alle kouluikäisen lapsen ujous ja sen "hoito"

Mua aika lähellä on tapaus jossa alle kouluikäinen lapsi ujostelee
jos on vieraita ihmisiä(mitä en pidä mitenkään ihmeellisenä) ja
alun perin muun asian takia hän oli tutkimuksissa.
Nyt sitten on ruvettu syynäämään oikein urakalla ujoutta.
Tottakai pikku maalaislapsi ujostelee kun hänet viedään isoon paikkaan,
jossa on vieraita ihmisiä.
Sitten sitä pidetään "sairautena" ja ryhdytään keksimään hoitokeinoja!!

Voiko tää olla totta. Ennen vanhaan kun oikeasti olis pitänyt puuttua
tiettyihin tapahtumiin mitä meidän naapureillakin oli, niin nyt tehdään kärpäsestä härkänen.
Eihän lapsi väkisin puhu, vaan vierastaa!

Miten noi ihmiset sais tajuamaan ton jutun, en ole lapsen vanhempi,
mutta suututtaa!

 

meillä kanssa alle kouluikäinen ujo lapsi. Tarhassa käynyt erikoislastentarhanopettaja seuraamassa tilannetta ja antamassa vinkkejä, on myös ehdoteltu jotain terapiaa jne
ehkä tässä maailmassa ei ujo pärjää ja se ujous yritetään kitkeä tavalla tai toisella pois :/

 

Meillä ujo lapsi ja tutkimuksiinan hänet sitten piti pk:n vaatimuksesta viedä... Psykologi totesi kuitenkin, että kaikki ok, kirjoitti lausunnon päiväkotia varten missä teki asian selväksi ja siihen syynääminen, vanhempien syyllistäminen ja ongelmilla pelottelu loppui. Lapsen ujous lieveni ajan myötä itsestään, nykyään pärjää hyvin kaveriporukoissa

 

Munkin lapsi oli 5-vuotiaana ujo, ja pk.n johtaja rupes siitä tekeen numeroa.
Puhu kerran jo jostain tukitoimista! En noteerannut lainkaan.
Soitin Mll:n puhelimeen ja siellä oltiin samaa mieltä, ujous on ujoutta ja mitä sitten.
Lapseni aloitti eskarin ja ujousvaihe meni ohi ja onneks se johtaja sairastui
ettei tarvinnut nähdä sitä, oli aika jyrmy ihminen..
Miten on mahdollista että koulutetut ihmiset tuolla yo-sairaalassa
eivät tajua normaalia ujoutta lapsella?

 

lainaappa kirjastosta Liisa Keltikangas-Järvisen temperamentti kirja. Todella hyvää asiaa siitä miten ympäristö, ympäröivä kulttuuri suhtautuu eri temperamenttipiirteisiin (joista ujous on yksi) ja sitten paljon näkökulmaa siitä kuinka vanhemman tulisi suhtautua.

 

Just meinasin mainita tuon Keltikangas-Järvisen, on professori ja oon lukenut
hänen kirjansa. Puhuu asiaa.
Kun nuo valopäät vaan tajuais tuon, lapsi puhuu mullekin kun oon tuttu sille.

 

Onneksi meillä on kerhoissa ja päiväkodeissa sekä kouluissa (yht 11 eri) otettu ihan positiivisesti meidän ujot lapset vastaan. Ollaan saatu tukea myös niistä ja vaikka osa lapsista on tutkimuksissakin ollut muista syistä, niin niissäkin on oltu positiivisia ujouden suhteen. Varsinkin puheterapeutit tuntuvat hallitsevan myös ne ujoimmatkin lapset.

 

Olen itsekin lukenut yllä mainitun kirjan, ja on todella hyvä. Kannatan myös tätä näkökulmaan.

Mutta, mutta, olen myös nähnyt toisen puolen tuosta ujoudesta. Kaikki vanhemmat (tai miksei hoitajatkin?) eivät osaa tukea ujoa lasta. Olen nähnyt miten vanhempien kontroillointitarve ja ujon lapsen pakottaminen puhumaan jännittävissä tilanteissa on saanut aikaan sen, ettei lapsi enää uskalla/osaa omata omaa tahtoa. Ts. hänestä on tullut ujo, kiltti ja ehkä aran sulkeutunutkin, eikä osaa pitää oikeuksistaan kiinni.

