Apua! Isä paljon töissä, kuinka äiti jaksaa yksin?

Meillä on 5,5 kk tyttö ja mies on paljon töissä. Taannoin oli kahden viikon putki yötöitä (vkl mukaan lukien). Ja muutenkin paljon yöhön venyviä työ"päiviä".

Miten äidit tässä tilanteessa jaksavat olla yötä-päivää lähes yksin vastuussa lapsesta... Tuntuu, että itsellä loppuu voimat kesken...Etenkin kun odotan jo toista lasta.

Itse en varmaan selviytyisi yh:na, toivottavasti en sellaiseksi koskaan joudu. Hatun nosto kaikille yh:lle, en yhtään vähättele teidän pystyvyyttänne.

Tyttö haluaa mahdollisimman paljon olla sylissä ja ei riitä aina pelkästään, että näkee äidin vaan äidin pitäisi olla paljon myös lähellä..

Mitä vinkkejä olisi tällaiseen tilanteeseen?

Vai valitanko ihan turhasta...?

 

Kuulostaa niin tutulta.. meillä pojat 4v. ja 1v. kolmas tulossa helmikuussa.
Isä on töissä tosi paljon, toisin sanoen käy nukkumassa kotona, onneksi on kuitenki melkein aina launtai vapaa päivä ja sen ansiosta melko pitkälti jaksaaki pyörittää tätä rumbaa yksin.

Itse ainaki olen todennu parhaaksi keinoksi karsia koti työt ihan minimiin, ja antaa nuille aikaa vaativille lapsille enemmän sitä huomiota.

toinen keino tehdä sapuskat useammaksi päiväksi kerralla ja pakkaseen asti niin ei kulu energia joka päiväseen ruuanlaittoon, ulkoilu auttaa monesti ku oikein on väsyny ja unohtaa ne sisällä olevat työt jotka odottaa.

Mutta et tosiaan valita turhasta, kyllä itelläki monesti pinna melko tiukilla yksin olessa.

 

No meillä mies on reissutöissä, käy kotona viikonloppuisin ja kyllä minä ainakin jaksan yksin. Lapset on tällä hetkellä 9v, 3v ja 1v.

Siivoon sen minkä kehtaan, ruokaa syödään joka päivä, ulkoillaan, luetaan, pelataan. Kyllä meillä katotaan myös lastenohjelmia, mennään aikasi nukkumaan, että jaksetaan aamulla nousta aikasi ja saan illalla sen tunnin olla ja käydä yksin rauhassa suihkussa.

En oikein tiedä minkälaista vastausta tässä kaipasit, mutta.. Onko se sitten äidistä kiinni? Lapsen luonteesta? Omasta asenteesta? Emminä tiiä!

Eihän se yksinään olo ole herkkua missään tilanteessa, mutta jos tilanteelle ei maha mitään, niin eikai siinä ole vaihtoehtoja kuin jaksaa?!

 

Niinhän sitä sanotaan että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa

Sinällään en tiedä millaista se on koska meillä mies on ihan normi töissä 9-17 ja illat kotona, mutta jos nyt jonkin vinkin saisin aikaseks niin sen että "tiukat" päivärytmit ja rutiinit auttaa.. Esim aina samaan aikaan ruoka ja ulkoilu ja unet yms.. Meillä ainakin esikoinen tottui jo 3kk iässä tiettyyn rytmiin.. Tsemppiä kauheesti, olen varma että kyllä sä jaksat Ja tosiaan siivoot sen minkä jaksat! Yliyrittäminen ei ole hyväksi jaksamiselle... Itsekin sorrun siihen että siivoon ja siivoon ja siivoon ja siitä ei loppupeleissä ole mitään hyötyä kun lapsi levittää lelut heti perässä Ja kyllä mun mielestä lapsiperheen kodin kuuluukin näyttää siltä että siellä on elämää eikä miltään museolta mikä on aina pölytön ja kaikki järjestyksessä

 

Kiitos vastauksista!

