Aggressiiviset lapset päiväkodissa

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Meidän pojan päiväkodissa yksi lapsi terrorisoi koko ajan muita. Hänellä on henkilökohtainen avustaja, mutta silti joku lapsi saa nyrkistä joka päivä tämän lapsen toimesta. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Eikö ole väärin, että yksi lapsi lyö/tönii koko ajan ja käyttäytyy muita kohtaan impulsiivisesti ja aggressiivisesti. Tällä on vielä tapana lyödä nyrkillä naamaan :O Nyt muutama lapsi on jo sanonut, etteivät halua mennä päiväkotiin tämän lapsen takia. Eikö näin aggressiivisesti käyttäytyvä kuuluisi johonkin pienempään ryhmään, missä tällainen käyttäytyminen saataisiin kuriin?
Mielipiteitä?
 
vierailija
Sen henkilökohtaisen avustajan kuuluisi huolehtia siitä, ettei lapsi lyö toisia. Jos taas hänellä ei ole siihen aikaa, koska joutuu tekemään varsinaisen työnsä rinnalla epävirallisesti myös ryhmäavustajan työt niin jossain on vikaa. Yhteydenotto päiväkodin johtajaan saattaa auttaa.

Edelleen lie mahdollista, että päiväkoti kuuluu niihin, joissa lasten fyysisen vapauden rajoittaminen on kielletty (vrt. rikoslain pykälä laittomasta vapaudenriistosta) eikä avustajan yksinkertaisesti sallita pidellä lapsesta kiinni jotta tämä ei pääsisi lyömään, mutta silloin asiat ovat entistä pahemmin vialla jo ihan kunnan päivähoitotoimiston johtavista viranhaltijoista (=kusipäitä) alkaen. Kirjoitus paikallisen lehden yleisönosastoon saattaa auttaa – tai sitten ei.
 
vierailija
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että erityislapset (esimerkiksi juuri tällaiset muita pahoinpitelevät) yritetään väkisin pitää normiryhmissä. On kaikkien etujen mukaista, myös tämän erityislapsen, että hän pääsee pienempään integroituun ryhmään, missä tulee toimeen. Yksi tavallinen ryhmä saattaa mennä ihan sekaisin tällaisesta aggressiivisesta lapsesta ja pahimmassa tapauksessa toiset lapset pelkäävät mennä hoitoon tämän takia. Ei ole oikein ei..
 
vierailija
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että erityislapset (esimerkiksi juuri tällaiset muita pahoinpitelevät) yritetään väkisin pitää normiryhmissä. On kaikkien etujen mukaista, myös tämän erityislapsen, että hän pääsee pienempään integroituun ryhmään, missä tulee toimeen. Yksi tavallinen ryhmä saattaa mennä ihan sekaisin tällaisesta aggressiivisesta lapsesta ja pahimmassa tapauksessa toiset lapset pelkäävät mennä hoitoon tämän takia. Ei ole oikein ei..
Erityisryhmät ovat kalliita ylläpitää... Sitä paitsi menevät ne muut lapset sielläkin sekaisin, jos häirikköä ei saada kuriin.
 
vierailija
Niin mutta siellä pienemmässä ryhmässä on enemmän aikuisia per ryhmä. Aika hassulta se kuulostaa, että muiden lasten vanhemmat harkitsevat päiväkodin vaihtoa yhden lyövän erityislapsen takia, jota ei saada kuriin. Sama kuin kiusaamisen kanssa. Eikös sen koulukiusaajan pitäisi vaihtaa koulua eikä uhrin?
 
vierailija
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että erityislapset (esimerkiksi juuri tällaiset muita pahoinpitelevät) yritetään väkisin pitää normiryhmissä. On kaikkien etujen mukaista, myös tämän erityislapsen, että hän pääsee pienempään integroituun ryhmään, missä tulee toimeen. Yksi tavallinen ryhmä saattaa mennä ihan sekaisin tällaisesta aggressiivisesta lapsesta ja pahimmassa tapauksessa toiset lapset pelkäävät mennä hoitoon tämän takia. Ei ole oikein ei..
Ei ole kaikkien etu. Jos hänet laitetaan integroituun ryhmään, niin silloin kuitenkin katsotaan, että hän ei tarvitse sitä henkilökohtaista avustajaa (jonka pitäisi pääasiassa pitää huoli, ettei pääse muita hakkaamaan), kun erityisryhmässä on enemmän henkilökuntaa. Lisäksi nuo integroidut erityisryhmät on usein johonkin tiettyihin ongelmiin erikoistuneita (kuten puheongelmat), joku hakkaaja joukossa ei auta muiden kuntoutusta. Integroituneiden ryhmien erityislapsethan on siellä ensisijaisesti kuntotussyistä, koko homma vesittyisi tuollaisen kanssa. En usko, että integroituja erityisryhmiä olisi agreesivisille hakkaajille erikseen.
Vaikuttaa, ettei henkilökohtaista avustajaa käytetä oikein. Henkilökohtainenhan tarkoittaa, että avustajalla on vain tämä yksi avustettava.
 