Tähän puututtiin päiväkodissa, ja nyt tilanne on parempi. Eli joskus on myös ihan asiaa puuttua lapsen ujouteen. itse ainakin ajattelen, että mieluummin puututaan muutaman kohdalla liikaa, kuin sitten varovaisuuden takia jätetään auttamatta niitä lapsia, jotka apua oikeasti tarvitsee.

Tosin sitten on vielä se tapa, miten asiaan puututaan. Ei tietenkään syyllistämällä vanhempia tai lasta. Jokainen meistä on ikuisella oppimismatkalla lasten kasvatuksen kanssa. Näin ainakin minä olen omassa elämässä oppinut.

 

olin ujo pienenä itsekin, sama periytynyt lapselle. Kovasti koetan rohkaista lasta uusissa tilanteissa ja kehua jälkeenpäin miten hienosti selvisi... Tiedän tasan tarkkaan miltä lapsesta tuntuu, kun ei vaan millään uskaltaisi/kehtaisi tehdä jotain.

 

Pakottamalla ja painostamalla tuskin saa lasta puhumaan, siis pientä lasta.
Lapsi huomaa painostuksen että "nyt ne taas odottavat multa jotakin".
Annoin tälle lapselle neuvon että hän voisi kuvitella että se terapiatäti
olisikin minä, siis tuttu ihminen.
Ja lapsi oli sanonut yhden sanan.
Täytyy seuraavasti sanoa sama kun näen tämän lapsen.

 

no mä en uskaltanut ammattikoulun alkaessa puhua kenellekkään(paitsi vastasin jos joku kysyi jotain), amiksen aikana asia muuttui ja nyt mua ei saa hiljenemään ja muako ois pitänyt sen takia tutkia, hah. kaikkee sitä kuulee. pk:n johtajat/keltot on piruja

 

Itsekin oon oppinut vanhemmiten enemmän puhumaan, jopa vieraille
Ihan nuorena en osannut kuin vastata jos joku kysyi jotain.
Uskoisin että tämä lapsi kehittyy ja ujouskin väistyy.

 

Mua aika lähellä on tapaus jossa alle kouluikäinen lapsi ujostelee
jos on vieraita ihmisiä(mitä en pidä mitenkään ihmeellisenä) ja
alun perin muun asian takia hän oli tutkimuksissa.
Nyt sitten on ruvettu syynäämään oikein urakalla ujoutta.
Tottakai pikku maalaislapsi ujostelee kun hänet viedään isoon paikkaan,
jossa on vieraita ihmisiä.
Sitten sitä pidetään "sairautena" ja ryhdytään keksimään hoitokeinoja!!

Voiko tää olla totta. Ennen vanhaan kun oikeasti olis pitänyt puuttua
tiettyihin tapahtumiin mitä meidän naapureillakin oli, niin nyt tehdään kärpäsestä härkänen.
Eihän lapsi väkisin puhu, vaan vierastaa!

Miten noi ihmiset sais tajuamaan ton jutun, en ole lapsen vanhempi,
mutta suututtaa!

Onko hän minkä ikäinen? Onko ainoa lapsi?

Kauhealta kuulostaa tuo syynääminen. Itselläni on 3-vuotias ujo lapsi ja kieltämättä saa aina kuulla ihmettelyä ja kyselyä hänen ujoudesta. Tarvitsee sen 15 min kun meille tulee vieraita ja sitten kyllä leikkii muiden lasten kanssa ja vastailee aikuisillekin kun kysyvät. Ei järin monisanaisesti, mutta kuitenkin... Lapsen isä ollut tosi ujo pienenä, että geeniperimä taitaa vaikuttaa, mutta hyvin hänkin on elämässään pärjännyt, työnjohtajaksi asti ja perheenisäksi Vieläkin on ujo, mutta vallan hyvin pärjää.

 

Mua aika lähellä on tapaus jossa alle kouluikäinen lapsi ujostelee
jos on vieraita ihmisiä(mitä en pidä mitenkään ihmeellisenä) ja
alun perin muun asian takia hän oli tutkimuksissa.
Nyt sitten on ruvettu syynäämään oikein urakalla ujoutta.
Tottakai pikku maalaislapsi ujostelee kun hänet viedään isoon paikkaan,
jossa on vieraita ihmisiä.
Sitten sitä pidetään "sairautena" ja ryhdytään keksimään hoitokeinoja!!

Voiko tää olla totta. Ennen vanhaan kun oikeasti olis pitänyt puuttua
tiettyihin tapahtumiin mitä meidän naapureillakin oli, niin nyt tehdään kärpäsestä härkänen.
Eihän lapsi väkisin puhu, vaan vierastaa!

