Anoppi!!!

Mä jotenkin uskon, että jos ei pistä vastaan ja nöyristelee vaan sitä päällepäsmäriä, se aiheuttaisi jonkin laisen katkeran vastareaktion tulevaisuudessa. Ottaa samanverran takaisin.

Itse aion kanssa olla kiva anoppi, sellainen kunnioittava ja kuunteleva.

Suurin osa muuten miniöistä ja vävyistä yrittää miellyttää appivanhempiaan ja olla mukavia, kunnes mitta tulee täyteen ja ei enää jaksa.

Täytyy muistaa tämä..

 

Nonniii, no nyt päästiin asianytimeen. Anopit pitäs lailla kieltää sanon minä!

 

Täytyy muistaa tämä..

Ajattelin itse, että jos koittaisi säilyttää omien lasten kanssa sellaiset rehelliset keskusteluvälit, että voi puhua tunteistaan, myös vähemmän mukavista loukkaantumatta, niin lapset sitten itse sanoisivat milloin menen rajan yli

 

Mä jotenkin uskon, että jos ei pistä vastaan ja nöyristelee vaan sitä päällepäsmäriä, se aiheuttaisi jonkinlaisen katkeran vastareaktion tulevaisuudessa. Ottaa samanverran takaisin.

Itse aion kanssa olla kiva anoppi, sellainen kunnioittava ja kuunteleva.

Suurin osa muuten miniöistä ja vävyistä yrittää miellyttää appivanhempiaan ja olla mukavia, kunnes mitta tulee täyteen ja ei enää jaksa. Harvemmin miniät ja vävyt hyppii appivanhempien nenille kertoen miten heidän tulee elää ja jos appivanhemmat ymmärtää rajat niin helppohan siinä on tulla toimeen vaikkei ystäviä tulisikaan.

Mä koitan kuyllä aina sanoa oman mielipiteeni ja asiallisesti kieltäydyn, jos ei homma miellytä. Mut sitä tunkeutumista ja sähläämistä kohtaan vaan on välillä ihan voimaton, kun se anoppi sattuu olemaan siinä niin perkleen hyvä

Ja heh, oli vaikea pitää pokeria, kun anoppi muisteli menneitä ja kauhisteli omaa anoppiansa - se kun sitten sotkeutu joka asiaan |O HIUKAN on sokea omalle itselleen.

Pitää koittaa välttää noi karikot, jos itse on joskus anoppi.

 

Mä LUULIN että mulla on mukava anoppi, mutta viime syksynä kun saimme yhteisen lapsen mun silmät avautui; mun anoppi on kaksnaamainen ilkimys. Siinä riidan aikana nosti sellaisen äläkän mitä kaikkea hän oli meidän perheen eteen tehnyt ja mitä oli ostanut, auttanut jne. Sen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jo aiemmin olin kuulostellut kun hän aina haukkui ihmisiä. Milloin naapuri oli tehnyt mitäkin jne... myöhemmin mietin että varmaan hän minuakin moittii muille. Käyn anopilla edelleen kylässä, mutta teen sen varauksella enkä enää kerro hänelle asioitani. Välimme on asialliset, muttei koskaan ennallaan.

 

Uskon että moni äiti on vain niin mustasukkainen pojastaan ja tavallaan kateellinen miniälle. Pojan elämään on tullut tärkeämpi nainen joka syrjäyttää paikan joka on kuulunut äidille.

 

Mun pitää tähän korjata, anoppini ei ole ilkeä eikä mitään muutakaan tuollaista, on vaan niin saakelin tyrkky ja joka-asiaan puuttumassa, et mulla ei kestä hermot! Kun asiasta hälle mainitsee, niin ok. Mut hetken päästä ollaan taas samassa pisteessä. Hankkis harrastuksen |O

Mulla on just tän laatunen anoppi. Tyrkky, tunkeileva, epähienotunteinen ja vailla hyviä harrastuksia.. Ei näennäisen paha, mutta jotain tosi mustaa siitä ämmästä lopulta paljastu. Pahintahan oli just se muka hyvää hyvyyttään auttaminen. Olis edes rehdisti epäkelpo, mutta jotkut vaan osaa naamioida sen kieron mielensä hyveellisyyden ulkokuoreen.
Ja, en ole anopin kanssa enää missään tekemisissä. En olisi ikinä uskonut, että näin voisi minulle käydä, mutta kävipä vain.

 

Tiedän tunteen! Täällä myös rasitteena päsmäröivä, kaikkitietävä, tunkeileva anoppi. Ja kun siihen lisätään vielä aimo annos ilkeyttä ja kaksinaamaisuutta niin soppa on valmis!

 

Yleinen tauti siis Miksei he osaa olla iloisia poikansa onnesta ja perheestä? Ja se ei suinkaan tarkoita sitä, että pitää muuttaa saman katon alle asumaan ja mieluiten vielä mihen ja vaimon väliin nukkumaan. Onkohan sillä jäänyt joku pojasta irrottautuminen kesken? Onneksi poikansa jakaa ja ymmärtää mun tunteet Itseasiassa toi taitaa olla se kaikista oleellisin ja tärkein asia tässä

Onko teillä muilla "vaikeuksissa olevilla" miehet teidän puolella? Ymmärtävätkö teidän tunteet ja tunnelmat?

 

Täällä ei ainakaan mies oikein ole ymmärtänyt mikä mättää. Kai se on niin et miesten maailmassa käydään vähän erilaiset valtataistelut kuin meidän naisten välillä. Miehen on vähän vaikea tajuta mikä siinä on niin kauheeta kun anoppi puuttuu kodinhoitoon, pihanhoitoon, lastenhoitoon ym. ym. Itse olen yrittänyt asennoitua alusta asti poikani kanssa että hän on minulla vain "lainassa" ja joskus tulee se nainen (tai mies) josta tulee jotain erityistä ihan eri tavalla kuin mitä äiti on... Olen kuullut kerran hyvän sanonnan: Isän tärkein tehtävä on pelastaa poika äidiltään. Sitä me poikien äidit voimme tykönämme miettiä mitä se tarkoittaa. Minä ainakin allekirjoitan sen ihan täysin.