Aitoa vauvakuumetta vai biologinen kello?

Kumpi minua vaivaa? Olen 34v, kahden lapsen äiti. Nuorinkin jo 5v, vanhempi koulussa.
Nyt on vauvakuume alkanut nostaa päätään... En ole koskaan ollut mikään perinteisen lapsirakas ts. en ole ikinä haaveillut suuresta perheestä, 2 on ollut ok.
Mutta nyt....
Onko se vain tämä ikä, kun alkaa olemaan ne viimeset hetket käsillä, vai jotain todellisempaa? (itse siis koen, että ainakin minulle, nyt on se viiminen hetki, iän puolesta)
Järki sanoo, että ei enää lapsia, nytkun on jo niin helppoa, pääsee liikkumaan ja omiin menoihinkin. Olisiko aika ajatella itseä ja unohtaa moinen vauva-touhotus alkuunsa, vai...? Mutta jos kumminkin asia jää vaivaamaan sitten kun todella olen liian vanha lapsentekoon?
Miehestä tässä ei ole apua. Häneltä ei oikein saa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ts. jos sanoisin haluavani vielä lapsen, hän olisi varmasti ihan mukana siinä. Samoin toisinpäin.
Ketään toista miettimässä samoja?

 

Huh, aivan kuin omasta kynästäni! Ikää jo 36, muuten voisin allekirjoittaa kaiken tuon. Melkein päivittäin tuntemukseni vaihtelevat, "järkisyyt" on mahdollista löytää puolin ja toisin, tunne ratkaisee, mutta vaihtelee.

 

Tutulta kuullostaa. Olen tässä itsekin mietiskellyt samoja juttuja. Kai se on tämä ikä (myöskin 34v), joka laittaa ajattelemaan. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, lähetä viestiä.

 

Meilläkin oli jo "pikku pakko" yrittää tosissaan saada vauva, täytän tänä vuonna 36 ja tyttö vuoden ! Välillä tuntuu nytkin, että olisiko ollut helpompaa ilman lasta, mutta sitten olisi kuitenkin mietityttänyt, että voi voi kun olisi edes yksi lapsi.. Oma aika on vähissä, mutta lapsi kasvaa todella nopeasti ja päivähoitoon voi mennä jo alle vuoden vanhanakin, jos äiti haluaa palata työelämään. Itselläni on tilanne se, että olen jo sairaseläkkeellä. Jokaisen on mietittävä oma ratkaisunsa ja sitten on vaikea perua, kun on se lapsi jo maailmassa.. Onhan lapsenhoidossa hommaa ja vastuuta, mutta kyllä se antaa myös paljon uutta vanhemmillekin elämänsisältöä !!!

 

Sama juttu, muksut jo "helppoja" ja omatoimisia,iältään 5 ja 8 ,mut silti välillä ajattelee et mitä jos... tutuilla 3-4 lasta ja moni oottaa... hävettää tunnustaa mut musta välillä tuntuu et iltatähti olis ihana mut on tullu jotenkin laiskaksi alottaa kaikkea alusta... olenko kamala vai aitoa järkeä vaan? hih

 

Täällä täysin samat fiilikset, tarina olis voinu olla mun kirjoittama. Paitsi meillä on lapset 9v. ja kohta 7v.
Musta tuntuu kanssa, että se on mun biologinen kello mikä tikittää, tietää että ei ole kovin monta vuotta aikaa (nelikymppisenä en halua enää tehdä lapsia), täytän tänä vuonna 33 v.
Mies ei halua, koska on mua 6 v. vanhempi, sanoi ettei jaksa sitten viisikymppisenä touhuta koululaisten kanssa...

Mutta en ole heittänyt kirvestä vielä kaivoon, kuumeilu ja miehen painostus jatkuu...


=)

 

Tuol jo kerroin että mun muksuni ovat 16v(17 tulee koht),10v ja viimeisin pikku enkeli 11kk.Olin vuosia sitä mieltä että nyt tosiaan pääsee jo helpolla,enkä edes haikaillut vauvaa.Mutta sitten kävi niin että luontoäiti järjesti hormonit hyrräämään vauvan perään,enempää en pähkäillyt kun päätin et yksi vielä saa tulla!3 keskenmenoa lyhyessä ajassa,ajattelin jo et näin sitten kävi kun en "aikanani" muksuja tehnyt,mutta vihdoin onnisti ja tämä tulos on parempaa kuin mikään maailmassa!Onneksi sain tämän vielä näillä vuosilla (37) kokea!Kaikki on niin monin verroin upeampaa ja ihmeellisempää kuin nuorempana!Yhtään tietenkään vähättelemättä aiempia lapsiani!Suosittelen sydämellisesti kaikille kypsällä iällä vauvan hankkimista,jos vain mahdollisuus on ja siltä tuntuu että haluaa.Tämähän on iiiihanaaa!!! :heart:

