Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Tervetuloa Katti75 mukaan ja paljon onnea raskaudesta Ihan huikeeta, että teillä heti onnisti. 1,5 on varsin pieni ikäero, mutta on ihan totta mitä puhut, että näissä asioissa on pakko katsoa ikää ja laskea todennäköisyyksiä. Mekin aloitettiin toisen "teko" heti kun vaan jaksettiin (toivuttiin esikoisen uniongelmista). Onneksi meilläkin tärppäs nopeasti, päätöksestä kolmen kuukauden kuluessa, jossa ehdittiin sulattaa kolme alkiota (jotka eivät selvinneet sulatukseksta) ja tehdä neljäs IVF, jonka tuoresiirrosta tärppäs.

Jos joku sai mun kirjotuksesta semmosen kuvan, että meillä jakautuu perheen pyöritys tasaisesti, niin se ei pidä paikkaansa Puoliso siis hoiti unikoulut mallikkaasti, mut tunnistan niin hyvin työn "pomon" roolin, jota minäkin meidän perheessä vedän. Vaikka itseasiassa olen ollut työelämässä molempien äitiyslomien jälkeen heti, ja puoliso on hoitanut ja hoitaa edelleen työttömyyden takia muksut kotona. On hänellä työ, joten aktiivimallin välttää juuri ja juuri, mut palkkaa siitä ei saa paljon mitään, kunhan pysyy "työelämän syrjässä" kiinni. Tämä on meillä jokseenkin ideologinen ja taloudellinen ratkaisu, halutaan hoitaa muksut kotona ja toisaalta säästää päiväkotimaksuissa, tästä taisin selittääkin vähän aiemmin. Mut siis pointti oli se, että edelleen minä varsin paljon "määrään" mitä tehdään ja suunnittelen esim. ruoat, tekemiset, siivouspäivät, hankinnat ym. Hän hoitaa teknisten laitteiden hankinnat, minä muut. Toki mä toppuuttelen ja jarrutan esim. uusien pelikoneiden, kaijuttimien ym härpäkkeiden hankintaa Toisaalta hän kyllä kiltisti siirtää kukkapenkkejä, imuroi ja pesee ikkunoita kun minä käsken, mut omatoimisesti ei kyllä älyä milloin esim. ikkunat pestään, pyykit pestään (täysi pyykkikori ei herätä minkäänlaista ajatusta), viikkosiivous tehdään jne jne. Tavallaan siis tehdään asiat puoliksi, hän käy kaupassa (kun teen listan valmiiksi) ja siivotaan, pyykätään ym puoliksi suunnilleen, mut käytännössä mä varmaan teen enemmän, koska asiat tulee vaan tehtyä sitä mukaa kun näkee, et joku on rempallaan tai lojuu jossain ym. Miehiltä nyt vaan puuttuu joku sellanen oma-aloitteisuus ja multitasking-geeni. Ei se silti tossun alla ole, mut ei siitä ole johtamaan / suunnittelemaan talouden pyöritystä, se tarvis varmaan sitä varten jonkun kaavan / ohjelmiston tms Sanotaanko, että nyt mä ymmärrän miks suurin osa miehistä menestyy niin hyvin armeijassa, siellähän tehdään niinkun käsketään eikä kyseenalaisteta käskyjä! Esim. meillä on vielä kevään (mun työ-) kiireiden takia kaapit täynnä toppatakkeja ja talvikenkiä ja tänään hermostuin (kun mittari lähenteli hellerajaa) että miks hitossa hän ei oo siirtänyt niitä varastoon, kun on päivät kotona (ja tyttöjen päiväunien aikaan 2-3 tuntia joka päivä ihan luppoaikaa), niin väitti mokoma ihan kirkkain viattomin silmin että ei oo käyny mielessä. Ja mä uskon.

 

On kyllä niin huvittavaa ja toisaalta helpottavaa tietää, että samanlaista se on useissa perheissä tämä lapsiarjen pyöritys Siis meilläkin vaikka mies hoitaa iltahampaiden pesun niin kyllä minä olen usein se kuka esim 19.55 muistuttaa, että nukkumaanmenoaika on ihan justiinsa, ett hampaat vois pestä ei sentään joka kerta tarvi muistuttaa, mutta usein.
Mies meillä kyllä tosi nopeasti ottaa tehtäväkseen jos jotain pitää korjata tms, ihan aina ei tarvi niistä edes mainita hänelle etukäteen

Mulle oli jotenkin vähän vaikeaa lähteä töihin miehen kotiin jäädessä ja olla tuputtamatta omia päivärytmejä ja juttuja hänelle. Halusin, että hän löytäisi sen tekemisen/olemisen rytmityksen itse. Mietin aluksi, että olisin tehnyt listaa asioista, mitä lounailla pojalle syötin, mistä olisi helppo napata ideaa, mutta en onneksi saanut aikaiseksi ja en muistaakseni saanut kertaakaan kyselyä, että mitäs tekisi. Olivat tekemistäkin keksineet kahdestaan ihan mukavasti ja sain kuvia pitkin työpäiviä mikä oli ihanaa! Olihan se kuukausi kotona lopulta tosi lyhyt aika, mutta ei olisi ollut kauheasti varaa olla pidempää.

 

Meilläkin muuten kävi ensimmäinen flunssa kylässä! Hyvin lievänä tosin, tytöllä oli nenän tukkoisuutta reilun viikon verran, ja jouduttiin käyttämään suolatippoja ja nenä-Friidaa muutaman kerran päivässä. Kuumetta ei ollut, eikä flunssa vaikuttanut yöuniin, eikä tytön yleisfiilikseen muutenkaan. Hyvin siis selvittiin, vaikka etukäteen jännitti.

Tervetuloa @Katti75 ja onnea uudesta raskaudesta! Ihanaa, että teillä on käynyt noin helposti kummallakin kertaa.

Mä olen näin Lapsettomien lauantaina miettinyt omaa lapsettoman identiteettiäni. Jossain se vielä istuu, vaikka en olekaan enää lapseton, mutta olen itse asiassa hieman yllättynyt, että se pitkä lapsettomuustaival ja siihen liittyvät surun, vihan, pettymyksen, epätoivon ja katkeruuden tunteet ovatkin alkaneet haalistua aika nopeasti. Ennen onnistunutta raskautta kuvittelin, että vaikka joskus saisin lapsen, tuntisin itseni aina identiteetiltäni lapsettomaksi, mutta enää en ole niin varma. Nyt kun äitiyttä on takana viisi kuukautta, ja äitiyteen valmistautumista muutama lisää, lapsettomuuden kokemus on minussa vielä suht vahvana ja tunnen itseni edelleen ”toisenlaiseksi äidiksi”. Mutta samalla tunnen, että lapsettomuus alkaa haihtua pois minusta. Tänään mieli on ollut aika herkillä, kun olen muistellut millaisia fiiliksiä tähän viikonloppuun on aikaisemmin liittynyt, ja kun tiedän että moni kamppailee niiden samojen fiilisten kanssa juuri nyt. En voi jotenkin uskoa, että huominen on nyt myös mun päivä.

