aid -pino
- Viestiketjun aloittaja sani
- Ensimmäinen viesti
Meille tehty aid nyt pari kertaa. Kyselit jossain toisessa keskustelussa että millainen toimenpide tämä on, niin vastaan siihenkin. Eli sain ovulaation avuksi clomit ja hoito alusta loppuun eteni meillä suurinpiirtein seuraavasti: kiertopäivä 3-7 otin sen yhden tabletin päivässä noita hormoneita. Kp 10-12 oli follikelin ultraus, jossa katsottiin miten rakkulat kasvaneet. lääkäri antoi päivät milloin aloittaa tikuttamaan ovulaatiota lh-testillä. Kun ne kaksi viivaa siihen testiin tuli niin siitä seuraavana päivänä oli inseminaatio luovutetuilla siittiöillä. Toimenpide oli mulla ja ilmeisesti aika monella muullakin aivan kivuton. Ja meidän tosiaan piti vain mennä sinne klinikalle ja hoito tehtiin. Eli iui:ssä miehen täytyy pari tuntia aiemmin toimittaa siittiönsä pestäväksi vaan aid:ssä mistään tuollaisesta ei tarvitse huolehtia.
Suosittelen lämpimästi jo miehesikin kannalta keskustelua klinikalla psykologin kanssa tuosta hoitomuodosta, ellette vielä ole. Meillä mies oli valmistautunut jo ennestään luovutettujen käyttämiseen, vaan sai tuossa keskustelutilaisuudessa vielä lisää uusia näkökulmia asioihin.
Suosittelen lämpimästi jo miehesikin kannalta keskustelua klinikalla psykologin kanssa tuosta hoitomuodosta, ellette vielä ole. Meillä mies oli valmistautunut jo ennestään luovutettujen käyttämiseen, vaan sai tuossa keskustelutilaisuudessa vielä lisää uusia näkökulmia asioihin.
suur kiitokset sulle mollukka !!!
monellako kerralla sulle tehtiin se hoito , että onnistui??
jos ei oo ovulaation kanssa mitään ongelmaa pitääkö syödä silti jotain hormioonia ennen toimenpidettä tai enne ovulaatioo ?
sulla siis ei ollu lapsettomuus syytä , se siis ainoastaan johtu sun miehestä vai ?
ei olla käyty psykologilla !
ja mun mies on päättäny haluavansa sen tällälailla , kun ei kerran omaan oo mahollisuutta !
tiäks yhtään jos mulla on kaikki kerran hyvin , et mikähän on toi onnisumis prosenttiki, kun ikääkin on vasta 23 ?? kiitos sulle oikeesti edellisestä ja halaus sulle =)
monellako kerralla sulle tehtiin se hoito , että onnistui??
jos ei oo ovulaation kanssa mitään ongelmaa pitääkö syödä silti jotain hormioonia ennen toimenpidettä tai enne ovulaatioo ?
sulla siis ei ollu lapsettomuus syytä , se siis ainoastaan johtu sun miehestä vai ?
ei olla käyty psykologilla !
ja mun mies on päättäny haluavansa sen tällälailla , kun ei kerran omaan oo mahollisuutta !
tiäks yhtään jos mulla on kaikki kerran hyvin , et mikähän on toi onnisumis prosenttiki, kun ikääkin on vasta 23 ?? kiitos sulle oikeesti edellisestä ja halaus sulle =)
\
Jos sulla hormonitoiminta on ok, niin ei tarvitse syödä mitään. Meilläkin tarkoituksena oli aluksi omaan kiertoon tehdä, vaan sitte munarakkulat ei kuitenkaan kasvaneet niin hyvin kuin oisivat voineet, niin edesautettiin asiaa hormoneilla. Onnistumisprosentit lienee omaan kiertoon jotain 15% luokkaa ja ovulaationinduktiossa, siis missä parannellaan hormonihoidoilla ovulaatiota, niin lienee hieman paremmat mahdollisuudet, olivatko peräti 20%
Meillähän tuo lapsettomuus johtuu sitten vähän kuitenkin molemmista, en kai muuten olisi lisähormoneja saanut.