 

Olen 36 vuotias, lapset on 4,5 ja 5,5 vuotta. (Mahtavasti touhuilevat keskenään kun on noin vähän ikäeroa.)
Koko kesän/syksyn olen potenut kovaa vauva-kuumetta. Mahdollisen vauvan tekoon olemme ajatelleet "ryhtyä" vasta kesällä 09, jolloin vauvan syntymä menisi vuoden 2010 puolelle.
Miten minä kestän siihen asti? Ja aina mitä pidemmälle siirrämme vauvan tekoa, sitä pienemmäksi sen saamismahdollisuus muuttuu/ riskit kasvaa, koska ikää tulee lisää.
Edelliset lapset saivat alkunsa heti ja kaikki sujui hyvin mutta olin silloin vasta vähän yli 30!

Mutta taloudelliset ja asumismuodolliset seikat pakottavat pitkittämään. Toisaalta pitkittämällä olisin juuri silloin kotona vauvan kanssa kun "isot" lapset menee kouluun. Mielestäni alle 3 vuotiaan ei tarvitse mennä päivähoitoon ja jään mieluusti kotiin vauvaa hoitamaan. Nyt varmaan saan/osaan myös nauttia vauvasta eri tavalla kun edelliset lapset syntyivät alle vuoden välillä niin kiirettä piti. Oli kuin olisi kaksosia hoidellut!

.iltatähteä odotellessa.
:wave:

 

Täällä kans ilmoittautuu yks "kypsä" vauvakuumeinen. Ikää 34, ainokainen lapsemme pian 12v. kaikki jo tosi helppoa, mutta mulla ihan samoja ajatuksia kuin Teilläkin, itsestä tuntuu, että alkaa olla "viimeiset" hetket käsillä ja vauvakuume on kyllä tosi kova. Ja järkisyiden ajattelu ei kyllä auta yhtään. Itsekkin ajattelen samoin, kuten tuolla aiemminkin kirjoittanut, uskoisin osaavani nauttia siitä pienetä ihmeestä täysin siemauksin :heart:

 

Heip, täällä yksi vauvakuumeelleen periksi antanut. Sain ekan lapsen 28-, tokan 31- ja kolmannen 33-vuotiaana. Kolmannen syntymästä asti olen yrittänyt nitistää halua saada vielä yksi lapsi... Mutta ei onnistunut, raskaana ollaan nyt 39-vuotiaana, ja ihanaa on! Viimeinen niitti oli, kun miehellekin tuli aiemmista puheistaan poiketen vauvakuume n. 1,5 vuotta sitten. Mahtavaa, että tuli uskallettua vielä kerran. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, olen nyt viikolla 23. Suosittelen

 

Ja täällä toinen "periksiantanut" Itse olen nyt 38 vuotta ja Ninun tavoin viikolla 23 raskaana. Siinä mielessä taidan olla tällä hetkellä palstalle kirjoitelleista "voittaja", että meidän lapset on saatu nuorena joten vauvan isotsiskot ovat vauvan syntyessä jo 18, 16 ja 12 vuotiaita! Eli nk. omaakin elämää on ehtinyt elää jo muutaman vuoden ennen tämän vauvan syntymää. Täytyy myöntää, että pieniä pilkahduksia oman ajan menettämisestä yms. on käynyt mielessä ennen raskaaksi tuloa (että jaksaako sitä vielä alkaa tähän rumbaan), mutta nämä ajatukset on tässä matkan varrella haihtuneet taivaan tuuliin ja nyt voin sanoa, että ainoa mitä katuisin on, jos emme vielä olisi yrittäneet! Iloista mieltä ja mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Olin 34-v, kun sain tuon meidän ihanan iltatähden. Olen saanut 2 nuorempaa lasta 25 ja 26 vuotiaana ja sillon sanoin, etten enää halua lapsia. Olin yh ja oli aika rankkaa. Mutta sitten tapasin nykyisen ihanan mieheni ja vauvakuume nosti päätään. Mietin, että alkaa olla viime hetket vauvalle, kun olin 34v. Nyt kyllä mietin, että voisin vielä saada yhden lapsen enkä ole ollenkaan liian vanha siihen (37v). Raskaaksi tulo sujui ihan yhtä nopeasti kuin nuorempanakin ja raskausaika meni hyvin. Nautin vauvasta täydellä sydämellä. Nyt hän on 2 v taapero ja kaikki on mennyt hyvin. Hoidan häntä kotona vielä ensi syksyyn, jolloin hän on 3v. Isot sisarukset ovat nyt 11 ja 10v ja he tykkäävät pikkusiskosta tosi paljon. He tykkäävät hoitaa häntä ja iltasuihkun he hoitavat lähes joka ilta, koska haluavat. Nyt on paljon helpompaa kuin silloin kun vanhemmat lapset olivat pieniä. On monta innokasta apuria. Miehellänikin on edellisestä liitosta 13 ja 10v lapset ja hekin tykkäävät pikkusiskostaan ihan yhtä paljon. Mies on 39v.

