ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Heipä taas, Jampu. Minun sairastamiset omassa lapsuudessa menivät näin ja selittävät kyllä hyvin suhtautumiseni sairauksiin. Äitini hermostui aina kun sairastui. Ilmeisesti hän pelkäsi sairauksia. Ensin hän huusi ja sitten piti hävitä poissa silmistä. Eli meillä sairas pysyi poissa äidin silmistä omassa huoneessa ja oven piti olla kiinni. Äidiltä ei saanut mitään huomiota, siis sellaista normaalia sairaanhoitoa. Hän ei katsonut, ei kysellyt, tuletko syömään jne. Muistan varsin hyvin, että minulla tuli verta nenästä hyvin herkästi. Aloin itse pelätä nenäverenvuotoa sen vuoksi, että äitin raivostui. Hän saattoi huutaa hirveästi ja kun oikein siitä suuttui, löi. Enhän minä voinut sille mitään, että talvet tekivät minulle tämän tepposen aina. Aloin piilotella vaivaa ja muistan pitäneeni itseäni hyvin viallisena, kun kehoni ei totellut.

Sairastin todella paljon, ainakin tuntuu sultä. Tosin tilasin vastikää kaikki lapsuuden sairauskertomukset ja tottahan se oli. Minun ongelmaksi tuli kurkkupaiseet, nielutulehdukset ja kaikki kurkkuun liittyvä. Yhden kerran nieluni turposi kiinni. Sitä ennen soitin töihin äidilleni, että en pysty kohta hengittämään ja puhuminen oli kipujen vuoksi melkin mahdotonta, ei hän välittänyt. onneksi vaarini asui naapurissa ja oli vielä elossa, hän lähetti lääkäriin, ja jouduin pikana leikkaukseen, etten tukehdu. Kotiin tulessa isä kyllä oli järkyttynyt, mutta äiti passitti omaan huoneeseen. Tuosta minulle jäi hirmu trauma. Olisin niin kaivannut lohdutusta ja syliä, koska tunsin että kuolen kohta tukehtumalla.

En siis ihmettele, että minun on vaikea aikuisena hyväksyä mitään kehoni oireita ja reaktioita. koen ne alitajuisesti hirveän hävettävinä, merkkinä heikkoudesta ja huonoimmuudesta. Käperryn aina yksinäisyyteen, kun kehoni oireilee, vaikka silloin olisi ihan hyvä etsiä sitä seuraa ja keskustella lukot auki. Sama toive se on minullakuin ollut. Olla mahdollisimman helppo lapsi, mutta se tuo minun keho petti minut aina. Ei antanut olla sitä.

Isältäni hain huomiota ja sain sitä, koska olin liikunnallisesti lahjakas. Kilpailin ja pärjäsin, mutta kun loukkaannuin, niin että en pystynyt edes kävelemään ja vuoden toipumisen jälkeen kävi ilmi, että kilpaurheilu on takana, hyvä jos pystyn juoksemaan kuin muutamana päivänä viikossa kipeytymättä. Lantioni meni tuossa onnettomuudessa rikki ja vinoon. Nykyisin osaa itse laittaa sen hieman enemmän oikeaa asentoon. No kilpaurheilu kun loppui, ei isäni enää ilmeisesti osannut tai sitten ei halunnut puhua mitään. Muutuin hänellekin näkymättömäksi. Muistan kuinka kauhea olo minulla oli. Elämälläni ei ollut enää mitään tarkoitusta. minulta vietiin se, millä sain edes jonkinlaista positiivista huomiota.

Tämä harrastus kuitenkin oli sellainen, jossa ruoskin kehoani armotta. Muistan kuinka oksensin välillä treeneissä, jos juoksu ei luistanut olin pettynyt kehooni, että se tuotti isälle pettymyksen, eikä menestynyt jne. Olen todellakin alkanut ymmärtämään suhdettani kehoon, miksi se on niin julmaa ja hyväksymtöntä. Enhän ikinä vaatisi keneltäkään toislta tällaista. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi. Nykyisin olen suorastaan laiska, mutta pistän sen sen piikkiin, että pitää käydä molemmissa ääripäissä, että löytää kultaisne keski tien :) Voi että on ihanaa lukea juttujanne. kiitos, että jaatte niitä
 
