Aina teen jotain väärin

Osaisiko joku kertoa minulle, miksi oma äitini jatkuvasti kyseenalaistaa minun kykyäni hoitaa vauvaani?

Kyseessä on jo kolmas lapseni, todella tyytyväinen ja nauravainen puolivuotias. Kasvaa hyvin, eikä itselläni, puolisollani tai terveydenhoidon ammattilaisilla ole huolta hänestä.

Mutta aina kysymättäkin äiti ihmettelee, että varmasti vauva saa maitoa ja peppukin punottaa (vaikkei edes koskaan vaihda vaippoja, jotta oikeasti näkisi missä kunnossa iho on). Jos vauva välillä itkeskelee tulee hän heti pelastamaan sitä minulta, kun selkeästi teen sille pahaa kun sen pitää itkeä.

Mies tekee reissuhommia ja joudun turvautumaan äitini apuun usein. Itse toivoisin häneltä enemmän huomiota isommille lapsille, jotka sitä kaikin keinoin aina häneltä kalastelevat. Vauvan hoidan mielelläni kyllä ilman hänen "apuaan".

Ekan ja tokan kohdalla imin kommentit totena ja masennuin omaan huonoon äitiyteeni. Nyt yritän olla kuuntelematta, mutta se on vaikeaa.

 

Osaisiko joku kertoa minulle, miksi oma äitini jatkuvasti kyseenalaistaa minun kykyäni hoitaa vauvaani?

Kyseessä on jo kolmas lapseni, todella tyytyväinen ja nauravainen puolivuotias. Kasvaa hyvin, eikä itselläni, puolisollani tai terveydenhoidon ammattilaisilla ole huolta hänestä.

Mutta aina kysymättäkin äiti ihmettelee, että varmasti vauva saa maitoa ja peppukin punottaa (vaikkei edes koskaan vaihda vaippoja, jotta oikeasti näkisi missä kunnossa iho on). Jos vauva välillä itkeskelee tulee hän heti pelastamaan sitä minulta, kun selkeästi teen sille pahaa kun sen pitää itkeä.

Mies tekee reissuhommia ja joudun turvautumaan äitini apuun usein. Itse toivoisin häneltä enemmän huomiota isommille lapsille, jotka sitä kaikin keinoin aina häneltä kalastelevat. Vauvan hoidan mielelläni kyllä ilman hänen "apuaan".

Ekan ja tokan kohdalla imin kommentit totena ja masennuin omaan huonoon äitiyteeni. Nyt yritän olla kuuntelematta, mutta se on vaikeaa.

Saisitko MLL:n toiminnan tai facebookin kautta jonkun turvallisen nuoren avuksi lastenhoitoon, niin ei tarvisi niin paljoa olla äitisi kanssa? Monesti esim. oman kunnan/kaupungin sivuilla fb:ssä huhuilemalla voi tavoittaa niitä nuoria, jotka tekevät lastenhoitokeikkaa. Jos siis tuntuu, että tämä ihmissuhde ainakin tällaisenaan kuormittaa lapsiarkea ja sun mielentilaa, mikä ei kyllä ole OK. Ja hyvä että olet yrittänyt nyt olla välittämättä kommenteista - tiedät itse miten teillä menee ja jos lapset on tyytyväisiä, kyllä luottaisin sun omaan tuntemukseen tässä, eli pärjäät varmasti hyvin.

Ja neuvolan puoleen voi varmasti kääntyä ja pyytää tukea tai neuvoa.

Oletko koittanut puhua tästä äitisi kanssa? Onko käytös nyt uutta, vai oletko kohdannut vastaavaa jossain muodossa omassa lapsuudessasi hänen osaltaan? Kontrollointia, virheistä huomauttelua jne. Itse kysyisin suoraan häneltä, että miksi hän ajattelee, ettet osaa huolehtia lapsesta? Ja että lapsi itkee toisinaan, mutta se on normaalia, kaihan hän sen tietää - olet aina ottamassa itkut vastaan, eikä lapsi jää yksin sen kanssa, se on tärkeää. Mikä on taustalla jos tuntuu, että huoli tai kontrollin tarve kohdistuu vain vauvaan, eikä vanhempiin lapsiin? Selvittämättä nämä tilanteet jää usein mysteeriksi ja ei varmasti etene sillä tavoin. Selvittelykään ei tietysti aina tuo ideaalia ratkaisua, mutta ainakin usein sitten tietää, jos pitää pistää stoppi touhulle.

 

Tietämättä tilanteesta enempää, tai sen taustoista, tuo kuulostaa narsistin käytökseltä. Mutta tää saattaa myös olla ihan täys ylilyönti, koska tosiaan en tiedä tilanteesta tuon enempää.

Keksisin itse muita lastenhoitoapuja. Entä puolison vanhemmat? Perheen muut mahdolliset jäsenet? Ja lisäksi puhuisin asiasta suoraan. Sanot että susta tuntuu pahalta, kun äitisi arvostelee tapaasi hoitaa lapsia. Ainoa oikea tapa hoitaa ei ole se, mitä hän itse tekee/on tehnyt. Ja korosta että sun lapset voi hyvin, tämä on jo kolmas, puolison ja th-hlöstön kanssa olette yhteisymmärryksessä että kaikki sujuu hyvin.

Jos äidilläsi on kova kaipuu pienten vauvojen perään, hän tietty haluaisi koko ajan itse hoitaa lasta. Ja jos näin on, eikä kyse ole narsismista tai muusta persoonallisuushäiriöstä, niin keskustelun luulisi auttavan, kun vain olet asiallinen ja tuot oikeasti kaikki tunteesi aiheesta esille, vähättelemättä niitä. Jo se, miten äitisi ottaa ne asiat vastaan ja miten sen jälkeen käyttäytyy kertoo paljon siitä, mikä jutun taustalla voi olla. Eli negatiivinen suhtautuminen, vähättely, arvostelu ja syyttely, asian kääntäminen ns. sun syyksi/viaksi, viittaisi enemmän persoonallisuushäiriöön kuin johonkin viattomampaan kaipuuseen vauvan hoitoa kohtaan.

Ja vaikka kyse olisi jälkimmäisestä, sun on pidettävä rajat sellaisena, että koet tilanteet mukaviksi. Eli vähemmän sitten aikaa mummolassa tai selkeät sävelet äidillesikin että mitä sä toivot, missä kaipaisit apua, missä et, ja mikä ei tunnu kivalta. Äitisi ei osaa lukea ajatuksiasi, joten tuo asiat selkeästi ja rohkeasti esiin! Jos teillä suhde on turvallinen, terve ja lämmin, hän ymmärtää.

Tsemppiä, nämä asiat on inhottavia ja etenkin yksin jos niitä ajaa/hoitaa, voi olla vaikeaa. Käänny puolisosi puoleen tuen saamiseksi

 

Olen kolmen tai viiden lapsen Mamma ja olen esittänyt lapsillemme, että jos tulen hoitamaan lapsenlapsia niin täytyy olla ns kirjallinen lapsen "käyttöohje". Silloin toimin tismalleen ohjeiden mukaisesti eikä tule epäselvyyttä hoitomenetelmistä tai muistakaan perheen käytännöistä. Suosittelen lämpimästi kaikille isovanhemmille.