No mutta, syvistä mietteistä vielä noihin kotitöihin. Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että meillä mies hoitaa pyykkäämisen, imuroinnin, pölyjen pyyhkimisen, petivaatteiden vaihtamisen, tiskit ym. Yhdessä hoidetaan kauppareissut ja ruuanlaitto ja sellainen päivittäinen järjestyksenpito. Mun kontolle jää sitten raha-asioiden, vakuutusten ym. hoito ja isompien hankintojen selvittely. Olen siis erittäin tyytyväinen työnjakoon muuten, mutta tämä vauva-asia on nyt, ihan ymmärrettävistä syistä, kaatunut mun laariin. Osittain varmaan siksi, että mies ei yksinkertaisesti näe kaikkea sitä mitä päivän aikana tapahtuu, kun on töissä. Jossain vaiheessa hän saa ottaa pidemmän pätkän hoitovapaata niin saa samalla opetella ne omat tavat pyörittää vauva-arkea. Eihän se taloudellista ole (hoitovapaa ylipäätään siis – meillä mies ei ole suurempituloinen), mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään.

Tänään on ollut aivan ihana aurinkoinen kesäpäivä! Ollaan oltu koko päivä ulkona, ja nyt maistuu minille uni . Näitä lisää, kiitos!

Kesis ja Pikkuinen 5 kk

 

Onpa tosiaan hauska (vai onko se hauska huomio, en tiedä ) että hyvin samalla lailla menee työnjako muissakin perheissä.

Meillä siis tosiaan mies kyllä on todella hienosti vauvanhoidossa ahkera kuin minäkin, tosin jotkut asiat jättää mulle. Esim. Lääkäri-, lääke- ym. terveysjutut, samoin kestovaippojen valinnan, vaatteiden osto jne.,koska mä "tiedän kuitenkin paremmin". Tää on ihan ok, mutta ajatuksena mua joskus vähän ärsyttää, että mies vierittää tuolla tekosyyllä asiat mun niskoille. Esim. Tuo kestovaippa - asia, joo siinå pitää vähän tietää mitä ja millaista käyttää, että homma toimii kunnolla, mutta ihan yhtä lailla mun on ne pitänyt selvittää ja opetella. Ja en mäkään itse äidinmaidossa tiennyt, että vesipohjainen d-vit toimii meillä paremmin, vaan googlailin asiaa ja sit kokeiltiin. Eli vähän semmoista tahatonta uusavuttomuutta välillä, mutta se on ehkä luonteenpiirre eikä niinkään "vika".

Lisäksi esim kotitöiden teossa mun on pitänyt välillä itsekin katsoa peiliin, koska ei ne mun toivomat toimintamallit ole mikään taivaan totuus tai jotenkin oikea standardi. No joo ei roskis voi pursuta tai pyykit jäädä pesemättä, sen mieskin tajuaa ihan itse mutta kun mua ärsyttää vaikka sormenjäljet jääkaapin ovessa yli kaiken, niin en mielestäni silti voi vaatia, että se olisi miehenkin mielestä iso prioriteetti. Hoksaatteko mitä yritän sanoa? Eli en mä voi myöskään ajatella, että minä asetan standardit ja niitä tulisi muidenkin kyselemättä noudattaa.

Lisäksi mies tekee meillä "miehiset hommat", (<sori mun feministisydän itkee mutta you know) . Huoltaa auton, vaihtaa ilmansuodattimet, avaa viemärin, rakentaa terassin, ostaa itkuhälyttimen... Että kyllä ne sit aika tasan lopulta menee. Niin ja mä en esim tiedä edes miltä firmalta meidän sähkö tulee

Miten muuten teillä raha-asiat menee? Onko yhteiset rahat /tilit/maksut vai ei ja miten käytännössä?

Katsokaa muuten Netflixistä The Letdown-sarja, siinä nauretaan kaikille äitiys-stereotypioille (unikoulut, vauva unohtuu kauppaan, otin tän vauvan bileisiin ei varmaan haittaa-jutuille )

MyMa ja poju melkein 3 kk

 

@MyMa me katottiin just The Letdown miehen kanssa, kyllä nauratti! Mua ei yleensä stereotypiavitsit hirveesti naurata, mut tää oli mun mielestä hauska. Oliko sitä vain yksi kausi?

Meillä menee (onneks – täälläkin feministisydän ) ”miehiset” ja ”naiselliset” hommatkin aika iloisesti sekaisin. Mies hoitaa vaikkapa pyykit ja muun siivouksen ja mä taas sähkösopimukset ja tietokonehommat. Toidaalta mies hoitaa viemäreiden rassauksen ja raskaammat pihatyöt, mä ruuanlaiton ja joulukorttien lähettämisen. Autoa meillä ei ole, eikä muutenkaan ole juurikaan mitään ”tekniikkaa”.

Rahat meillä on kai tavallaan yhteiset. Kummallakin tulee palkka omalle tilille, josta kumpikin siirtää yhteiselle tilille yhteisiä menoja (lainanlyhennys, laskut, ruoka) varten saman summan. Kumpikin siirtää myös yhteiselle säästötilille saman summan, kuten myös omaan henkilökohtaiseen sijoitusrahastoon. Loput rahat jää ns. omaan käyttöön, mutta kyllä meillä silti kaikki hankinnat ja ulkona syömiset maksetaan sen mukaan, kummalla nyt sattuu olemaan rahaa tilillä tai kortti just käden ulottuvilla. Tulot on suunnilleen saman suuruiset, mulla tosin yrittäjänä on enemmän vaihtelua, ja sit esim. näin äitiyslomalla mun tulot on pienemmät, jolloin mies maksaa enemmän juttuja. Tää sopii meille tosi hyvin, koska ollaan samanlaisia kuluttajia ja meillä on samat tavoitteet mihin halutaan säästää.

Onpa muuten siistiä, että enää ei tartte säästää lapsettomuushoitoihin! Tuntuu että rahaa on ihan jotenkin tolkuttomasti, vaikka ei oikeesti tietenkään ole, kun ihan melko keskituloisia ollaan ja nyt vielä äikkärin takia tulot normaalia pienemmät. Mutta sen verran kuusi IVF:ää nieli rahaa, että ihan tervetullut on tällainen vähän normaalimpi rahatilanne .

Meillä oli tänään 5 kk neuvola. Pituutta oli 65 cm ja painoa 7,6 kg. Parit rokotteet saatiin, toivotaan että niistäkään ei tule ihmeempiä jälkioireita. Tyttö taisi myös tänään hoksata kukkuu-leikin! Niin söpöä, kun kurkkaa jonkun harson tai muun takaa ”kukkuu” niin tyttö nauraa kikattaa joka kerta ihan katketakseen.