Moi, onko muuten kellään näkynyt silmissä sellaisia poltto merkkejä vaikkei kirkkaaseen valoon ole tuijottanutkaan,ne tulee aina välillä näkyviin näkökentässä joitain kirkkaita kuvioita mutta sitten häviää aika nopeasti pois?? Mulla on nyt jonkin aikaa tuota ilmennyt ja nyt pelottaa jos se onkin jotakin vakavaa.. Yleensä pienellä niitä tulee näkyviin ja äsken imuroidessa tuli kanssa,voiskohan tuoki liittyä jumittuneeseen selkään? Nyt on kans eilisestä asti tuntunut sormet omituiselta ihan niiku ne ois välillä puutuneet,tuo toinen silmä tuntuu nyt taas vuorostaan normaalilta.
 
Tarkoitatkohan sellaista tummaa pläsiä, ettei oikein näe siinä kohtaa? Minulla on ollut sellaisia kausittain. Sitten on ollut niitä kirkkaita pieniä tanssivia valoja. sitten on ollut välähtäviä pisteitä. Kun niskoissa on C2 nikama ahtaalla, vaikuttaa paljon silmiin. Sanovatpa sitten jotkut lääkärit mitä haluavat asiasta. suosittelen myös lukemaan kiertäjähermosta. se kun on kireällä saa ihan ihmeitä ja kauheita tuntemuksia aikaan. Hermoa voi manipuloida, esim että saa sydämen rytmiä laskettua. Vaikuttaa, kieleen, leukoihin, korviin, nieluun, sydämeen, hengitykseen, pallean toimintaan vatsaan jne.

Muistan kun lapset oli pieniä ja paljon kannoin ja nostelin, näin sellaisia tummia pläsejä ja kirkkaita piste välähdyksiä ja välillä ihan oikeasti tähtiä, kun tein jotain tai käänsin päätä. Luulosairastin silloin sitä MS- tautia. Olin niin satavarma ja itkin koko ajan.
 
Minulla välin välähtelee kirkas valokuvio näkökentän sivuilla, yleensä lie enemmän vasemmalla puolella sivussa.
Myöskin joskus vuosia sitten oli semmoinen vähän kuin pyörivä ympyrä ja näkö sumeni siltä kohdalta, se liitettiin migreeniin?? vaikkei minulla ole koskaan muita migreenin oireita ollutkaan, ei voimakasta päänsärkyä eikä oksentelua. Itse olin sitä mieltä että se nimenomaan johtui hartioista ja niskan kipeydestä ja jäykkyydestä. Minulla puutuilee sormet kaiken aikaa, yöllä pahiten. Herään siihen jos nukun esim. vasemmalla kyljellä niin oikean käden sormet on ihan puuduksissa. Kävellessä ne puutuvat myös, mutta ne oireet minulla johtuvat ehdottomasti selkä-hartia-niska jumista, se vaiva hukkuu jos saisin nämä niskat kuntoon, huomenna menen fysikaaliseen, mutta se ei oikein nyt valitettavasti ole minuun tehonnut, olen niin jumissa kaikkialta. Sairasloma, joku relaksantti-lääke ja fysikaalinen yhessä voisi auttaa, sairaslomalle ei nyt uskalla jäädä kun on isot yt:t menossa. No odottelen neurologin käynnin nyt seuraavaksi ja täytyy sitten miettiä että mitäs sit.

Huolimuori, nuo sinun oireesi kyllä varmaan johtuu sinun elämäntilanteesta ja siitä että nostelet, kannat vauvoja, vaihdat vaippoja, syötät... varmaan on hartiat jumissa, kiinnitäpäs huomio myös siihen että puretko hampaitasi ja kiristeletkö väsyneenä leukoja, joka sitten vielä aiheuttaa lisäksi kaikenmoista oiretta....
Milloinkohan olet mahtanut nukkua yön yli? Montako yöherätystä ja ylösnousua yössä? entä päikkärit, saatko päivällä huilattua? Kropan palautuminen kahden synnytyksen jälkeen ottaa myös "omansa". Jaksamista toivotan :hug:
 