vierailija
Vaihdoin lapsen ryhmää. Se oli nopein ja helpoin tie päästä eroon väkivaltaisesta lapsesta.
Minustakin on väärin, että erityislapsi pistetään ryhmään jossä hän ei pärjää. Iso ryhmä voi olla esimerkiksi autismin piirteitä omaavalle lapselle kaoottinen painajainen jossa hän ei koskaan opi ymmärtämään liian vaikeaa toimintaympäristöä eikä ennakoimaan tulevia tilanteita. Häiriökäyttäytyminen voi olla oire siitä että lapsella on hurja stressitaso eikä hän selviä tilanteista ilman apua. Tällainen lapsi ansaitsisi ympäristön jossa viriketulva ei ole liikaa, jossa on pysyvyyttä ja mahdollisuus myös vetäytyä jos on liian kuormittunut. On tärkeää, että myös erityislapsi saa opetella sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja, ja jos ne tilanteet tehdään hänelle liian vaikeaksi, hän ei opi niitä.
 
hoitajan mielestä
Olisko ketään varhaiskasvatuksen ammattilaista linjoilla vastaamaan tähän? :)
Ongelma on vakava. Olen pohtinut jo kauan sitä, että yhä pienemmät lapset ovat yhä aggressiivisempia, ja ryhmät vain kasvavat ja erityistoimenpiteet vähenevät. Olen sitä mieltä, että jatkuvasti aggressiiviset, eivätkä hyvin sairaat lapset kuulu edes avustajan kanssa tavallisen kokoisiin päiväkotiryhmiin. Mutta kun se raha.

Sairaimpien lastemme hoito ja kasvatus vaatisi paljon enemmän erityistoimenpiteitä ja yleensäkin varhaiskasvatus vaatisi paljon enemmän resursseja. Silloin jopa säästyttäisiin lasten sairastumisilta. Herkimmät lapset joutuvat surulliseen kierteeseen suurissa ryhmissä ja koko ryhmä joutuu ongelmiin kun aggressiivisuus tarttuu kulovalkean lailla.
 
vierailija
Meidän päiväkotijärjestelmää ollaan ajamassa alas. Näin omin silmin tämän kun vein lapseni hoitoon ja järkytyin. Valtavan isot ryhmät, liian vähän henkilökuntaa eikä mitään välineitä puuttua lasten käytökseen muuta kuin pyydetään nätisti. Koko tutustumisjakson aikana en nähnyt koskaan yhdenkään hoitajan ottavan lasta syliin. Tähänkö on menty? Lapsiin ei saa enää edes koskea kun niillä on ne oikeudet.

Jos minun lapseni häiriköi niin haluaisin että henkilökunnalla on resursseja puuttua siihen. Nythän käy niin että lapsi on rajaton, tietää että aikuiset vain juttelevat ja hän saa tehdä mitä haluaa. Pitäisikö jättää oma työ ja jäädä työttömäksi kotiin lasta hoitamaan kun muut eivät siihen pysty, sekö se estää syrjäytymistä. Jossain on menty pieleen, liika ymmärtäminen ja paapominen ovat menneet liian pitkälle tässä yhteiskunnassamme.
 
vierailija
Meidän päiväkotijärjestelmää ollaan ajamassa alas. Näin omin silmin tämän kun vein lapseni hoitoon ja järkytyin. Valtavan isot ryhmät, liian vähän henkilökuntaa eikä mitään välineitä puuttua lasten käytökseen muuta kuin pyydetään nätisti. Koko tutustumisjakson aikana en nähnyt koskaan yhdenkään hoitajan ottavan lasta syliin. Tähänkö on menty? Lapsiin ei saa enää edes koskea kun niillä on ne oikeudet.

Jos minun lapseni häiriköi niin haluaisin että henkilökunnalla on resursseja puuttua siihen. Nythän käy niin että lapsi on rajaton, tietää että aikuiset vain juttelevat ja hän saa tehdä mitä haluaa. Pitäisikö jättää oma työ ja jäädä työttömäksi kotiin lasta hoitamaan kun muut eivät siihen pysty, sekö se estää syrjäytymistä. Jossain on menty pieleen, liika ymmärtäminen ja paapominen ovat menneet liian pitkälle tässä yhteiskunnassamme.
Ei nykyään edes ole mitään päiväkotijärjestelmää enää, on vaan "varhaiskasvatusjärjestelmä". :sick:

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että entiset hoitopaikat on muutettu lasten subjektiivis-oikeudellisiksi säilöntäpaikoiksi, missä heillä on koululaisen oikeudet ja pikkulapsen velvollisuudet ja henkilökunta/lapsi-suhde on sama kuin kouluissa. Järjestelmän olemassaolo oikeutetaan sillä, että 5 vuotta yliopistossa opiskellut lastentarhanopettaja käy kerran päivässä pitämässä lapsille huippupedagogisen toimintatuokion, ja loppupäivän meno onkin sitten kuin stressaantuneilla minkeillä turkistarhan häkissä.
 