Joko te muut olette siirtyneet vaunukopasta rattaisiin? Me ollaan, mutta pidetään selkänojaa enimmäkseen ihan (tai lähes) vaakatasossa, ettei selkä rasitu.

Kesis ja Pikkuinen 5 kk

 

Tervetuloa vielä munkin puolestani, Katti75 - kiva saada tänne lisää kirjoittelijoita! Niin ja lämpimät onnittelut uudesta raskaudesta!

Raha-asioista: meillä on molemmilla omat tilit. Ollaan kyllä monesti puhuttu, että avattaisiin yhteinen tili yhteisiä menoja varten, mut jotenkin se on vaan jäänyt. Meillä on palkat melko samaa kaliiberia, ja yhteiset hankinnat pyritään myös maksamaan suht tasan (mies pitää niistä Exceliä ja maksaa mulle aina kuukausittain tasauksen, jos oon jäänyt miinukselle ). On kyllä puhuttu, että hän ottaisi enemmän maksuja ja esim. yhtiövastikkeet kokonaan kontolleen viimeistään sitten kun mulla alkaa hoitovapaa ja vanhempainraha loppuu.

Me siirryttiin rattaisiin parisen viikkoa sitten. Se on kyllä muuten toiminut hyvin, mutta sen myötä tuli sit uusia ongelmia, kuten pukeminen (just kun oli oppinut paljonko vaunuissa tarttee olla vaatetta...) ja auringolta suojautuminen. Mut mukavaa silti, kun pikkuinen pääsee nyt kunnolla katselemaan ympärilleen!

Meidän poitsu oli muuten 5 kk neuvolassa 67 cm ja 7,3 kg, eli aika hoikka tapaus vissiin. Ensi viikonloppuna meillä tulee jo 6 kk mittariin, aika hurjaa! Tänään bongattiinkin pikkuiselta ensimmäiset kaksi pikkuhammasta alhaalta.

Onpas muuten ollut ihan huippuhienot kelit viime päivinä! Meillä tosin kämppä on lämmennyt niin että yöt alkaa jo olla vähän tuskaisia, mutta en mä silti haluaisi valittaa, sen verran harvinaista tää on näillä leveysasteilla. Ihan mahtavaa kun vauvankin voi viedä ulos pelkissä sisävaatteissa!

Roxanne ja poju ihan kohta 6 kk

 

Heippa,

Täällä 5kk neuvola kanssa takana, mitat 7500g, 54,5cm.

Oli hienoa saada viettää ensimmäistä äitienpäivää vaikkei sitä kummemmin vietettykään. Oli mukava viettää äitienpäivää tietäen että on tähän asti tehnyt parhaansa ja tuntea sydämessään olleensa ainakin tähän asti hyvä äiti - tiedostaen että äitiys ei varmasti tästä ainakaan helpotu. Toivottavasti voin kaikki tulevatkin äitienpäivät ajatella että olen tehnyt parhaani ja kaikkeni - (ja en tarkoita tässä mitään ikikeskustelua itsetehdyistä soseista vrs.purkkisoseista, kertakäyttövaipoista vrs. kestovaipoista tai kotihoidosta vrs päivähoidosta), vaan kunkien omien voimavarojen ja resurssien puitteissa parhaasta mahdollisesta läsnäolosta lapselle. Että kun joskus katsoo taaksepäin tietäisi ainakin että teki kaikkensa (oli lopputulema eli lapsen tulevaisuus sitten mikä vain).

Miten teillä on muuten pienten vatsat reagoinut kiinteisiin? Täällä tuntuu että ainakin porkkana saa jossain määrin vatsaa jumiin. Ei mitään itkua ole mutta sellaista puserrusta tekee. Pitääköhän jatkaa vai lopettaa ja kokeilla muuta. Seuraavaksi ostin kyllä luumusosetta, se toivottavasti saa vatsaa paremmin toimimaan.

Mielekkään oleskelupaikan löytäminen haastavaa. Lattialla kääntyy mahalle mutta suuttuu kun ei pääse vielä siitä takaisin. SItteristä tahtoo pungertaa itsensä pois. Älyttömiä aikoja ei hyppykeinussa viitsi pitää vaikka siinä kyllä viihtyy. Sylissä tylsistyy - haluaa katsella ja kulkea.

Niin ja Kesäheinä kyseli vaunukopasta - > vielä se käytössä mutta kohta pitää kyllä siirtyä rattaisiin.

Kesäisiä päiviä t g+pieni 5kk.

 

Meillä banaani ja porkkana jumitti mahan aluksi. En antanut niitä sitten ollenkaan jonkin aikaa. Sitten kun toinen soseannos tuli päivään niin meni tosi pahasti jumiin. Lopulta kun kakka tuli kerran viikossa niin annoin Levolac lääkettä muutaman päivän ajan.

Ehkä noin pienellä vaan kannattaa laittaa porkkana vähäksi aikaa tauolle, kyllä se sitten on taas ihan hyvä lisä ruokavalioon kun suoli enemmän tottunut kiinteisiin.

 

Minäki oon sen The Letdownin kattonu ja oli kyllä hauska

Meillä oli 3kk neuvola ja hyvin oli kasvanu, 5685g ja pituutta 59.5cm. Piikit sai ja toisen rotan, yön oli aika levoton. Jotain rintaraivareita on ollu että liekkö ikään kuuluvaa, vähän sellasta ollu aikasemminkin. Toissapäivänä nauro ekan kerran ääneen en oo saanu sen jälkeen nauramaan, äiti ei oo tarpeeks hauska koirille ehkä sillon nauro. Mahallaan jaksaa jonkun aikaa hyvin olla ja muutenkin jämäkkä ollu ihan pienestä, ei oo tarvinnu paljoa niskaa tukea. Leluja ei yritä tavoitella eikä ne hirveesti vielä kiinnostakkaan. Leikkimatolla vähän eilen leluille höpötteli. On se vaan niin ihana

Noista kiinteiden alottamisesta kyseli neuvolassakin niin varmaan täysimetän sinne 6kk tienoille ja sit ruvetaan maisteleen pikkuhiljaa.

Caro ja poju 3kk

 

Let Down on just hyvä

 

Me ei olla vielä aloitettu kiinteitä. Tyttö on kasvanut rintamaidolla niin hyvin, että ei olla viitsitty kiirehtiä niiden kanssa. Olen kyllä tehnyt pakkaseen valmiiksi bataatti-, porkkana-, parsakaali- ja kukkakaalisosetta, ja meinataan aloittaa maistelut tässä pikkuhiljaa. Tyttö tuntuisi olevan kiinnostunut ruuasta, ja on öisin heräillyt nyt aiempaa useammin rinnalle, joten tuumailen että ehkä voisi olla aika aloittaa tutustuminen kiinteisiin. Kolmen viikon päästä nyt viimeistään, kun tulee 6 kk täyteen.