Ne on oikeastaan sellaisia kirkkaita ne kuviot ja tosi pieniä yleensä sellaisia välähdyksiä ja muodoltaan ympyrämäisiä ja ne kestää muutaman sekunnin ja katoaa sitten pois,ja varsinki kumara asennossa niitä tulee eniten kun vauvaa hoidan tai isompaa nostan pinnasängystä ei niinkään paikallaan ollessa tai istualtaan.. Joskus kyllä jännitän tietämättäni niskoja mut en oo kiinnittänyt huomiota niinkään leukaan enkä tiiä narskuttelenko öisin hampaita,ei oo mies ainakaan maininnu asiasta.
Nyt on vauva alkanut nukkua kokonaisia öitä että nukkumisen puolesta kaikki pitäs olla ok, vaikka eihän ne uni velat ole läheskään vielä nukuttu pois.. Lisäksi tuo vanhin tyttö on alkanut nukkua hirmu huonosti ja levottomasti ja joskus herää yöllä itkemään,että nyt kun vauva antas nukkua niin toinen päättää kukkua ..ja tietysti vielä seki että ku yksin joutuu tekemään kaikki kotitöistä lähtien niin väsyttää mieltä ja kroppaa. Kun ei miehestä apua ole..
 
Huolimuori. Minulla on ollut juuri kuvaamiasi valopalloja. Olet todella kovilla niin fyysisesti ja psyykkisesti. Monesti äitiys herättää myös oman äitisuhteen ihan alitajuisesti mieleen ja jos parisude ei ole ihan helppo, niin kuormaa vain lisää. Voimia sinulle.
 
No joo,tänään pääsin nyt vihdoin käymään terapeutilla juttelemassa ja kerroin tästä ahdistuksesta ja niistä kohtauksista ja muista oireista niin sanoi heti että synnytyksen jälkeinen masennus ja serotoniinin alotus lähiaikoina jos se helpottaa tätä mieli alaa.. Mäki oon taas pongannu muutaman pikku mustelman jaloista,en ymmärrä mistä niitä joka päivä ilmaantuu.. Ja nyt tuo oikea peukalo tuntuu omituiselta,ihan niiku siinei ois välillä tuntoa,tai ei oo niin tunto herkkä kun muut sormet,rasittavaa !!
 
Mulla oli melkein vuoden vasen peukalo ihan outo. Tärisi välillä. Kävin hierojalla ja se puhui jostain selän tic pisteitä, jotka vatsas peukaloon. Hierontojen jälkeen pikku hiljaa parantunut, mutta jos jännityn tai olen voimakkaan tunteen vallassa :) peukalo alkaa tärrään eka ja sitten loputki kädestä. Mulla aiheuti toi cipralex veren purkaumia, olin viiden käyttöpäivän jälkeen pienillä mustelmilla, kuumeinen ja ripuloin ja oksensin ( suolistotulehdus), joten jouduttiin lopettaan . Ei mitään SSRR- lääkkeitä kestä. Mulla on käytössä itsellä hermostoon ja paniikkiin b- vitamiinit, mustelmia tulee ainakin c- vitamiinin puutteessa, rautavalmiste ( nestemäisen kestää mun masu) ADE -vitamiinit, mä en löydä mun yhtä kirjaa, jossa oli hienot taulukot vitamiinesta ja hivenaineista.

1. Mielialan vaihtelut

C-vitamiinin puutoksesta kärsivän henkilön mielialat vaihtelevat suuresti ja ilman todellista syytä. Reaktiot ovat yleensä nopeita ja niihin liittyy ärtymystä.

2. Mustelmat

Mustelmat saattavat olla merkki siitä, että ihminen kärsii C-vitamiinin puutoksesta. Myös haavaumat ovat yksi puutostilan oire.

3. Kuiva iho ja kärsineet hiukset

C-vitamiinin puutos vaikuttaa myös hiusten ja ihon hyvinvointiin. Puutos johtaa yleensä kuivaan ja hilseilevään ihoon. Joillakin kuivuus näkyy ihon sijaan hiuksissa, jolloin niistä tulee karheat.

