annamunkaikkikestää......

Mä en sitten välitä lapsista. En lainkaan. Siis toisten lapsista. Nytkin tytöllä kaveri kylässä ja voisin ampua itteni. Pää särkee että halkeaa. Tuo meteli mitä tuo vieras lapsi pitää on jotain järjetöntä. Jotain ne "leikkii" mutta vieraan lapsen ääni kohoaa sellaisiin mittasuhteisiin että en voi muuta kuin olla onnellinen omistani jotka (vaikka todella pitävät välillä ääntä) eivät sentään murra äänivallia|O

Saatana.

Anteeks nyt vaan taas, kai te jotain saarnaa tästäkin mulle pidätte.

 

Tiedän tunteen. Olen joskus paennut möykkää läheiselle huoltikselle teekupin ääreen.

 

Tiedän tunteen. Olen joskus paennut möykkää läheiselle huoltikselle teekupin ääreen.

Voi kumpa voiskin. Mutta ilmeisesti mun pitää vaan ottaa buranaa ja kasvattaa luonnettani (eli kärsiä hiljaa.... )

 

noin päin. Meillä omat kiljuvat aina, kaikilla kaverit taas tosi hiljaisia. Muutama kaveri on sellainen, ettei ole koskaan sanonut sanaakaan minulle; ovat jo koululaisia...

 

Jeee, joku vanhempi kokee samoin. Olen aina miettinyt, että miksen jaksais millään kuunnella vieraitten lasten hälinää kotona, olenko outo vai mikä mättää. Mutta kavereita kyllä käy, muttei onneksi ihan joka pv. Ja turha tulla syyllistämään "lapsellasi ei pian ole kavereita kun olet tuollainen vanhempi" - Kyllä niillä niitä vaan on

 

Kuulosuojaimet! Mä käytänvälil kun lapsi esim ajaa kaukoohjattavalla. Kunse ääni on niiiiiin ärsyttävä!

 

[QUOTE="Viima";28219296]Kuulosuojaimet! Mä käytänvälil kun lapsi esim ajaa kaukoohjattavalla. Kunse ääni on niiiiiin ärsyttävä![/QUOTE]
Kuulosuojaimet auttaa ehkä meluun mutta ei poista sitä seikkaa että minusta ylipäätään on kamalaa kun talossa on vieraita lapsia jotka saa olemaan varpaillaan ja tunnen olevani vieras kodissani. Epämiellyttävä stressin tunne koko ajan.

 

Mä oon luullut olevani ainoa, joka tuntee noin! Siis voi äly sitä pettymyksen ja ärsytyksen määrää, kun näen, että lapsi raahaa koulusta jonkun kaverin mukanaan. Vaikka ne olis luonteeltaan ihan ok, niin jotenkin vain tunnen koko ajan jotain kummallista stressiä, kun meillä on vieraita lapsia. Ensinnäkin mua hävettää, jos en oo ehtinyt siivota, vaikka tuskin tuollaset alakoululaiset sellasesta välittää. Stressaan myös välipaloista ja päivällisestä, kun en kehtaa olla tarjoamatta myös lapsen kavereille. Joskus vaan ei riittäis muuta kuin omalle perheelle.

Tänään meinasin saada raivarin, kun tyttö soitti taas kerran koulusta, että saako tuo Maikki tulla meille. On niin inhottavaa kieltääkkään, koska kyllähän lapsella pitää saada kavereita käydä. Jotenkin vaan kuitenkin menee päivä pilalle ja juurikin tulee sellainen tunne kuin olisin vieras omassa kodissani. En osaa olla oma itseni.

 

Jaan tunteen täysin. Lapsilla kaveri joka pikkumyy potenssii kaksi (käy onneksi harvoin). Hilaa nurkan taa meijän pentua ja sopottaa korvaa ja kohta tullaa tekee tilausta. Inttää vastaa, jankuttaa jne. Ja se ääni, mur. Monta kertaa olen laskenu 10 etten lähde tupakalle (poltan harvoin). Onneksi on tuo koira vanhus jota viedä ulos...

 

Likan kaverisynttäreillä joulukuus oli 5 tyttöä. Voitte vain kuvitella mikä meteli lähtee kuudesta 9v. tytöstä...