Ensimmäinen äitienpäivä oli ihana! Mies oli tehnyt samppanja-aamiaisen, ja olo oli koko päivän hirvittävän kiitollinen ja onnellinen. Ja samalla myös hieman surullinen, kun muistelin menneitä ahdistavia äitienpäiviä, ja tiedostin että päivä on tosi monelle tosi kurja.

Mä olen muuten miettinyt, että suhtautuvatkohan ns. normaalisti raskautuneet samalla lailla vauvoihinsa kuin me vaikeuksia läpikäyneet? Me miehen kanssa ihmetellään joka ikinen päivä, miten hyvä tuuri meillä on käynyt, ja miten täydellisen ihana vauva meillä on. Ja melkein yllätytyään vähän väliä, että tuossako hän nyt tosiaan on, meidän oma vauva, jolla on äidin silmät ja isän suu. Tuijotetaan häntä haltioituneena ja suukotellaan ihan puhki. Onkohan kaikilla samanlaista?

Tyttö viihtyy nykyään hyvin lattialla lelujen kanssa. Hän kääntyy heti lattialle päästyään vatsalleen ja hermostuu hetken päästä kun väsyy, eikä osaa itse kääntyä takaisin selälleen. Lelut päätyvät kaikki suuhun, ja kuolaa erittyy ihan hirvittävät määrät, joten hampaat taitavat tosissaan tehdä tuloaan. Äiti kertoi, että olen itse saanut ekat hampaani jo nelikuisena. Ai joo, tyttö on oppinut nappaamaan ikenillä nännistä kiinni ja vetämään, auts!

Kesis ja baby 5 kk

 

Mullakin oli ihana ensimmäinen äitienpäivä! Mä en edes odottanut mieheltä erityisempiä huomionosoituksia, sillä meillä ei yleensä ole ollut tapana antaa isompia lahjoja toisillemme ja esim. jouluna yleensä sovitaan, ettei osteta aikuisten kesken mitään. Mutta mies olikin hankkinut mulle kukkia ja herkkuja, mikä yllätti mut täysin, ihan tuli kyynel silmään. Muutenkin päivä oli yllättävän tunteikas – samaan aikaan oli äärettömän kiitollinen tästä onnesta mutta muisti myös ne aiemmat kurjat kerrat ja sen, ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin. Illalla pääsin vielä muutamaksi tunniksi vapaalle rakkaan harrastuksen pariin, mikä kruunasi tuon ihanan aurinkoisen päivän!

Kiinteistä: me ollaan maisteltu niitä jo kohta parisen kuukautta, ja poika tykkää syömisestä kovasti. Suu aukeaa kuin linnunpojalla ja kaikki tuntuu maistuvan mitä suuhun laittaa, vaikka toki makeat jutut tuntuu olevan erityisiä lemppareita. Tällä hetkellä päivässä menee kolme ateriaa (aamupäivällä kasvissose + joskus lihaa/kanaa/kalaa kaverina, iltapäivällä hedelmä- tai marjasose ja illalla puuro, jonka kyytipojaksi tarvitaan yleensä vähän hedelmä- tai marjasosetta myös). Määrät ei vielä ole kovin suuria, vain joitakin teelusikallisia kerralla. Enemmänkin kyllä menisi, mut olen tarkoituksella halunnut pitää maidon vielä pääasiallisena ravinnonlähteenä.

Meillä ei ole toistaiseksi ollut ongelmia vatsan toiminnan kanssa – itse asiassa suoli on toiminut paremmin kiinteiden aloituksen jälkeen, kun sitä ennen saattoi olla yli viikonkin taukoja. Mut varmaan kannattaa jättää ongelmia aiheuttavat aineet vähäksi aikaa tauolle, kuten Mandalakin neuvoi. Meillä luumu on kyllä laittanut suolen hyvin toimimaan, ja toinen vastaava aine on ollut mustikka – sitä kun antaa niin seuraavana päivänä on takuuvarmasti sininen satsi vaipassa!

Meillä on valitettavasti vähän tuota samaa levottomuutta mitä teilläkin, giraffen. Välillä saa esittää parhaat sirkustemppunsa, että saa vauvan vähäksi aikaa pysymään tyytyväisenä aloillaan. Harmi kyllä sama meno on rattaissakin, vaikka kovasti toivoin että niihin siirtyminen helpottaisi meidän liikkumista. Yleensä kun lähdetään jonnekin niin vartin tai ihan maksimissaan puolen tunnin päästä alkaa rattaissa vääntelehtiminen, ähinä ja kitinä. Mulle on edelleen suuri arvoitus se, miten tuolla kauppakeskuksissa sun muualla on niin paljon äitejä, joiden vauvat olla möllöttelee rattaissa kaikessa rauhassa kitisemättä…

Siitäkin huolimatta olen monesti miettinyt, et tää 5 kk on kyllä kiva ikä kaikin puolin. Vauva on jo selkeästi oma persoonansa, hymyilee ja nauraa paljon, mutta ei ole vielä lähtenyt liikkeelle eli ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa. Osaa jo paljon kaikenlaista, on kiinnostunut ympäristöstään ja viihtyy sentään joitakin aikoja itsekseenkin. Ja silti se on vielä ihan selkeästi mun oma pieni vauvani.

 

Mullekin äitienpäivä oli yllättävän tunteikas ja ihana päivä, paljon tärkeämmän tuntuinen kuin mitkään synttärit tai hääpäivät tms., ainakin näin ekalla kertaa. Sain toivomani lahjan, sit herkkuja ja hellyyttä

Meillä on 3 kk neuvola vasta tulossa, mutta @Caro87 veikkaan että hyvin samankokoinen kaveri täälläkin Monella mun tutulla on jo paljon nuoremmatkin vauvat yli 6 kg (esim kaverin 2kk 1vko),meillä nyt 12 vkoa poika ja kotivaaka näyttäis 5,5 kg. Reilun viikon päästä neuvola niin saadaan tarkat mitat ja samoin tulee toinen rota ja vissiin sit pari piikkiä. Tarvitteko Caro särkylääkettä? Meille sano th puhelimessa että ne rokotukset luultavasti tekee kipuilua ja itkuisuutta ja suositteli hakemaan panadolia jo valmiiksi.

Niin ja Caro kysyit siitä syliin nukkumisesta. Meillä on osittain vähä samaa "ongelmaa". Aamupäikyt menee aina sylissä, päiväpäikkärit (pisimmät, ennen jopa 3+h) lähdetään aina vaunuttelemaan ja ENNEN n. 2 kk ikään asti kun oltiin tunnin verran lenkillä, niin sit jätin vaunut ulos ja poju koisi siellä vielä tunnin pari.
Nykyään kun tullaan lenkiltä niin poika herää melkein heti eikä rauhoitu enää vaunuihin eikä esim sänkyynkään. Haluaa tissiä ja kun annan, niin nukahtaa sitten syliin ja saattaa nukkua toista tuntiakin, eli väsy kyllä on, mutta jotenkin ei siellä vaunuissa enää halua yksin nukkua. Sit kuitenkin joskus saan laskettua sänkyyn sylistä päivällä ja voi nukkua jonku 30 min, mutta ei pidempään. Tällä viikolla nostin kokeeksi sylistä ulos vaunuihin ja nukkui siellä 1,5h. Eli ota tästä nyt selvää Siinä nostamisessa on juuri ongelma että poika havahtuu kun asento muuttuu, yleensä onnistuminen tulee, kun lasken kylki edellä niin ei tule sitä mororefleksiä. Usein kuitenkin vaikka laskeminen onnistuis niin herää sit 5 min päästä jostain syystä.