4. Laihtuminen

C-vitamiinin puutos saattaa aiheuttaa myös laihtumista. Tapauksissa, joissa painon putoaminen johtuu C-vitamiinin puutoksesta, tapahtuu äkillisesti.

5. Suusairaudet

C-vitamiini auttaa ylläpitämään luiden, hampaiden ja ikenien terveyttä. Tämän vitamiinin puutos aiheuttaa heikkoutta ikenissä, jolloin ne ovat arat ja vuotavat helposti verta.

6. Infektiot

Haavan hidas paranemin on yksi C-vitamiinin puutoksen oireista. Tämä vitamiini nimittäin laukaisee parantavia ominaisuuksia, joten sen puute aiheuttaa hidasta paranemista ja jopa infektioita haavoilla.

7. Lihas- ja nivelkivut

C-vitamiinin puutos saattaa aiheuttaa kroonista kipua lihaksissa ja nivelissä.

Lähde: Health Watch

Sitten on tietty K-vitamiini, mutta ei taida olla yleinen. Jos huolettaa, käy ottaan verikokeet. joissain maksan ja munuaisten häiriöissä voi ilmetä mustelmia. Tai hyytymistekijöissä jotain vikaa. Toisaalta, se että jännittää koko ajan, ravinteet ei kule, lihkaset kovilla, samoin verisuonet ja hermot.... Mulla meni silloin yhessä vaiheessa niin, että kun avasin kevyen kaapin oven, saattoi nasahtaa sormesta verisuoni. silloin pelotti kyllä, että milloin se päästä nasahtaa.

B- vitamiinia kannataa kyllä popsia, sillä on suuri vaikutus hermoihin ja mielialaan. Netissä paljon tietoa. itse otan aina kuurin ja pidän taukoa.
 
Minulla kanssa napsahteli sormissa verisuonia taannoin, ja ne oli kipeät ihan kosketusarat sen jälkeen ja aina tuli ihan sininen mustelma kipukohtaan. Nyt se vaiva on helpottanut. Myöskin olen kuullut että laihtumiseen liittyy taipumus mustelmiin. Särkylääkkeet altistavat mustelmille. Jostain muistan lukeneeni että jos mustelmat eivät ole isoja (eli pienempiä kuin kolme sormea) eivätkä mustan puhuvia, eivät ole haitallisia tai hälyyttäviä.
Peukalo vapisee ajoittain minullakin, eikä ole pieni liike, ja samoin kädet tärrää välin että melkein hävettää....
Viikonloppu käsillä ja kaikenlaista työtä odotettavissa, saas nähdä mitä jaksaa.
Viikko vielä ENMG:hen (=tuomiopäivä)! No näillä eväillä mennään mitä on.
 
Jees, vois kokeilla lisätä sitä c-vitamiinin syöntiä joa vaikka pieni puutostila ois olemassa näin heti raskauden jälkeen! Mulla on tossa toisessa jalassa reiden kohalla aika iso mustelma mutta sen kyllä tiiän kolauttaneeni muut ihan sellasia pikkusia.. Nyt kolottaa ja pakottaa jalkoja aivan vietävästi ja selekä jumissa.. Ihanaa huomenna hierontaan!!
 
  • Tykkää
Reactions: Hematiitti
Mulla enempi on toi oikee peukku reistaillu ja välillä vuorotellen myös keskari ja etusormi tuntuu omituiselta. Mulla kans viikko sitte ilmaantu mustelma sormeen,tosin semmone pieni..sitäki säikähin hulluna kun yhtä äkkii tuli. Ja arvelen johtuvan rajusta laihtumisesta nuo mustelma jutut kun nyt kuukauden sisään paino pudonnut äkisti alas.
 
Osaatteko sanoo voiko kaularangassa tai hermois olla jotain häikkää kun hiuksia harjatessa on välillä sellane älyttömän kipee ja arka kohta päänahassa..? Ei oo kuitenkaan koko aikaisesti se kipu. Muistelin et lääkäri viime käynti kerralla puhu tuosta vaivasta jotain kaularankaan liittyvää mutta en muista tarkkaan miten se meni.. Toiki vaiva on mulle nyt lähiaikoina ilmaantunut ja kaularangan kohdalta joskus taivuttaessa kuuluu naksahus,mulla muutenkin tosi yli liikkuvat nivelet.
 
