Aiemmin tehty eppari- ja repeämäarvet vaivaavat (uudelleen raskaana)

Olen raskaana ja odotan toista lastani. Viime aikoina ensimmäisessä synnytyksessä tehdyt iso eppari ja emättimen repeämä ovat alkaneet vaivata viime aikoina. Emätintä ja välilihaa ikään kuin "pakottaa" arpien kohdalta ja tuntuu, että alapää räjähtää! Kuulostaa kamalalta, mutta todellakin tunne on tällainen: kipu, paine ja räjähdys. Tämä ikävä vaiva tulee nykyisin jo päivittäin, välillä ihan normaalisti ollessa ja lisäksi molempien wc-käyntien yhteydessä.

Onko kellään muulla tällaista vaivaa ja onko tämä ihan normaalia? Seuraavassa neuvolassa ajattelin kysyä asiasta, mutta se on vasta viikon päästä. Pelottaa tuleva synnytyskin, että miten isot arvet käyttäytyvät, jos alatiesynnytykseen päädyn, kun arpikudoshan ei jousta.

Piipa rv 18+

 

Kaipailisin samaan kysymykseen vastausta. Itselläni jonkinasteinen repeämä ed. raskaudessa ja mietin, että onko seuraavassa synnytyksessä helpommin repeämisen "vaara"?

 

Repesin aika pahasti esikoista synnyttäessäni ja tikkejä tuli jotain 25-35 väliltä (menin laskuissa sekaisin ja kätilö ei suostunut kertomaan). Toista odottaessani tunsin usein ikävää pistelyä alapäässä, lähinnä varmaan juuri siksi kun ne tikkiarvet eivät joustaneet. Vauva oli kuitenkin melko loppumetreille ylhäällä, joten siksi pääsin aika helpolla. Toista synnyttäessä repesin vain hieman ja tikkejä ei laitettu ja sen jälkeen onkin ollut "normaali olo". Voisikin sanoa, että toka synnytys korjasi ekan synnytyksen vauriot =) . Seksielämä on myös ollut toisen syntymän jälkeen taas normaalia. Nyt odotan kolmosta (rv22) ja mitään tuntemuksia ei ole.

Tsemppiä odotukseen, toivottavasti sinulla käy tokassa synnytyksessä yhtä hyvä "tuuri" kuin minulla :hug: .

Muoks. Lisään vielä, että toinen lapseni oli pieni (2800 g) joten sekin helpotti paljon.

 

Myös minulla tikkejä tuli "lukematon" määrä eli niitä ei laskettu. Kolmessa kerroksessa siis olivat epparissa, jonka pituus on noin 5cm (eppari päättyy sormen mitan päähän peräaukosta). Lisäksi repesin emättimen puolelle. Mun esikoinen tosin oli isohko (3778g). Todella inhottavaa tämä vaiva! Siis mitä tuolla alapäässä siis oikein tapahtuu nyt odotusaikana?? :|

 

Myös minulla tikkejä tuli "lukematon" määrä eli niitä ei laskettu. Kolmessa kerroksessa siis olivat epparissa, jonka pituus on noin 5cm (eppari päättyy sormen mitan päähän peräaukosta). Lisäksi repesin emättimen puolelle. Mun esikoinen tosin oli isohko (3778g). Todella inhottavaa tämä vaiva! Siis mitä tuolla alapäässä siis oikein tapahtuu nyt odotusaikana?? :|

Minulle ainakin sanottiin, että vaikka ne tikkiarvet eivät veny, niin kudokset niiden ympäriltä joustaa. Puhuin näistä asioista neuvolassa aika paljon, koska ekä synnytys oli melkoinen järkytys ja todella pelkäsin toista. Toinen lapsi oli myös ihan kuiva, eli lapsivesi hävisi istukan kautta jo viikkoa ennen käynnistystä, joten minulla meni synnytyksessä vesiletku kohtuun ja uskon tämän auttaneen synnytyksessä huomattavasti (vauva tuli aika liukkaasti ulos).

Viimeiset kuukaudet pissaaminen oli tosi hankalaa kun vauva oli jo alempana, samoin kaikki liikkeet, jotka lisäsivät painetta alapäässä. Neuvolan lääkäri oli kuitenkin ihana, joka hoki koko raskauden ajan, että suurin osa ongelmista postuu synnytykseen. Mutta ei tainnut arvatakaan kuin oikeassa oli.

Mun esikoinen ei ollut iso (3100 g), mutta kätilö repi sen aika rajusti ulos ja lapsella oli käsi poskella. Hoitovirheeksi tämä luokiteltiin, samoin se, että lopputikkaukseen ei mun ja miehen huudoista huolimatta saatu mitään puudutusainetta!!!