Vielä toi sylissä nukkuminen ei ole mikään kovin suuri ongelma, mutta joskus harmittaa kun pitäis /haluis jotain itse tehdä päikkyaikana niin ei voi. Jotenkin tästä syliin nukkumisesta pitäis päästä eroon ainakik jossain vaiheessa, mutta en tiedä miten ja milloin... En jotenkin usko että tämän ikäistä saa vielä ilman tissiä opetettua nukkumaan, jotenkin tää juttu siihen tissille nukahtamiseen varmaan liittyy. En ole nyt vielä ottanut suuria paineita asiasta, kun meillä kuitenkin on melko sama uniaikataulu joka päivä vaikka nukkumispaikka vähän vaihteleekin syli/vaunu/sänky. Ja yöt menee tosi hyvin niin en valita.

Kiinteistä olen ajatellut venyttää sinne 6kk asti aloitusta, kun imetys sujuu hyvin ja on niin helppoa.

Poika on meillä alkanut hymyillä aivan hirveästi ja oikein isosti, söpösti ja riemukkaasti, se on kyllä niin ihanaa Poju viihtyy aika hyvin itsekseen sitterissä ja leikkimatolla selällään, jos esim laitan pyykkiä tai siivoan tms. On tosi jäntevä ollut alusta asti ja pää ja ylävartalo pysyy hienosti ylhäällä, ilman pehmusteita ei kuitenkaan uskalla jättää masulleen kun välillä vielä pää kopisee lattiaan Ei pahemmin itke jollei ole kamala nälkä tai äidin ikävä tai väsy.

MyMa ja poju 3 kk

 

MyMa, hyvin samanlaiselta kuulostaa teidän nukkumishommat niin mustakin tuntuu ettei tässä iässä oikein saa opetettua nukkumaan ilman tissiä, enkä muutenkaan halua opetella vielä minkään itkemisen kautta. Ja kun sitä tuttia ei vieläkään syö. En antanut kipulääkettä, kun ei muuten tuntunu kipeeltä. Epäilen, että levottomaks tekee se rota eikä siihen varmaan panadol auttaskaan. Viimeyökin meni vähän väliä tissiä antaessa, toivottavasti rauhottuu kun muutenkin meidän yöt rikkonaisia rota saattaa kyllä pitkäänkin sitä tehdä...

Caro ja poju 3kk

 

Meillä eka rota teki öistä kauheita noin viikoksi. Heräsi 0,5-1,5h välein itkemään. Muistaakseni toka rota ei tehnyt samaa enää.

 

@giraffen___ kyselit miten kiinteiden aloitus ja mahavaivat.. meillä pojalla meni maha todella jumiin kiinteiden aloittamisen jälkeen. Neuvoksi saatiin "pierujumppa" eli kun vauva selällään esim. lattialla niin pumpataan jalkoja varovasti koukussa kohti mahaa ja taas jalat vähän suoremmaksi. Liikettä tehdään rauhallisesti ja välillä jalkoja voi viedä lähemmäksi mahaa ja pitää vähän aikaa ääriasennossa.. tällä tavalla siis suolistoon saadaan liikettä jotta kakka/pieru lähtisi liikkeelle myös lämmin kylpy jos lapsi tykkää polskia vedessä. Myös se luumusose on hyvä ja neuvolassa neuvottiin että voi antaa tuttipullosta vettä ja tehtiin myös niin että veden joukkoon vähän luunusosetta eli 'luumuvettä' jota pojalle annettiin. Toki jos nämä ei olisi toimineet olisi Levolac tai mallasuute käyty ostamassa.

Kyselitte mitä neuvoja saatiin uniasiantuntijalta jaan ne mielelläni jos jollekin olisi näistä joskus apua
Ensinnäkin sain neuvoksi että jos poika nukahtaa tissille niin hänet pitää "havahduttaa" kun vien hänet sänkyyn nukkumaan. Näin mieleen ei jää "ihanaa nukun tissillä" ja sitten kun havahtuu unesta niin järkytys on kamala kun tissi onkin hävinnyt.
Toinen oli se, että sekä miulla ja miehellä pitää olla samanlainen nukuttamistapa (mitä meillä ei siis ollut...) eli nyt teemme niin että kun poika laitetaan sänkyyn käyn omaan sänkyyn "nukkumaan" ja annan pojan etsiä unta itse. Jos itkee tai menee hyvin levottomaksi sanon vain "shhhh..." mutta en nouse silittelemään tai mitään. Eli olen esimerkkinä: ei ole mitään hätää, nyt on yö, nyt nukutaan.
Mikäli ei rauhoitu pistän käden sängyn pinnojen välistä ja taputan patjaa ja sanon "nyt nukutaan" tai "pää tyynyyn". Yleensä poika tässä vaiheessa käy pitkälleen ja jos ottaa kädestä kiinni niin annan rauhoittua siinä. Toki otan käden pois ennenkuin nukahtaa.
Parina yönä on herännyt huutamaan (lie nähnyt painajaista tai onko käsi/jalka puutunut en tiedä) ja kun on ollut hätäitkua niin olen ottanut tietenkin syliin ja lohduttanut.
Yksi parhaista neuvoista jota sain oli että jos on aikaa jäädä miettimään: "onkohan massu/hammas/joku muu kipeä vai onko vaan harmistusitkua kun asiat tehdään uudella tavalla?" on yleensä kysymys juuri tästä harmistusitkusta eli kun lapsella on oikea hätä kyllä äiti sen kuulee itkusta. Olin siis niin väsynyt etten enää oikeasti edes ymmärtänyt mitä poika itki milloinkin.
Jos poika herää yöllä niin nukutus tapahtuu samalla tavalla kuin illallakin.
Omaan sänkyyn siis siirryttiin 6.5kk:n iässä ja opetin tassuttelu tekniikalla nukahtamaan omaan sänkyyn. Tietenkin tein sen virheen että liian pitkään tassuttelin eli poika oppi nukahtamaan siihen että käsi on hänen selän päällä näin jälkikäteen ymmärsin sen virheen ja se olisi ollut vältettävissä jos olisin jaksanut paremmin..
Ensimmäinen yö noilla uniasiantuntijan neuvoilla oli helvetillinen!! Poika heräsi n.2tunnin kuluttua nukahtamisesta ja koska en heti reagoinut ja kun reagoin uudella tavalla, poika kitisi ja huusi 2.5 tuntia monta kertaa oli jo melkein unessa kunnes aloitti uudestaan.. pitää myöntää että meinasi itsellä usko loppua!! Kun vihdoin ja viimein nukahti heräsi taas 2 tunnin kuluttua mutta nyt kitisi vain 30min jonka jälkeen nukkui yli 3h jota ei siis ollut tapahtunut moneen viikkoon!!!! Seuraavat 3yötä poika heräsi 3lta mutta nukahti vajaassa minuutissa uudestaan. Tämän jälkeen on heräillyt öisin äärimmäisen harvoin!
Kun 2viikkoa oli kulunut niin sovitusti hoitaja soitti ja kyseli kuulumiset. Hän sanoi että poika oli selkeästi ollut "valmis" nukkumaan läpi yön (mutta emme olleet siis osanneet opettaa häntä miten nukutaan... tämä siis oma ajatukseni, näin ei hoitaja minulle missään vaiheessa sanonut).
Tärkeää on muistaa että nämä ohjeet sain kun hoitaja oli kuunnellut miten meillä tehdään, eli vaikka onkin varmasti neuvoja mitä antaa muillekin, niin nämä on juuri meidän tarpeisiin sopivat. Itseäni auttoi ehkä eniten se, että tiesin että voin olla hoitajaan yhteydessä heti jos sille tuntuu ja jos nämä neuvot ei tepsi hän tulee käymään ja katsotaan uudestaan mitä voisimme tehdä. Myös hoitajan tsemppaus "sinä pystyt tähän" oli todella tärkeää siinä vaiheessa kun itse en enää jaksanut uskoa että meillä koskaan enää nukuttaisiin ja olin itse ihan rättipoikkipuhki väsynyt.
Meillä nyt siis poika menee sänkyyn 20/21 ja nukkuu n.6 saakka. Olen itsekin saanut nukkua ja alkanut nähdä siis unia