Eipä mitään, kuin että tsemppiä ja voimia ja hermoja.. Ja onnea hoidoille. Lopulta se tärppää ihan varmasti.. täytyy vain jaksaa ja jaksaa ja jaksaa.. :hug:
Eli viimeksi oli toinen kerta kun inssi tehtiin. Ja nyt tosiaan tässä aika epävarmoin mielin katson mitä sille haamuhaamuviivalle tapahtuu kun odottelen pari päivää, ja ellei täti ehdi tulla ennen.Alkuperäinen kirjoittaja 11.02.2007 klo 20:51 sani kirjoitti:
Jos sulla hormonitoiminta on ok, niin ei tarvitse syödä mitään. Meilläkin tarkoituksena oli aluksi omaan kiertoon tehdä, vaan sitte munarakkulat ei kuitenkaan kasvaneet niin hyvin kuin oisivat voineet, niin edesautettiin asiaa hormoneilla. Onnistumisprosentit lienee omaan kiertoon jotain 15% luokkaa ja ovulaationinduktiossa, siis missä parannellaan hormonihoidoilla ovulaatiota, niin lienee hieman paremmat mahdollisuudet, olivatko peräti 20%
Meillähän tuo lapsettomuus johtuu sitten vähän kuitenkin molemmista, en kai muuten olisi lisähormoneja saanut.
Eipä mitään, kuin että tsemppiä ja voimia ja hermoja.. Ja onnea hoidoille. Lopulta se tärppää ihan varmasti.. täytyy vain jaksaa ja jaksaa ja jaksaa.. :hug:
suur kiitos sulle mollukka ! :hug:
missä päin ootte ollut hodoissa ?
mulla pitäs verikokeiden mukaan ola kaikki kunnossa , mutta ääkäri puristeli mun rintoja ja tuli sit vähän maitoa , mutta kokeet tehtiin ( maitohormooni ) silti normaali !
siis aika huonot mahikset on tulla raskaaks !
premmet mahikset on vissiin itte luomumenetelmällä ( mies ja nainen )
missä päin ootte ollut hodoissa ?
mulla pitäs verikokeiden mukaan ola kaikki kunnossa , mutta ääkäri puristeli mun rintoja ja tuli sit vähän maitoa , mutta kokeet tehtiin ( maitohormooni ) silti normaali !
siis aika huonot mahikset on tulla raskaaks !
premmet mahikset on vissiin itte luomumenetelmällä ( mies ja nainen )
Mollukka!
En ole ennen näillä sivustoille käynyt lukemassa keskusteluja, mutta nyt kun tulin ja löysin sinun kirjoituksesi, meinasin tipahtaa tuoliltani!
Meillä on siis tilanne myös se, että ollaan vakavasti harkittu siirtymistä lahjasoluhoitoon. Miehellä on azoospermia. Minulla näytti alkuun hoitoja aikoinaan aloittaessa olevan kaikki ok, mutta useamman icsin myötä on alkanut vaikuttaa siltä, että en tosiaan kovillakaan hormonimäärillä tuota paljonkaan munasoluja. Me oltiin mieheni kanssa jo aiemmin puhuttu noista luovutetuista siittiöistä, ja mies suhtautuu niihin ihan hyvin. Nyt kuitenkin lääkärit ovat aprikoineet, pitäisikö sittenkin käyttää lahjamunasoluja!
Kerroit tuossa yhdessä viestissäsi, että sinulla tulee myös heikosti munasoluja, siis että luomukiertoon aid ei onnistunut mutta pienellä hormoniavulla sitten onnistui. Teillä ei näemmä ollut montaakaan kiertoa kun onnistui... OLen tässä viime aikoina juuri miettinyt, kuinka monta kertaa sitä aid:täkin pitäisi sitten yrittää ja kestääkö pää ja hermot enää kovin montaa pettymystä, kun niitä on takana jo muutenkin riittävästi! Nyt kun tiedän sinun "tapauksestasi", niin ehkä pieni toivo nousee kuitenkin, että mekin voitaisiin onnistua lahjasiittiöillä!
