Antaisitko anteeksi?

Minä vaan sitä,että meillä oli joskus tuollaista kun elettiin kriisiaikoja.Kaikesta tästä on aikaa jo 7 vuotta ja mies on mitä ihanin nykyään.Mitään tuollaista ei ole enään ollut ilmassa.

Miten te selvisitte?

 

hakisin apua sekä miehelle, että itelle. Uskoisin, että kyllä kaikki järjestyy, jos vain kumpikin haluaa jatkaa yhessä ja kunnioittaa toista.

 

en antaisi anteeksi ja pakkaisin kamani.

 

Jos mies sanoo, että merkkaat sille likaisten sukkien naamaan hieromisen verran, niin haluatko sä just sen miehen kaa olla? Nimittäin kelle tahansa muulle merkkaisit varmaan enemmän ja parempaa.

Tämän asian kanssa olen paininut. Että enkö oikeasti ole sen arvokkaampi?

Olet oikeasti. mutta ei helmiä sioille.

 

joskus on kyllä niinkin että mies ei osaa arvostaa jos luulee että voi tehdä mitä vain ja sä annat aina anteeksi jos näin silloin sun pitäisi näpäyttää vähän;herättää todellisuuteen että sun eteen tarvii tehdä töitä! jos vaikka menisit pariksi päiväksi johonkin pois ja sanoisit että sun tarvii miettiä mitä haluat/haluatko jatkaa yms...ja odottaisit miten mies reakoi tähän. jos ei juuri hetkauta ei soittele ano anteeksiantoa yms..selvä peli hän ei sua rakasta. jos anoo ja, älä sit sovi heti, annat anteeksi kysy mitä teidän tulee tehdä että tilanne muuttuu..vaadi poikeita tekoja/ratkaisuja ja sit vasta terapiaan tai yritätte tai mitä nyt sitten teettekin. täten saat tietää mitä miehellesi merkkaat kun uhkana on sinun menetys. ja täten hän ehkä' arvostaa rohkeuttasi ja vahvuuttasi... näin mä neuvoisin

 

No nyt kun luen teidän kommentteja niin alan ihmettelemään että onko minun käsitys normaalista jotenkin vääristynyt.

On. Miehesi on jollakin tavalla sairas ja se on vaikuttanut syvästi sinuunkin. Ei näin lyhyiden viestien perusteella voi juuri mitään päätellä, mutta olisiko hän esimerkiksi narsisti? (Googlaa ja katso, löytyy myös paljon tietoa narsistien uhreille.) Olethan sinä häneen jostain syystä joskus rakastunut ja silloin hän ei taatusti ole ollut tuollainen!

Jonkinlainen persoonallisuushäiriö miehelläsi nyt on ja sinä olet ollut sen uhri niin kauan, että sinä(kin) tarvitset apua. Soita heti vaikka terveyskeskuspsykologille tai perheneuvolaan ja kerro, mitä on tapahtunut, ja että tarvitset pikaisen akuuttiajan jotta voit puhua näistä asioista!

Tai soita turvakotiin ja kysy, voitko tulla sinne nyt heti, ja lähde pois. Onko miehesi aiemmin käynyt sinuun fyysisesti käsiksi, pitääkö fyysistä väkivaltaa pelätä? Omin avuin et siihen varmaankaan kykene, sillä olet pitkän aikaa elänyt alistetussa parisuhteessa mikä on sinun omaakin käytöstä ja toimintaa muokannut eikä sinulla ehkä ole riittävästi rohkeutta ja aitoja mielipiteitä tehdä nyt ratkaisuja.

Se oli jo hyvä askel, että kirjoitit tänne palstalle! Ainakin osaat vielä vähän kyseenalaistaa sitä mikä on normaalia ja mikä ei.

 

Helppo on sanoa että jätä se mies ja että kukaan ei koskaan kohtelisi minua noin.
Elämä kuitenkin yllättää, ja uskomattomia asioita sitä voi antaa avioliitossa anteeksi vaikka kuinka suhteen ollessa hyvä,sanoisi että minua ei koskaan kohdeltaisi niin, niin minäkin sanoin..
Itse koin henkistä väkivaltaa parisuhteessa viimeiset vuodet, ja silti jaksoin aina uskoa parempaan sekä tilanteen muuttumiseen koska pitkä ja hyvä suhde takana ennen kuin tilanteet kärjistyi, kukaan ei koskaan olisi uskonut mitä kodin seinien sisäpuolella oli/on tapahtunut, persoonana en ole sellainen joka alistuisi, mutta niin vain kävi. Nyt olen jo eronnut.

Ap. kovasti voimia sinne, jos mies todella haluaa muuttaa käytöstään ja haluat edelleen jatkaa ja antaa anteeksi, kannattaa pyrkiä hakemaan keskusteluapua, henkinen väkivalta kun yleensä vain lisääntyy jollei kierrettä katkaista alussa.