Mä tosiaan olen välillä ylisuorittaja ja sitten tulee hirvee stressi sen takia. Kun pyykit on pesemättä, pölyä joka puolella, tiskejä, silitettäviä vaatteita vino pino.... Stressaan siitä, ku en "saa aikaseks" kaikkia hommia.

Tiukat päivärutiinit olis varmaa hyvä ratkaisu, mut mä en sitte taas ite jaksa elää päivärutiinien mukaan... Aika tarkat nukkuma-ajat neiti on kyllä ite ajoittanu itelleen ja syödään yleensä aina samoihin aikoihin.

 

Meillä oli mies muutama vuosi sitten ulkomailla töissä. Kävi kotona joka kolmas viikonloppu. Lapsia oli silloin kaksi, 5v. ja 2v. Olihan se välillä rankkaa, kun kaikilla oli ihan mahdoton ikävä ja esikoinen jaksoi protestoida ja osoittaa mieltään. Sitä vaan pitää olla itselleen armollinen ja ottaa se asenne, että hommien teko jatkuu seuraavana päivänä siitä, mihin ne edellisenä päivänä jäi. Kotihommat ei tekemällä lopu, turha niitä on stressata Tärkeimpiä lapsuusmuistojahan on ne kivat touhut perheen kanssa jne, eikä se koti, mikä oli aina tiptop-kunnossa

Tällä hetkellä mies on reissutöissä, joka toisen viikon pois kotoa. Lapset on 8v, 5v, 2v ja neljättä odotan. Vähän olen miettinyt, miten vauva-aika ensi vuonna menee, mutta eiköhän siitäkin selvitä, kun ei turhia pingota.

Kovasti tsemppiä ja jaksamisia!

 

hei et todellakaan valita turhasta etkä ole ainoa!! me nykyäidit ollaan aika yksin monesti kun ei eletä enää agraariyhteiskunnassa jossa edes oli muita aikuisia seurana.

kirjoitan lyhyesti koska tän talouden koneet jäkittää, koitan jatkaa myöhemmin paremmin

mulla tyttö 6kk 3 viikkoa ja pari kuukautta takaperin olin viel ihan poikki. mutta mutta vinkeiksi vaan ihan ekana nyt lopetat kaikkien kotitöiden teon. terapoit itseäsi sillä että nyt on opittava sietämään sitä epämukavuuden tunnetta joka pölyisestä ja sotkuisesta kodista tulee ja sitten hiljaisina hetkinä työstää asiaa. Miksi se tuntuu epämukavalta? mistä se käyttäytymismalli on sulla peräisin?

onko sulla kavereita, sukua paikkakunnalla? niin että saisit seuraa vaikka ees kerran viikossa. Me asutaan n 100km suvusta/perheestä ja ei olla täällä nykysellä paikkakunnalla vielä tutustuttu oikein kehenkään, naapureitten kanssa jutellaan pihalla paljonkin mutta ei sen kummemmin vielä. Mulla on auttanu ihan sikana jo se että joku tullut pariks tunniks pitään seuraa ja sit vielä enemmän on ollu lapsen mummoista apua kun ne nyt jopa uskaltaa hoitaakin lasta niin oon voinu sit oikeesti rauhassa häärätä tärkeimpiä kotitöitä pois alta ja käydä kävelyllä meditoimassa jne..

jatkan mut pakko lähettää aina välissä ettei katoa..

 

Mä koitan laittaa nyt juttuja jotka auttoi pahimman yli.

kun oli karsein väsy päällä, illallla latasin kahvinkeittimen valmiiks ja termos viereen, aamulla sit vaan napsautin päälle ja laitoin termokseen josta sit sopivana hetkenä pääsin juomaan myrkkyä joka kuitenkin autto hetkeks et saa jotenki päivän käyntiin.

kaupasta sit pakastin/kuivakaappi täys erilaisia valmisruokia/puolivalmiita mm erilasia vihannessekotuksia jotka helppo vaan kiehauttaa + raejuustoo/tonnikalaa purkista. Valmisruokien ym avulla sain syötyä tarpeeks ja säännöllisesti n 3 tunnin välein. Syöminen auttaa sikana ja sit ei tuu vedettyä kiireessä sokerihöttöö joka väsyttää entisestään...

