Ahdistava kuoleman/sairauksien pelko

Onko muita kohtalotovereita? Tuntuu, etten nyt pääse yli näistä kuolemista. On mennyt äiti, isä, muitakin sukulaisia, ja ennen kaikke akaksi tuttua tosi nuorena.
Tuntuu, että itselläkin kohta varmaan henki lähtee, tai vähintään tulee syöpä. Miten tästä pääsee eroon?

 

Ajan kanssa. Mulla oli kans joku aika taaksepäin ajanjakso, jollon meni paras kaveri, äiti ja isä, anoppi ja appi ja eräs toinen kaveri myös. Kai se oli seki ettei ehtiny yhtä poismenoa käsitellä ko jo seuraava oli ajankohtanen. Aika on auttanu ja terapia. Sitä tajuaa nykyään paremmin että lähtö voi tulla jokaselle koska vaan, enkä ennää niin jaksa murehtia sitä asiaa. En halua (mahollisesti ) viimisiä päiviä viettää murehtien sitä koska se loppu oikein tullee.

 

Minulla on myös vaikka kukaan ei ole edes kuollut.. Silti ahdistaa :|

 

No mullakin on välillä tosi paha kuolemanpelko ja ajattelen liian usein tätä maailmankaikkeutta...miksi pitää kuolla jne. mutta suurin pelastus minulle on usko Jumalaan ja Jeesukseen! täytyy vain uskoa ja luottaa, että kerran tulee päivä jolloin tää kaikki tuska ja ahdistus loppuu ja saamme jälleen olla rakkaittemme parissa ikuisesti! Mä en halua enkä voi uskoa että elämä päättyy kuolemaan... ei pääty ja usko Jeesukseen tuo rauhan . silti vaikka oonki uskossa niin tulee hetkiä jollon pelkään ja tuntuu ahdistusta.... voimia sinulle!! kokeile säkin Jeesusta??

 

No mullakin on välillä tosi paha kuolemanpelko ja ajattelen liian usein tätä maailmankaikkeutta...miksi pitää kuolla jne. mutta suurin pelastus minulle on usko Jumalaan ja Jeesukseen! täytyy vain uskoa ja luottaa, että kerran tulee päivä jolloin tää kaikki tuska ja ahdistus loppuu ja saamme jälleen olla rakkaittemme parissa ikuisesti! Mä en halua enkä voi uskoa että elämä päättyy kuolemaan... ei pääty ja usko Jeesukseen tuo rauhan . silti vaikka oonki uskossa niin tulee hetkiä jollon pelkään ja tuntuu ahdistusta.... voimia sinulle!! kokeile säkin Jeesusta??

Kyllä minäkin korkeampaan voimaan uskon, ja koetan iloita siitä, että rakkaimpani ovat jälleen päässeet toistensa luo. Mutta silti ahdistaaaaaa.

 

No mullakin on välillä tosi paha kuolemanpelko ja ajattelen liian usein tätä maailmankaikkeutta...miksi pitää kuolla jne. mutta suurin pelastus minulle on usko Jumalaan ja Jeesukseen! täytyy vain uskoa ja luottaa, että kerran tulee päivä jolloin tää kaikki tuska ja ahdistus loppuu ja saamme jälleen olla rakkaittemme parissa ikuisesti! Mä en halua enkä voi uskoa että elämä päättyy kuolemaan... ei pääty ja usko Jeesukseen tuo rauhan . silti vaikka oonki uskossa niin tulee hetkiä jollon pelkään ja tuntuu ahdistusta.... voimia sinulle!! kokeile säkin Jeesusta??

Kyllä minäkin korkeampaan voimaan uskon, ja koetan iloita siitä, että rakkaimpani ovat jälleen päässeet toistensa luo. Mutta silti ahdistaaaaaa.

Mutta uskotko Jeesukseen? Ja Jumalaan,ei vain korkeimpaan. mä luen ahdistuksen hetkinä raamattua ja sitten saa taas uutta virtaa ja ahdistus häviää/hellittää. ei se kyllä helppoa ole,mutta pakko yrittää ajatella elämää niin että kannattaa elää ja nauttia vielä kun saa elää!! koskaan ei tiedä milloin on viimenen päivä/hetki elämästä,tästä elämästä.