Miten noi ihmiset sais tajuamaan ton jutun, en ole lapsen vanhempi,
mutta suututtaa!

Onko hän minkä ikäinen? Onko ainoa lapsi?

Kauhealta kuulostaa tuo syynääminen. Itselläni on 3-vuotias ujo lapsi ja kieltämättä saa aina kuulla ihmettelyä ja kyselyä hänen ujoudesta. Tarvitsee sen 15 min kun meille tulee vieraita ja sitten kyllä leikkii muiden lasten kanssa ja vastailee aikuisillekin kun kysyvät. Ei järin monisanaisesti, mutta kuitenkin... Lapsen isä ollut tosi ujo pienenä, että geeniperimä taitaa vaikuttaa, mutta hyvin hänkin on elämässään pärjännyt, työnjohtajaksi asti ja perheenisäksi Vieläkin on ujo, mutta vallan hyvin pärjää.

Ei ole ainoa lapsi, on 5-vuotias.
Pitäis tosiaan ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia ja alle
kouluikäisen lapsen ujostelu ei ole mikään sairaus tai vamma.

 

Meillä kans varsinkin tuo vanhempi, nyt 8v, ujohko eli vieraisiin tutustuminen ottaa aikansa. Hoidossa sitten yrittivät rohkaista tuomaan itseään esille, sinänsä ihan hyvä varmaan mutta keinot eivät välttämättä ihan parhaita. Kerran yksi hoitaja kertoi että oli jättänyt antamatta jälkiruuan meidän lapselle kun tämä ei itse sitä ollut pyytänyt. Ilmeisesti oli tarkoitus "rohkaista" lasta pyytämään hoitajilta jos haluaa jotakin. Samoin eskarissa opettajalla yritti kannustaa lasta pyytämään apua jos ei jotakin osannut niin että lapsen annettiin itse pyytää ja opettaja vaan katsoi jos lapsi ei itse ensin pyytänyt. Sinänsä varmaan hyvä että lapsen annetaan yrittää ja rohkaistaan ottamaan kontaktia mutta toisaalta se voi olla lapselle aika korkea kynnys avata se suunsa että saa apua johonkin ongelmaan jos se aikuinen ei yhtään "lähesty" ja kysy että onko jokin hätänä tmv. Nyt ekalla on kyllä ihana opettaja joka on alusta asti ymmärtänyt tuota meidän lapsen tempperamenttia eikä turhaan ole asiasta painostanut.

 

Itsekin oon oppinut vanhemmiten enemmän puhumaan, jopa vieraille
Ihan nuorena en osannut kuin vastata jos joku kysyi jotain.
Uskoisin että tämä lapsi kehittyy ja ujouskin väistyy.

Meidän ujojen on helppo ymmärtää ujoja lapsiamme ja hyvä näin. Vaikka meillä tosiaan hoitopaikoissa on suhtauduttu hyvin ujouteen, on toisten äitien, joiden omat lapset eivät ole ujoja, selvästi vaikea ymmärtää. Heidän mielestään pitäisi vain vaatia lapsia puhumaan ja rohkistaa työntämällä lapsi vain isoihin lapsiryhmiin yms. ja me ujothan teidetään, että näin ei pikkuinen rohkistu vaan päinvastoin sulkeutuu kuoreensa.

 

Ne haluaa tehdä lapsista samaa massaa, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Kaikki ikävät piirteet karsitaan ja nuijitaan pois. Olen niin kypsä nykyiseen menoon, miten yksilöllisyys ja persoonallisuus murretaan. On ne tietyt kaavat joiden mukaan mennään eikä nähdä ihmistä persoonana.

Kyllä on hienot puheet, mutta käytäntö on toista!

Kova on maailma tänä päivänä ja ihan hirvittää kun omalla lapsella alkaa esikoulu. Siitä alkaa myös vaatimukset. Nykyään ei ole helppoa olla edes lapsi.

 

Ne haluaa tehdä lapsista samaa massaa, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Kaikki ikävät piirteet karsitaan ja nuijitaan pois. Olen niin kypsä nykyiseen menoon, miten yksilöllisyys ja persoonallisuus murretaan. On ne tietyt kaavat joiden mukaan mennään eikä nähdä ihmistä persoonana.

Kyllä on hienot puheet, mutta käytäntö on toista!

Kova on maailma tänä päivänä ja ihan hirvittää kun omalla lapsella alkaa esikoulu. Siitä alkaa myös vaatimukset. Nykyään ei ole helppoa olla edes lapsi.