 

kun olin ihan kuolemanväsynyt, kropan joka niveleen ja lihakseen sattu ja lihasvoimat poissa, otin lepohetken niin että laitoin meidän jumppamaisteri vauvan pinnasänkyyn lelujen kanssa ja itse sitten sänkyyn siihen viereen makaamaan silmät kiinni. Radion jätin keittiöön päälle että on turvallinen tunnelma. Joku viisaampi joskus sanoi että vaikka vauva sitten itkiskin niin pinnarissa on ainekin turvallisessa paikassa, tärkein on että äiti ottaa pienen levon ettei sitten satu kaatumisia tms kun zombina koittaa lasta hoitaa.

ja se on ihan taivahan tosi että ittestään täytyy joskus huolehtia ensin että voi toisista huolehtia täysillä!

 

telkkari+ netti on luonnollisesti jääny minimiin mutta nyt oon koittanu joka päivä käydä edes nopeasti netissä mm facebookissa josta ees tulee vähän sellainen olo että olen edelleen sosiaalinen ja muun maailman mukana. Aika iso vaikutus vaikka parin minuuutin facebook- etusivun lukeminen ei ihmeelliseltä kuulostakaan

sitten olen tsempannut itseäni liikkumaan, n 6 päivää viikossa vaunulenkki sitkeesti jotta likka nukkuis kunnon päikkärit ja yörytmit pysyis hyvänä + ite saan liikuntaa/happee/aurinkoo ym. Pari viikkoa ajattelin että nyt vaan raahaan itteni tonne ulos ja se kannatti, sen parin viikon jälkeen kunto oli jo senverta parempi ja happi kulki että jakso ihan eri lailla.

Ja sitten kun on semmonen tasanen väsymys päällä ( ite oon ollu about 20v elämästäni enemmän tai vähemm'n psykedeelisen väsynyt..) tarvii vaan ottaa semmonen asenne että sit tekee kaiken vähän raauhalliseeemmin.. esim noi kävelylenkin niin että menee hissuksiin eteenpäin eikä välitä muitten vauhdista, kunhan on siellä ulkoilmassa.

 

Ei niitä kotitöitä voi kokonaan jättää tekemättä. Pientä sotkua on hyvä oppia sietämään, sillä täydellisyyden tavoittelusta luopuminen auttaa jaksamisessa paljon ihan jo silläkin, ettei koko ajan stressaa kaikkea tekemätöntä.

Rutiinit on hyvä olla. Tietyssä kohtaa päivää tyhjäät ja täytät tiskikoneen (tai tiskaat käsin). Tietyssä kohtaa laitat pyykit. Pöydän pyyhit heti syönnin jälkeen ja muutenkin siivoat jäljet sitä mukaa kuin sitä tulee. Kun yleissiisteys pysyy suurinpiirtein ja pyykkihuolti on hallinnassa, niin ei sitä pakollista kotihommaa oikeastaan ole ruokaa lukuun ottamatta.

Ruokahuollon järjestät niin, että miehen kotona ollessa teet pakastettavia ruokia suurempina määrinä. Puolivalmisteitakin kannattaa varata pakkaseen. Liha-ja kalapuoli kannattaa tehdä kotona mahdollisimman nopeasti valmistettavaan muotoon, sillä niistä saat paremmin ravinteita kuin puolivalmisteista. Myös kasviksia voi esikypsentää pakkaseen, jos jaksat ja ehdit. Pidä myös hedelmiä ja kasviksia saatavilla, jotta saat tarvittavat vitamiinit. Niistä saa myös nopeasti terveellisen välipalan vaikka voileivän kaveriksi.

