Ajatteletko että kaikella on tarkoitus?

Vai ajatteletko ehkä että elämä on vain sattumanvaraista kaaosta jota jäsentääkseen ihminen sukeltaa illuusioon siitä miten onkin osa jotain isompaa suunnitelmaa ja joku suunnittelee elämän paremmin kuin ihminen itse?
Että on helpompi elää ja olla onnellinen, kun luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa?

Itse elin ennen niin että ajattelin elämän olevan vain aika merkityksetöntä kaaosta vailla mitään mieltä.
Jossittelin,murehdin ja häpesin aiempia tapahtumia ja huolehdin tulevasta.
Kunnes aloin uskoa siihen että on jotain meitä suurempaa ja että kaikella on tarkoituksensa, on ihmisestä itsestään kiinni esim. antaako vaikeuksien kasvattaa ja pyrkii oppimaan kaikesta jotain, kehittymään ja kasvamaan ihmisenä.
Ehkä olen väärässä, ehkä vain huijaan itseäni mutta en halua luopua tästä mielenrauhasta.
Vasta kun muutin ajatteluani, opin myös hyödyntämään vastoinkäymisiäni ja lakkasin pelkäämästä.

 

Uskon että kaikella mitä haluat on tarkoitus. Voit olla, tehdä ja kokea kaiken mitä itse haluat. Vain sinä olet itse sen esteenä ja ajatuksesi.

 

Ajattelen että elämä on aika sattumanvaraista, eikä ihmisen elämällä ole sen suurempaa tarkoitusta isommassa mittakaavassa. En usko, että kenenkään elämän tarkoitus voi olla pelkkä kärsimys, kuten se joidenkin ihmisten kohdalla on ollut.

Mutta pienemmässä mittakaavassa on toki ihan järkevää ajatella, että omalla elämällä on merkitystä, omalle perheelle, omille läheisille ja niille ihmisille, joita voi auttaa. Siitäkin voi löytää sen mielekkyyden elämään.

 

En usko, että asioilla on ennalta määrätty tarkoitus, mutta melkein kaikista asioista voi löytää itselleen merkitystä.

 

Ajattelen että elämä on sattumanvaraista, mutta ihmiset halutessaan ajattelevat että kaikelle on tarkoitus, koska tällöin asioita on helpompi hyväksyä ja käsitellä mielessään.

Uskon että ihmisen mielen voima on suuri, eli usein valitsemme/määräämme tietämättämme ajatuksillamme tapahtumien suunnan. Hyvässä ja pahassa.

 

[QUOTE="Onnellinen";28846627]Uskon että kaikella mitä haluat on tarkoitus. Voit olla, tehdä ja kokea kaiken mitä itse haluat. Vain sinä olet itse sen esteenä ja ajatuksesi.[/QUOTE]

No tämä nyt on ihan höpönlöpöä, vaikkakin aika yleinen ajatusmalli nykyään.
Kuka tahansa ei pysty mihin tahansa.
Ihmisen olisi hyvä säilyttää se tietty nöyryys siitä ettei voi päättää itse kuitenkaan elämänsä kulkua ja tapahtumia tai tehdä mitä tahansa.
Ihminen voi toki pyrkiä johonkin, tehdä jotakin, suunnitella elämäänsä jne. mutta kaikki voi mennä kuitenkin toisin kuin oli suunnitellut.
Elämän arvaamattomuus on hyvä pitää mielessä.
Usein on niinkin että se mitä ihminen HALUAA, ei suinkaan ole lähimainkaan sitä mitä hän oikeasti TARVITSEE.
Vasta kun ihminen saa sitä mitä todella tarvitsee, hän voi olla onnellinen ja tasapainoinen.

 

Minusta elämällä ja asioilla ylipäätään on tarkoitus, jos sitä katsoo kokonaisuutena. Isoja ratkaisuja. Joskus tietty pienistäkin ratkaisuista seuraa isoja asioita, vaikka niitä ei tapahtumahetkellä ymmärrä. Tavallinen arki on kuitenkin aika sattumanvaraista, kohtaloon ei vaikuta pätkääkään se, keitänkö vai paistanko aamiaismunat.

 

En usko, että asioilla on ennalta määrätty tarkoitus, mutta melkein kaikista asioista voi löytää itselleen merkitystä.

