Asioita, joista pitäisi keskustella, mutta se olisi poliittinen itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tulipa mieleen tuosta eläkkeiden leikkaamisesta. Eli mitä sellaisia asioita Suomen politiikassa on, joista pitäisi keskustella, mutta mitään järkevää ei oikein tule, koska aiheen kannattaminen on poliittinen itsemurha.

1) Eläkkeiden laskeminen. Ehdottomasti pitäisi harkita. Olis pitänyt harkita 40 vuotta sekä maksujen nostoa että eläkkeiden laskua, mutta kun ei voi. Kaikki järkevät tietää, että jotain tarttis tehä, mutta kun ei voi... Rohkeilta menis kansan mandaatti.

2) Kannabiksen laillistaminen. Vastustan itse, mutta eihän tästäkään voi keskustella. No Vihreet kannattaa, mutta heille se nyt sopii. Muiden puolueiden ködet sidottu, vain hävittävää. Ja siksi asiasta ei voi järkevästi keskustella.

Tuli muitakin mieleen, mutta laitoin nyt vaan kaksi. Mamupolitiikkahan oli myös tämmöinen aihe, mutta tässä suhteessa tuuli on kääntynyt ja nyt asiasta keskustellaan. Joskus tuntuu, että vähän liikaakin...
 
vierailija
EU on pyhä lehmä.
Juuri näin.
Ennen EU:ta Suomi oli lähes velaton.
Nyt on yhä kallistuvat EU jäsenmaksut, tukipaketit, ilmastorahastot, kehitysapu ym.ulkomaille lapioitavat rahat .
Näissä ne leikattavat miljardit luuraa, ei eläkeläisten eikä köyhien euroissa.
Nämä on se todellinen virtahepo olohuoneessa.
Ei edes toimittajat kysele näistä mitään.
 
vierailija
EU on pyhä lehmä.
Mutta onhan siitä jauhettu ennen ja jälkeen liittymisen ihan yllin kyllin. Ja kansa äänesti liittymisen puolesta.
Juuri näin.
Ennen EU:ta Suomi oli lähes velaton.
Nyt on yhä kallistuvat EU jäsenmaksut, tukipaketit, ilmastorahastot, kehitysapu ym.ulkomaille lapioitavat rahat .
Näissä ne leikattavat miljardit luuraa, ei eläkeläisten eikä köyhien euroissa.
Nämä on se todellinen virtahepo olohuoneessa.
Ei edes toimittajat kysele näistä mitään.
Suomi ei ollut lähes velaton ennen EU:ta vaan historiansa pahimman laman kourissa. Aiheesta jauhettiin enemmän kuin tarpeeksi silloin ja kansa äänesti liittymisen puolesta.

Suomi nousi lamasta osittain tuon liittymisen ansiosta. Tietenkään tätä EU:tonta todellisuutta emme tiedä, koska sitä ei ole ollut. Mutta lähtökohtaisesti vain rikkaimmat ovat jääneet ulkopuolelle.

Kaikki kansainvälistä bisnestä tekevät tietävät, että EU:n ulkopuolelta on paljon hankalampi käydä kauppaa EU:n kanssa kuin sen sisältä.

No tästä nyt sinällään turha jauhaa, mutta mielestäni ei ole samanlainen poliittinen itsemurha. Onhan persutkin tällä ratsastaneet, mutta kun ovat valtaan päässeet, ovat tajunneet realiteetit ja lopettaneet eroamispuheet. Paitsi sitten on aina näitä Huhtasaaria ja Hakkaraisia, jokka kerää protestiäänet, mutta eivät omaa todellista valtaa puolueessa.
 
  • Haha
Reactions: Lispetti
vierailija
Ap:lla kaksi hyvää siinä. Pakkoruotsi on kanssa Suomessa sellainen tabu, joka on huipputasolla vain hyvin pienen piirin harrastus. Voin kuvitella, että 200:sta kansanedustajasta 145 olisi kahden kesken saunassa sitä mieltä, että kyllähän siitä olisi ihan hyvä luopua tai ainakin keskustella asiasta, mutta julkisesti eduskunnassa ei vaan onnistu.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Pystyttekö tähän ketjuun osallistuneet keskustelemaan itsestänne sivistyneesti. Eli miksi ajatuksenne ovat niin jääräpäisiä, vanhoillisia ja tuomitsevia?
Eikö keskustelun tarkoitus ole kehittää ajattelua ja nähdä asioita monelta kantilta eikä heti alkaa lyttäämään ja maalittamaan toisinajattelijoita?
Tässä hyvä keskustelun aihe: Tunnetko empatiaa vaikeuksissa kamppailevia kohtaan?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Mutta onhan siitä jauhettu ennen ja jälkeen liittymisen ihan yllin kyllin. Ja kansa äänesti liittymisen puolesta.
Osa kansasta äänesti neuvoa-antavasti. Sen pohjalta eduskunta veti suomen EU:hun ilman perustuslain vaatimaa enemmistöä.

"Päätöstä EU-jäsenyydestä on väitetty jopa laittomaksi, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja koska joidenkin mielestä Suomen perustuslain 2 § kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle. Tätä näkemystä puolustivat julkisuudessa varsinkin Keijo Korhonen ja Ilkka Hakalehto. Korhonen oli myös sitä mieltä, että kansanäänestyksen tulostakin olisi pitänyt tulkita perustuslainsäätämisjärjestyksen hengen mukaisesti, eli jäsenyyden hyväksymistä olisi tullut puoltaa kahden kolmasosan määräenemmistö.[12]"
 

Yhteistyössä