Ahdistuneisuus/kummallinen olo

Tiedän että masennukseen/ahdistukseen kuuluu epätodellista oloa, mutta entä sellainen kuin kävisi vaan todella hitaalla, kaikki tuntuu/näyttää jotenkin oudolta. Sumuinen olo päässä, kuin olisi ihan pöpperössä. Sitä ollut nyt koko ajan kroonisesti ja välillä pilkahtaa se epätodellinenkin fiilis.

Epävarmuus omasta tekemisestä ja jotenkin uninen olotila. Lääkitys aloitettu, mutta tätä oli ennen sitäkin.

Lisäksi kummalliset ajatukset, miettii kehon toimintoja, oma hengitys tuntuu oudolta ja miettii miten pitää hengittää. Sekä nukahtaessa ennen nukahtamista lipuu kummalliset jutut mieleen.

Kuuluuko siis nämäkin ahdistukseen? Mitään muuta selitystä ei oikein ole löydetty. Jonottelen terapiaan.

 

Meillä on paljon potilaita, joista ensimmäisten viikkojen/kuukausienkin aikoina on huokunut sellainen poissaolevuus, aivan kuin ymmärtäisivät kaiken, mutta vain ulkoisesti. Sisältä ovat aivan jossain muualla. Joskus, kun heille puhuu, tuntuu kuin katsoisi lasisilmiin, vaikka kuitenkin ymmärtävät kaiken mitä heille sanoo ja tekevät, mitä pyydetään.

Itse yhdistän sen masennukseen. He elävät siinä kuplassaan, eikä mikään päässe läpi. Mikään, mitä me ulkopuoliset tehdään tai sanotaan, ei ole heille muuta kuin sumua ja utua vain. Mutta kyllä se sitten menee ohi, kun elpyminen ja paraneminen alkaa.