Ryhdistäydy ja puhu miehesi kanssa. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää että ei voi syödä enempää kuin tienaa. Tehkää laskelmat paljonko hänellä menee lapseen nyt rahaa ja paljonko HÄNELLÄ on varaa. Sitten sopimaan uudet elarit. Ei sun tarvitse elättää toisen lasta vaikka olisi kuinka ihana.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Ajattelin jo itse olevani kohtuuton, kun asia on alkanut ärsyttämään. Nyt vain pitäis löytää itse rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja sanoa, ettei näin voi jatkua, koska jos näin jatkuu tämä suhde varmaan loppuu ja kaikki osapuolet ovat katkeria.
On vain hankalaa muuttaa asioita. Kuten alussa sanoin, tilanne oli ihan ok eikä mitään ongelmia elatusmaksujen kanssa, vaikka ne ilmeisesti olivatkin jo lähtökohtaisesti ihan hyviä. Koin aluksi myötätuntoa lapsen äitiä kohtaan, jolla oli meitä pienemmäöt tulot. Meidän tilanteemme muututtua asiat ovat kuitenkin kääntyneet toisin päin ja nyt lapsen äiti ostelee uusia vaatteita ja matkustelee ja meillä ei ole enää varaa mihinkään.
Mietin miten saisin suhdettani tuhoamatta käännettyä asiat niin, etten olisi vain elättäjä. Ennen mieheni sairastumista ostin myös itse lapselle melko paljon aika kalliita lahjoja, koska se oli ainoa oma taloudellinen panostukseni asiaan. Nyt vihaan itseäni siitä, että kiellän lapselta tiettyjä asioita hänen meillä asuessaan, koska rahat ovat vähissä - mm. ulkona syömiset ja lahjojen ostot loppuneet. Ja se lapsihan on tosiaan ihana ja haluaisin häntä joskus hemmotella, mutta nyt vain ottaa päähän, kun tuntuu että olen se elättäjä.
Ootte kertoneet täällä erilaisia tarinoita elatuksesta, onks kellään samanlaisia kokemuksia kuin mulla ja miten ootte asioista selvinneet?
