ajatteletko terveyttäsi ja sitä mitä voisit toisin tehdä? LISÄYS: ja ikäsi n 5 v tarkkuudella

tuli vaan tuolta yhdestä avauksesta mieleen....
Eli mietitkö koskaan terveyttäsi ja sitä mitä voisit sen hyväksi tehdä enemmän? onko jotakin elintapoja joita voisit parantaa jotta eläisit pidempään ja terveempänä.
toki mikään ei takaa tervettä vanhuutta ja pitkää ikää mutta voihan siihen jotenkin vaikuttaa...

 

En juurikaan..Laihduttamaan olen ruvennut heti joulun jälkeen (ja ihan hyvin tuloksin),kun on tota sukurasitetta takana..Nyt työterveyslääkärin mukaan,mun ei tarvitsekkaan alkaa sokeriseurantaan.
Tupakointia vois lopetella tai ainakin vähentää...

ikääkin on jo 33v

 

Minä muutin elämäntapani, kun jouduin sairaalaan verenpaineen takia. Nyt liikun 3-6 kertaa viikossa ja mietin mitä suuhuni laitan.
miehelleni olen yrittänyt toitottaa elämäntapamuutosta,mutta eihän hän uskonut. Ehkä hännyt sitten miettii paremmin. Olen lhempänä neljääkymmentä kuikolmeakymentä, täytän reilun kuukauden päästä 36v.

En ole tupakoinut enää pian 11 vuoteen ja alkoholiakin juon ehkä kerran kolmessa vuodessa :saint:

 

ja jos joku mietti miksi lisäsin tuon ikäjutun, ihan siksi vaan että itse olen huomannut että nuorempana oli huolettomampi vaikka koskaan en esim tupakkaa ole polttanut.
itse voisin ehkä tiputtaa puolenkymmentä kiloa ja liikkua säännöllisemmin. ruokavaliossa ei loppujen lopuksi taida juuri olla korjattavaa kun suklaakin on terveysvaikutteinen elintarvike eikä sitäkään tule joka päivä =)

 

Ikää pian 34v. Ja sen verran mietin tervetyttäni että katson (yleensä) mitä mätän suuhuni ja liikuntaa on tullut lisättyä huomattavasti. Lääkkeiden (ihan apteekin särkylääkkeiden) käyttöä olen vähentänyt, enää en ota "siltä varalta että pää alkaa kuitenkin särkemään" yhtään buranaa... Painoa olen pudottanut (lievästä ylipainosta ) normaaliin painoon.

Tupakan poltto pitäisi taas lopettaa, olen siihen ennenkin pystynyt että luulisi jo vihdoin onnistuvan kokonaan!! (Tosin pelkään niitä kiloja joita siinä touhussa mulle pakkaa kertymään...)

 

En suoranaisesti niin, että miettisin miten kannattaa toimia ja sitten toimisin niin. Meillä on miehen kanssa mielestäni terveelliset elämäntavat muutenkin. Mies on hyvin urheilullinen ja itsekin liikun paljon. Emme polta tupakka ja alkoholiakin ääääärettömän vähän ja harvoin. Syödään monipuolisesti ja terveellisesti. Syömme kuitenkin myös ns. roskaruokaa ja ihan huoletta syödäänkin, koska niitä ei kuitenkaan mene jatkuvasti. Ainut paheeni on kahvi ja nyt raskausaikana sekin on jäänyt vähemmälle ja lisäksi noi karkit on pahe. Mutta kai sitä ihmisellä nyt jotain paheitakin saa olla.

Miehelläni todettiin kaksi vuotta sitten imusolmukesyöpä ja hän on siitä parantunut. Ei tuo syöpä saanut silti aikaan sitä, että oltais mietitty sen jälkeen jotenkin tarkemmin jotain. Samaan tapaan eletään kuin ennenkin.

Niin ja minä täytän pian 29 ja mies täytti justiinsa 30.

 

Nelikymppinen olen ja kyllä minä ajattelen, täytyykin ajatella terveyttä. Eihän se pelkkä ajattelu tietenkään riitä Työnteko on tiukasti sidoksissa siihen, että täytän tietyt terveysvaatimukset ja asiaa seurataan vuosittain. Liikunta minulla on taas vähän retuperällä, täytyy ryhdistäytyä kunhan tämä flunssa on ohitse. Ruokavalioon olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös. En onneksi tupakoi, joten sitä ongelmaa ei ole.

 

Ikää 32 v. Nuorempana poltin tupakkaa, esikoisen odotus- ja imetysajan olin polttamatta ja ratkesin uudelleen. Nyt olen ollut 7 vuotta polttamatta. Enemmän tätä terveyttä on tullut mietittyä viimeisen vuoden aikana. Pahojen selkävaivojen syyksi löytyi sentin liikkuva nikamansiirtymä. Paljon olen koittanut itse tehdä sen hyväksi, vaikka ei se syytä poistakaan, mutta jos pitkittäisi leikkausta. Laihduttanut olen 7 kiloa, hommannut stepperin tonne olkkarin nurkkaan, että tulee jotain muuta tehtyä kuin sohvalla maattua. Kävin fysioterapeutilla opettelemassa selkärankaa vahvistavia liikkeitä, aloitin vesijumpan, nostoihin ym. liikkeisiin olen alkanut kiinnittää huomiota ettei selkä turhaan kipeydy. Vanha sohvaperuna on alkanut liikkua!