Saanko kysyä vielä hoitotaustastasi: tehtiinkö teille mitä hoitoja ennen aid:hen siirtymistä? Ja millaisilla hormonimäärillä ja kuinka paljon sinulle kehittyi munasoluja? Mikä sinun miehesi diagnoosi oli?
Voi että, mä en tiedä nyt miten päin olisin, ja haluaisin aloittaa lahjasoluhoidon nyt heti
Kiitos jos maltat vastata vielä minullekin!
En ole ennen näillä sivustoille käynyt lukemassa keskusteluja, mutta nyt kun tulin ja löysin sinun kirjoituksesi, meinasin tipahtaa tuoliltani!
Meillä on siis tilanne myös se, että ollaan vakavasti harkittu siirtymistä lahjasoluhoitoon. Miehellä on azoospermia. Minulla näytti alkuun hoitoja aikoinaan aloittaessa olevan kaikki ok, mutta useamman icsin myötä on alkanut vaikuttaa siltä, että en tosiaan kovillakaan hormonimäärillä tuota paljonkaan munasoluja. Me oltiin mieheni kanssa jo aiemmin puhuttu noista luovutetuista siittiöistä, ja mies suhtautuu niihin ihan hyvin. Nyt kuitenkin lääkärit ovat aprikoineet, pitäisikö sittenkin käyttää lahjamunasoluja!
Kerroit tuossa yhdessä viestissäsi, että sinulla tulee myös heikosti munasoluja, siis että luomukiertoon aid ei onnistunut mutta pienellä hormoniavulla sitten onnistui. Teillä ei näemmä ollut montaakaan kiertoa kun onnistui... OLen tässä viime aikoina juuri miettinyt, kuinka monta kertaa sitä aid:täkin pitäisi sitten yrittää ja kestääkö pää ja hermot enää kovin montaa pettymystä, kun niitä on takana jo muutenkin riittävästi! Nyt kun tiedän sinun "tapauksestasi", niin ehkä pieni toivo nousee kuitenkin, että mekin voitaisiin onnistua lahjasiittiöillä!
Saanko kysyä vielä hoitotaustastasi: tehtiinkö teille mitä hoitoja ennen aid:hen siirtymistä? Ja millaisilla hormonimäärillä ja kuinka paljon sinulle kehittyi munasoluja? Mikä sinun miehesi diagnoosi oli?
Voi että, mä en tiedä nyt miten päin olisin, ja haluaisin aloittaa lahjasoluhoidon nyt heti
Kiitos jos maltat vastata vielä minullekin!
\
Minusta meidän tarina on kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä. Kaksi vuotta nyt vauvaa yritetty. Vuosi sitten julkisella selviteltiin miehen tilannetta ja siittiöitä ei löydetty edes biopsiassa. Että se sai meidän ymmärtämään että luovutetut ovat ainoa mahdollinen vaihtoehto meille saada oma pikkuinen. Ja mieheni on hyväksynyt tuon asian todella hienosti. Itselläni ollut paljon vaikeampaa varmaan hyväksyä tuo asia.
Yksityisellä tutkimukset aloitettiin lokakuun lopulla viimevuonna. Ja niin kuin jo tiedätkin, niin eka kierrossa, jota luomuna yritettiin että ois hoito tehty, niin ei niitä munarakkuloita isoiksi saatu. olivat vain hieman reilu 10 mm ;siä. ja progesteroniarvokin viitearvojen alalaitaa hipoi.
Eli klomifenit sain ja 3-7 päivä yksi tabletti. eka kierrossa kasvoi yksi 25 mm mollukka.. inseminaatiotehtiin, mutta huonolla menestyksellä. Toisessa kierrossa sitten kasvoi 2 isoa mollukkaa ja se hoitokerta menikin sitten paremmin.
