Äitienpäivän itkuketju

Sillon kun lapsi oli vielä vauva niin äitienpäivä oli mukava, kun sai nukkua ja löhötä koko päivän. Nyt kun on jo lapsi isompi niin ei ole tarvetta nukkua ja löhötä, ei enää väsytä niin kuin ennen. Lapsi oli myös tehnyt päikyssä kortin ja lahjan niin en kaipaa enää mieheltä mitään siihen lisäksi.

 

[QUOTE="mimia";30820182]Itse nousin aamulla lasten kanssa, mies kun oli myöhään yöhön töissä. Keittiöstä löytyi valmiiksi ladattu kahvinkeitin,lasten tekemä kortti,ruusut sekä suklaakakku. Lahjan olin avannut jo muutama päivä sitten Lasten kanssa syötiin kakkua ja katseltiin piirrettyjä, pojan hokiessa "äitin päivä, äitin oma päivä" <3 Kunhan mies herää, juodaan kahvit yhdessä ja sitten vietän normaalin päivän lasten kanssa touhutessa kun mies lähtee töihin. Ainut mitä olisin tälle päivälle toivonut olisi ollut miehen vapaapäivä, mutta onneksi meillä huomioidaan myös arjessa niin ei sinällään harmita Huomenna sitten muistetaan anoppia kun kotiutuvat mökiltä ja käydään oman äitini haudalla.[/QUOTE]

On jotenkin hassua että tällaisia viestejä pistetään itkuketjuun. Muta kai tuo sitten on erikoisen huonosti mennyt päivän alku sinun mielestäsi?

Toiset kertoo siitä miten mies on kusipää tai lapsi kuollut, ja sit tulee joku pelle kertomaan miten yli-ihanaa heillä on. Yök!

 

Kaksi pientä on minulla kuollut ennen kuin ovat edes saaneet kasvaa oikeaksi vauvaksi. Kolmas koeputkihoito päättyi juuri pettymykseen. Mutta todella harmillista, että joku saa kukkia vääränä päivänä

Kyllä ihmiset saavat olla surullisia mistä lystäävät vaikka sinä et lasta saisikaan.

Meillä oli kiva aamu koska olen miehelle ihan selkeästi aikoinaan ilmaissut että aamupalaa pitää tehdä ja sillä pitää olla jotain herkkua, mieluiten lasten kanssa leivottua. Tästä sanon myös joka vuosi lauantaina, ettei varmasti unohdu.

 

Oli mies ostanut lahjan <3 Teki kakun, keitti kahvit ja antoivat vauvan kanssa lahjan. Päivä on pelastettu. Mulle tuli itku siinä pöydässä ja sanoin miehelle, et luulin et olet unohtanut. Mies lohdutteli ja sanoi, et ei nyt sentään ja olihan tästä puhuttukin. Kävin heti vessassa pesemässä naaman ja pyykhimässä kyyneleet ja menin takaisin pöytään kakulle ja kahville. Sanoin miehelle vielä pusun kera, et ihanaa et mulla on mies, joka on tunteellisestiki viisas ja päivä on pelastettu sittenkin <3

 

Viimevuonna mies oli itse tehnyt kortin ja ostanut kukan ja suklaata. Meillä ei silloin edes ollu yhteisiä lapsia eikä asuttu yhdessä.
Nyt sain kukan ja aamupalan sänkyyn. Saan tosin aamupalan joka aamu, tekee valmiiksi kun herään aikaisin töihin, lapsille tekee myös. Vkonloppuisin saan sänkyyn kun makoilen pitkään. Odotan yhteistä lastamme. Kiva ja hyvä mies

 

Miehellä on taas kerran tili tyhjänä niin en saanut mitään. Kahvia kun pyysin niin sitä keitti ja teki mulle leivänkänttyrän kahvin seuraksi. Nyt itkettää, kyllähän mä tän tiesin, mutta silti surettaa. Mielummin juo rahansa kuin edes muutamaa euroa laittaisi syrjään jotta mua jotenkin muistaisi.