 

nostan tämän kysymyksen iltapalstailijoiden "iloksi"

 

Ajattelen toki, melkoisen paljon.

 

mietin paljonkin, en vaan saa aikasex :xmas: 35v.

 

Tottakai mietin! Ja teenkin asialle jotain.

Mä aion elää piiiitkään nauttiewn ja toimintakykyisenä.
(ja kohta napsahtaa 33 vuosi elämää täyteen)

 

Kyllä tietysti ajattelen. Elämäntavat kyllä ovat nyt jo niin terveelliset, että en paljon niitä viitsi enää muuttaa.

Liikuntaa tulee harrastettua n. 5 kertaa viikossa työmatkapyöräilyn lisäksi, ruokavalio on melko terveellinen, ja punaviiniäkin tulee nautittua ruoan kanssa sen verran, että saa siitä ne hyvät terveysvaikutukset. =)

Sosiaalinenkin elämä on aika vilkasta, sehän lisää myös elinikää.

 

kun täytin 30, katoin äitiäni, joka on monella tavalla sairas eikä oo ikinä harrastanu mitään liikuntaa, sain uudelleenherätyksen ja aloin urkkaamaan taas säännöllisesti. nyt olen kohta 36 ja paremmassa kunnossa ku nuorena. margariinin käytön lopetin vuosia sitten ja sen jälkeen kolesteroli on vain laskenut! koitan välttää lisäaineita, varsinkin glutamaattia, jota vältän yli kaiken. en tupakoi, alkoholia käytän kohtuullisesti, en hae humalaa. töissä työpisteen ergonomian tarkistan aina, nuorena en asiaan kiinnittänyt mitään huomiota ja muutenkin nuorena sitä oli vähän huolettomampi. vältän myös kaikkia light-tuotteita, koska pyrin syömään luonnollisempia aineita. mäkkärillä käyn ehkä kerran vuodessa, pitsaa saatan syä parin kuukauden välein. idän myös huolen siitä, että nukun tarpeeksi ja stressitasoa tarkkailen kanssa, kun stressihän saattaa aiheuttaa vaikka sun mitä.

 

Ajattelen, ja taas tänään luin jutun teollisesti käsitellystä ruoasta ja ajattelin (taas) alkaa vähän tarkkailla mitä syön... Mulle tulee näitä kausia...No muuten syönkin aika terveellisesti mutta irtokarkkeja ja limsaa voisi kyllä syödä vähemmän. Suklaata en pidä niin pahana kuin irtokarkkeja. Taas tänään tein päätöksen, että koitan syödä vähemmän karkkia (ja suklaatakin) ja korvata ne vaikka pähkinöillä Limsan jos voisi unohtaa kokonaan niin hyvä mutta ehkei se ihan nollatoleranssi onnistu. Punaista lihaa en syö enää kuin noin kerran viikossa. Ja olen noin 23v.

 

Ajattelen kyllä, useinkin. Painoa pitäisi pudottaa, nukkua ja liikkua enemmän. Syön hyvin, käytän alkoholia ja tupakoinkin. Röökiä menee keskimäärin 30 savuketta vuodessa eli yksi noin joka kymmenes päivä. Voisin lopettaa elämästä nauttimisen (=ruoka ja viini), mutta muistaakseni tutkimusten mukaan elämäänsä vidduuntuneet eivät elä ainakaan yhtään pidempään kuin elämästään nauttivat

Loppujen lopuksi - vaikka mitä tekisin - en voi päättää päivieni määrää tässä elämässä. Mieluummin nautin jokaisesta päivästä kuin kärvistelen toivoen kärvisteleväni vielä mahdollisimman pitkään.

Lisäys: Niin ja täytän tänä vuonna 47 v

 

Ikää on 31 ja rapiat. Terveyttä on tullut paljonkin ajateltua, mutta kuitenkaan ei asian eteen ole saanut tehtyä mitään.

Astma on aina ollut painavana syynä lopettaa tupakointi, mutta... kuten sanotaan, helpommin sanottu kuin tehty. Kun löytyi syvälaskimotukos, aloin ajattelemaan asioita kyllä paljon enemmän. Vieläkin poltan, mutta nyt sain hankittua Zyban -kuurin helpottamaan lopetusta. Kovan hinnan vuoksi lääkkeet odottavat apteekissa palkkapäivää.

Kuten joku mainitsi, että nuorempana olisi huolettomampi, pitää se ainakin omalla kohdalla täysin paikkaansa. Nyt vasta kun "sairastuin" tajusin, että pelkkä ajattelu ei riitä, vaan on siirryttävä sanoista tekoihin.

 

muut ei ota kantaa? vai eikö ole vielä tullut ajateltua?
Vai onko elämä niin erinomaista terveysasioidenkin suhteen että....

 

Outo tuo sun viimeinen lauseesi. Eli enpä sit viitsikään vastata.