Opettajat ottaisivat kyllä huomioon kaikki yksilöinä, jos siihen olisi vain mitenkään aikaa. Jos opetusryhmissä olisi alle 15 oppilasta, voitaisiin yksilötkin huomioida! Isoissa ryhmissä käytetään menetelmiä, joilla suurin osa oppii keskinkertaisesti.
Opettajilla ei ole resursseja!
Steinerkoulu on yksi vaihtoehto jos haluaa yksilöllisempää opetusta, siellä kaikki saavat oppia omassa tahdissaan. Itse en tosin ole Steinerpedagokiikan ylin kannattaja, mutta vaihtoehtoja siis on.

 

Ne haluaa tehdä lapsista samaa massaa, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Kaikki ikävät piirteet karsitaan ja nuijitaan pois. Olen niin kypsä nykyiseen menoon, miten yksilöllisyys ja persoonallisuus murretaan. On ne tietyt kaavat joiden mukaan mennään eikä nähdä ihmistä persoonana.

Kyllä on hienot puheet, mutta käytäntö on toista!

Kova on maailma tänä päivänä ja ihan hirvittää kun omalla lapsella alkaa esikoulu. Siitä alkaa myös vaatimukset. Nykyään ei ole helppoa olla edes lapsi.

Opettajat ottaisivat kyllä huomioon kaikki yksilöinä, jos siihen olisi vain mitenkään aikaa. Jos opetusryhmissä olisi alle 15 oppilasta, voitaisiin yksilötkin huomioida! Isoissa ryhmissä käytetään menetelmiä, joilla suurin osa oppii keskinkertaisesti.
Opettajilla ei ole resursseja!
Steinerkoulu on yksi vaihtoehto jos haluaa yksilöllisempää opetusta, siellä kaikki saavat oppia omassa tahdissaan. Itse en tosin ole Steinerpedagokiikan ylin kannattaja, mutta vaihtoehtoja siis on.

Ei ole pienellä paikkakunnalla.

 

Onko teille ujojen lasten vanhemmille tullut mieleenkään, että ujouden takana voisi ihan oikeasti olla jotain syynäämisen ja tutkimisen arvoista?! Minun ystävälläni on todella ujo poika, ei puhu päiväkodissa yhtään mitään ja kouluun pitäisi syksyllä mennä. Ihan hirvittää, että mikä senkin lapsen tulevaisuus on tuollaisena tuppisuuna. No, eipä ihme, että ovatkin joutuneen päiväkodissa hoitajien hampaisiin, kun lapsi on niin arkajalka.

 

PK:n väki ja erityislastentarhanopettajat tuntuvat olevan hyvin epäpäteviä ammatissaan, jos ottaa huomioon mitä kaikkea he ovat käyneet läpi opiskeluaikoinaan. Ujouteen voi olla monia syitä. Lapsi voi olla ujo, muutei se suinkaan tarkoita sitä, että olisi myös arka, joten on aika narettava väite, ettei ujo lapsi taikka aikuinen pärjää.
En lukenut koko ketjua läpi.
Mun mielestä lapsen vanhemmat ovet ne, jotka päättävät viedäänkö lapsi tutkimuksiin. Pk väen painostuksella ei pitäisi olla niiden päätösten kansa mitään tekemistä. Kuunnella voi ja miettiä, muttei koskaan tehdä päätöksiä kenenkään muun mielipiteen tai painostuksen perusteella, varsinkaan, koska päiväkoti ei lapselle sitä terapiaa myönnä, mikäli lapsi on sen tarpeessa.

Minun lapseni on selektiivinen mutisti. Googlettamalla siitä löytyy hyvin huonosti huonoa tietoa. Jännä juttu tässä on se, että lapseni on alkanut huomattavasti toipumaan, kun pääsi kouluun, vaikka päiväkodin painostus olikin se, että tyttö kertaa eskarin. Pidin pääni. päiväkotiväellä ei ole mitään hajuakaan, mitä on selktiivinen mutismi, vaikka käsitykseni mukaan he siitä jonkun jakson käsittelevätkin opinnoissaan. Koulun väki olikin eri juttu. He osaavat käsitellä lastani yksilönä ja osaavat tarvota hänelle juuri oikeanlaista tukea ja koulumenestyskin on erinomaista. Liika hössääminen lapsen ujouden ympärillä voi pahimmassa tapauksessa vain lisätä ujoutta ja jopa ahdistaa lasta.