 

on se ihanaa että mulla ei ole lapsia <3

 

[QUOTE="sinkku";30820395]on se ihanaa että mulla ei ole lapsia <3[/QUOTE]

Ai että :hug:
Mullapa onkin ja monta ja sekin on ihanaa :heart:

 

[QUOTE="sinkku";30820395]on se ihanaa että mulla ei ole lapsia <3[/QUOTE]

Ei se ihanaa ole mutta on sillä puolensa.

Jotkut eivät saa lapsia vaikka haluaisivat.

 

Käyn haudalla.

Lapsilta sain niiden tekemät kortit ja lahjat

 

Ei tää nyt itkun aihe ole, ihan jees (normi)päivä, mutta olisihan tuo puoliso voinut vaikkapa sanoa "hyvää äitienpäivää" tjsp.

Lapset vielä liian pieniä muistamaan, kaikki aikanaan.

 

Ei se ihanaa ole mutta on sillä puolensa.

Jotkut eivät saa lapsia vaikka haluaisivat.

Kyllä se vaan on. Koskaan en rääkyvää räkänokkaa tule hankkimaan.

 

Lapseni ei ole muistanut minua yhtenäkään äitienpäivänä. Lahjoja en tarvitse, mutta ehkä vaikka yksi orvokki olisi mukava saada, tai vaikkapa ulkoa ojanpenkalta poimitut voikukat. Itse tehty äitienpäiväkortti oli aina ihana, silloin kun niitä vielä eskarista ja ala-asteelta sai. Tärkeintä olisi se muistaminen ja se että jollain, vaikka pienelläkin tavalla osoittaa arvostusta siitä rakkaudesta mitä äitinä olen antanut.

 

Sain kakun ja kahvin sänkyyn eikä mun tarvinnut nousta lapsen kanssa. Mutta kortti ja kukat puuttuu. Ensimmäinen äitienpäivä, tein etukäteen selväksi että tulevaisuudessa odotan että mies lapsen kanssa värkkää itse aina kakun, sille nyt aika sama mimmone se on kunhan on. Mutta en muistanut kortista ja kukista sanoa mitään. Ehkä ensvuonna sitten?

 

Leijona kirjoitit :
Ei siitä showta tartte tehäkään. Ei se sitä ollu lapsuudessakaan,sillonkin äiti herätettiin sänkyaamupalalla ja lapset anto lahjansa. Muuten oltiin perheenä päivää viettämässä.


Niinhäm mäki just sanoin että perheenä mekin juhlitaan Meillä ku alle 3v:t ei osaa keitää vielä kahvia eikä tuoda sänkyyn. Omat kortit ja ulkoa kerätyt kukat tuovat ja se on mum mielestä parasta kuin mitkään miehen ostamat korut tms

 

Sain kakun ja kahvin sänkyyn eikä mun tarvinnut nousta lapsen kanssa. Mutta kortti ja kukat puuttuu. Ensimmäinen äitienpäivä, tein etukäteen selväksi että tulevaisuudessa odotan että mies lapsen kanssa värkkää itse aina kakun, sille nyt aika sama mimmone se on kunhan on. Mutta en muistanut kortista ja kukista sanoa mitään. Ehkä ensvuonna sitten?

Juuri tällälailla saa aikaan mielipahoja että ladataan ja odotetaan ja jos ei ni sitte ollaan naama nurinpäin. Tosin en osaa ladata minkäänmuunkaan suhtee lahjaodotuksia yms, oli joulu tai synttäri tai vaikka äitienpäivä. Aina tuo jotenkin muistaa ja minusta se on pääasia että itse sen tekee tavallaan eikä sen mukaan mitä minä sanelen ja haluan.