Jokainen tietysti päättää itse haluaako lapsia, mutta mä olen tosi onnelinen, että meille suotiin tämä yhteinen ihana iltatähti.

 

Kumpi minua vaivaa? Olen 34v, kahden lapsen äiti. Nuorinkin jo 5v, vanhempi koulussa.
Nyt on vauvakuume alkanut nostaa päätään... En ole koskaan ollut mikään perinteisen lapsirakas ts. en ole ikinä haaveillut suuresta perheestä, 2 on ollut ok.
Mutta nyt....
Onko se vain tämä ikä, kun alkaa olemaan ne viimeset hetket käsillä, vai jotain todellisempaa? (itse siis koen, että ainakin minulle, nyt on se viiminen hetki, iän puolesta)
Järki sanoo, että ei enää lapsia, nytkun on jo niin helppoa, pääsee liikkumaan ja omiin menoihinkin. Olisiko aika ajatella itseä ja unohtaa moinen vauva-touhotus alkuunsa, vai...? Mutta jos kumminkin asia jää vaivaamaan sitten kun todella olen liian vanha lapsentekoon?
Miehestä tässä ei ole apua. Häneltä ei oikein saa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ts. jos sanoisin haluavani vielä lapsen, hän olisi varmasti ihan mukana siinä. Samoin toisinpäin.
Ketään toista miettimässä samoja?

Sitä samaa mietin itse..Nyt ikää 33v. ja nuorin 4v,vanhempi koulussa..vauvakuumetta varsinaisesti en oo potenu,mutta alkanut miettiä josko olisi aika eli mun tapauksessa on tieten se biologinen kello joka raksuttaa..tiedän että lapsiluku ei oo vielä täynnä mutta jokin jarruttaa..sun kirjotus oli just kuin mun tilanne eli se että nyt nuo lapset jo on niin isoja että on omaakin aikaa enempi..helpompi liikkua ja on illat ihanan rauhallisia..ja yöllä saa nukkua! Ehkäpä minä vielä kuitenkin ootan sitä aitoo oikeeta vauvakuumetta ennenku alan tehä päätöksiä,sillä eihän lapsia tehä vaan koska ikää alkaa tulla..tietysti sitten voi harmittaa tosissaan jos antaa vaan ajan kulua.. :headwall:

 

Olipa kiva lukea noita "en ole katunut" kirjoituksia. Minäkin pähkäilen täällä samojen kysymysten parissa. Ikää on jo 38 ja vauvan mahdollinen vammaisuus pelottaa. 2 keskenmenoa on jo takana ja oon tässä miettinyt, että uskallanko yrittää vielä. Miehellä ei ole mielipidettä puoleen eikä toiseen. Vanhemmat lapset jo kohta 12-vuotiaita ja välillä isällään, joten "omaa elämää" on saatu maistaa jo jonkin verran. Oon kuitenkin aina halunnut enemmän lapsia. Nyt alkais olla viimeiset hetket käsillä ja paniikkia pukkaa, kun ei osaa päättää. Ehkä tässä kuitenkin aletaan taas yrittään, kunhan kohtu toipuu edellisestä menetyksestä.

 

Olen 41-vuotias ja rv 18+3 :heart: :heart:
Aikaisemmat lapset 19- ja 16- vuotiaat. Nautin raskaudesta =) ja odotan innolla tätä pientä ihmettä

 

Minä myös 34v ja lapset 3v ja 9kk. Seuraavasta haaveilen. Pysäytti tuo ap:n kommentti että viimeiset hetket käsillä! Ei mulla vaan. =)

 

mulla kohta ikää 36 ja myös kolmannesta haaveilen. Kyllä tässä vielä ehtii...

 

Mulla ikää 33v ja lapsia siis jo kuusi....ja pohdin vieläkö yksi......ihmiset pitää meidän lapsulukua nytkin jo ihan järkyttävänä......