LTO
Ei nykyään edes ole mitään päiväkotijärjestelmää enää, on vaan "varhaiskasvatusjärjestelmä". :sick:

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että entiset hoitopaikat on muutettu lasten subjektiivis-oikeudellisiksi säilöntäpaikoiksi, missä heillä on koululaisen oikeudet ja pikkulapsen velvollisuudet ja henkilökunta/lapsi-suhde on sama kuin kouluissa. Järjestelmän olemassaolo oikeutetaan sillä, että 5 vuotta yliopistossa opiskellut lastentarhanopettaja käy kerran päivässä pitämässä lapsille huippupedagogisen toimintatuokion, ja loppupäivän meno onkin sitten kuin stressaantuneilla minkeillä turkistarhan häkissä.
Pitkälti totta, mutta lastentarhanopettajana voisin sanoa, että teen pitkiä päiviä jokaisella solullani lasten parhaaksi. Puhdistan vessojakin, että olisi edes suunnilleen hygieenistä :( Puhumattakaan siitä, kuinka paljon raadan itse ryhmässä. Käytän koulutustani ja kokemustani hyväksi siinä, että pystyn luomaan huippupedagogisen tuokion nyös TÄYSIN ilman etukäteisjärjestelyjä, koska niihin ei ole aikaa. Teen kotona töitä, että saan edullisesti materiaaleja, ja että ehdin täyttää kaikki vaadittavat paperit. Päälliköt vaativat projekteja projektin perään, ja koetan tehdä niissäkin parhaani.

Osaamiseni vähentää lasten stressaantumista, mutta silti sellaiselta ei valitettavasti voida välttyä, koska ryhmät on päästetty valtavan suuriksi. Kotoa tai kahvitunnilla otan yhteyttä niihin, keillä olisi vaikutusvaltaa, mutta yhteydenottoni palaavat bumerangeina takaisin, kun sanotaan, että ei voida tehdä mitään rahan puutteen vuoksi.

Lisäksi perheiden ongelmat ovat räjähtäneet käsiin, mutta koetan tukea vanhempia kaikin tavoin. Kollegani eivät enää jaksakaan, ja moni on lähtenyt muulle alalle, tai vaihtanut vähemmän vastuullisiin tehtäviin alalla. Että sellaista!
 
vierailija
Pitkälti totta, mutta lastentarhanopettajana voisin sanoa, että teen pitkiä päiviä jokaisella solullani lasten parhaaksi. Puhdistan vessojakin, että olisi edes suunnilleen hygieenistä :( Puhumattakaan siitä, kuinka paljon raadan itse ryhmässä. Käytän koulutustani ja kokemustani hyväksi siinä, että pystyn luomaan huippupedagogisen tuokion nyös TÄYSIN ilman etukäteisjärjestelyjä, koska niihin ei ole aikaa. Teen kotona töitä, että saan edullisesti materiaaleja, ja että ehdin täyttää kaikki vaadittavat paperit. Päälliköt vaativat projekteja projektin perään, ja koetan tehdä niissäkin parhaani.

Osaamiseni vähentää lasten stressaantumista, mutta silti sellaiselta ei valitettavasti voida välttyä, koska ryhmät on päästetty valtavan suuriksi. Kotoa tai kahvitunnilla otan yhteyttä niihin, keillä olisi vaikutusvaltaa, mutta yhteydenottoni palaavat bumerangeina takaisin, kun sanotaan, että ei voida tehdä mitään rahan puutteen vuoksi.

Lisäksi perheiden ongelmat ovat räjähtäneet käsiin, mutta koetan tukea vanhempia kaikin tavoin. Kollegani eivät enää jaksakaan, ja moni on lähtenyt muulle alalle, tai vaihtanut vähemmän vastuullisiin tehtäviin alalla. Että sellaista!
Minulle vanhempana riittäisi että joku pitäisi lasta sylissä edes pari kertaa päivässä ja saisi askarrella jotain. Miksi lasten hoidostakin on tehty tiedettä, huippupedagogista kun riittäisi vanhemman läsnäolo ja läheisyys? Vartuin kotona isän tehdessä töitä viereisessä huoneessa ilman mitään suurempia virikkeitä tai huippupedagogista opetusta. Luin ja kirjoitin ennen peruskoulua. Onkohan tässä nyt menty jossain mutkassa metsään...?
 
vierailija
Niin, kai se päiväkodinjohtajaan täytyy ottaa yhteys. Hoitajille tietysti voi avautua, jotta he huomaavat, että sen avustajan on oikeasti oltava sen häirikön vieressä koko ajan eikä tehdä muita hommia tai juoruta muiden tätien kanssa. Huoh, ei ole ihme jos päiväkodin henkilökuntakin uupuu taakkansa alle nykypäivänä..
 

Yhteistyössä