 

Perinteinen paska päivä siinä missä muutkin.
Kahvi joo oli keitetty, mut niin sen keittää aina kumpi nousee ensin. Sitten istut ja odotat kun lähtivät ostaa kukkaa ja päiväkahvipullaa. No odottaa sai.
Lapsi kantoi ja antoi valkoisessa purkissa olevan orvokin, aikaisemmin olen saanut jonkun hienon asetelman.
Naamansa oli mählässä, olivat iskän kanssa jo syöneet huoltoasemalla munkkikahvit.
Paperipussin laittoi pöydälle ja ilmoitti syövänsä viinerinsä nytten.
Joo, ruokaa teki, laittoi uuniin, lähti salille ja minä vahti
vahtimaan milloin hänen lempiruokansa on hautunut tarpeeksi.....

 

Sain sit puolikiloa suklaata vaikka olen laihiksella...

 

Luin tätä ketjua, ja kävin just äsken, näiden juttujen innoittamana, kertomassa mun 12-vuotiaalle pojalleni, että sitten aikanaan, kun hänellä on vaimo ja lapsia, on todella tärkeää, että hän arvostaa vaimoaan. Joka päivä, ja etenkin äitienpäivänä.

Poika ihmetteli suu auki, miksi minä tämmösiä juttelen. Sanoin vaan, että se on tärkeä asia oppia ja muistaa jo nyt. "Selvä", sanoi hän, ja jatkoi kännykän näpräämistä.

 

Kuulostaa kyllä säälittävältä monen äidin elämä. On se nyt ihme, jis ei yhtenä päivänä vuodessa voi mues antaa vähän extrahuomiota vaimolleen ja lastensa äidille. Oletteko te niin tottuneet huonoon kohteluun ja itsenne vähättelyyn, että ette edes osaa ajatella, että ansaitsette välillä kukkia ja lahjoja.

 

[QUOTE="pettynyt";30820383]Miehellä on taas kerran tili tyhjänä niin en saanut mitään. Kahvia kun pyysin niin sitä keitti ja teki mulle leivänkänttyrän kahvin seuraksi. Nyt itkettää, kyllähän mä tän tiesin, mutta silti surettaa. Mielummin juo rahansa kuin edes muutamaa euroa laittaisi syrjään jotta mua jotenkin muistaisi.[/QUOTE]

Ja kehtas vielä suuseksiä pyytää kunhan saan eka laitettua ruuan uuniin. Että sellasta, yli tunnin itkin tätä pettymystä.

 

En ole saanut onnittelun onnittelua. Koti siivoton. Ei ole kakkua lupauksista huolimatta leivottu. Luulin että lapset askarteli kortteja eilen kun koulusta olivat silloin poissa mutta ei ole näkynyt. Isä nukkui kahteen.
Paskin äitienpäivä ikinä ja mietin olisko mun parempi olla kuollut.

 

Pyysin äitienpäivän kunniaksi että jos mies poistaisi pari ruosteista ruuvia projektistani jotta voisin jatkaa kunnostusta ja kysyin myös jos voisi auttaa nostamaan kaksi mattoa kuivamaan jos pesisin ne tänään. Ei jaksa/halua auttaa millään tavoin. Pitkään en saanut nukkua, lapsen kanssa ei korttia edes tehnyt. Joskus kaipaisin ihan pienesti kiitosta ja apua. Itkettää vain

 

Täällä on näköjään kahta sorttia valittajaa. Ikuisia minäminäasenneongelmaisia joille ei mokään riitä ja ukot pelkää jo viikkoa ennen että miten taas epäonnostuvat. Ja sitten marttyyreja jotka ei saa keltään mitään mutta ei se mitään koska ukko ja lapset ja kaikki inhoaa.

Hellittäkää vähän. Se auttaa kun ei tarvii ressata ja valittaa joka v...tun pikkuasiasta.

 

[QUOTE="yksin";30818516]Lapsi on huostaanotettu ja lapsen isä jätti mut vuosia sitten. En ole alkoholisti enkä käytä huumeita jos joku sitä epäilee.[/QUOTE]

Kyllä kyllä. Minäkin "valitan" turhasta.