Mulla oli pari kesää sitten niin kipee päänahka etten voinut pitää mitään pään suojana, enkä hiuksia voinut todellakaan kammata tai pitää kiinni. Sen jälkeen alkoi lähteen hiuksia niin paljon, että jouduin ajamaan ihan kaikki pois. Kävin lääkärissä kivun vuoksi, ettei ole mitään ruusua tai iho sairautta se kipu, mutta mitään syytä ei löytynyt, paitsi kalsiumarvot oli koholla. Syy meni päästä kiinni piikki. Nyt mun miehelläkin on niitä hyvin arkoja kohtia päässä. Ei lakkia päähän ja siihen tyyliin. Aivan ihmeellistä. Hällä paukkaa niskat aina kun päätä kääntää. Kävi työterveyslääkärillä kun huimas niin ettei pystyssä pysynyt. Korvasakkajuttu hänellä silloin, ainakin lääkäri niin sanoi. Huimaus kuitenkin jäi, välillä enempi ja välillä vähempi. Niskoja on hältä tutkittu, ja riippuu niin lääkäristä, jokaisella eri teoria, niin että naurattaa ja kyllästyttää häntäki nää arvailut. Mutta juu, et todellakaan ole ainut jolla päänahka arka. parina päivänä mulla kihelmoi pientä plänttiä päässä, ihan niin kuin siihen olisi joku koko ajan koskenut tai tukka olisi noussut pystyyn. Hassulta tuntu :)
 
Viimeksi muokattu:
Toivottavasti ei hiukset lähtis kuitenkaan päästä,hui kamala :s ! Tai että joutuisi ajaan ne pois ite :s ei mulla ihan niin kipeä kuiteskaan ole etteikö pystys pipoo pitää päässä,vähän vaan arka jos yrittää hiuksii taivutella tai jakausta siirtää niin tuntuu vähän tympeelle.. Kaikkea sitä pittääki olla !
 
Mooi,empä tänään päässytkään hierojalle ja hartiat aivan järkyttävän kippeet ja jäykän tuntuset,noh maanantaille uusi aika varattu.. Polvi on ruennu nyt kipeytyyn kanssa joka haittaa liikkumista.. Ja edelleenkin tympii nuo hetkelliset valo pilkut näkökentässä mutta oon koittanut olla välittämättä niistä.. Jospa tää tästä,onkohan olemassaankaan oireetonta päivää..huoh..
 
Se on aika ovela tää ahdistuneisuus. Yhdessä vaiheessa mä olin ihan varma, että mulla on jokin rappeuttava sairaus, tällä hetkellä vaikka onkin sellaisia oireita, se pelko on takana. nyt pelkään sydämen loppumista. Mulle sattui ihme eilen. Olen yrittänyt etsiä psykoterapeuttia 4 kk. Hirveen pitkiä jonoja tai suoria tyrmäyksiä tullut vain sähköpostiin. eilen sitten soitti yksi ja ilmoitti, että voisi aloittaa kanssani työskentelyn. Ja mikä ihmeellisintä hän tekee kotikäynteinä nämä. Saas nähdä kui meillä lähtee tää terapia liikkeelle. Tiedän tän ihmisen entuudestaan ja olen iloinen, että hän haluaisi alkaa tähän. jes. Vaikka eihän se ihan heti näihin fyysisiin juttuihin vaikuta, mutta jos sais tuota päätään vielä enempi selkeeksi. Voimia Jampulle tutkimuksiin.
 
Mua on alkanut ihan järkyttävästi pelottaa nyt se ALS ku ollu jaloissa sitä voimattomuutta ja sillon aluksi niitä puutumisia ja nyt tuota pakottelua ja kipuja lihaksissa vaikkei mitään isoa liikunta suoritusta ois tehnytkään. Aina tasaisin väliajoin tulee nuo kaikki vakavimmat sairaudet mieleen.. :( niin ja toinen on se ms.. tänään ollu pistävää kipua ohimolla ja tottakai se on kasvain joka siellä kipuilee.. Ja joka ilta on pakottava tarve tutkia onko tullu jalkoihin tai käsiin uusia mustelmia,sitä on jo ihan hysteerinen itsensä tarkkailija..
 