En tiedä miten suhtautuisin luovutettuihin siittiöihin jos olisi todella mahdollista saada miehen oma lapsi, vaan omahan siitä tulee kyllä nytkin. Luulen että lastaan rakastaa, ja kun on paras mies jakamaan kasvatuksen salat. Edelleen en näe ollenkaan epäluonnollisena turvautua luovutettuihin sukusoluihin. Kovasti vain yritystä, kerta lääketiede on antanut meille mahdollisuuden. Ymmärrän kyllä että kun on kauan kauan yrittäny, sitä etsii keinoja, joilla asiat saisi onnistumaan, ja miksei niitä keinoja saisi ainakin yrittää.
kovasti voimia sinulle ja miehellesi. :hug: sitä tässä touhussa tarvitaan
Hei IlonaAlkuperäinen kirjoittaja 16.02.2007 klo 11:05 ilona kirjoitti:Mollukka!
En ole ennen näillä sivustoille käynyt lukemassa keskusteluja, mutta nyt kun tulin ja löysin sinun kirjoituksesi, meinasin tipahtaa tuoliltani!
Meillä on siis tilanne myös se, että ollaan vakavasti harkittu siirtymistä lahjasoluhoitoon. Miehellä on azoospermia. Minulla näytti alkuun hoitoja aikoinaan aloittaessa olevan kaikki ok, mutta useamman icsin myötä on alkanut vaikuttaa siltä, että en tosiaan kovillakaan hormonimäärillä tuota paljonkaan munasoluja. Me oltiin mieheni kanssa jo aiemmin puhuttu noista luovutetuista siittiöistä, ja mies suhtautuu niihin ihan hyvin. Nyt kuitenkin lääkärit ovat aprikoineet, pitäisikö sittenkin käyttää lahjamunasoluja!
Kerroit tuossa yhdessä viestissäsi, että sinulla tulee myös heikosti munasoluja, siis että luomukiertoon aid ei onnistunut mutta pienellä hormoniavulla sitten onnistui. Teillä ei näemmä ollut montaakaan kiertoa kun onnistui... OLen tässä viime aikoina juuri miettinyt, kuinka monta kertaa sitä aid:täkin pitäisi sitten yrittää ja kestääkö pää ja hermot enää kovin montaa pettymystä, kun niitä on takana jo muutenkin riittävästi! Nyt kun tiedän sinun "tapauksestasi", niin ehkä pieni toivo nousee kuitenkin, että mekin voitaisiin onnistua lahjasiittiöillä!
Saanko kysyä vielä hoitotaustastasi: tehtiinkö teille mitä hoitoja ennen aid:hen siirtymistä? Ja millaisilla hormonimäärillä ja kuinka paljon sinulle kehittyi munasoluja? Mikä sinun miehesi diagnoosi oli?
Voi että, mä en tiedä nyt miten päin olisin, ja haluaisin aloittaa lahjasoluhoidon nyt heti
Kiitos jos maltat vastata vielä minullekin!
Minusta meidän tarina on kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä. Kaksi vuotta nyt vauvaa yritetty. Vuosi sitten julkisella selviteltiin miehen tilannetta ja siittiöitä ei löydetty edes biopsiassa. Että se sai meidän ymmärtämään että luovutetut ovat ainoa mahdollinen vaihtoehto meille saada oma pikkuinen. Ja mieheni on hyväksynyt tuon asian todella hienosti. Itselläni ollut paljon vaikeampaa varmaan hyväksyä tuo asia.
Yksityisellä tutkimukset aloitettiin lokakuun lopulla viimevuonna. Ja niin kuin jo tiedätkin, niin eka kierrossa, jota luomuna yritettiin että ois hoito tehty, niin ei niitä munarakkuloita isoiksi saatu. olivat vain hieman reilu 10 mm ;siä. ja progesteroniarvokin viitearvojen alalaitaa hipoi.
Eli klomifenit sain ja 3-7 päivä yksi tabletti. eka kierrossa kasvoi yksi 25 mm mollukka.. inseminaatiotehtiin, mutta huonolla menestyksellä. Toisessa kierrossa sitten kasvoi 2 isoa mollukkaa ja se hoitokerta menikin sitten paremmin.