Hmm.
Mitenhän selventäisin ajatuksiani..
Itsekään en ajattele että kaikella on tarkoitus siinä mielessä, että kaikki olisi jotenkin ennalta määrätty ja tapahtuva väistämättä.
En usko että esim. koko ikänsä kessutellut sairastuttuaan keuhkoahtaumaan toteuttaa jotain ennalta määrättyä suunnitelmaa, vaan hän on itse valinnoillaan ja ajatuksillaan päätynyt siihen pisteeseen.
Hän olisi voinut valita myös toisin.
En myöskään usko että juuri minun elämälläni olisi jokin suuri merkitys yhteiskunnalle tai maailmalle, vaan maailma pyörisi vallan mainiosti ilman minuakin.
Minä ajattelen että on ihmiselle todella hyväksi ajatella, minkälainen ihminen hän on, miten kohtelee lähimmäisiään, miten on joutunut siihen elämäntilanteeseen missä on, miten hän ajattelee, mitä hän haluaisi muuttaa elämässään jne.
Esim. nainen joka toistuvasti ajautuu huonoihin parisuhteisiin, sen sijaan että hän ajattelisi kaiken olevan vain sattumaa hän voi ajatella mikä hänessä on aiheuttanut sen että ajautuu vain huonoihin suhteisiin, mitä hänen pitäisi oppia.
Ihminen ei opi ilman vastoinkäymisiä.
"Ole se muutos minkä haluaisit näkyvän maailmassa" on mielestäni yksi parhaista ohjenuorista kelle tahansa ihmiselle.

 

Uskon, että kaikella on tarkoitus.

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Roomalaiskirje 8 :28/I]

Elämä ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista, mutta silti voin luottaa, että kaikessa mitä tapahtuu on tarkoitus.

 

vahva usko sattumaan elää mielessäin mun.

 

En ajattele elämän tai elämässä tapahtuvien asioiden tarkoitusta, sillä ei ole paljoa merkitystä elämänhallintaa, syy seuraus suhteella merkitystä on huomattavasti enemmän.

 

Miksi mikään olisi sattumaa? Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Surkean ihmiskohtalon tarkoitus, on näyttää muile, että heillä on hyvä olla. Itse olen löytänyt oman tarkoitukseni maanpäällä. Muut tarvitsevat minua, jotta heidän itsetuntonsa paranee. Aina tarvitaan se joku joka on toista huonompi.

 

Uskon sattumaan, en tarkoituksiin siten, että jokin voima tai jumaluus olisi sen takana että toinen syntyy katuojaan ja toinen palatsiin.

Ihmisten toiminnalla on kyllä tarkoitus, motiivi. Aina. Yleiseen hyväänkään en niin usko, vaan jokainen toimii itsekkäistä lähtökohdista vaikka tekisi hyvää.

 

[QUOTE="vieras ap";28846740]Hmm.
Mitenhän selventäisin ajatuksiani..
Itsekään en ajattele että kaikella on tarkoitus siinä mielessä, että kaikki olisi jotenkin ennalta määrätty ja tapahtuva väistämättä.
En usko että esim. koko ikänsä kessutellut sairastuttuaan keuhkoahtaumaan toteuttaa jotain ennalta määrättyä suunnitelmaa, vaan hän on itse valinnoillaan ja ajatuksillaan päätynyt siihen pisteeseen.
Hän olisi voinut valita myös toisin.
En myöskään usko että juuri minun elämälläni olisi jokin suuri merkitys yhteiskunnalle tai maailmalle, vaan maailma pyörisi vallan mainiosti ilman minuakin.
Minä ajattelen että on ihmiselle todella hyväksi ajatella, minkälainen ihminen hän on, miten kohtelee lähimmäisiään, miten on joutunut siihen elämäntilanteeseen missä on, miten hän ajattelee, mitä hän haluaisi muuttaa elämässään jne.
Esim. nainen joka toistuvasti ajautuu huonoihin parisuhteisiin, sen sijaan että hän ajattelisi kaiken olevan vain sattumaa hän voi ajatella mikä hänessä on aiheuttanut sen että ajautuu vain huonoihin suhteisiin, mitä hänen pitäisi oppia.
Ihminen ei opi ilman vastoinkäymisiä.
"Ole se muutos minkä haluaisit näkyvän maailmassa" on mielestäni yksi parhaista ohjenuorista kelle tahansa ihmiselle.[/QUOTE]