 

Outo tuo sun viimeinen lauseesi. Eli enpä sit viitsikään vastata.

ei outo, mutta jotkut ajattelee oikeasti että elämässä on kaikki hyvin myös terveyden ja elämäntapojen suhteen ja sitten voikin joku kaunis päivä tulla toisenlainen totuus esiin.
Mutta oikeasti on myös niitä joilla on elämäntavat kunnossa

 

Outo tuo sun viimeinen lauseesi. Eli enpä sit viitsikään vastata.

no korjataan sitten, että voit vastata =)
Eli eikö elämässä tarvitse mitään korjata vaan kaikki on ihan oikeasti "kunnossa"

 

voisin syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän

 

Ok, taisin ymmärtää sut väärin.

Olen 22v ja mietin paljonkin terveyttä. Pitäis vielä vaan tehdä ihan oikeesti jotain asian eteen. Tai no ylipainoinen en ole enää ja ravitsemuksesta ja liikunnasta teoriatiedot on. Vielä ku ottais ne tiedot käyttöön niin hyvä olis. Äitini sai aivoinfarktin nuorena (45v) ja itsellä oli raskausdiabetes ja suvussa verenpainetautia. Nyt itselläni kaikki on kunnossa, mutta ei välttämättä kauaa jos en ala huolehtia itsestäni. Tupakoinnin olen lopettanut sentään ja alkoholia käytän vähän, siiderin otan slloin tällöin. Että siinä mielessä parantanut olen. Vielä ku liikuntaaehtis harrastaa, niin hyvä olisi. Nyt mahdollisuudet on jumppaus kotona josta tuo 2v ei kyl tykkää. Jonkun verran kuitenki tulee liikuttuaki ku käyn kauppa ja nla reissut jne mieluummin kävellen lasten kaa ku autolla.

 

Ok, taisin ymmärtää sut väärin.

Olen 22v ja mietin paljonkin terveyttä. Pitäis vielä vaan tehdä ihan oikeesti jotain asian eteen. Tai no ylipainoinen en ole enää ja ravitsemuksesta ja liikunnasta teoriatiedot on. Vielä ku ottais ne tiedot käyttöön niin hyvä olis. Äitini sai aivoinfarktin nuorena (45v) ja itsellä oli raskausdiabetes ja suvussa verenpainetautia. Nyt itselläni kaikki on kunnossa, mutta ei välttämättä kauaa jos en ala huolehtia itsestäni. Tupakoinnin olen lopettanut sentään ja alkoholia käytän vähän, siiderin otan slloin tällöin. Että siinä mielessä parantanut olen. Vielä ku liikuntaaehtis harrastaa, niin hyvä olisi. Nyt mahdollisuudet on jumppaus kotona josta tuo 2v ei kyl tykkää. Jonkun verran kuitenki tulee liikuttuaki ku käyn kauppa ja nla reissut jne mieluummin kävellen lasten kaa ku autolla.

ota se 2 v mukaan jumppaan (siis kotijumppaan). Hyppii varmaan aerobic dvd/vidoen mukana (telkkaristahan niitä voi myös nauhottaa) ja hyvä punttihan se on vaikka vatsalihaksia varten, jalkojen päälle ja siitä vaan jalkoja nostelemaan. Noin itse olen lasten pienenä ollessa itse tehnyt

 

Olen melkein 42 ja viidettä lastani odotan, niin että, tottakai haluan nähdä myös tämän lapseni lapsukaiset eli nykyisellä trendillä mun on pakko roikkuu mukana ainakin 40-45 vuotta vielä. Joskus 7 vuotta sitten mua uhkailtiin verenpainelääkityksellä (äidillä ollut ko lääkitys vissiin 35 vuotiaasta asti). Itse totesin, että ei kiitos, nyt on ruokailutottumuksia vähän muokkaamalla pudonneet paineet samoihin lukemiin kuin joskus 25 vuotiaana (130/70) vaikka raskaana ja ylipainoa on jonkun verran. Ennen raskautta olin jo pudottanut painoani 10kg (sitä kertyy aina, kun nuorimmalla on pahin uhma, tällä hetkellä 3v) ja aion jatkaa samaa vaavin syntymän jälkeen. Liikkunut olen aina (joidenkin mielestä liikaa) ja siihen varmaan motivoi myös äidilläni n. 40 vuotiaana todettu osteoporoosi, joka vei hänet ajoittain vuodepotilaaksi jo 60 vuotiaana. Koskaan ei tietty voi valita kohtaloaan ja täyteen askeesiin ei minusta ole, mutta olen ajatellut, että sen minkä pystyn niin teen. Kaikkea kohtuudella ja stressaamatta. Tietty en myöskään teini-iän jälkeen ole tupakoinut, kun se olis avoin kutsu tolle osteoporoosille. Kahvi taitaa olla mun pahin paheeni, kun se nyt varsin on synniksi raskausaikana nostettu. Sisäfile on vaan niin paljon kalliimpaa ja rautalääkkeet pistää pakin sekaisin, että milläs tota väsymystä paikkailis, kun pitää töissä jaksaa ja toinen työpäivä kotona.