 

:attn:

 

up

 

Olipas hyvä aihe. En ole itse vielä viitsinyt synnytykseen asti ajatella mutta nyt kun tuli vastaan niin alkoi kiinnostamaan. Eli toinen raskaus on menossa viikolla 20. Mulla myös esikoisen synnytyksessä leikattiin väliliha ja lisäksi tuli imukuppi synnytyksen mukana repeämä. Myöskään tikkien määrästä ei mitään tietoa, mutta pienessä muistissa ne ihanat kaksi viikkoa, jolloin ei istuttu.

Tikki kohdat eivät ole vaivanneet, mutta mielessä on kyllä käynyt että voiko olla että imukuppi synnytys uusiutuu niin sanotusti, kun en ekaakaan saanut itse ulos. :ashamed: Pahana jäi kyllä mieleen etten päässyt edes oman kätilöni kanssa juttelemaan synnytyksestä hänen jäädessä lomalle, että olisin saanut keskustella tuntojani hänen kanssaan. Enää onneksi kannoa synnytystä kohtaan ei ole mutta pistää kuitenkin miettimään...

 

Mulla on juuri tuollaisia tunteita mitä Piipa kuvailet ensimmäisessä viestissä. Pakottaa ja turvottaa. Mulla se erityisesti tuntuu kun olen vaikka kaupungilla pitkään jaloillani. Tuntuu, että alapää on niin turvoksissa ja jotenkin "pakottava", että tekisi suunnilleen mieli kädellä pitää kiinni ja nostaa ylöspäin, että helpottaisi. Lisäksi mulla on ihan silmämääräisesti havaittavaa turvotusta melkein kuin jo jalan puolella, siellä mihin repeämäarpi menee. Neuvolalääkäri viime viikolla kysyessäni asiaa totesi, että turvoksissa on ja hänen diagnoosinsa on suonikohjut! Ei siis mitenkään näytä samalta kuin esim. polvitaipeeseen tulevat pullistuneet suonet vaan enemmänkin alue emättimen vierestä pakaraan on turvonnut. Lääkäri selitti sen johtuvan huonosta veren virtauksesta alueella ja nesteen kertymisestä jonkinlaiseksi altaaksi sinne. Mutta ei tarvitse olla huolissaan, että aiheuttaisi veritulppaa tai vaikeuttaisi synnytystä. Pitäisi myös hävitä synnytyksen jälkeen. Mulla oli tuota turvotusta repeämät aiheuttaneen synnytyksen jälkeen pari kuukautta, mutta hävisi istten. Mä kannan vatsaani hirveän alhaalla ja se on jo aika suuri. Tämä kai vielä lisää painetta tuonne alaosastoon. En tiedä puhutaanko yhtään samasta asiasta, mutta kuvailemasi oireet kuullostaa tutuilta. :hug:

Filuuri 21+

 

Minulla on myös samanlaisia tuntemuksia alapäässä. Ensimmäisessä synnytyksessä minulle tuli 3. - 4. asteen repeämät, joista tosin paranin todella hyvin. Nyt kuitenkin toisen raskauden aikana eppariarven ja koko alapään aluella on tuntunut paineen tunnetta ja kiristystä etenkin pissalla käydessä. Ja näitä tuntemuksia on ollut jo usean viikon ajan, vaikka nyt on vasta menossa rv 20.

Itsekin olen ajatellut, että pitää ottaa asia neuvolassa puheeksi, että onko tämä aivan normaalia jo näillä viikoilla.

 

Mulla kaksi synnytystä takana. Ensimmäisessä jouduttiin avustamaan imukupilla, tehtiin iso eppari ja jäi myös iso arpi. Toisessa raskaudessa pelkäsin kanssa tosi paljon, että samalla kaavaa mennään ponnistusvaiheessa taaskin ja miten vanhan eppariarven käy, repeääkö vielä pahemmin yms. Muutenkin tuo eka synnytys oli vaikea, kestoltaan todella pitkä ja lopun ponnistusvaiheesta ei oikein tullut mitään. Mietin jo pelkopolia ja sektiota jossain vaiheessa synnytyspelon vuoksi. Kuitenkin toka synnytys sujui tosi hyvin, sain itse hyvin ponnistettua pojan hienosti ulos, vaikka päänympäryskin oli huimat 37cm. Pieni nirhauma tuli, johon pari tikkiä. Vanha eppariarpi ei reagoinut mitenkään koko hommaan.

Silloin odotusaikana arpi kutisi jonkun verran ja tuntui kovalta, Ceridal intime suihketta laitoin aika säännöllisesti ja mun mielestä auttoi tuohon kutinaan. Mun tänhetkinen gyne kiinnitti huomiota tuohon arpeen, ihmetteli sen suuruutta ja sitä, miten suomessa ylipäätään tuollaisia tehdään...on siis itse Virosta alunperin. Tultiin yhteisymmärrykseen asiasta ja seuraavalla käynnillä hän teki ihan paikallispuudutuksessa korjausleikkauksen, poisti vanhan arpikudoksen ja ompeli haavan siten, että tikit jäivät kokonaan ihon sisään. Ja on tosi tosi paljon parempi nyt!