Itse söin lapsen vauva-aikana imettäessä, jos en muuten ehtinyt. Päiväunien aikaan ensin söin ja sitten lepäsin. Mies oli sillon päivätöissä, mutta olin väsynyt maitoallergian ja korvakierteen oireilun vuoksi. Yöt oli levottomia ja päiväunetkin pätkissä. Nyt lapsen ollessa isompi mies on paljon poissa ja selviydyn arjesta tekemällä viikonloppuisin vähän enemmän, sietämättä pölykoiria ja hyödyntämällä aikaisemmin valmistamiani pakasteruokia. Arki täytyy pyörittää oman työssä käynnin ohella ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilun ehdoilla, joten tiukilla mennään. Välillä vain lepäilen kaiken mahdollisen ajan, jos vointi sitä vaatii. Arki pyörii omalla tavallaan. Perusasiat on kunnossa ja pienestä soptkuisuudesta huolimatta kotimme ei ole likainen. Täytyy vain hakea se oma tasapaino siihen tilanteeseen, miettiä missä voi oikoa ja miten voisi tehdä asiat helpommin.

 

Kyllä siinä jotenkuten oppii pärjäämään. Meillä "hieman" erilainen tilanne, kun perheenpää on tällä hetkellä vankilassa, eli siis 24/7 poissa kotonta vielä jonkin aikaa. Lapset 3 v ja 4 kk. Aikaahan se vie, ja voimia todellakin. Oma aika on minimaalista. Itse kerkeän siis istahtaa näin päivisin hetkeksi, illalla hieman vapaammin kun lapset saan nukkumaan (vauvalla onneksi jo melko hyvä rytmi yöunien suhteen) 9 mennessä, jaksan ehkä tunnin pari kukkua ylhäällä ennen kuin itse simahdan.

Mutta näillä mennään eteenpäin päivä kerrallaan Ja onneksi meillä on sukulaisia tukena jne, että itsekin saan joskus vähän omaa aikaa edes siksi aikaa, että käyn vaikkapa ruokakaupassa ilman lapsia!

 

Oon yksinhuoltaja 6 vuotiaalle hulivili pojalle ja toinen laps (rv.10) on tulossa..ja yksin ne hoijan ei sulla mitään hätää tuu olemaan .suomalainen sisu käyttöön !!

 

Mun mies päivätyössä 07-15:30. Lapset 1v9kk ja 4kk ja parhaaksi olen kokenut tiukan päivärytmin. Ite kaipaan myös säntillisyyttä elämääni, kuten myös pienet. Meidän nuoremmalla on ollut jo pari kuukautta tarkat nukkumaan menoajat ja jos ei niitä noudateta alkaa kauhee ähinä ja vääntö. Muuten neiti on todella hyväntuulinen viihtyy yksikseenkin pitkiä aikoja lattialla kun minä siivoon mutta päivärytmit ja vielä kerran kuulutan päivärytmien perään. Esikoisella sama homma kun pienestä asti on ollut tietyt ajat koska tehään mitäkin niin herrakin on helpompi. Ei tule levottomuutta kun ei koskaa tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja kun lapsia on kaksi nousee päivärytmit arvoon arvaamattomaan. Toki kakkosen raskausaikana vähän lipsuttiin esim ulkoilusta kun olin itse niin väsynyt, mutta nyt ei oo mitään verukkeita lipsua
Oon huomannut nyt toisen synnyttyä, että mua ahistaa jos leluja on siellä täällä sikinsokin ja imuroida voisin koko aika ja keittiönpöydät on mulle ne vaikee kohta, voisin vaan puunata päivät niitä. Ja huomaan että hermo kiristyy jos on sekasta mutta tässäkin oon yrittänyt pitää itseni kurissa. Paljon tärkeempää on se että lapset saa mun aikaa ja etenkin vauva aika on niin lyhyt että siitä pitää nauttia ja viettä pikkusen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Kyllä ne pyykit ja tiskit odottaa ne ei karkaa, mutta vauva aika karkaa nopeemmin kun huomaakaan.