Saatiin myös vinkkiä että kun nukuttaa poikaa vaunuihin/rattaisiin kannattaa kävellä niin että esim. pysähtyy välillä. Näin lapsi ei nukahda liikkeeseen eli taas lenkin jälkeen kun vaunut on parkissa ei tule lapselle oloa "joku on vinossa.. kun nukahdin oli liikettä ja nyt enää ei ole" tämä helpottanut meillä sitä että useimmiten poika nukkuu lenkin jälkeen hyvin.. Toki ei aina toimi, mutta kokeilemisen arvoinen asia

Pikkuhiljaa alkaa siis omatkin voimat palata ja uskon että saamme miehen kanssa sovittua arkeen uutta rytmiä niin että itsekin pääsen välillä kotoa pois.

Miten muuten muiden hammas asiat? Meillä ei vieläkään ole noussut yhtään yksi alahammas kuultaa ikenen läpi (on ollut varmaan jo kaksi viikkoa niin...) mutta ei vaan puhkea!! Välillä kuola valuu niin kovasti ja poika järsii kaikkea antaumuksella että olen ihan varma että nyt se nousee, mutta ei

Me odotetaan malttamattomina (myös vähän kauhuissaan) että milloin poika hoksaa kävelyn ilman tukea! Osaa siis jo todella hyvin kävellä tukea pitkin ja on jo alkanut välillä seisoa ilman tukea ja hakee jo selkeästi varmuutta siihen että ottaisi askelia ilman tukea

Gerbera ja vauhtihirmu 9kk

 

Ei se kävelemään lähtö aina tarkoita, että sattuu ja tapahtuu

Meillä enemmän huoletti kun poika oppi nousemaan istumaan 6kk iässä ja kaatuili välillä istualtaan suoraan. Käytettiin sen takia sitä iki-ihanaa pehmokypärää Tukea vasten kun oppi seisomaan niin selvästi treenasi laskeutumistakin - nousi ja laskeutui, nousi ja laskeutui vaikka kuin monta kertaa putkeen. Varovainen kaveri ollut sinänsä, joten ei sitten oikeasti mitään isoja kolhuja käynyt kun lähti 10kk iässä kävelemään.

Mutta tosiaan kyllä sitä itsekin kauhistelin etukäteen kun kaikki oli toitottanut, että saa juosta perässä ja koko ajan ruhjeita jne kun alkaa kävelemään Meillä elämä vaan helpottui kun poika tykkäsi itsenäisyydestä ja vauhdista mitä kävely toi konttaamiseen verrattuna. Ei mun kauheasti tarvinnut perässä kävellä kun hän liikkui kämpässä, kun perusasiat oli huolehdittu eli kylppärin ovi kiinni yms.

Tunnistan tuota samaa lapsen ihastelua mistä Kesis puhui ja ollaan mekin joskus mietitty onko se samanlaista ns normiperheissä missä ei hoitoja ja vuosien kärvistelyä käyty läpi. Mun mielestä on ihanaa katsella kun poika syö (nykyään ihan hyvin syökin, ne kikkailuvaiheet TOISTAISEKSI historiaa, halleluja!), jotenkin se pieni suu on niin älyttömän söpö
Ja nyt kun muodostelee taitavasti 2-3 sanan lauseita ja on ihan tohkeissaan tietyistä asioista, en kestä

Mutta kyllä sitä sai ihmetellä yksi päivä ratikassa mihin tuli äiti saman ikäisen, noin pari vuotiaan lapsen kanssa. Kysyi lapselta, että "laitetaanko aurinkohattu?", "laitetaanko aurinkolasit?" ilmeisesti vastaus näihin oli "ei", niin nainen sitten kysyi "saako äiti laittaa aurinkolasit?" niinku mitähän kuulosti jotenkin aivan älyttömältä, vaikkei välttämättä tarkoittanutkaan sitä ihan luvan kysymisenä, mutta silti ei ole eka kerta kun kuullut jotain noin älytöntä. Kyllä vähän kannattaisi miettiä sanankäänteitään mun mielestä.

 

Hei kaikille! En sitten olekaan ehtinyt kirjoitella tuon aloitusviestini jälkeen, kyllä elämä pienen tytön kanssa on sen verran täynnä puuhaa.

Tänään sain valitettavasti surullisia uutisia. Minulla oli se ultrakäynti ja menin sinne kyllä melko toiveikkain mielin, kun verestä oli mitattu hyvät HCG-arvot, ei ole ollut vuodon pihaustakaan ja ainakin viikon ajan on ollut aamupahoinvointia. Olisi pitänyt olla 7+0 tänään, mutta kohdussa ei ollutkaan elämää. Koko vastasi 5+jotain, ei verenkiertoa. Kun oli alkionsiirrosta kyse niin on tarkkaan tiedossa minkä kokoinen ja näköinen alkio siellä olisi pitänyt olla, joten homma on selvä. Oli siis kiinnittynyt mutta kehitys jäänyt kesken.