En tiedä miten suhtautuisin luovutettuihin siittiöihin jos olisi todella mahdollista saada miehen oma lapsi, vaan omahan siitä tulee kyllä nytkin. Luulen että lastaan rakastaa, ja kun on paras mies jakamaan kasvatuksen salat. Edelleen en näe ollenkaan epäluonnollisena turvautua luovutettuihin sukusoluihin. Kovasti vain yritystä, kerta lääketiede on antanut meille mahdollisuuden. Ymmärrän kyllä että kun on kauan kauan yrittäny, sitä etsii keinoja, joilla asiat saisi onnistumaan, ja miksei niitä keinoja saisi ainakin yrittää.
kovasti voimia sinulle ja miehellesi. :hug: sitä tässä touhussa tarvitaan
Kiitos tsempeistä, Mollukka!
(ja minua helpottaa kyllä ihan hirveästi sekin tieto, että sama hoitopaikka meilläkin ollut... ) :wave:
Hyvää jatkoa kaikkeen teille!
(ja minua helpottaa kyllä ihan hirveästi sekin tieto, että sama hoitopaikka meilläkin ollut... ) :wave:
Hyvää jatkoa kaikkeen teille!
villhababy
\
Näin meillä:
Meillä alkoi vauvakuume kevällä 04.
- vuosi luomu yritystä
- Lapsettomuuden tutkimuksissa sitten löytynyt spermamuutoksia ja selvisi miehen balansoitu kromosomi translokaatio (mieheni terve, kaksi kromosomia on vaihtanut osia keskenään)
- Asetettu ICSI-PGD (=alkiodiagnostiikka) jonoon jo 8/05
- syksyllä 05 varhaiskeskenmeno
- tammikuu 06 taas varhaiskeskenmeno (biokemiaalinen)
- ICSI-PGD hoito 8/06 puregon 125, munasoluja 8 (alkiota poikkeavia)
- ICSI-PGD hoito 1/07 puregon 150, munasoluja 8 (alkiota poikkeavia)
- Odotan menkkoja, sitten puregon + pregnyl +inssi joka toinen kuukausi luovutettuja siittiötä (Naistenk.)
Inhoan pitkät jonot ja odotusaika...
Peukalot pustyyn!
=)
Hei!Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2007 klo 11:05 ilona kirjoitti:
Näin meillä:
Meillä alkoi vauvakuume kevällä 04.
- vuosi luomu yritystä
- Lapsettomuuden tutkimuksissa sitten löytynyt spermamuutoksia ja selvisi miehen balansoitu kromosomi translokaatio (mieheni terve, kaksi kromosomia on vaihtanut osia keskenään)
- Asetettu ICSI-PGD (=alkiodiagnostiikka) jonoon jo 8/05
- syksyllä 05 varhaiskeskenmeno
- tammikuu 06 taas varhaiskeskenmeno (biokemiaalinen)
- ICSI-PGD hoito 8/06 puregon 125, munasoluja 8 (alkiota poikkeavia)
- ICSI-PGD hoito 1/07 puregon 150, munasoluja 8 (alkiota poikkeavia)
- Odotan menkkoja, sitten puregon + pregnyl +inssi joka toinen kuukausi luovutettuja siittiötä (Naistenk.)
Inhoan pitkät jonot ja odotusaika...
Peukalot pustyyn!
=)
villhababy
Kiitos Hanttalle! :flower:
Ihanaa kuulla iloiset tarinat välillä! =)
Miksi IVF? Montako yritystä?
Nyt tässä vaan menkkoja odotellaan, että alkaisi nämä piikittelyt!
Mitä on teidän aikataulunne?
Voimia kaikille!
Ihanaa kuulla iloiset tarinat välillä! =)
Miksi IVF? Montako yritystä?
Nyt tässä vaan menkkoja odotellaan, että alkaisi nämä piikittelyt!
Mitä on teidän aikataulunne?
Voimia kaikille!
Tämä hoitomuoto on yks meidän vaihtoehdoista tällä hetkellä (azoospermia ja miehen jatkotutkimukset vielä kesken), joten muiden kokemukset aiheesta kiinnostaa. Oulussa julkinen puoli ei tee hoitoja luovutetuilla siittiöillä, mites muu maa? Tietävätkö teidän sukulaiset/ystävät luovutettujen sukusolujen käytöstä? Tulee mieleen "isänsä näköinen lapsi" -kommentit :/ tai niiden välttäminen..