, ja lopulta 9,5 kk iässä ei enää silloinkaan huolinut.

Itse nautin töihin paluusta ja aikuisesta seurasta. Tuo osa-aikatyö oli hyvä ratkaisu ennen päiväkotiin menoa, niin ehdittiin pitkällä ajalla käydä tutustumassa päiväkotiin sekä isän että äidin voimin. Nyt on päiväkotikin lähtenyt mahtavasti käyntiin, poika viihtyy tosi hyvin.

Tää oli meille sopiva ratkaisu, enkä missään vaiheessa miettinyt hoitovapaalle jäämistä.

 

Hei! Kiva kun oli tällanenkin ketju.

Itse olen saamassa esikoisen kuukauden päästä/sisällä. Tarkoitus olisi mennä jatkamaan opiskeluja kun vauva on 8-9kk ikäinen. Isä jäisi sitten kotiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi, ajateltiin että katsotaan sitten tilanteen mukaan, miten pitkäksi aikaa.

Vähän on alkanut arvelluttaa, kun lähipiirissä on paljon lapsia syntymässä alkuvuodesta, ja kaikilla muilla äiti aikoo olla ainakin sen vuoden kotona. Ja kun kerron meidän suunnitelmista, niin tulee sellanen olo, että ihmiset ajattelee etten haluu hoitaa lastani! Itse nään sen niin, että se on isälle etuoikeus olla edes sen aikaa päävastuussa lapsesta. En ymmärrä, miksi isiä ei vieläkään pidetä täysivaltaisina vanhempina...

Toisaalta alkaa hormonit jo sen verran hallita ajatuksia, että tuntuu pahalta jos vähänkin tulee sellanen olo että joku epäilee mun sitoutumista lapseen. Oon varmaan vähän turhan herkkä, koska ei kukaan oo mitenkään pahasti sanonut. Ja oon edelleen sitä mieltä että se on kaikille parasta että isäkin saa aidosti omaa aikaa lapsen kanssa, eikä vaan viikonloppusin tai iltasin pari tuntia. Tietysti kaikki perheet tekee niin kuin niille parhaiten sopii, mutta olisi silti hienoa nähdä enemmän isiä kotona lapsien kanssa, edes sen vähän aikaa!!!!

 

Minä menin esikoisesta töihin kun oli 3 kk ja isä jäi kotiin. Oli kyllä maailman karseimmat ekat päivät. Tuntui niin tyhmältä olla jossain muualla kuin lapsen luona. Ekana päivänä taisin itkeä koko kotiinajomatkan, kun oli niin kamala ikävä. Aina oli melkoinen kiire kotiin eikä kyllä tullut turhaan palavereissa istuttua. Töihin liittyvät iltamenot jätin täysin. Meillä ei olla soiteltu pärjäämisistä tai neuvoista kumpaankaan suuntaan, luottamus siten kunnossa. Tosin suhdettakin takana yli 15 vuotta ja tietty elettyä elämää muutoinkin.
Meille oli kuitenkin hyvä vaihtoehto. Ei lapsen kanssa kotona oleminen ole vain naisten oikeus. Kyllä sitä vanhempainvapaata ja hoitovapaita pitää jakaa isillekin. Kuinkahan moni mies jäis kotiin jos vain perheen äiti ei haluaisi niin kovasti olla kotona.
Ainakin minä tiedän tapauksia, jossa vaikka isä jäänyt työttömäksi ja voisi siten hoitaa lapset kotona, mutta äiti vain sinnikkäästi pitää "vanhempainvapaata" tai "kotihoidontukea", kun puolestaan voisi mennä töihin.
Nyt olen kakkosen kanssa 9 kk ikäiseksi kotona ja sitten isä jää ainakin puoleksi vuodeksi. Sitten taas minä ja sitten taas isä, tällä tavoin vuorotellaan sinne kolmevuotiaaksi ainakin. Meillä on ainakin toiminut mainiosti, tosin ollaan jo sen verran kauan oltu työelämässä, että raaskitaan olla poiskin ja onneksi on siihen mahdollisuus. Tarkoitus on yrittää eskari-iässä pitää jonkin sortin sapattivuosi ja reissata lasten kanssa maailmalla. Pitää siten "oma eskari". Toivotaan että suunnitelmat onnistuu. Eli karsealta varmasti tuntuu, mutta kaikella on puolensa.