Sain Cytotec-lääkkeet, joilla nyt kotona pitää toteuttaa kohdun tyhjennys. Tänään ei enää niitä voi ottaa, jottei kivun ja vuodon alku ajoittuisi keskelle yötä (joskin tuntuu että ihan sama, kun se pitää kuitenkin kestää, mutta ehkä teen niin kuin on neuvottu). Pelottaa tyhjennys ja pelottaa sekin, jos ei näillä lääkkeillä tyhjenekään.

Siinä mielessä hyvä että on viikonloppu, että mies on kotona tyttöä hoitamassa, jos olen huomenna siihen Cytotec-oireiden vuoksi kyvytön.

Kun raskaus keskeytyi näin varhain, lääkärin mukaan syy on alkiossa. Meillähän on niitä 2 vielä jäljellä. Kaikkia oli viljelty 5 vrk, mutta nämä kaksi jäljelle jäänyttä olivat hitaimmin kehittyneitä, toinen on vasta morulavaiheessa. Kunhan tämä tyhjennys on saatu hoidettua, päästään valmistelemaan uutta siirtoa. Kesälomareissut vain vähän tuovat lisäviivettä.

Olen joka päivä äärettömän kiitollinen rakkaasta tyttärestämme. Silti tämä keskeytynyt keskenmeno tuntuu todella kipeältä, kun olin jo ehtinyt elätellä ajatusta monta viikkoa uudesta pikkuisesta, lasketun ajankin olin laskenut ja vaikka mitä ehtinyt miettiä.

Onko jollain kokemusta Cytotec-tyhjennyksestä? Oliko ihan hirveää?
Edit: rupesin nyt googlella etsimään kokemuksia ja löytyy ihan kamalia juttuja... pelottaa kovasti.

 

@Katti75 pahoitteluni on aina niin väärin kun raskaus alkaa mutta ei jatku miulla oli kkm ja se hoidettiin Cytoteceillä sairaalassa. Sinä päivänä kun kkm todettiin sain suun kautta poliklinikalla jonkun lääkkeen (en muista mikä lääke, se olisi kuitenkin saattanut aloittaa jo vuodon, mutta näin ei miulla käynyt...) ja seuraavana aamuna sitten sairaalassa Cytoteccejä sekä alakautta että kielen alle (kielen alle laitettiin sen jälkeen kun vuoto oli alkanut)... aluksi tuntui ettei mitään tapahdu, mutta sitten "hanat aukesi" ja kivut olivat kovat. Sain jonkun "kolmiolääkkeen" eli pelkästään buranalla+panadolilla en selvinnyt.. loppujen lopuksi itse tyhjennys tapahtui nopeasti ja jälkivuotoa kesti parisen viikkoa. Itselläni kävi niin että kun jälkivuoto loppui meni pari-kolme päivää ja kohtu alkoi supistella todella kovasti ja kipuinen olin.
Sairaalassa neuvoivat lääkkeen oton jälkeen että kannattaa liikkua kivun sallimissa rajoissa jotta tyhjennys etenisi nopeammin.
Kovasti voimia sinulle

 

Voi ei, Katti, olen tosi pahoillani. Varmasti ottaa koville, kun on jo ehtinyt iloita uudesta raskaudesta. Onneksi teillä sentään jäi vielä kaksi alkiota pakkaseen. Voimia kovasti tyhjennykseen ja siitä toipumiseen! Itselläni ei ole tyhjennyksestä kokemusta, mutta siskollani oli sellainen muutama vuosi sitten, ja jos oikein muistan niin hänellä se hoitui ihan kotioloissa ilman suurempia ongelmia. Joten kyllä sekin on mahdollista - toivottavasti myös sinulla kävisi niin.

 

@Roxanne, kiva kuulla että edes jollain on mennyt ilman isompaa draamaa. Olen tehnyt sen virheen että olen koko illan lukenut kauhujuttuja (enkä osaa lopettaa, kun kuumeisesti toivon löytäväni rohkaisevia kertomuksia). Juuri siksi tämä on niin raskasta kun ehti jo muutaman viikon ajatella olevansa raskaana ja kuvitella elämää eteenpäin sen mukaan. (Ehkä tyhmää ja omanapaista valittaa, kun aikaa on kulunut vasta 7+0 asti, vielä hirveämpäähän tämä olisi jos raskaus olisi edennyt paljon pidemmälle, mutta mulla on pelko että iän takia loputkin alkiot ovat huonolaatuisia eikä enää parempia minusta saa. Rakas tyttömme oli huikea onnenkantamoinen.)

@Gerbera_81 , minusta tuntuisi ehkä turvallisemmalta jos tyhjennys tapahtuisi sairaalassa, mutta kotona on nyt tämä tehtävä (tietysti lähden sairaalaan jos en kotioloissa Buranalla ja Panadolilla pärjää). Hyvä tietää että liikkuminen voi edistää tyhjenemistä.

Tuntuu tosiaan hurjalta lukea netistä kokemuksia, kun minulle klinikalla esitettiin asia niin että todennäköisesti tulee vähän tavanomaista voimakkaampia kuukautiskipuja, mutta ei luultavasti mitään sietämätöntä kumminkaan jos kipulääkkeet ottaa säännöllisesti.

 

@Katti75 pahoittelut huonoista uutisista, neljän keskenmenon kokemuksella tiedän, että menetys ja suru on suuri .

Mulle on tehty kahdesti lääkkeellinen tyhjennys (kkm 12+ ja 7+) ja kumpikin kerta meni ilman minkäänlaisia ongelmia. Panadol+Burana riitti oikein hyvin, ja runsasta vuotoa kesti vain muutaman tunnin. Niukempaa vuotoa sitten vähän kuukautisia pidempään. Henkinen kipu oli paljon pahempi kuin fyysinen. Tsemppiä!

 

Eilinen tyhjennys menikin ihan hyvin, olettaen että ei nyt ilmaannu mitään jatkonäytöstä lähipäivinä. Aamuseitsemältä otin ekat lääkkeet ja siitä kolmen tunnin kuluttua seuraavat, ja iltapäivällä alkoi erittäin runsas vuoto jota jatkui ehkä viitisen tuntia, sitten hanat menivät kiinni. Koko homma täysin kivuttomasti. Mieli on tietysti edelleen maassa, kun olin jo ihan täysillä odottamassa toista.

Kiitos muuten tuosta Letdown-vinkistä, kuka sen mainitsikaan, olen ahminut kaikki 7 jaksoa!