Mulla kun tuli tai tulee noita voimattomuus ym. kohtauksia, teen niin kuin tuolla alussa joku kirjoitteli. Otan käsipainot tai kyykkään ja jos jaksaa tehdä, se on vain psyykkistä väsyä. Yleensä tulee niin fyysisiesti kuin psyykkisestikin tosi vahva olo. Eli hyökkään heikotuksia vastaan. jos kun on ollut oikein jännittynyt, niin menee varmasti maitohapoille pienestäkin jutusta, mutta kun antaa lihaksille oikeeta jännitettävää, ei vaan mielen jäännityksen tuotoksia, niin alkaa veri ja energia kiertää. On mulla ollut aikoja että kaikki tää on niin paljon helpompi sanoa kuin tehdä, kun on ollut niin ahdistunut, että pelkää kuolevansa joka liikkeestä.
 
Minulla oikean käden peukalo, samoin kuin oikean käden pikkurilli ja nimetön oireilee. Peukalo vapisee välillä tosi paljon, silloin kyllä tärisee melkein koko käsi samalla, mutta sitä ei näy ulospäin. Samoin oikean puolen jalka on vaikeampi, tänäaamunakin oli niin kipeä ja jäykkä etten meinannut vessaan päästä, aina kun lähden liikkeelle jalka jumittaa.
Minulla on lähes aina ollut päänahassa kipeitä paikkoja, sitä vihloo vaikken edes koske siihen, joskus niinkuin nipistää ihan itsekseen. Kylmiä väreitä menee jatkuvasti koko kropassa, varsinkin kun lähden liikkeelle niin läpi kehon menee kylmät väreet. Nekin kyllä aluksi olivat enemmän vain oikeassa jalassa, mutta nyt on levinnyt kaikkialle. Kilpirauhaskokeet otettiin mutta ne olivat normaalit, samoin natrium-kalium tasapaino oli normaali, kait mun verestä on tutkittu kaikki mitä siitä tutkia voi, kaikki on siltä osin kunnossa. Olisipa ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, se olisi selittänyt ison osan näistä oireista. Viime yö meni taas valvoessa ja nyt on silmät ihan ristissä, eivät meinaa auki pysyä, ja tänään on hankala päivä edessä töissä. Ja kun on väsynyt niin kaikki tuntuu paljon pahemmalle.

Hienoa Hematiitti kun terapia asia on edennyt, uskon varmasti että mielen lukkoja avautuu ja myrkytystä aiheuttavat möhkäleet sulavat ja valuvat pois, haihtuvat taivaan tuuliin jättäen vienon pölyn mennessään. Kyyneleetkin varmaan virtaavat, mutta niillä se vahva silta rakennetaan, ei kova mutta vahva! :hug:
 
Sain viime talvena jonkin ihan järjettömän paniikkikohtauksen kesken pyykin pakkauksen. Se oli hieman erilainen kuin aikaisemmin. Sydän jyskytti sitten alkoi sellaiset rytmärit, että oksetti ja pyörrytti. Miehenihän sitten soitti ambulanssin ja rytmi oli silloin niin sekava, että ottivat kyytiin. Ambulanssissa sitten aloin täristellä ja kouristella, mutta vain vasemmalta puolelta, itsellä olo oli kyllä ihan pöljä, kun vasen käsi vatkasi kuin koiran häntä samalla täristen. Sairaalassa todettiin taas terveeksi ja laitettiin kotio ilman mitään selityksia tai lohdutuksia. Ei enää kehtaa mennä lääkäriin, kun keho saattaa oireilla todellakin voimakkaasti ja silti se on aina psyykkistä heidän mukaan, vaikka kyllähän se melko fyysiseltä silloin tämmöinen psyykkinen tuntuu. Ensialkuuun tuntui, ettei voi enää luottaa omaan kehoon kun ei tiedä milloin oikeasti on sillai niin ku sydänkohtaus tai muuta :) Mä toivon kyllä meille kaikkea hyvää, kun on jo nähty tämä elämän helvetti.
 

Yhteistyössä