Hellurei kaikille tasapuolisesti B)
Tässä raporttia ja infoa noista kasvuhormoonirasituskokeista, ne kun ovat nyt vihdoin takana: Tän viikon maanantaina aamupäivästä menin osastolle, silloin ei tapahtunut oikeestaan muuta kun et yks verikoe otettiin, käteen laitettiin kanyyli ja klo 20 jälkeen ei saanu liikkua sängystä ja piti olla ravinnotta.
Tiistaina oli sitten se kasvuhormoonirasituskoe, jossa mulla laitettiin aamulla ysin aikaan insuliinia suoraan suoneen. Verikokeita otettiin kahden tunnin ajan puolen tunnin välein, sekä verensokeri tarkistettiin 10min välein. Pointti siinä oli, että verensokerin pitäisi laskea tarpeeksi alas. Normaali paastoverensokeri 3,5-5,5 ja ruokailun jälkeen 5-8. Ennen insuliinia mulla oli 4,8. Insuliinin tarkotus oli laskea mun verensokeria niin alas kuin 2,4:ään eli niin että mä vaivun hypoglykemiaan.
"Hypoglykemia on lääketieteellinen termi matalalle verensokerille. Oireita ilmaantuu yleensä kun verensokeritaso laskee alle 3 mmol/litra. Oireita ovat muun muassa heikkous, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, tärinä, nälkä, ahdistus, kärsimättömyys, huimaus tai aggressiivisuus. Pahimmassa tapauksessa matalan verensokerin aiheuttama tajuttomuus tai sokki saattaa johtaa epäsuotuisassa ympäristössä kuolemaan."
Ekan tunnin aikana alkoi tulemaan oireita: ensin puutui ja kylmeni se käsi josta se insuliini oli pistetty kanyylin kautta, sitten alkoi väsyttämään ihan hirveesti, yhtäkkiä jumpsahti kauhea nälkä ja kädet ja jalat muuttu tosi kylmiksi. Lopuksi kädetki alkoi täristä. Verensokeri lähti hyvin laskeen ja kävi jo 2,8:ssa mutta lähti sit nouseen.
Vähän väliä mua kävi katsomassa parikin lääkäriä ja kolmatta konsultoitiin puhelimitse. Ja koko toimituksen ajan mua valvoi lisäksi koko ajan sairaanhoitaja ja sitten labrahoitaja, joka otti verikokeet. Oli oikeen "kiva" maata siinä sekavassa mielentilassa, kun joka kerta ku aukasi silmiään ihmiset vaan lisäänty. No sit ne lääkärit päätti, et annetaan vielä toinen kerta insuliinia, ja kaksinkertanen määrä. Kun koe ei onnistuisi ennenkö päästäisiin siihen 2,4:ään. No sit alkoikin tapahtua vähän nopeemmassa tahdissa: Ensin puutui käsi, sitten alkoi väsyttää ja tuli nälkä , olin ihan unelias ja pyörrytti, sit tuli tuskan hiki ja koko iho oli nihkee. Lopuksi alkoi vielä kädet ja jalat täriseen ja kramppaan kunnolla. Sit verensokeri laskikin jo 2,1:een ja sain alkaa pikkuhiljaa syödä. Mikäli ymmärsin oikein, kroppa piti saada siihen hypoglykemia tilaan siksi, että vasta sitten saadaan tietoja sieltä aivolisäkkeestä ja kasvuhormoonista. Niin se jotenki mulle selvitettiin.
Loppu päivän oli ihan heikko olo ja ihan syystä. Yks hoitaja sanoi, et hänen pojalla joskus laskee kans noin alas ja se menee ihan tajuttomaksi, et aikamoisen alhaalla se kävi. Sitähän se yks lääkäreistä naureskeliki, et on tämä hommaa, ku normaalisti lääkärit pelkää ja yrittää välttää sitä et potilas vaipuu hypoglykemiaan, niin nyt sitä oikeen tieten tahtoen haetaan...
Tiistai illasta klo 20 alkaen alkoi taas uus ravinnottomuus ja liikkumiskielto ja tänä aamuna tehtiin uus koe. Siinä ruiskutettiin, käsittääkseni kasvuhormoonia, suoraan suoneen ja tunnin ajan otettiin verikokeita ja seurattiin tilaa. Mut mitään oireita ei ilmaantunut ja jos ymmärsin oikein, ei pitänytkään jos se vajaatoiminta on.
Mulla on nyt sit kuukauden päästä aika sisätautilääkärille, jolloin ne tulokset on sit valmiit. Selväksi kuitenkin nyt tuli se, että kasvuhormoonin vajaatoiminta mulla on ja siltä osin piikitys alkaa sitten kuukauden päästä!