Mites sitten vaikka alle kouluikäinen lapsi , joka sairastuu syöpään, saa tuskallisia hoitoja vuoden pari kuollakseen hitaasti, mutta kivuliaasti ennen kuin ikä ehtii edes kaksinumeroiseksi?
Ei tämä elämä voi olla mitään muuta kuin suurta järjetöntä sattumaa, niin pahaa ihmistä ei olekaan että "ansaitsisi" tuollaista, kokea itse tai kärsiä läheisenä.

 

Totta, ihminen toimii aina itsekkäistä lähtökohdista. Toisaalta, ihminen joka tekee itselleen hyvää ja voi hyvin, auttaa muita paremmin kuin ihminen, joka ei voi hyvin. Ihmisen kuuluu elää itsekkäästi, jotta hän voi hyvin.

 

Elämä on täysin sattumanvaraista. Mutta ei se tarkoita, että murehtisin tulevia tai häpeäisin menneitä. Mä osaan saavuttaa mielenrauhan ihan ilman mitään yliluonnollisia elämän tarkoituksia.

 

Miksi mikään olisi sattumaa?

Koska muuten kaiken takana pitäisi olla joku yliluonnollinen tietoinen hahmo ja mitkään todisteet ei viittaa tähän.

 

Ihan sama onko ihminen vai muurahainen, samoista aineista koostuu kuten tähdet taivaallakin. Ihan samaa pelkkää tähtipölyä, hiukka eri muodossa vain. Eli hölynpölyä kaikki tuollaiset jutut.

 

Musta ois aika kurjaa jos mun ainoa tarkoitus olla tällä maapallolla on et olen avuksi muille. Entä minä sitten, yksinkö minun on sitten selvittävä. Sillä oikeesti mä autan aina muita mut kukaan ei auta koskaan mua

 

Ei ole oikeasti mitään tarkoitusta. Ihmiset vaan itse osaavat kääntää vaikeudetkin voitoksi ja tehdä niille tarkoituksen.

 

En niinkään ajattele, että kaikella on tarkoitus. Vaan että kaikella on seuraus. Sitä kautta aiemmat tapahtumat saavat tarkoituksensa.

Mutta ei ole mitään suurta päämäärää, joka olisi ennalta. Kaikki pienetkin asiat vaikuttavat siihen, mitä seuraa ja jokainen pieni valinta voi tuottaa erilaista tulevaisuutta.

On satoja pieniä asioita, jotka esimerkiksi johtivat minun ja mieheni kohtaamiseen. Jos, jos, jos ei... Ja tätä perhettä ei olisi, ilman niitä pieniä asioita. Pieniä asioita, jotka johtivat meidät samaan paikkaan, ja juttelemaan, ja jotka johtivat että sovimme tapaamisen ja jatkoimme tapaamisia.

Kyllä elämästä löytyy tarkoituksenmukaisuutta. Ikävistäkin asioista usein poikii joitakin seurauksia, joita ilman nykyisyys ei olisi näin hyvä. Vaikka esimerkiksi kuolema tuntuu epäreilulta ja vaihtaisi minkä tahansa niistä pienistä jatkoseurauksista siihen että saisi läheisensä takaisin. Elämä saa tarkoituksensa vain taaksepäin katsomalla.

 

Kyllä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Joskus on kyse pienemmistä sattumuksista ja joskus isommista asioista, joiden merkityksen ymmärtää vasta myöhemmin. Kaikki tulevat päivät on jo kirjoitettu, mutta ne eletään (onneksi) yksi kerrallaan.

Joskus tulee kuitenkin mieleen, että eikö jokin juttu elämässä ollutkaan tarkoitettu, vai olinko itse sen onnistumisen esteenä. Mä olen epäonnistumisen pelon takia jättänyt asioita tekemättä ja myöhemmin katunut valintojani. Sellaisessa tilanteessa on pää pyörällä, mutta täytyy yrittää uudelleen ja tunnustella ennen kuin voi myöntää ettei ole mun juttu tai toisin sanoen minulle tarkoitettu.