Vatsa-asioista oli puhetta. Meillä aloitettiin kiinteiden maistelu 4,5 kk iässä, ihan heti ei tullut ongelmia mutta sitten kun niitä meni enemmän kuin pari-kolme lusikkaa päivässä, tuli vatsa vähän kovemmaksi. Siinä vaiheessa kun 6 kk iässä aloitin rintamaidosta vieroituksen korvikkeeseen, ummetusvaiva paheni ja on siitä asti jatkunut niin, että meillä on pehmike ihan jatkuvassa käytössä. Nyt vatsan kovuuteen vaikuttaa myös melko vaikeat syömis- ja juomisongelmat joiden suhteen kyllä on lisäapua ja ehkä tutkimuksiakin tulossa. Meillä lääkkeenä on koko ajan ollut Pegorion, alussa 3 g (eli puolikas annospussi) ja nykyisin 6 g päivässä. Juotavaan nesteeseen se ohjeen mukaan pitäisi sekoittaa, mutta juuri juominen on vaikeaa ja sillä tavoin sitä ei saa varmuudella menemään, joten se sekoitetaan reiluun määrään hedelmäsosetta ( = enimmäkseen nestettä sekin) ja sillä tavoin saadaan lusikoitua suuhun.

@Mandala , joo kuulostaa kyllä hassulta tuollainen "luvan kysyminen" pikkulapselta äidin omista aurinkolaseista. Muutenkin jos ajattelee että lapselle aurinkohattu on nyt tarpeen, kannattaisiko vain todeta että "nyt laitetaan hattu päähän"?

Mukavaa viikon alkua kaikille!

 

Katti, kiva kuulla että tyhjennys sentään sujui ongelmitta. Toivottavasti ei enää mitään takapakkia tule sen suhteen. Henkinen toipuminen vie varmasti aikansa, voimia siihen! <3

Gerberalle suuret kiitokset, kun jaoit uniohjaajan neuvoja meille muillekin. Ja aivan mahtavaa, että teillä on tilanne nyt parantunut noin hurjasti! Meilläkin taitaa unikoulu olla kohta edessä, vaikka pitkään elättelin toiveita että yöheräilyt alkaisi vähentyä itsestään. No, onhan ne pahimmista ajoista toki vähentyneet, mutta edelleen meillä heräillään ja syödään 2-4 kertaa yössä, vaikka ikää on jo reilut 6 kk. Ehkä kuitenkin odotellaan miehen loman alkamista ennen kuin tohditaan unikouluun ryhtyä, sen verran rankkoja öitä varmasti ainakin muutama tiedossa. Onneksi meillä sentään nukutaan aamuisin pitkään, usein yhdeksään ja jopa sen ylikin, joten sen ansiosta en ihan rättipoikkiväsyneeksi itseäni tunne.

Oli meillä oli muuten tässä taannoin yksi yö, jolloin vauva ei vaatinut ruokaa kertaakaan. Heräsi tuo kyllä kerran joskus viiden maissa ähisemään ja kääntyilemään (mihin itsekin tietysti heräsin), mutta ajattelin etten syötä jos ei ala kitistä, ja ihme kyllä poika nukahti jossain vaiheessa itsekseen. Ongelmana oli vaan se, että kuuden maissa mun rinnat alkoivat olla räjähtämispisteessä, joten oli pakko nostaa vauva syömään, jotta pystyin itse jatkamaan unia. Omaa oloa helpottaakseni syötin molemmat pinkeät rinnat, mistä raukka taisi saada melkoisen ähkyn. Kun nostin pojan takaisin sivuvaunuun, hän oksensi kaaressa megalomaanisen puklun ja onnistui jotenkin suuntaamaan sen oman sänkynsä ja meidän sängyn väliin niin että sekä vauvan oma patja että meidän petaus- JA runkopatja kastuivat kaikki. (Meillä on kyllä patjansuojukset molemmissa sängyissä, mut en ollut tajunnut suojata sänkyjen laitoja.) Niin että en nyt sitten tiedä, olisko ne normaalit yöherätykset olleet sittenkin mukavampi vaihtoehto…

Sain myös aikaiseksi ottaa epätasa-arvoisen työnjaon puheeksi miehen kanssa, ja se kyllä auttoi. Ilmeisesti mies ei vaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa ja/tai kuvitteli mun olevan tilanteeseen tyytyväinen. Nyttemmin mies on ottanut mm. pojan iltapuuron teon ja syöttämisen vastuulleen, eikä siitä tarvitse kovin usein edes muistuttaa. Mies kyllä laittaa puuron ”liukasteeksi” melkoisen määrän marja- tai hedelmäsosetta, mutta en ole viitsinyt siihen puuttua – yritän vaan katsoa, ettei muilla aterioilla menisi kovin paljon makeaa.

On kyllä ollut säiden puolesta aivan mahtava toukokuu, ihan huippua olla äitiyslomalla juuri nyt! Me ollaan ainakin pojan kanssa nautittu täysillä ja vietetty paljon aikaa ulkona.

Ootteko te muut jo päättäneet, koska palaatte töihin? Mun pitäisi kohta ilmoitella töihin jatkosta, mutta en mä osaa päättää! Tiedän kyllä sen verran, että vielä tulevana syksynä en halua töihin mennä, mutta on tosi vaikea tietää, mitkä on omat fiilikset ja tilanne esimerkiksi vuoden päästä. Aiemminhan hoitovapaata sai tietääkseni jatkaa kerran, mutta nyt koko vapaan pituus pitäisi ymmärtääkseni ilmoittaa kerralla.

Roxanne ja kesäpoju 6 kk

 

Heippa!

Kiitos @Gerbera_81 a munkin puolesta noista uniasiantuntijan neuvoista. Varsinkin tuo oivallutti että rinnalle nukahtaessa havahtuminen uuteen paikkaan siirtäessä on tärkeä. Täällä tyttö on nyt siirtynyt omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan. Kokeiltiin sitä jo olikohan reilu kk sitten, muuta palattiin takaisin perhepetiin kun tuntui liian aikaiselta. Nyt siis kuitenkin nukahtaa omaan sänkyyn tai nostetaan sinne. Jos vastustaa siirrettäessä saa tutin suuhun ja unipeiton jota hypeltää. Ne ovat myös käytössä kun nukahtaa suoraan sänkyyn tai herää yöllä. Herää kyllä n 2 kertaa yössä syömään, jonka jälkeen jatkaa unia. (Jossain vaiheessa oli öitä ettei herännyt kertaakaan mutta nyt ollut näin). Päikkäritkin pääosin nukkunut omassa sängyssä.

Nyt mun täytyy vaan laittaa sormet ristiin että tilanne jatkuu näin hyvänä

Perhepetiä ois voinut jatkaa periaatteessa pidempäänki, mutta oon hiljalleen alkanut tekemään pieniä irtautumisia tytöstä että hoito on muiden toimesta helpompaa, koska meillä mies jää kohta kotiin.

Soseita syödään ja tuttipullo on käytössä imetyksen ohella. Ei vielä ryömi vaikka yritystä on. Pitäisi pitää lattialla varmaankin enemmän.

Roxanne aapua mikä maitoepisodi. Voin kuvitella tunteen kun pitää alkaa siivoamaan...Aargh.

Aurinkoisia päiviä!

g+pieni n5,5kk