 

RouvaSumppisuu, missä päin tämä sinun gynekologisi on? Minuakin alkoi kiinnostaa kovasti tuollainen toimenpide, sillä arpi on pitkä ja näkyvä (ja tuntuva). Jos viitsisit laittaa vaikka tälle palstalle tai yksityisviestinä nimeä, paikkakuntaa ja hintatietoa. Mäkin haluaisin niin kovasti alapääni jälleen ei-silvotun näköiseksi.

Piipa rv 19+4

 

Hei! Rouva Sumppis, täällä toinen jota kovasti tarinasi kiinnostaa. Ilmeisesti tuollainen korjausleikkaus ei ole kovin iso juttu, jos se tuolla tavoin tehdään? Kauanko kesti parantua? Itsellä synnytyksestä kohta vuosi ja eppariarpi kiristää ja alapää tuntuu omituisen toispuoleiselta. Reippaasti leikattiin, että saatiin keskosvauva nopsasti ulos ja hoitoon. Jälkitarkastuksessa gyne sanoi, että haava oli parantunut huonosti ja yhdestä kohtaa törröttää ulos kieleke sisempää kudosta. Että jos vaivaa myöhemmin, niin korjausta voi harkita. Mistä siis tällaisen hyvän gynen voisi löytää?

 

Piipa ja Safiiri: tämä gyne on eteläsuomalaisen tk:n neuvolalääkärinä ja yksityislääkärinä ainakin Viron puolella. Jos joku haluaa vielä nimen niin voin yv:nä laittaa.

Mulla eppariarpi oli siis ehkä 4-5cm (!) pitkä ja siihen oli muodostunut aika runsaasti kovaa arpikudosta, keloidia. Oli siis ihosta ulkoneva ja hankasi ihan konkreettisesti esim. farkut jalassa. Lisäksi ihonalaiskudos oli jotenkin kovettunut . Alunperin haava kursittiin aika nopsaan synnytyssalissa kokoon, tikit oli harvakseltaan vähän vinksin vonksin ja lisäksi haava tulehtui, ehkä tälläkin oli merkityksensä tuon arven massiivisuuteen.

Mutta siis tää korjausoperaatio tehtiin ihan paikallispuudutuksella normi vastaanottoaikaan. Itse olen sairaanhoitaja ja kiinnitin kyllä huomiota aseptisuuteen yms kun ei kuitenkaan mitkään leikkaussaliolosuhteet olleet, mutta tosi hyvin ja näppärästi tää gyne hommansa hoiti. Mietti kyllä siinä aikansa, miten laittaa haavan uusiksi ja oli kuulemma kotonakin miettinyt paljon kun oli niin mielenkiintoinen tapaus . Kaikki tikit jäi siis piiloon, haavateipit ja pienet taitokset siinä päällä muistaakseni oli. Pari päivää oli kyllä istuminen vaikeaa, melkein kun olis taas synnyttämässä käynyt, mutta kyllä se oli sen arvoista. Nyt toimenpiteestä on reilu ½vuotta ja pieni ohut arpi on, mutta sitä ei todellakaan voi edes verrata alkuperäiseen ja se on ihan pehmeä ja huomaamaton. Lisäksi käytin muutaman viikon ajan arpikudosta ehkäisevää ja pehmentävää voidetta, joka on Virossa reseptivapaa apteekkituote, Suomesta ei vastaavaa saa.

Mutta kukaan muu lääkäri/gyne/kätilö ei edes puhunut mistään korjaustoimenpiteestä, monet kyllä mainitsivat kauhistellen että onpas iso eppariarpi...joo, kyllähän mä sen tiesin harvinaisen hyvin.

 

RouvaSumppisuu, mua kiinnostaa ko. lääkärin nimi ja mahd. yhteystiedot edelleen, eli jos vain joskus viitsit, niin laittaisitko tiedot mulle vaikka yksityisesti. Kiitos. :flower:

Tuo sinun eppariarpi kuulostaa samalta kuin omani. Minunkin arpi on viitisen senttiä pitkä ja tosiaan tikkejä laitettiin kolmeen kerrokseen. Ja lisäksi mulla repesi emätin jonkin matkaa, eli tikkejä tuli myös sinne. Ja paikat kursittiin kasaan myös minulla synnytyssalissa kätilön toimesta ja arpi ON ISO, näkyvä ja haittaa edelleen.

Miten lääkäri muuten hoiti sen arven uudelleen aukaisun? Ja miten ompelu tehtiin, jotenkin emättimen kautta vai miten?